HALOSEN HASARDIHOMMAT

Viimeksi päädyimme arabikulttuurin pariin. Jatketaan sillä aallonpituudella vielä hetki, vaikkei se mitenkään liity otsikkoon. Arabikulttuurihan on todellista sivistystä päin vastoin kuin tämä meidän nousukasmainen läntinen pintakiiltomme. Täällä hädin tuskin osattiin puhua, kun Arabian niemimaalla ja Afrikassa jo luotiin oikeaa tiedettä. Varmaan tiedätkin, että maailman persreiäksi haukkumassamme Timbuktussa tiedettiin maan kiertävän aurinkoa jo paljon ennen kuin erään Nikolaus Kopernikuksen isoisä oli saanut ensimmäistäkään siemensyöksyä.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että arabikulttuuri on käsitellyt kaikki meidän nyt vatvomamme psykososiaaliset ”ongelmat” jo aikoja sitten – ja löytänyt niihin myös toimivat ratkaisut. Loistavin innovaatio on tietysti ollut burka. Arabinaiset ovat käyneet omat tasa-arvosotansa tuhansia vuosia sitten ja saavuttaneet täydellisen rauhan kaapunsa alla. Seksuaalinen häirintä kohdistuu pelkästään silmiin, ellei niitäkin ole peitetty harson taakse. Ja mitä meidän aikamme feministit vaativatkaan – että urosten pitäisi katsoa heitä pelkästään silmiin (jos niille apinoille nyt ylipäätään on tarvetta antaa lupaa katsella yhtään mitään).

Tästä katseen hallinnasta oivallinen esimerkki on vaikkapa loistava venäläinen piilokamerapläjäys Naked&Funny, jota uroskanava Jim pyörittää iltayhdeltätoista. Siinä paljastuu naaraiden selkäydinrefleksi. Jos pariskunnan eteen tupsahtaa paljaita tissejä, naaras pyrkii ensi töikseen peittämään uroksensa silmät! Vieras iho lienee siis vaarallista… Ohjelman ansio on siinäkin, että pilan kohteeksi joutuvat ovat siinä itse alastomimmillaan – aivojensa käytön suhteen. Käyttäytyminen tulee suoraan miljoonien vuosien takaa ilman ”sivistyksen” sokerikuorrutusta.

Paljastavaa, kuinka naaraat suhtautuvat eroottiseen hupailuun uroksia huomattavasti aggressiivisemmin. Tämä näkyy myös venäläisohjelmaa matkivassa suomalaisversiossa Teräspallit. Vaikka sen vetäjä onkin ärsyttävyyden huippua edustava Janne Kataja, niin yhden pätkän olen ohjelmaa onnistunut katsomaan. Siinä todentuu kauniisti, kuinka naaras turvautuu ensin vitun huoritteluun ja käärii sitten hihansa!

Hyeenasta bonoboksi

Tämä aggressivisuus löytyy myös iki-ihanasta eli kammottavasta naarasjohtajastamme Tarja Halosesta. Kaikki varmaan muistavat sen hyeenankatseen, jonka Jari Sarasvuo kaivoi kommentillaan esille eräässä presidenttikisaohjelmassa. Ohjaajalta ja kameramieheltä oli loistava oivallus, että tämä alkukantainen reaktio saatiin välitetyksi kaikkien aivoihin. Samanlaisella hartaudella Tarja suhtautuu myös mieheensä Pentti Arajärveen, jota hän retuuttaa perässään yhtä hellästi kuin käsilaukkuaan.

Olen aina ihmetellyt Halosen kansansuosiota. Johtuuko se siitä, ettei kukaan kehtaa moittia epäsymmetrisen oloista ja puhevikaista naarasapinaa? Sehän ei olisi evolutiivisen laumakäyttäytymisen sääntöjen mukaan korrektia. Mitään muuta selitystä en ole keksinyt, sillä eihän hän oikeasti ole tehnyt mitään mainittavaa, mitään positiivista ja laumahenkeä nostattavaa. Jos joku uros olisi toiminut Tarjan mallilla, häntä ei todellakaan olisi valittu toiselle kaudelle. Mutta naarasjohtajille kaikki on sallittua, jopa mokailu ja hajuttomuus.

Jopa peruspositiivinen filosofimme Esa Saarinen luonnehtii Halosen virkakautta hirmuisen latteaksi. Hän ei ole tuonut mitään uutta näkökulmaa Suomen nykyisyyteen tai tulevaisuuteen. Jopa hänen entinen seksikumppaninsa Erkki Tuomioja arvostelee Halosen perustuslakilinjauksia kovin sanakääntein.  Paljon kohteliaampi ei ole Liisa Jaakonsaarikaan.  Ruotsin ulkopoliittisen instituutin johtaja Tomas Ries puolestaan pitää Suomen ulkopoliittista johtamisjärjestelmää kaoottisena. Riesin mukaan Halonen on profiloitunut lähinnä ei-poliitikkona.  No, sehän jostakin syystä näyttää sopivan ihmisnaaraille. Jos positiivista ja tuottavaa naarasjohtajuutta haluttaisiin benchmarkata, pitäisi matkustaa Kongon viidakoihin seuraamaan bonobonaaraiden johtamistyyliä…

Valituksia

Ehkä paljastavin kommentti Halosen arvostuksesta kuultiin kuitenkin suurmieheltämme Martti Ahtisaarelta, joka totesi, ettei tullut mieleenkään kutsua Tarjaa Nobel -palkintotilaisuuteen. Jos Halosesta on vaikea löytää mitään positiivisuutta, niin sitäkin enemmän hänestä puristuu ilmoille perinaisellista (eikun feminististä) valitusta. Muistetaan nyt kaikki, että valittaminen on äärettömän tehokas vallankäytön muoto. Tässä vain päällimmäisiä muisteluksia, joista on jäänyt jonkinlainen muistijälki apinan vaatimattoman kokoisiin aivoihin:

• Kahden lautasen politiikka – Halonen ei ole vieläkään luopunut toivosta päästä samoihin pöytiin todellisten johtajien kanssa. Jos tulee ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kyse, niin silloin minusta pitää olla presidentti mukana. Halonen on jopa sitä mieltä, että Ahtisaaren Nobel -palkinto oli kahden lautasen politiikan ansioita! Sitä hän ei tietystikään myönnä, että lautashimo vei suomalaisilta puheenvuoron Obama -miitissä.
• Kyseessä on kansainvälinen sopimus, perusteli rakas presidenttimme osallistumistaan Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, vaikka varsinainen syy osallistumiselle olikin käydä pokkaamassa jokin feministipalkinto. Aika hyvin venytetty, jos ympäristöpolitiikkakin on jo ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa…
• Tässä (lautaskeskustelussa) on sellainen asia, jota kukaan muu presidentteistä ei ole koskaan ennen kokenut. Näin pienet ovat naaraan murheet. Varmaan jokainen aikaisempi presidenttimme olisi voinut vetäistä esille jonkin vastaavan asian – ja ihan oikean ongelman. Mutta hehän ovatkin kaikki olleet urosapinoita, joiden tapana ei ole valittaa, vaan toimia.
• Ja naisten oikeudet ovat myös ihmisoikeuksia…En toki aliarvioi miehiä, onhan heitä lähes puolet väestöstä, Halonen totesi ja sai naisvaltaisen salin nauramaan. Näin vitsailee Suomen ulkoaiainministeriö. Miesten oikeudethan ovatkin tunnetusti eläinoikeuksien tasolla.
• Halosta vituttaa, että hänestä otetaan kuvia Ruotsin kuningattaren vieressä, kun pitäisi ottaa sellaisia kuvia, joissa hän on kuninkaan kanssa. Naisen pitäisi olla yhtä aikaa äiti, presidentti, kuningatar ja kaikkea mahdollista. Tästä hän syyttää mediaa, vaikka oikea syyllinen onkin evoluutio.
• Halonen esiintyy mielellään kehitysmaiden ystävänä, mutta sen kerran kun hän moiseen valtioon eksyy, hän käyttäytyy kuin paraskin siirtomaaherra ylenkatsomalla paikallisten asukkaiden tapoja. Hänkään ei siis osaa toimia maassa maan tavalla. Miksi sitten jonkun tänne tulevan köyhän somalin pitäisi osata, jos Suomen presidentti ei edes valtavan avustajajoukkonsa avustamana osaa?
• Halosen mielestä Anton -pojan Venäjältä salakuljettaneen, inhimilliset ajatukset virkavelvollisuuksiaan korkeammalle asettaneen diplomaatin paikka ei ole valtion palveluksessa ja tällainen toiminta vahingoittaa maiden välistä luottamusta. Näin voidaan päätellä siitä, että Halonen puolusti Putinia kyseisessä asiassa.
• Tämä tapaus oli paha ja erittäin uskomaton… se osoitti hyvinkin väärällä tavalla lapsekasta ja kehittymätöntä käytöstä näiltä nuorilta miehiltä – mistä tällainen käytös tulee? Näin kauhisteli naaraamme Kainuun prikaatin ”herjavihko”kohua. Apina voi vastata: se tulee testosteronin kyllästämistä aivoista – mistä naarailla ei voi olla harmainta aavistusta. Sen sijaan voisi kysyä, miksi presidentti puuttuu vain tällaisiin epäolennaisuuksiin – missä oli johtaja tappajahoitsujen tai kouluammuskelijoiden kylväessä kauhua lauman keskuudessa?
• Koko ajan kysytään saako presidentti tehdä tätä ja tuota. Kannattaisi ehkä katsoa peiliin eikä pelkästään valittaa ja syyttää mediaa. Kun on heikko presidentti, tällaista tietysti kysytään. Ei Kekkosen aikana kukaan moista asiaa (ainakaan ääneen) pohtinut.  Sekin olisi kovasti kaunistanut peilikuvaa, jos Halonen olisi lopettanut perustuslain herjaamisen luopumalla kohtuuttomista kattausvaateistaan.
• Naton ulkopuolella pysyminen on Suomen etu. Tämähän on tietysti vain Halosen oma mielipide. Valitettavasti se vain taitaa olla väärä tulkinta todellisuudesta. Todellista johtajuutta olisi lauman vieminen turvatakuiden piiriin eikä lauman muutosvastarintaa pursuilevien käsitysten apinointi. Olemme pian tilanteessa, jossa Albaniakin liittyy Natoon Suomea aikaisemmin.
• Presidentinkin pitäisi nyt kunnon tyttönä totella sitä (seuraavaa perustuslakia) jo etukäteen. Halonen siis haluaa tuntea näin. Ja naaraillehan tunne on tärkein. Kukaan ei oikeasti ole moista vaatinut. Jos muutosta ei tehdä nyt, niin sitä ei saada voimaan seuraavankaan presidentin aikana eli pahimmassa tapauksessa menee taas 12 vuotta hukkaan. Ja pelkän tunteen vuoksi.
• Mikään lakipykälä ei korvaa sitä, että pitää olla yhteistä tahtoa yhteistoiminnassa. Tämäkin on vain puolikas totuus, sillä tokihan perustuslaissa täytyy ennakoida tilannetta, jossa yhteistä tahtoa ei löydy. Siihen varautuminen on vain realismia ja eduskunta on ainoa ainoa oikea taho erotuomarin virkaan.
• Halonen esiintyi mielellään Itämerikokouksen ideoijana, vaikka se todellinen sankari tässä(kin) tapauksessa on uroasapina, Ilkka Herlin. Häneltä oli tietysti loistava veto sallia kaiken kunnian laskeutua punakutreille. Evolutiivista viisautta jälleen kerran.
• Ja mitä pitäisi ajatella huippujohtajasta, jolla oli kyllä aikaa Conan O´Brienille, mutta ei Bill Clintonille? Viihde – tahaton tai tarkoituksellinen – taitaakin olla ainoa asia, josta Halonen tulevaisuudessa muistetaan.

Henkistä väkivaltaa

Apina istui aamupalalla Bombakylän viihtyisässä miljöössä, kun epäonnekseen sattui tarttumaan päivän Helsingin Sanomiin. Oli tammikuun viimeinen sunnuntai ja lehden pääsisältö ryöpsähti silmille kuin kitkeräksi hautunut kahvi. Rouva tasavallan prsidentti Tarja Halonen oli suonut haastattelun maan päälehdelle. Ehkä sentään lomalla pitäisi heittäytyä onnelliseksi aasiksi, joka ummistaisi silmänsä kaikelta politiikkaan viittaavalta?

Mutta kun nämä tyhmyydet hyppivät silmille väkisin. Hesarin juttuhan oli pelkkää valitusta otsikkoa myöten: Raskas toinen kausi. Kaikkia johtajia arvostellaan, mutta näköjään vain naarailla on oikeus paheksua sitä. Halosellahan oli tässä valituksessaan kaksi kärkeä, mutta media löysi vain sen toisen, kokoomuksen. Halonen löi kokoomusta melko raskaasti ja syytti sitä kostosta, kun Niinistö oli hävinnyt pressanvaalit. Suoraan sanottuna Tarja, tämä oli kyllä aika lapsellista!

Mutta kun naaras valittaa, urosten pitää olla hiljaa. Niin se evoluutio käskyttää. Ja silmiinpistävän hiljaisia urokset olivatkin. Vain Sampsa Kataja totesi, että arvojohtajan pitäisi olla valmis keskustelemaan asioista ilman, että yrittää kääntää niitä henkilökohtaisuuksiin. Mutta sehän juuri on naaraiden tapa käyttäytyä – kaikki vedetään henkilökohtaiselle tasolle. Eija-Riitta Korhola sen sijaan saattoi lausua unohtumattomat sanansa presidentillä on kiukkupussin maine.  Niinpä niin, vain naarasapina saattaa vastata henkisen väkivallan hyökkäykseen samalla mitalla.

Halosen ulostulollaan harrastama henkinen väkivalta tarkoittaisi urosten maailmassa sitä, että Jyrki Katainen menisi Heinäluoman eteen ja täräyttäisi tätä oikein kunnolla turpaan. Sellaisesta seuraisi tietysti erottaminen kaikista julkisista vastuista ja kaupan päälle Jyrkipoika joutuisi vielä käräjillekin. Mutta kun naaraspresidentti huitaisee yhtä raa’alla väkivallalla kollegoitaan, kukaan ei edes huomaa. Naarasväkivalta – ja tässä tapauksessa samalla työpaikkakiusaaminen – on siis näin näkymätöntä. Ei ihme, ettei perheväkivaltakeskusteluissakaan päästä puusta pitkään, kun maan korkein äitihahmo näyttää tappelemisen mallia.

Mieluiten miehelle

Toinen Halosen haastattelun kärki suuntautui miehiä vastaan, mutta sehän ei tuntunut mediaa kiinnostavan. Se oli kyllä nostettu jutun ingressiin, mutta silti se peittyi kokoomuskaunan alle. Halosen mukaan naisjohtajalle sallitaan vähemmän kuin miehelle. Olettekohan kuulleet moista valitusta keneltäkään muulta feministiltä? Turha tietysti kysyäkään, sillä väite taitaa olla yksi feministiuskon keskeisiä opinkappaleita. Heti muistuu mieleen ainakin Jutta Urpilainen,  joka on useammankin kerran valittanut naiseuttaan, viimeksi kuukausi sitten, kun hän perusteli Eero Heinäluoman nostoa eduskuntaryhmän johtajaksi.

Oikeastihan naaraille sallitaan kaikissa yhteyksissä enemmän kuin miehille. Taitava manipulointi ja suuriääninen valittaminen saa kuitenkin asiat näyttämään toisenlaisilta. Onhan meillä joukko naaraita, jotka tunnustavat naiseutensa vahvuudeksi ja hyödylliseksi ominaisuudeksi. He ovat niitä alfanaaraita, joiden ei tarvitse valittaa. Eräänä malliesimerkkinä olen jo aiemmin maininnut Leena Palotien. Miesten syyttely taitaa olla keskinkertaisten tai sitäkin surkeampien naaraiden viimeinen oljenkorsi. Ehkä kannattaisi taas kerran katsoa ensin peiliin…

Joidenkin mielestä olisi parasta, että kaikki valta pitäisi keskittää yhdelle taholle, mieluiten miehelle, niin sitten ei ole epäilyksiä kuka päättää asioista. Tässä Halonen tahtomattaan lausui yhden evolutiivisen perustotuuden. Lauman muodollisena johtajana uros on ihmislajilla naarasta uskottavampi. Jos tällä seikalla on miljoonien vuosien mittainen jatkumo, ei sitä yksi eikä kaksikaan feministisukupolvea miksikään muuta. Matala ääni vaan on korkeaa kimitystä uskottavampi, se on meillä geeneissä ja ne geenit ovat naaraiden suorittaman valinnan tulosta. Eli syyttäkää ihan vaan itseänne – tässäkin asiassa.

Naisuhrit

Vahinko, ettei presidentin vielä katsota voivan kirjoittaa kolumneja – ainakaan Suomessa. Se voisi poistaa liikoja paineita, ettei sitten tarvitsisi pantata koko vuoden ajan höyryjä pienessä päässään, niin että ne sitten ryöpsähtävät apinayhteisön silmille maan suurimman aviisin välityksellä. Hesarin jutussa olisi ollut monta muutakin ihmettelyn aihetta, mutta ei nyt jaksa – kello alkaa käydä jo yhtä yöllä. Tai ehkä Tarjan olisi syytä ottaa oppia itänaapurista, jonka johtajaa ja 15 -vuotista suhdettaan häneen Halonen jaksaa aina hehkuttaa. Siellähän Putin vastailee kansalaisten kysymyksiin ihan omassa tositeeveeohjelmassaan.

Viimeisimmän sammakkonsa Halonen päästi suustaan viime lauantaina espanjalaisessa naisseminaarissa. Eikä tässä ole pelkästään kysymys lauman tyhmentävästä vaikutuksesta, sillä Tarja on aikaisemminkin puhunut löysiä sotiin liittyen. Nyt hänen sanomansa oli, että naiset ja tytöt kärsivät sodista pahimmin. Perustuuko tämä pelkästään siihen, että naisten valitus kuuluu voimakkaimmin? Samaa logiikkaa, jolla on todistettu, että naiset tekevät kaikki raskaimmat työt, vaikka urokset kuolevat työnsä ääreen moninkerroin naaraita enemmän – jopa täällä Suomessa, kehitysmaista nyt puhumattakaan?

Ehkä se on juurikin sitä logiikkaa, jolla naaraat ovat julistautuneet miehiä sairaammiksi – tämäkin klisee on nyt ammuttu alas, sillä mies on tutkitusti heikompi sukupuoli. Tai onko se sitä samaa oivallusta, että vain naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos? Tai sitä raiskaus -termin hyväksikäyttöä, joka ei edes anna sijaa miesten ja poikien raiskausten tunnistamiselle, saati siitä puhumiselle? Heitän tähän nyt vaan väitteenä, että uroksia raiskataan maapallolla naaraita enemmän. Täytyy joskus palata aiheeseen paremmalla ajalla. Katolisen kirkon toilailut ovat onneksi tuoneet päivänvaloon poikien järjestelmälliset raiskaukset.

Vuosi sitten Halonen puhui naisseminaarissa Liberiassa ja silloinkin hän päästeli sotasammakoita. Hänen mukaansa raiskauksen luokittelemisella sota-aseeksi voisi olla merkittävä vaikutus konfliktien jälkeisissä prosesseissa. Apinalla on niin pienet aivot, ettei tuo yhteys oikein auennut. Nythän on niin, ettei ihmislaji ole raiskausta keksinyt, ei edes sotatilanteissa. Muutkin apinat levittävät avokätisesti spermaansa valloittamiensa laumojen naaraille. Eikä tässä aina välttämättä tarvita edes pakottamista, kuten kaikki sotahistoriaa vähänkään tuntevat tietävät.

Ehkä tämä kaikki perustuukin siihen oletukseen, että sodat ovat urosten keksimiä ja siten urosten syytä ja siksi on aivan oikein, että urosapinat niissä heittävät henkensä, mieluiten tuntemattomina ja unohdettuina? Mutta tämä oletus perustuu aivan liian löysään aivojen käyttöön. Jokaisella uroksella on äiti ja useimmilla naaraspuoliso, joillakin jopa tyttäriä. Heilläkö ei ole mitään vastuuta siihen, että heidän turvallisuutensa vuoksi urokset uhraavat henkensä? Jos naaraat ihan oikeasti haluaisivat lopettaa sodat, heillä olisi siihen tarvittava valta hyppysissään – tai jossakin muualla.

Historiaa vähänkin tuntevat tietävät, etteivät naarashallitsijat ole koskaan olleet tae mistään rauhanajan auvoisuudesta. Melkeinpä voisi sanoa, että päin vastoin. Jopa brittipääministeri Margaret Thatcher katsoi parhaaksi julistaa Suuren Isänmaallisen Sodan Argentiinaa vastaan 1980 -luvulla! Ja mistä syystä, olemattoman pienten saarten vuoksi, jotka aivan varmasti sijaitsevat lähempänä Argentiinaa kuin Iso-Britanniaa. Ja jos amerikkalaiset valitsevat seuraavaksi presidentikseen Sarah Palinin, ydinsota on lähempänä kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Mitä pitäisikään päätellä siitä, että molemmat sotahullut naaraat ovat myös hartaita uskovaisia?

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 30.03.2010.