Anteeksi nyt setalaiset, mutta lainaan tässä valtakuntaa kiertävää tekstarifilosofiaa, koska se on niiiin hauska: toiselle kierrokselle selvisivät tasavertaiset ehdokkaat. Yksi ero kuitenkin löytyy: toinen ottaa vodkan jäillä, toinen jätkän voilla.

Pressanvaalin eka kierros on valmis ja jäljellä on kaksi EU -myönteistä apinaa. Näistä sliipatuista eliittiuroksistako sitten pitäisi valita laumalle johtaja? Luulenpa, että toisella kierroksella valtakunnallinen äänestysprosentti alkaa kuutosella ja joissakin itäisissä vaalipiireissä viitosella. Sen pitäisi huolestuttaa poliitikkoja. Senkin pitäisi huolestuttaa, että presidentti valitaan helsinkiläisten ja uusmaalaisten äänillä. Jakaantuuko kansa kahtia, vai joko se on jaettu?

Maakunnissa on enää niin vähän väkeä, että niiden äänillä pyyhitään korkeintaan takapuolta. Kun katselee Haaviston ja Niinistön tulevaa ohjelmaa, ei ainakaan pohjoiskarjalaisia naurata. Kumpaakaan ehdokasta eivät syrjäseudut kiinnosta. Ja miksi kiinnostaisivat, kun ne äänet tulisivat liian kalliiksi. Ehdokkaat toimivat samalla logiikalla kuin yksityinen postiyritys. Ne kuorivat kermoja helpoissa asutuskeskuksissa ja jättävät syrjäseudut oman onnensa nojaan.

Tuleva presidentti ei siis todellakaan ole koko kansan presidentti.

Eräs laumani jäsen löysi epäjohdonmukaisuuden edellisestä jutustani. Vaikka olenkin melkein yhtä erehtymätön kuin Väyrynen, niin tässä suhteessa hän taisi osua oikeaan. Tulin kirjoittaneeksi Biaudetista, ettei kukaan halua riivinrautaa presidentiksi – mutta meillähän on ollut sellainen presidenttinä jo 12 vuotta ja monet ovat olleet hänestä innoissaan. Onko Suomessa näin paljon sadomasokisteja? Myönnän, etten osaa selittää ilmiötä. Eevoluutiobiologit epäilemättä tulevat pähkäilemään sitä vielä pitkään, mutta joskus sillekin luonnollinen selitys löydetään.

Suvaitsevaisuuden inflaatio

Vaali-illan eli sunnuntain hurjinta kuunneltavaa oli 2,7 -prosenttisen Eva Biaudetin hehkutus, kuinka hän oli vastajytkyn moottori; olen saanut aikaan vastajytkyn! Sitä hän ehti toistella ainakin neljä kertaa. Näin siis mahtaili puolet puolueensa kannatuksesta kerännyt kahden prosentin feministi – jopa Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja Sari Roman-Lagerspez äänesti Evan sijasta Haavistoa. Biaudet näykki ja haukkui. Hänestä kuoriutui niin harhaluuloinen vihanlietsoja, etten yhtään ihmettelisi, vaikka hän joutuisi hoitoon.

Kansa on fiksu, kun antoi tällaiselle vihalle tuomionsa.

Vastajytky on toimintaa jotakin vastaan, tässä tapauksessa ei -politiikkaa perussuomalaisia vastaan. Perussuomalaiset antoivat keväällä kasvot syrjäytetyille ja ahneen eliitin unohtamille. On siksi melko paljastavaa, että samainen eliitti julisti sodan perussuomalaisia vastaan pressanvaaleissa – ja on siitä ylpeä. On siis ylpeä eriarvoisuuden ja suvaitsemattomuuden lisäämisestä, kansan kahtiajakamisesta. Uskomattominta tässä on tietysti se, että moinen huijaus pystytään tekemään suvaitsevaisuuden kaapuun pukeutumalla!

Haaviston kampanjapäällikkö Riikka Kämppi ehti jo sanoutua irti koko vastajytkystä. Sitä samaa odotan Haavistolta itseltään. Vastajytkyn kenraaleita olivat Lipponen ja Biaudet, nuo vaalien surkeimmin menestyneet marakatit. Vastajytkysoturit taistelivat itse luomiaan vihollisia vastaan – kummallista kuplapolitiikkaa 2000 -luvulla! Sunnuntai-iltana he olivat tukehtua SS (Suvaiseva Suomi) -hehkutukseensa ja Soinille irvailuunsa. Soini sai puolet eduskuntavaalituloksesta ja siitäkös ilo irtosi niillä, jotka itse ylsivät tuskin samaan. Lipponen sai kerrassaan kolmasosan puolueensa kannatuksesta.

Taistelukentälle viritettiin kaikki mahdolliset mielikuvat, joilla äärisuvaitsevaiset pyrkivät tuhoamaan kuvitellun vastustajansa. Edistys- taantumus, kansainvälisyys – impivaaralaisuus, avoin – sulkeutunut. Suvaitsevaisuus kärsi tässä pommituksessa inflaation. Mitä ylpeilemistä on tehdä antivaalikampanjaa, vastakohtien lietsomista eli juuri sitä, mistä itse syyttää vastapuolta?

Suvaitsevaisuus saatiin kuulostamaan suvaitsemattomuudelta ja vainoharhaisuudelta, mikä tällaisen perussuvaitsevaisen mielestä on vakava ongelma. Eliitti lähti ristiretkelle viidesosaa suomalaisia vastaan. Tulee mieleen jo kansalaissota. Siitäkö Biaudet&kumpp. ovat ylpeitä? Ei se sunnuntai-iltakaan mennyt ilman impivaaralaisuudella irvimistä. Silti Lipponen hehkutti kiitospuheessaan suomalaisia arvoja – jotka sivumennen sanoen ovat kotoisin juuri sieltä Impivaarasta.

Ikään kuin kansainvälisyys tai eurooppalaisuus olisi jotain arvostelun yläpuolella olevaa. Mikään maailmassa ei ole sellaista. Nimenomaan ympäristö kärsii globalisaatiosta eniten. Ovatko kansainvälisyysuskovaiset siis tuhoamassa maapalloa? Ihan vain yksi esimerkki. Vapo joutui lopettamaan Ilomantsin, Haapaveden ja Kaskisen pellettitehtaat, koska tänne rahdataan halpaa pellettiä Kanadaa myöten. Puolet Vapon tuotannosta puolestaan viedään ulkomaille. Ei tällaisessa energian haaskuussa ole mitään järkeä, loppupeleissä kuljetuksiin voi kulua enemmän energiaa kuin mitä itse tuotteesta saadaan irti. Mutta kansainvälisyys voi hyvin.

Ei Suomi jakaudu suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin, vaan eliittiin ja rahvaaseen. Aika moni muukin tuntuu vittuuntuneen tästä äärisuvaitsevaisten sodankäynnistä. Etsimättä sattui silmiin Helena Erosen kirjoitus ilkeyden ja omahyväisyyden pimeistä voimista sekä Topias Salosen ohje heittäkää se vastajytky kapiseen kaivoonne.

Vaali-illan kertomaa

Euromeppi Liisa Jaakonsaari oli ”asiantuntijana” vaaliohjelmissa niin YLE:llä kuin Maikkarillakin. Hän hehkutti, kuinka vaalit olivat naisten vaalit! Naiset kuulema äänestivät aktiivisesti… Heh, niin äänestivät – miehiä, kuten evoluutio ohjeistaa. Biaudetille annettu ääni maksoi 5,33 euroa, Haaviston ääni 0,44 euroa. Siinä teille on tasa-arvoa kerrakseen.

Oli mielenkiintoista katsella ehdokkaiden vaalijuhlintaa. Jostain syystä Biaudetin paluuta omiensa pariin ei näytetty, kaikilta muilta jotain sentään. Amerikkalaisin juhla oli Haavistolla. Siellä oltiin hurmoksessa kuin rock -konsertissa konsanaan. Haavisto halasi kalsean oloisesti puolisoaan. Nähdäänkö meillä ensimmäinen presidentillinen aviokriisi, jos Haavisto valitaan?

Kokoomuksen juhla näytti amatöörimäiseltä, vaikka lavalla steppaili naminamisetä Marco Bjurström. Niinistö jopa unohti vaimonsa Jennin astellessaan lavalle kiitospuhetta pitämään. Yleisön piti huutamalla sekin virhe korjata, jotta pariskunnan eteen saatiin pudotettua kerrassaan alkeellinen paperisilppusade. Paperisuikaleet olivat liian suuria ja niitä oli liian vähän. Luultavasti esityksestä vastannut apina sai potkut. Ja pääministeri Katainen oli maistissaan jo ennen kymmentä tehdyssä haastattelussa, aika nolo.

Keskustan vaalijuhla oli kuivan virallinen ja siihen oli syynä rautakangen niellyt puheenjohtaja Mari Kiviniemi. Puheensa oli ankea ja jäykkä eikä siinä ollut mukana minkäänlaista tunnetta. Pakkopullaa, parempi olisi ollut olla hiljaa, kuten vihreiden Ville Niinistö oivalsi tehdä. Yhtä ankea oli ilmapiiri demareiden tilaisuudessa. Liian kireään jakkuun pukeutunut rahaministeri Urpilainen sekä terävine nenineen ja hapsukampauksineen Halosta erehdyttävästi muistuttava Päivi Lipponen kuuntelivat mukainnostuneina järkälelipposen puhetta. Hohhoijaa, eikä se johtunut siitä, että kello olisi huutanut unimattia.

Tuli jopa mietittyä, miksi suomalaisten pitää taapertaa kinosten poikki äänestyspaikoille, kun sen voisi hoitaa kätevästi kotikoneelta. Viro on ajanut Suomen ohitse tässäkin asiassa. Ja ketä tästä on syyttäminen? Entistä oikeusministeri Tuija Braxia, joka pelästyi, kun sähköisessä äänestyskokeilussa ei mennyt kaikki ihan putkeen. Hän ei ymmärtänyt, että kokeilut ovat juuri sitä varten, että niistä otetaan oppia eikä siksi, että hommat pannaan jäihin.

Melkein kolmekymmentä prosenttia apinoista jätti äänestämättä. Demokratiassa on yksi hyvä puoli ja se on se, että nukkuvien puoluekin sallitaan. Oikeastaan sen on pakko olla olemassa, muuten elettäisiin totalitarismissa. Aivan turha siis on poliitikkojen haukkua äänestämättä jättäjiä. Nukkujien suuri määrä kertoo vain ja pelkästään poliitikkojen epäonnistumisesta. Siinä mielessä meillä kuitenkin on kummallinen demokratia, että täällä on luvallista kertoa kansalle, ketä pitää äänestää – vähän samanlaista painostusta kuin Putinin Venäjällä. Meillä naisia ja ”moderneja miehiä” painostetaan äänestämään naisia. Se ei kuulu demokratiaan. Ai niin, mutta eihän meillä muutenkaan ole oikeaa demokratiaa.

Lapsia poltetaan elävältä

Edes Eva Biaudet ei puhunut mitään alkuperäiskansojen karusta kohtalosta, vaikka hän on Suomen YK -edustaja tällä saralla. Ei aiheesta varmaan synny keskustelua toisellakaan kierroksella. Miksi syntyisi, kun kansanmurhia saa tehdä ilman, että ensimmäistäkään suomalaismediaa kiinnostaisi edes puolen sentin vertaa. Vaikka lapsia murhataan kuin kärpäsiä, ei se mediaa jaksa herättää. En todellakaan saata ymmärtää, mitä kansainvälisyyttä on vaieta esimerkiksi siitä, kuinka metsäteollisuus tuhoaa Brasilian viimeisiä alkuperäiskansoja. Viimeksi laittomien avohakkuiden jalkoihin ovat jääneet awá -intiaanit, yksi Amazonasin viimeisistä metsästäjäkeräilijäkansoista. Vuodenvaihteessa hakkuumiesten jäljiltä löydettiin elävänä poltetun lapsen jäännökset.

Tämä ei kosketa ketään, mutta silti koko Eurooppa paheksuu raivokkaasti, jos Romaniassa yritetään kerrankin laittaa asioita järjestykseen kulkukoirien määrää vähentämällä. Suomessa pidettiin jopa mielenosoitus hanketta vastaan! Romania joutuikin sitten perumaan aikeensa vihaisten aktivistien painostuksen edessä. Kapiset kulkukoirat ovat näköjään alkuperäiskansoja arvokkaampia… tämä on varmaan sitä äärisuvaitsevaisten hehkuttamaa korkean sivistystason eurooppalaisuutta?

Innostuin testaamaan vaalikoneita vasta käytyäni äänestämässä Väyrystä. Ihan vaan uteliaisuuttani vastailin viiden koneen kysymyksiin. Tulokset tarjoaisivat mielenkiintoisia vertailuja, jos vain jaksaisi penkoa. Erityisesti mieleen jäi havainto, että agnostikoksi itseään luonnehtiva Haavisto uskoo jumalaan tai muuhun korkeampaan olentoon enemmän kuin helluntalainen Sari Essayah!

Tässä vaalikoneiden minulle esittämät kolme parasta ehdokasta:
YLE vaalikone: 1. Arhinmäki ja Soini, 3. Haavisto.
MTV3 vaalikone: 1. Arhinmäki, 2. Essayah, 3. Soini.
HS vaalikone: 1. Väyrynen, 2. Arhinmäki, 3. Soini.
IL vaalikone: 1. Arhinmäki, 2. Haavisto, 3. Väyrynen.
TS vaalikone: 1. Niinistö, 2. Lipponen, 3. Väyrynen.

Mielenkiintoista. Arhinmäki kummittelee sitkeimmin piikkipaikalla. YLE pisti Arhinmäen ja Soinin tasoihin, mitä ehdokkaat voisivat itse kovasti ihmetellä. Ehkä se selittyy pelkästään apinan kummallisilla aivoituksilla eli vastauksilla. Biaudetia lukuun ottamatta kaikki muut kuitenkin pääsivät listalle. Lipposen saavutuksesta en ole henkilökohtaisesti kovin ilahtunut; Turun Sanomien tulos on muutenkin kummallisin näistä viidestä.

YLE:n kone tarjosi erikseen voittajat myös elämän eri aihealueille. Johtajuuden voitti Väyrynen, ulkopolitiikan Soini, arvot Haavisto ja ihmisyyden Arhinmäki. Repikää siitä.

Kun yhdistää kaikkien vaalikoneiden tulokset, lopulliseksi paremmuusjärjestykseksi saadaan: Arhinmäki, Väyrynen, Haavisto, Soini, Niinistö, Essayah, Lipponen, Biaudet. Ei tässä ole muuta kummallista kuin Arhinmäen ylivoimainen voitto… Peräpään järjestys on onneksi aivan oikea. Haaviston ja Niinistön väliä oli vain kolme pistettä, joten se ei paljonkaan toista kierrosta ohjeista.

Haavisto vs. Niinistö

Vaalikoneiden kysymyksistä voi poimia itselle tärkeät ja laittaa loppukilpailuun selvinneet niiden mukaan paremmuusjärjestykseen. Tehdäänpä niin. Tässä eri vaalikoneista poimittuja olennaisia tuloksia:

1. Niinistö ja Haavisto ovat jokseenkin samaa mieltä euroalueen talouspolitiikan suunnasta.
2. Haavisto haluaa EU:ta syvennettävän liittovaltion suuntaan enemmän kuin Niinistö.
3. Molempien mielestä EU:sta on ollut Suomelle yhtä paljon hyötyä.
4. Niinistö halua Haavistoa innokkaammin ryhtyä toimiin ruotsinkielen aseman turvaamiseksi maassamme.
5. Haaviston mielestä maapallon pelastaminen vaatii luopumista jatkuvan talouskasvun tavoitteesta, Niinistö on jokseenkin eri mieltä.
6. Niinistö on innokkaampi toivottamaan kansalle jumalan siunausta.
7. Kumpikaan ei ole innokas valtion ja kirkon erottamisessa toisistaan, mutta Haavisto vastustaa sitä vähemmän.
8. Haavisto on Biaudetiakin enemmän feministi, kun kysytään onko naisilla ja miehillä nykyisin yhtä hyvät mahdollisuudet luoda työuraa.
9. Haavisto on Biaudetiakin enemmän feministi, kun kysytään pitäisikö vanhempainvapaa jakaa tasan vanhempien kesken.
10. Haaviston mielestä äärioikeiston uhka Suomessa on todellinen.
11. Haavisto vastustaa EU -veroja Niinistöä vähemmän.
12. Niinistö hyväksyy  työntekijöiden vähentämisen voittoa tuottavista yrityksistä, Haavisto ei.
13. Haavisto vastustaa ehdottomasti eläinkokeita tutkimustarkoituksissa, Niinistö sallisi.
14. Haavisto suhtautuu seksin ostoon Niinistöä sallivammin (!).
15. Niinistö uskoo Haavistoakin enemmän jumalaan tai johonkin korkeampaan voimaan.
16. Haaviston mielestä tuloerot ovat yksiselitteisesti liian suuret, Niinistö komppaa vain laimeasti.
17. Haavisto verottaisi yli 7500 e kuukaudessa tienaavia nykyistä ankarammin, Niinistö ei.

Haavisto saa pisteet aiheista: 4, 5, 6, 7, 12, 14, 15, 16 ja 17.
Niinistö saa pisteet aiheista: 2, 8, 9, 10, 11 ja 13.
Haavisto voittaisi tämän kisan 3-2. Silti eräät hänen vastauksensa (8 ja 9) ovat raskauttavan feministisiä. Ja vaikka hän vastustaa jatkuvaa talouskasvua, hän silti pitää hallituksen tavoitetta ennusteita nopeammasta talouskasvusta hyvänä asiana! Ei saata pieni apina moista ymmärtää.

Haavistolta löytyy muitakin kummallisia ristiriitaisuuksia. Kuten edellisessä jutussa ihmettelin, hän ensin väittää rasismin lisääntyneen Suomessa, mutta jo seuraavassa lauseessa kehuu, kuinka suvaitsevaisuus on Suomessa lisääntynyt. Vaalikoneissa hän vastustaa sataprosenttisesti ajatusta hyväksyn valehtelun politiikassa, jos se johtaa parempaan lopputulokseen. Silti hänen ansioluettelossaan on maininta professorista, vaikka hän on pelkkä ylioppilas!

Haavisto vetää enemmän tunteella kuin Niinistö. Onko Niinistö siis järkevyyttä korostavan apinan ratkaisu? Erityisen selvästi tämä tuli esille kysymyksessä koe-eläinten käytöstä tieteellisissä tutkimuksissa. Haavisto vastustaa sitä ilman poikkeuksia, mikä tarkoittaa, ettei edes banaanikärpäsiä voisi käyttää tieteen apuna. Se merkitsisi todella pahaa takaiskua muun muassa syövän perustutkimukselle.

Haavistoa monet kehuvat humanistiksi, muun muassa Iiro Rantala ja Timo Soini. Ikään kuin humanisti olisi yksinomaan mairitteleva ilmaus. Nykyään humanismi tarkoittaa myös tyhmyyttä. Vain humanisti voi vaatia kaikkien eläinkokeiden lopettamista. Vain humanisti sortuu asettamaan koirat ihmisten edelle. Humanistin perusongelma on, että hän selittää ihmisen ihannekuvansa mukaan eikä realismin mukaan. Hänelle ihminen ja maailma ovat pelkkää kulttuuria eikä vähimmässäkään määrin biologiaa.

Johtopäätös

Kun mistä tahansa asiasta tehdään uskonto, mennään vaarallisille urille. Äärisuvaitsevaiset eivät edes tunnu ymmärtävän tarpovansa samaa tietä kansallissosialistien kanssa. Haavisto tuskin sitä seuraa, vaikka tukijoistaan näitä valopäitä löytyykin. Haaviston pitäisi irtisanoutua feministisestä miesvihasta ja heterovihasta, jota feministien lisäksi osa homoaktivisteista (SETA mukaanlukien) viljelee.

Niinistön puolestaan pitäisi tehdä pesäeroa suurpääomaan, joka häntä rahoittaa ja korviinsa kuiskuttelee. Tuskin tulemme sellaista irtiottoa näkemään, kuten emme Haavistonkaan vastaavaa. Kannattaako toisella kierroksella edes äänestää, kun tarjolla on vain kaksi sinänsä mukiinmenevää ehdokasta, mutta joilla kummallakin on taustallaan sietämättömät tukijoukot? Näistä kahdesta on vaikea valita ja arvelen, etten ole yksin ihmettelemässä.

Pekka Haavisto voitti finaalipaikan helsinkiläisapinoiden vaalipäivänä antamilla äänillä. Puhutaan jo Haavisto -ilmiöstä. Voihan meillä sellainen olla meneillään, mutta mikä se ilmiö oikein on? Se on apinoiden hullaantumista toistensa tunteista. Maailmanhistoria tuntee lukemattomia ilmiöitä. Ehkäpä se kaikkein kuuluisin on Hitler -ilmiö. Suomessakin ilmiöitä on riittänyt, on ollut Rehnin, Halosen, Koiviston, Uosukaisen, Vikatmaan ja monen muunlaista ilmiötä. Mitään niistä ei ole enää jäljellä.

Ilmiö ei ole pelkästään positiivinen asia, koska apinat siinä ajelehtivat ajopuina virran mukana. Ketään ei kiinnosta, mikä kansallissosialismi siellä saastuneella suistomaalla odottaa – riittää, että matkalla on kliffaa. Mielenkiintoista on havaita, että ilmiöt ovat pääosin naisten juttuja. He innostuvat milloin jumalista, milloin homoista, milloin lutkamarsseista.  ATM -urokset seuraavat heitä pillun toivossa ja kohta onkin jo ilmiö kasassa. Naiset johtavat maailmaa, mitään ei täällä tapahdu ilman heidän siunaustaan. Näinhän se meni kultaisella 70 -luvullakin, kun akateeminen sivistyneistö hehkutti taistolaisuuttaan. Nyt se sama sivistyneistö hehkuttaa suvaitsevaisuuttaan. Sietäisi Pekan olla varovainen.

Jos tässä menisi pelkällä tunteella, pitäisi varmaan äänestää Haavistoa, koska hän on persoonana miellyttävämpi. Mutta kun haluan yrittää taistella biologiaa vastaan, niin järjellekin pitäisi jättää sijaa – Haavisto kun kannattaa kovia feministisiä arvoja. Enkä halua äänestää samaa henkilöä kuin Naisasialiitto Unionin puheenjohtajat.

Niinistöä puoltaa se, että hän kertoo harrastaneensa 16 -vuotiaana tyttöjen katselua. Toisaalta Haavistoa puoltaa kampanjapäällikkönsä Riikan seksikkyys. Hän peittoaa kilpakumppaninsa Taru Tujusen kuusi nolla. Eilisessä A -studiossa Riikan kaula-aukko ulottui rintalastan alaosaan saakka. Huhhuh…

Iskelmäradio sattui soittamaan Mariskan laulun Suloinen myrkynkeittäjä. Enpä ole ennen kuullutkaan, siispä siitä ei liene mitään tasa-arvokeskustelua virinnyt. Vaan millainen haloo syntyisikään, jos Antti Tuisku laulaisi urheasta vaimontappajasta?

Jotain hyötyä tästäkin keväästä, päästään eroon Suomen historian surkeimmasta presidentistä. Ei Tarja Halonen ole pystynyt yhteenkään merkittävään avaukseen, ainoa meriittinsä on ollut kiukuttelu nöyristelevälle puolisolleen. Joidenkin mielestä hän on parantanut yhteiskunnallista tasa-arvoa. Hän siis on rohkaissut feministisen vihapuheen lisääntymistä yhteiskunnassamme, esimerkiksi dosentti Taru Leppäsen tapaan: Maamme -laulu on nationalistista miesvihapuhetta ja mikä pahinta, kaikki suomalaisten orkestereiden tulevana keväänä kantaesittämät orkesteriteokset ovat miesten säveltämiä!

Nyt meille ollaan valitsemassa uutta pelleä. Valtaa puolivallattomalla presidentillä ei paljonkaan enää ole, joten voisimme oikeastaan luopua koko instituutiosta. Tehtäisiin jotain ainutlaatuista ihmiskunnan historiassa. Luovuttaisiin tasavallasta ja siirryttäisiin Demokraattiseen Prinsessakuntaan. Prinsessat ovat kaikkien lemmikkejä. Mediakin olisi innoissaan, kun levikit sojottaisivat koilliseen. Suomi saisi maailmanlaajuista mainetta ensimmäisenä ja ainoana Prinsessakuntana. Olisihan se nyt jotain muuta kuin Guggenheim, joita on kohta Telluksen joka nurkalla.

Ainutlaatuista tässä olisi se, että kansa valitsisi itselleen prinsessan kymmeneksi vuodeksi. Ehdokkaiden pitäisi olla alle kolmekymppisiä ja mukiinmeneviä… eikun mitat täyttäviä neitokaisia. Tehdäänpä siis koeäänestys. Monikulttuurisuuden kunniaksi ja sisäänlämpiävyyden ehkäisemiseksi ehdokkaita on haalittu myös ulkomaailmasta. Ja ehdokkaat ovat: Viivi Pumpanen, Krista Kosonen, Fatbardhe Hetemaj, Lena Meyer, Ekaterina Rubleva. Kenestä siis tulisi Suomelle paras ja edustavin Prinsessa, kerro mielipiteesi!

Sukupuoli ja seksi

Näihin vaaleihin Prinsessakunta ei kuitenkaan vielä ehdi, joten on pakko kärvistellä kahdeksan vähemmän kauniin ehdokkaan kanssa. Tämä toki saattaa olla pelkkä miesnäkökulma, sillä tein testiä apinalaumassani ja monet nuoret naaraat fanittivat Haavistoa, kun se on niin hyvännäköinen. Vanhemmat naaraat kannattivat Niinistöä, kun se on niin hyvännäköinen. Ulkonäkö on ihan kelvollinen valintaperuste, kertoohan symmetria ylipäätään hyvistä geeneistä. Miehillä on kuitenkin ongelma, sillä meille ei ole tarjolla hyvännäköisiä Naisia. On vain pari miesaivoista lupsaketta. Missä on tasa-arvo, miksi miehiä taas sorretaan? Jos ehdolla olisi Janina Fry tai Maria Lund, niin saisivat ääneni.

Onhan sukupuolella väliä, vaikka jotkut yrittävät muuta väittää. Tämä feministinen tapa käsitellä sukupuolta on kyllä aika erikoinen. Toisaalta ne väittävät, ettei miesten ja naisten välillä voi olla eroa, koska sukupuoli on heidän uskonsa mukaan pelkkä kulttuurinen ilmiö, jota voi muovata mielin määrin. Siksi he raivoisasti haukkuvat tiedettä, joka kerta toisensa jälkeen toteaa sukupuolten olevan kuin eri lajin edustajia. Uusin englantilaistutkimus kertoo, että miehellä ja naisella on vain kymmenen prosenttia yhteisiä persoonallisuuspiirteitä.

Toisaalta sitten naissukupuoli on feministeille jotain erityistä, jota pitäisi vaaleissakin äänestää. Alkuviikosta Eva Biaudet viime hädissään vetäisi esiin sukupuolikortin. Hän vetosi naaraisiin, jotta he äänestäisivät naista (eli häntä itseään) tasa-arvon vuoksi! Mikä on se Suomi, jossa 95 prosenttia naisista äänestää miestä, hän ihmettelee. No se on Homo sapiens, jonka sosiaaliseen järjestykseen kuuluu, että lauman johtaja on uros. Siihen vaikuttaa esimerkiksi äänensävy. Koehenkilöt valitsevat kaikissa tilanteissa matalammalta puhuvan ehdokkaan. Sekä miehet että naiset pitävät matalaa ääntä viehättävämpänä kuin korkeaa.

Vaalikyselytkin sen kertovat, että Niinistö, mutta erityisesti Haavisto ovat naisten suosiossa. Miehet taas kannattavat Väyrystä ja Soinia.

Niinkin yksinkertainen asia kuin sauna todistaa miesten ja naisten erilaisuuden. Eräs lehti kysyi kaikilta ehdokkailta, kenen toisen ehdokkaan kanssa tämä mieluiten lähtisi saunaan pohtimaan päivänpolitiikkaa. Miehille kelpasivat kaikki muut ehdokkaat, mutta Biaudet ja Essayah hyväksyivät seurakseen vain toisensa…

Mikä on maailman tärkein asia? Lisääntyminen. Ja mitä tarvitaan eläinten lisääntymiseen? Seksiä. Seksi on kuitenkin asia, josta vaaleissa ei ole puhuttu lainkaan, vaikka se siis on maailman ja Suomenkin tärkein asia. Suomi on yksinäisten ihmisten määrällä mitattuna Euroopan johtava maa. Meillä sukupuolet harrastavat seksiä yksinään, itsetyydytyksen yleisyys on räjähtänyt ja sekstailun määrä vähentynyt. Ketään ei kiinnosta, millaiset yhteiskunnalliset kustannukset tästä aiheutuu. Varmaan liikutaan miljardeissa euroissa, sillä seksi on tutkitusti terveellistä.

Nopeimmin meillä kasvaa lapsettomien sinkkunaisten määrä. Burana on tullut seksin tilalle. Ennen vanhaan kaikki kivut hoidettiin seksillä, mutta nyt on helppo marssia apteekkiin. Buranako on ihmiskunnan tuhon alku? Yksinäistymiselle on luonnollinen selitys. Sukupuolijärjestelmän tutkija Henry Laasasen mukaan naisten potentiaalia kumppania koskevat odotukset ovat kasvaneet. Ennen naisille kelpasi työtä tekevä perheen elättäjä, tavallinen duunari. Nyt se ei enää riitä. Yhä useampi kunnon mies jää yksin, mikä lisää myös syrjäytymisen riskiä.

Mutta mitä suomalaisessa keskusteluilmapiirissä tapahtuukaan, kun tämän asian ottaa esille? Täystyrmäys. Naiset (lue: Biaudet) suuttuivat Timo Soinille, kun tämä kehtasi ottaa esille parisuhdesurffailun ja duunarimiesten yksin jäämisen. Suuttumallako meillä yhteiskunnallisia kysymyksiä ratkotaan? Feministeille se ainakin on normaali tapa ”keskustella”. Soini oli kuitenkin oikeassa, sillä erään tutkimuksen mukaan 75% akateemisesti koulutetuista naisista ei huolisi itseleen duunarimiestä.

Miksemme katso itään, auringon nousuun?

Olemme pelkkiä biologisia koneita, joiden vapaa tahto taitaa olla vaaliuurnillakin silkkaa ihanteellista haihattelua. Äänestämme jopa oman etumme vastaisesti, kertoo viimeisin alan brittitutkimus. Mantelitumake säätelee pelon tunnetta ja sen koko voi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Aalto -yliopiston kognitiivisen neurotieteen professori Mikko Sams sanoo, että pelon ilmapiirissä köyhät saattavat äänestää konservatiiveja, vaikka näiden talouspolitiikka heikentää pienituloisten elämänlaatua entisestään. Siksikö se onkin juuri kokoomuslainen pääministeri Jyrki Katainen, joka jatkuvasti latelee synkkiä uhkakuvia ja maalailee tulevaisuuteen pelkkää hammasten kiristystä?

Tunteella tässä mennään ja tunteet ovat biologiaa. Vaalitentitkin ovat lähinnä viihdettä, eihän siellä mihinkään syvällisesti edes haluta porautua. Toimittajat ovat yleensä tyytyväisiä siihen ensimmäiseen vastaukseen. Ulkopolitiikan pitäisi olla suomalaisen laumanjohtajan ydintä, mutta eihän siitäkään mitään synny, kun kaikki ehdokkaat toistavat samoja fraaseja siitä kuinka Venäjä ei ole mikään uhka näköpiirissä olevana ajanjaksona tai siitä, kuinka Suomelle riittää Nato-optio.

Venäjä on kuitenkin Venäjä, Venäjä, Venäjä. Siinä se kyhjöttää kyljessämme. Ehkä pitäisi yrittää hieman enemmän ymmärtää naapuria eikä vain todistella, kuinka ilman muuta otan ihmisoikeuskysymykset Putinin kanssa painokkaasti esille. Tai jos emme halua lähempiin tekemisiin naapurin kanssa, sitten pitäisi liittyä Natoon. Ei siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Mitä me teemme johtajilla, jotka piiloutuvat Naton kaltaisessa asiassa kansan selän taakse? Emme mitään, johtajien pitäisi näyttää tietä eikä kyyristellä. Ei mitään Nato-optiota edes ole olemassa silloin, kun sitä eniten tarvitsisimme.

Onhan siellä joukossa muutama, jotka yrittävät johtaa meitä Euroopan ytimeen eli liittovaltioon. Tämä loistava EU on viimeksi ostanut tukipaketeillaan aikaa. Tulee mieleen Sonera, joka aikoinaan osti yhtä kalliilla rahalla ilmaa. Kannattaisi miettiä, mihin tällainen eurooppauskovaisuus perustuu. Miksi sinne, mutta ei Natoon? Eurooppa vaan sattuu olemaan auringonlaskun maanosa. Nyt on sen vuoro väistyä muiden mahtien tieltä. Eurooppauskon järkevyyden mittaamiseen tarvitaan vain pieni ajatustesti ja kysymys: miksemme suuntaa Venäjälle. Kun katsot eurooppauskovasten pilkallista ilmettä, huomaat kuinka he ovat tunteensa orjia, kyvyttömiä näkemään uusia mahdollisuuksia. Tulevaisuus on idässä. Entäpä jos Suomi liittyisikin Venäjän ympärille muotoutuvaan Euraasian Unioniin?

Luulenpa, että eurooppauskovaiset repisivät pelihousunsa ja useimmat muistakin pitäisivät ehdotusta päättömänä. Mutta hei, perusteluja please! Venäjäliittoa puolustaisivat kaikki samat järkisyyt kuin Euroliittoa, ja vielä enemmän. Suomi on olennainen osa Taigaa, olemme tsaarinpalvojia kuten naapurimmekin ja viinaa kittaamme samalla mallilla. Ei meillä ole tietoakaan eurooppalaisesta sivistyneestä viinikulttuurista. Melankoliamme natsaavat myös yhteen. Eläimistö on samanlainen. Jopa suuri osa Venäjältä kerätyistä hiuksista on geneettisesti katsoen lähellä suomalais-ugrilaista tyyppiä, hiustehtaan johtaja Aleksei Kuznetsov sanoo.

Kurottelemme merten taakse, vaikka meillä olisi liittolainen naapurissa! Haluamme länteen, vaikka olemme itää. Lähes 1300 kilometriä yhteistä maarajaa. Kaikki järkisyyt puoltaisivat suuntautumista aurinkoon, mutta eurrooppauskovaiset kumartavat vain pimeyteen. Miksi? Siksi, että asiasta on tehty tunnekysymys. Vain tunne ajaa meitä Eurooppaan. Vieläkö joku viitsii puhua järkevästä ihmislajista?

Tai ehkä nämä eurooppauskovaiset eivät vain ole kuunnelleet Aalto -yliopiston kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparantaa. Hänen mukaansa yhteisvaluutta on hidastanut talouskasvua ja pienentänyt palkansaajien tuloa pääomatulojen saajien eduksi. Talous on kavanut euroalueella hitaammin kuin muualla. EU on siis hyväksi eliitille, joka elää pääomatuloillaan. Siksi meitä ei sieltä päästetä pois.

Kivitystä ja koulukiusaamista

Jos Janina on liikaa toivottu, niin miksei meillä apinoilla ole valittavana ketään muuta kuin näitä tylsiä ammattipoliitikkoja? Olisi edes Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti (siis pressa jo valmiiksi!) Pekka Hallberg. Hän sentään harkitsi asettumista ehdolle sitoutumattomana puolueiden ulkopuolisena ahdokkaana, mutta hanke kaatui perheen vastustukseen.

Nyt meillä on sitten vain kahdeksan keskiluokkaista ehdokasta, mikäli on uskominen valtio-opin professori Heikki Paloheimoa Tampereen aliopistosta. Minä en usko. Kansanedustajan, saati ministerin tai vähemmistövaltuutetun palkoilla ei kuuluta keskiluokkaan. Tällaisella puheella yritetään vain sumuttaa normiapinoita, jotta nämä kuvittelisivat eliitin niin suppeaksi, ettei sen tarvitse osallistua minkään sortin talkoisiin. Askeettisuus on poliitikolle eduksi, Paloheimo selittää. Vittu, mitä askeettista muka on Lipposessa, Niinistössä, Biaudetissa, Haavistossa…?

Kun presidentillä ei ole enää mitään tolkullista tehtävää, hänelle tarjotaan arvojohtajan viittaa, ellei kerrasssan kruunua. Mutta haluammeko me takaisin 50 -luvulle, jolloin kaikilla oli olevinaan samat ihanat arvot? Sitähän arvojohtajuus tarkoittaa, että monikulttuurisuus kapenisi, kun kaikki olisivat samanlaisia. Mitä logiikkaa, kun muuten kaikki ovat olevinaan niin monikulttuurista että. Ehdokkaat ainakin ovat melko yksikulttuurisia, sillä lähes kaikkien mielestä ahneus on aikamme pahin synti. Vain Soini ja Biaudet olivat eri mieltä. Sehän sopii hyvin näille ehdokkaiden ääripäille. He olivat eri puolilla ahneutta. Soini kannatti himoa, jota oikeastaan voidaan pitää ahneuden alkusyynä. Biaudet on niin vihansa ympäröimä, että näkee sitä kaikkialla ja pitää vihaa pahimpana kaikista synneistä!

Meillä on kummallista ikärasismia. Ja jostakin syystä siihen syyllistyvät eritoten äärisuvaitsevaiset. Näin he sanailevat: Paavo Lipponen olisi presidenttikautensa päättyessä lähes 77 -vuotias. Samassa iässä Mannerheim ja J.K. Paasikivi vasta aloittivat presidentin virassa, mutta aika on sentään toinen. Miten niin aika on toinen? Ihmisethän elävät nyt pidempään, joten meillä voisi hyvin olla vaikka 85 -vuotiaita presidenttiehdokkaita.

Äärisuvaitsevaiset ovat olleet tyylinsä mukaan kiivaasti äänessä, jopa niin että se on kalahtanut omaan nilkkaan. Innokkaimmat äärisuvaitsevaiset Lipponen ja Biaudet keikkuvat kyselyjen hännillä. Jopa Arhinmäki meni vihapuhelipposen ohitse! Ehkä he eivät vain ymmärrä ihmislajin käyttäytymisen alkeita. Holtiton lyöminen aiheuttaa muissa apinoissa automaattisen puolustusreaktion. Moinen vihapuhe rupeaa ärsyttämään perussuvaitsevaisia. Uskomatonta sinänsä, kuinka jopa presidenttitenteissä voidaan harrastaa vihapuhetta ilman että sitä julkisesti paheksuttaisiin – no eihän sitä paheksuta, kun paheksujat ovat itse syyllisiä.

Lipponenkaan ei ole huomannut, että feministinen propaganda pitää sisällään selvän rasistisen elementin. Se on taitavasti (?) naamioitu naisasian alle, joten sen varjossa on ollut sallittua mustamaalata muita kulttuureita tarkoitushakuisilla ja valheellisilla väitteillä. Tätä on jatkunut vuosikymmenet, joten aikaa havahtumiseen olisi Lipposellakin ollut tarpeeksi. Liekö sitä tajunneet muut kuin Väestöliiton julkaisun Perheet muuttoliikkeessä kirjoittajat, jotka roimivat feministejä melkoisen suoraan enneakkoluulojen kylvämisestä, ääri-ilmiöillä ratsastamisesta ja oman kulttuurimme arvottamisesta muita paremmaksi.

Demarit ovat Vihreiden ohella kunnostautuneet tässä vihapuheessa. Eero Heinäluoma oli Politiikkaradiossa sitä mieltä, että kuningattaren edessä on puhuttava eri tavalla kuin Esson baarissa. Tarkoituksensa oli tietysti lyödä Teuvo Hakkaraista. Eerokin on jo siis matkalla Prinsessakuntaan, mutta en silti ymmärrä, miksei Prinsessa saisi kuulla sitä samaa puhetta kuin muutkin apinat. Moinen asenne taitaa tulla jostain keskiajalta. Myös Haavistolle Esson baarin asiakkaat olivat toisen luokan kansalaisia vielä lokakuussa. Sitten hän rupesi kaveeraamaan Hakkaraisen kanssa ja vei median tämän sahaakin ihailemaan. Silloin elettiin joulukuuta. Tammikuussa hän oli taas vihapuhelinjalla. Kuka ehdokkaista onkaan tuuliviiri? Toimittajat ovat syyttäneet kasvojenpesusta vain Väyrystä…

Äärisuvaitsevaiset voisivat välillä mennä itseensä ja miettiä, kannattaako ihan joka asiasta polttaa käämejään. FST5:n vaalitentti oli vihapuheen juhlaa. Sari Essayahia lukuun ottamatta kaikki muut ruoskivat Timo Soinia samaan tapaan kuin muslimimaissa kivitetään rikollisia. Innokkain lahtaaja oli Biaudet, joka ”kaksintaistelussa” asetti sanoja Soinin suuhun: elät menneessä ajassa, pilaat suomen maineen ulkomailla, puolueesi on muukalaisvihamielinen, et kannata tyttöjen ja naisten elämää! Tämä väittely lienee suomalaisen poliittisen historian rimanalituksia. Se alkaa Areenan tallenteelta kohdasta 31:20.

Koulukiusaamiseenkin äärisuvaitsevaiset ehdokkaat onnistuivat syyllistymään, kun väittelyä käytiin Järvenpään lukiossa, satojen koululaisten silmien alla. Ehdokkaat näyttivät koululaisille, kuinka koulussa kiusataan: hei näin me joukolla haukutaan Soinia, joka on erilainen ja vielä katolilainenkin.

Vuodenvaihteessa saimme konkreettisen esimerkin, mitä suomalainen ja espanjalainen äärisuvaitsevaisuus on, kun YLE esitti Asha -lastenohjelmasta jakson, jossa lapsia opetettiin monikulttuurisuuteen esittämällä ympärileikkaus hyväksyttävänä ja normaalina ihmislajin käyttäytymisenä. YLE lasten- ja nuortenohjelmien päällikkö Teija Rantalan mukaan tarkoituksena oli vain kannustaa ymmärtämään muiden kulttuurien tapoja… toisten kulttuurien tapoja ei tarvitse kavahtaa… Ylen tehtävä on kannustaa monikulttuurisuuden ymmärtämiseen.

Vihapuhetta

Nytkis kysyi ehdokkailta, kuka on feministi. Biaudet tietysti on sitä jo äidinmaidossaan, mutta myös Arhinmäki ja Lipponen ilmoittautuivat. Ei mikään yllätys. Ei ehkä sekään, että he kaikki ovat galluppien pohjasakkaa. Vaikka feministien muodollinen valta on olematon, tästä uskonnosta on kuitenkin puhuttava, koska heidän todellinen valtansa on suurempi kuin esimerkiksi perussuomalaisten ja kokoomuksen valta yhteensä. He käyttävät naaraiden evolutiivista valtaa, vaikka eivät oikeita naaraita olekaan. Pientä huijausta?

Feminismi on kuin eurouskovaisuus. Eurooppafanit kertovat silmät kirkkautta loistaen, ettei jäsenvaltioiden itsenäisyys yhtään vähenny, vaika tässä nyt siirretäänkin päätösvaltaa pala palalta Brysseliin. Sama on kaiku askelten feministisessä höpötyksessä. Sen mukaanhan ”tasa-arvo” ei ole nollasummapeliä: kun naisten oikeuksia lisätään, lisätään samalla muka miesten oikeuksia. Jokainen omilla aivoillaan ajattelemaan kykenevä tietää tämän valheeksi. Valtaa ei voi lisätä, sitä voidaan vain jakaa uudelleen. Tasa-arvopolitiikan paradoksi on, että naiset haluavat lisää valtaa, vaikka suurin osa vallasta on heidän näpeissään jo ennestään, on aina ollut. Tämä on jo pahempaa kusetusta kuin tosiuskovaisten selitys, että jumalan kieltäminen todistaa jumalan olevan olemassa.

Otetaanpa pieni esimerkki tästä miesten oikeuksien lisääntymisestä, ihan vaan sieltä pienimmästä päästä. Aikaisemmin naisten ulkonäköä sai kehua, mutta nykyään se määritellään seksuaaliseksi häirinnäksi. Miesten entisestäänkin ahdasta verbaalista oikeutta rajoitetaan koko ajan lisää. Miesten on kohta enää mahdotonta sanoa yhtään mitään, jos nainen, mikrofoni tai kamera on sadan metrin sisällä. Toisen esimerkin tarjoilee feministipresidenttimme Tarja Halonen vaatimalla, että miesten jääkiekossa otetaan mallia naisten jääkiekosta. Miehet eivät saa olla miehiä enää kaukalossakaan. Ensin naiset tunkeutuvat miesten harrastuksiin ”tasa-arvon” nimissä ja kun siellä ei olekaan niin ihqua kuin ulkoapäin näytti, rupeavat muuttamaan sitä ”naiselliseen” suuntaan. Armeija on tästä myös hyvä esimerkki.

Tämä jääkiekkolausahdus ei ollut vitsi Halosen taholta, vaan suoraan feministisen strategiaoppaan sivulta 5734. Eikä se ole edes opuksen viimeisiä sivuja, koska niitä kirjoitetaan koko ajan lisää, yhä kiihtyvällä tahdilla. Viimeistään tämän pitäisi avata kaikkien epäilevien tuomaiden silmät: tämä on naisten maailma – vain naisilla on valta ja himo yrittää muuttaa miehiä kaltaisikseen; miehet eivät koskaan haluaisi nähdä naisia miehinä.

Feministeille ei riitä edes muuttaminen. Miehistä halutaan kokonaan eroon. Sitä ei tietenkään tunnusteta virallisesti, mutta Ruotsissa tavoite on jo päästetty valloilleen. Tuskinpa olet kuullut mitään SCUM -manifestista (SCUM = Society for Cutting Up Men), ellet ole yhtään seurannut naisliikkeen vaiheita. Suurin osa laumasta ei ole ja se on vahinko. Nyt voit ihailla sen sanomaa eikä se vie kuin minuutin elämästäsi. Varoitus kuitenkin – video ei sovi herkkähermoisille!

Voisi tietysti ihmetellä, miksei YouTube ole poistanut palvelustaan tällaista vihanlietsontaa. Jotain se kertoo omistajansa Googlen moraalikäsityksestä, että tällainen sallitaan, mutta tissin vilahtaminen sensuroidaan. Kun yritin etsiä prinsessaehdokas Rublevan vilautusluistelua, tuloksena oli vain ilmoitus: tämä video on poistettu, koska se rikkoo YouTuben alastomuutta tai seksuaalista sisältöä koskevaa käytäntöä.

SCUM -videolla mainostetaan ruotsalaista teatteriesitystä, joka on tehty Valerie Solanasin vuonna 1968 kirjoittaman  SCUM -manifestin pohjalta. Esitystä katsomaan on rahdattu koululuokkia ja enpä ihmettelisi vaikka siellä olisi nähty päiväkotiryhmiäkin. Naisasialiitto Unionin äänitorvena toimivan Tulva -lehden vastaava päätoimittaja on Suomen SCUM -papitar Atlas, the late Akuliina Saarikoski. Aivan turha siis joidenkin väittää, ettei feminismillä ole mitään tekemistä SCUM:n kaa. Manifesti jopa suomennettiin viime vuonna ja Saarikoski kirjoitti siihen kuolaavan esipuheen.

Tulva ylistää manifestia feminismin klassikkoteokseksi. Solanas tunnetaan myös yrityksestään murhata taiteilija Andy Warholl. Liekö sitten osoitus naisten yleisestä huonoudesta, kun hän ei onnistunut saamaan sitä eläintä hengiltä. Kolumnissaan Saarikoski pahoittelee Solanasin epäonnistumista. Saarikoski haaveilee miesten tuhosta näin: ekassa satsissa varmaan menis henrylaasaset, miesasiamiehet, tasavallanpresidentit, suuryhtiöiden isot kihot, armeija ja Kiasman johtokunta.

Ja näin feminismin klassikkoteos muun muassa opettaa:

Mies on biologinen onnettomus, kävelevä surkastuma, emotionaalisesti rampa, täysin kykenemätön empatiaan. Kaikki mihin mies koskee, muuttuu paskaksi. Mies on epätäydellinen nainen, jota riivaa pillukateus. Miehet eivät ole parannettavissa, vaan heidät tulee tuhota. SCUM taas on joukko itsenäisiä, röyhkeitä naisia, jotka ovat ottaneet asiakseen miesten täydellisen tuhoamisen… vaikka miehiä on aina ollut, kuten sairauksiakin, miehiä ei tarvitse tuottaa lisää, miestä ei tarvitse enää olla. Kun geneettinen kontrolli on pian mahdollista, meidän tulee tuottaa vain täydellisiä olentoja, vailla vikoja kuten emotionaalinen vika, mieheys.

Jos tämä ei ole vihapuhetta niin ei sitten mikään.

Feministi Biaudetin kohkaaminen asettuu näin aivan uuteen valoon. Hänhän on muistanut joka välissä vaatia Soinia irtisanoutumaan Halla-ahon puheista. Mutta kumpi mahtaa olla vaarallisempi ilmiö, SCUM vai Halla-Aho? Biaudet kehtaa käyttäytyä näin härskisti, vaikkei ole itse valmis irtisanoutumaan moisesta feministidoktriinista! Meillä on vuosikymmenet harjoitettu feminististä vihapuhetta ja edelleen feministinen viha on yleisin vihapuheen muoto. Siitä huolimatta kaikki yhteiskunnallinen paheksunta kaadetaan perussuomalaisten niskaan! Ei tässä ole logiikan häivääkään. Yhteiskunnassa on jo ilmeisesti omaksuttu ajatus miehestä biologisena onnettomuutena ja naisesta kulttuurisena täydellisyytenä.

Tämä ajattelu näkyy vaikkapa kulttuuriareenoilla. Solanaksen hengessä miesvihaa tiriseviä kirjoja kirjoitteleva katolilainen feministi, vegaani  ja ”esseisti” Antti Nylén palkittiin vuonna 2007 Kalevi Jäntin palkinnolla. Feministit puolustautuvat SCUM -kritiikin äärellä väittäen sitä taiteeksi. Taiteen nimissä kai saa tehdä mitä tahansa? Äärisuvaitsevaisten mielestä taide on sitä parempaa, mitä enemmän se aiheuttaa keskustelua. SCUM -näytelmä on kuulema tällä mittarilla mestariteos. Samalla mittarilla Anders Behring Breivik on ilmeisesti kaikkein suurin taiteilija ikinä, ainakin paljon jotain Solanasia mahtavampi…

On tämä niin perseestä koko yhteiskunta. Jos joku uros kehtaa olla huolissaan miesten pariutumismarkkinoista, hänet leimataan oitis naisvihaajaksi. Mutta kun naiset fanittavat miesten joukkomurhaa, se ei ole miesvihaa, vaan – taidetta!

Vaalitenttejä

En ole jaksanut kaikkia vaaliohjelmia katsella enkä kuunnella, vaikka joitakin herkkupaloja olisikin voinut haaviin tarttua. Tenttejä vaivaa se ongelma, ettei ehdokkailta oikein voisi kysyä muusta kuin ulkopolitiikasta, mutta eihän siitä saa aikaan minkäänlaista keskustelua. Siksi on kyselty muun muassa jumalasuhteesta. Miten se muka presidentin virantoimitukseen liittyy?

Ympäristöasiat sen sijaan voisivat liittyä, mutta niiden perään kukaan ei ole jaksanut kysellä. Ympäristöasioiden tietoinen unohtaminen on koko kampanjan suurin munaus, varsinainen emämunaus. Ja jos joskus on mainittu sana ilmastonmuutos, se on todistanut vain ympäristöongelmien ymmärtämättömyydestä. Telluksen elinkelpoisuus ei riipu pelkästä hiilidioksipitoisuudesta, vaan paljon paljon enemmästä. Siitä enemmästä ei kukaan enää ole kiinnostunut, perkele.

Järvenpään lukiossa pidetty tentti oli hyvä idea. Lipposen taustalla istui hätkähdyttävän kaunis lukiolaistyttö; pitkät tummat hiukset ja silmälasit. Ehkä hänen ansiostaan tentin jaksoi katsoa loppuun saakka.

Valitettavasti koululaiset tyytyivät ehdokkaiden ympäripyöreisiin ja mitäänsanomattomiin sönkötyksiin. Ei sieltä löytynyt minkäänlaista kapinamieltä eikä tiukkuutta. Mitä nuorisoa se tämä tämmöinen on? Missä olivat tulevaisuuden vallankumoukselliset? Politiikkaradion Leikola ja Lähde kuitenkin ylistivät näitä kusisukkakoululaisia. Mutta herrathan puhuvat muutenkin pehmoisia. G -pisteasiassa he menivät suorastaan ääliömäisyyden tasolle kehittämällään tippavaippataideteoksella. Heidän mukaansa Suomen nykyisellä asenneilmastolla ei olisi rakennettu esimerkiksi Ateneumia! Millä ihmeen nykyisellä ilmastolla? Ateneumin rakentamista vastustettiin jo menneilläkin ilmastoilla. Mutta pääsivätpä taas mollaamaan niitä viidesosaa suomalaisista, jotka kehtasivat äänestää perussuomalaisia. Ikään kuin kaikkien pitäisi ajatella kaikesta samalla tavalla! Ikään kuin kritiikittömyys edustaisi modernismia. Ehkä Leikolan ja Lähteen pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan. Siellä ollaan kaikesta samaa mieltä eikä monumenttirakentamistakaan kukaan uskalla kritisoida.

Leikola ja Lähde valittivat sitäkin, että jotkut ovat kehdanneet leimata G -hankkeen elitistiseksi. Valitettavasti kritisoijat ovat oikeassa. Leikola ja Lähde elävät norsunluutorneissa, jonne tavallisen köyhän elämästä ei kantaudu edes yhtä hajumolekyyliä. Ei perusturvan varassa elävällä ole varaa maksaa 12 euroa päästäkseen ihailemaan eliittitaiteilijoiden tuotteita. Sattuu vain olemaan niin, ettei moiseen laitokseen kenenkään jaripilvisen tauluja ripusteta. Köyhille ainoan taide-elämyksen tarjoilevat katusoittajat. Jos kulttuuria oikeasti haluttaisiin tarjota kansalle, ei niitä apinoita ensin pakotettaisi rahoittamaan amerikkalaisfirmalle palatsia ja sitten tekemään sinne pyhiinvaellusmatkoja, vaan kulttuuri vietäisiin sinne, missä apinat liikkuvat. Vaikkapa ostoskeskuksiin.

Mutta ne koululaiset. Yksi nuorukainen kysyi Biaudetilta tasa-arvosta – miksi vain miesten on pakko mennä armeijaan. Olipa hauskaa, kun Eva ei osannut oikein sanoa mitään. Ei se edes muistanut, että eduskunta on suuressa viisaudessaan tasa-arvolakia säätäessään päättänyt, ettei armeija sitten ole mikään tasa-arvoasia. Se sijaan Biaudet selitteli, että riittää kun puolet ikäluokasta käy armeijan...!?

Tentissä Soini teki kardinaalivirheen, kun rupesi ilmastokriitikoksi. Siitä ei kuitenkaan keskustelua virinnyt. Idioottimaisin jankkaus sen sijaan kehkeytyi rasismista ja sillä lyötiin Soinia kaikkien muiden paitsi Essayahin toimesta. Biaudetin rasismiflirttailusyytökset päätyivät jopa YLE:n uutisiin. Haavistokin väitti rasismin lisääntyneen, vaikka tilastot kertovat muuta. Kuitenkin hän jo seuraavassa lauseessaan kehui, kuinka uskomattoman hienosti hänen Antonionsa on otettu vastaan joka puolella Suomea.

Antonio on maahanmuuttaja, homo ja  – rattijuppo. Jos Suomessa olisi rasismia, niin kuka olisikaan parempi haukkumisen kohde? Pariskuntaa kuitenkin kohdellaan silkkihansikkain. Soinia kiusattiin joukolla, mutta Haavistoa ei vaadita tuomitsemaan edes rattijuoppoutta – omassa perheessään. Sen sijaan se on vitsi, jolle voi nauraa Korkojen kera -ohjelmassa. Siinä Haavistolla olisi ollut tuhannen taalan paikka tuomita rattijuoppous. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt.

Jostain Lipponen tai Biaudet sai syyn opastaa Väyrystä, kuinka naiset ovat jo oppineet yhdistämään työn ja kodin, joten miestenkin pitäisi tämä jo opetella. Siinäpä melkoinen sammakko. Naisten yksi suurimpia valituksen aiheita on juuri työn ja kodin yhteensovittamisen vaikeus. Se kai on sitten ”tasa-arvoa”, että miehillekin pitäisi luoda sama ongelma? Järkevyyttä olisi tietysti se, että naisten pakottaminen työelämään lopetettaisiin ja naisille annettaisiin tasavertaiset mahdollisuudet tehdä päätöksiä oman halunsa mukaan. Lipposen puheet antoivat jopa ymmärtää, että hänen mielestään äitiys menee hukkaan!

Koululaistentti olisi ollut mitä mainioin paikka käsitellä ehdokkaiden koulumenestystä, mutta sitä ei jostakin syystä tehty. Suojeltiinko Niinistön mainetta vai suojeltiinko oppilaita huonolta esimerkiltä? Niinistöhän olisi taas vain kehunut koulunkäyntinsä päämotiiviksi luokallejääntien välttelemisen. Siinä vasta hyvä malli nuorisolle. Ei ole paljon väliä, miten koulussa menestytään. Riittää, että on naisten mieleen, niin pääsee presidentiksi asti.

Johtopäätös

YLE:lle menee pyyhkeet huonosta nettisivujen vaalipalvelusta. Etusivulta ei löydy linkkiä vaalisivuille, joilta puolestaan ei ole linkkiä vaaliohjelmien Areena -sivuille, vaikka ohjelmien nimiä luetellaankin. Kun tietää YLE -sivujen onnettoman hakukonesysteemin, halutun ohjelman löytäminen on kovan työn takana.

Vaikkei kaikkia ohjelmia löytäisikään, ehdokkaat itse tekivät valinnan äärimmäisen helpoksi. Siihen riitti yksi uutinen. Kirkkopiirien tilaisuuteen osallistuneet ehdokkaat kannattivat jumalan siunauksen toivottamista ainakin uudenvuodenpuheen päätteeksi. Ainoa kieltäytyjä oli Paavo Väyrynen, jonka mukaan politiikkaa ja uskontoa ei pidä sekoittaa keskenään. Ei niin, eikä se ole mikään koko kansan presidentti, joka toivottaa jotain vain yhden sortin ihmisille.

Niinpä ainoa, jolle äänensä voi antaa, on Väyrynen. Soini ja Arhinmäki eivät kyseiseen tilaisuuteen osallistuneet, mutta Soinin voisi olettaa vastaavan myönteisesti. Arhinmäki tuskin siunailisi, mutta hän on ylipäätään liian nuori tähän virkaan.

Jämsän kirjasto kysyi ehdokkailta, mitä he lukevat ja mitä suosittelevat kansalle. Lähes kaikki oli kaunokirjallisuutta. Sieltä romaaneistako se maailma presidentille avautuu?

Satuin törmäämään Keskisuomalaisen presidenttipeli -äänestykseen maanantaina ja kuinka ollakaan, siinä kansa oli asettanut ehdokkaat juuri samaan järjestykseen kuin mikä on oma valintani. Listaa johti Väyrynen 52 prosentilla, seuraavana oli Haavisto (13), Niinistö (12), Soini (9), Essayah (6), Arhinmäki (4), Lipponen (3) ja Biaudet (1).

Feministi ja uimamaisteri Eva Biaudet

Lukion lukuaineiden keskiarvo 8,6; yo-arvosana magna cum laude approbatur

Haluaisitko Evan kanssa vällyjen väliin? Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ja olenkin miettinyt, mistä se johtuu. Galluppien mukaan Eva sentään on toiseksi parhaan näköinen ehdokas. Poikkeuksellisen hyvännäköinen feministiksi, mutta silti hänen näkemisensä tai kuulemisensa pilaa koko päivän. Miksikö? Siksi, että hänestä huokuu kylmyys. Hänen äänensävynsä ei ei herätä luottamusta vaan päin vastoin hammasten kiristystä. Ja nyt voin samalla todistaa, etteivät urokset ole vain kauniin ulkokuoren perään. En ole niitä kaikkein rantuimpia, koska en kuulu YTA (ylemmän tason apina) -luokkaan, mutta silti rajani menee jossain. Erityisesti se menee sisäisen kauneuden puutteessa. Yleensä kun sisäisestä kauneudesta puhutaan, annetaan ymmärtää sen olevan aina myönteistä. Mutta ei se ole, sen todistaa Biaudet. On myös sisäistä rumuutta. Vanha kansa on keksinyt sille kauniimman ja osuvamman ilmaisun: riivinrauta. Ja kuka nyt riivinraudan haluaisi presidentiksi? Eivät näköjään edes naiset, sillä Eva jää viimeiseksi.

Oikeastaan koko vaalin mielenkiintoisin asia on se, kuinka vähän ainoa julkifeministinaaras saa ääniä. Joku voisi tehdä siitä jopa johtopäätöksiä, mutta ei tämä poppoo. Hauskaa toisaalta, kuinka Biaudetin porukat eivät ole uskaltaneet tuoda tänne apinametsään ehdokkaansa kuvaakaan. Kaikki muut tuolla hangessa kylmissään jököttävät. Tänään sitten saimme lukea, että äärisuvaitsevaiset aloittivat ensimmäisinä vaalien likaisen pelin eli loanheiton. Ei mikään yllätys sekään.

Kaikki tietävät, että Biaudet on vähemmistövaltuutettu ja jäsen YK:n alkuperäiskansa-asioita käsittelevässä pysyvässä foorumissa. Silti hän ei kannata ILO 169 -sopimuksen ratifioimista! Sopimus on tärkeimpiä alkuperäiskansojen oikeuksia turvaavista kansainvälisistä sopimuksista ja Suomi on häpeällisesti laiminlyönyt sen tunnustamisen. YLE:llä muuten alkoi juuri saamelasineitosten mainio Njuoska Bittut (Märät Säpikkäät) -ohjelmasarja, kannattaa edes sitä katsoa!

Biaudet siis syytti Soinia kaikista itse keksimistään synneistä, muun muassa tyttöjen ja naisten  elämän vastustamisesta. Kas kun ei syyttänyt perussuomalaisia perhesurmien lisääntymisestä. Ilmiöt ovat lisääntyneet rinta rinnan (ja luultavasti johtuvat samasta syystä eli yhteiskunnan eriarvoistumisesta, jota Biaudetin puolue on ollut innolla lisäämässä).

Biaudet on kuin matonokkeli puhvelin korvan juuressa. Biaudet on vaaliporukan ilkein ja vihamielisin. Hän keskeyttää muut vaalitenttien puhujat ylivoimaisesti useimmin. Silloin tällöin on hyvä vähän suuttua, hän visertää ja kertoo miksi hänet pitäisi valita presidentiksi: Pyrin kaikessa toiminnassani, YK:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä edistämään naisten ja lasten asiaa. Miehet eivät siis kuulu feministin laumaan. Siksi hän unohtaa tarkoituksella, että myös naiset syyllistyvät perheväkivaltaan.

Biaudet jakaa miehiä moderneihin ja ei-moderneihin sen mukaan, miten innokkaasti nämä tulevat puhumaan hänelle “tasa-arvosta”. Voihan näinkin tehdä, mutta ei sillä ole mitään tekoa todellisen maailman kanssa. Kaikki hengissä olevat urokset ovat yhtä moderneja. Heillä on vain erilaisia mielipiteitä. Kuinka moniarvoisuutta liputtava nainen voi edes teoriassa vaatia kaikkia yhteen muottiin?

Jos mies on marsista ja nainen venukselta, feministi on Plutolta.

Feministi, mammuttipaavo Lipponen

Lukion lukuaineiden keskiarvo 8,25; yo-arvosana laudatur

Lipponen lähti ristiretkelle perussuomalaisia vastaan. Päivikö pakotti? Ei olisi kannattanut, sillä siinä meni oman maineen lisäksi demarien maine. Puoluesihteeri eroaa kohta ja puheenjohtaja syrjäytetään seuraavassa valinnassa.

Kiukuttelija ja loukkaantuja Lipponen syyttää Soinia huonosta kritiikin kestosta. Pata kattilaa soimaa, vai miten se vanha kansa jo oivalsi. Mörkö on olevinaan suvaitsevaisuuden ja demokratian asialla. Ei saa lyödä väärän väristä. Ei saa vastustaa demokratiaa. Suomi ei saa kääntyä sisäänpäin. Kuka näitä on vaatinut?

Kommunismi ja demokratia ovat molemmat yhtä hyviä aatteita – teoriassa. Kumpikaan ei ole onnistunut toteuttamaan hyviä ajatuksiaan – käytännössä. Aionoa todellinen sivistys löytyy Brasilian sademetsistä. Melkein kaikkialta muualta alkuperäiskulttuurit onkin jo tapettu sukupuuttoon. Se on todellista sivistystä, että nämä kansat kieltäytyvät modernista maailmasta, joka on pilattu rahalla ja rajattomalla ahneudella. He tulevat toimeen ympäristönsä kanssa, mutta senkin menevät ”sivistyneet” ja demokraattiset ihmiset heiltä tuhoamaan. Demokratia on käytännössä kutistunut rahan vallaksi, jonka suurin saavutus on maapallonlaajuinen ympäristötuho. Siinäkö on muka jotain kehumista ja ylpeyden aihetta, Paavo Lipponen?

Mitä muuta tämä Lipposen (ja Haavistonkin) puhe on kuin populismia pahimmillaan? Demokratialla ajetaan vain omaa ja oman ryhmän etua.

Lipponen välittää mututietoa, että suomenruotsalaiset nuoret eivät uskalla puhua enää ruotsia Hesan kaduilla! Naurettavia väitteitä, joita levitetään vain kansan jakamiseksi vuohiin ja lampaisiin. Lipponen on myös intohimoinen pakkoruotsin kannattaja. Suomenruotsalaiset kuitenkin lukevat pakkosuomea. Mihin siis enää tarvitaan pakkoruotsia – ruotsalaisturistien palvelemiseen? Kyse on vain ”tasa-arvosta”. Eli kun ruotsinkieliset joutuvat opettelemaan suomea, suomalaistenkin pitää enemmistönä opetella ruotsia. Ihan samalla perusteella naiset pitäisi pakottaa vuodeksi johonkin pakkotyöleirille ”tasa-arvon” toteutumiseksi. Ei kummassakaan ole järjen häivää.

Voisiko Lipposesta löytyä jotain hyvää ? No ehkä se, ettei hän vastusta ILO -sopimuksen ratifioimista ja mieliohjelmansa on Avara Luonto.

Vasemmistofeministi Paavo Arhinmäki

Arhinmäestä ei valitettavasti ole koulutietoja, koska liittyi joukkoon niin myöhään.

Pikkupaavo on vielä liian nuori tähän mittelöön. Hän on niin turha, ettei hänestä ole kertynyt paljon mitään kirjoitettavaakaan. Ja onhan hän väärästä puolueesta, ei siitä mihinkään pääse. Kannattaa seksin oston kriminalisointia. Kannattaa sekä naisia että miehiä sortavien sukupuolittuneiden yhteiskuntarakenteiden purkamista (ei siis usko evoluutioon – on ehkä kreationisti?). Sinänsä ajaa hyviäkin asioita, esiintyy rennosti puettuna eikä näytä eliittiapinalta, vaikka sellainen onkin. Koululaistentin äänestyksissä Arhinmäki taisi muuten menestyä perhaiten. Ikäkö se teki? Vai muoti?

Kävelevä kristitty Sari Essayah

Lukion lukuaineiden keskiarvo 9,6; yo-arvosana laudatur

Essayahin sokea piste on maailman pahimman terroristivaltion eli Israelin fanittaminen. En todellakaan halua presidenttiä, joka kysyy jumalalta neuvoa joka asiaan. Ihmisenä vaikuttaa kuitenkin naiselta. Ei halua olla feministi, mutta on mennyt mukaan segregaatiohöpötykseen, seksinostokieltoon ja uhripuheeseen. Tärkein suosituskirjansa on tietysti Raamattu, mutta löytyy listalta sentään Juhani Ahoa ja Ernest Hemingwaytäkin.

Essayah on toinen ehdokkaista, jonka lukion päästötodistuksessa on kymppi biologiassa. Plussia afrikkalaisgeeneistä, myönteisestä suhtautumisesta ILO -sopimuksen ratifiointiin  ja pienimmästä vaalibudjetista. Biaudetilla on yli kuusi kertaa isompi ruotsinkielisten säätiöiden tuki takanaan, mutta kannatus jää silti Esayahia pienemmäksi.

Kysymysmerkki Timo Soini

Lukion lukuaineiden keskiarvo 8,4; yo-arvosana laudatur

Soinin musta piste on ympäristöongelmien ymmärtämättömyys ja se on aika paha se. Israelistakin hänellä on väärä käsitys, ei Israel ole heikompi osapuoli. Se on samanlainen pintapuolinen raapaisu kuin käsitys naisesta heikompana sukupuolena. Molempien asioiden osalta todellisuus on täysin päinvastainen. Evoluutio ei tarkoita sitä, että pieni koko tai vähäisempi lihasvoima merkitsisi vallankäytön heikkoutta. Soinista on tulossa jo kamarikelpoinen poliitikko, se on ruvennut puhumaan jo naisten oikeuksista ja laimentanut EU -kritiikkiään. Presidentinvaali on sujunut kuin käsijarrua vetäen. Onneksi on Niinistö, hän ajattelee. Ei tarvitse jättää puoluetta.

Appron uros Sauli Niinistö

Lukion lukuaineiden keskiarvo 6,5; yo-arvosana approbatur

Niinistön voittoa voi uhata vain hotellisiivooja, raiskaus kun on nykyoikeuden mukaan murhaakin pahempi rikos eikä tuomioon tarvita todisteita. Riittää, että joku aukaisee suunsa.

Niinistön perustelu ILO -sopimuksen vastustamiselleen on erikoinen. Hänen mielestään sopimus tarkoittaa vain niitä alkuperäiskansoja, jotka ovat kärsineet siirtomaavaltojen epäoikeudenmukaisuuksista. Melko kumma ajatus, että jäljelläolevat alkuperäiskansojen rippuset oltaisiin vielä jakamassa kahteen kastiin. Ja vaikka puhuttaisiinkin siirtomaavalloista, niin Suomen sulkeminen ryhmän ulkopuolelle osoittaa asiantuntemattomuutta. Ei siirtomaata voi määritellä pelkästään merentakaiseksi alueeksi! Suomi on riistänyt saamelaisia aivan samalla tavalla kuin muutkin siirtomaavallat omiaan.

Väyrynen voisi oikeasti olla paras presidentti, mutta jostain syystä kansa vauhkoontuu röökiä vetävästä ikäteinistä. En äänestä häntä siksi, että hän on niin monta kertaa sortunut nollatoleranssipuheeseen, joka kätkee sisäänsä rasistisen erilaisuuden kammon. En äänestä Saulia siksikään, että hän on ennakkosuosikki. Haluan olla erilainen nuori.

Niinistön sokea piste on köyhälistö. Ei elinkeinoelämä turhaan voitele hänen kampanjakoneistoaan, vaikka puolue yritetäänkin piilottaa kansansuosion taakse.

Rauhanuros Pekka Haavisto

Lukion lukuaineiden keskiarvo 8,9; yo-arvosana laudatur

Haavistoa voisi vaikka äänestää, ellei hän sattuisi olemaan feministipuolueen mies(!)puolinen presidenttiehdokas. Ilmankos Haavisto pitää vihreyttään taka-alalla. Haaviston sokea piste on silti puoleensa feministisyys. Puolue olisi kokoomuksen suuruinen, jos se keskittyisi ympäristöasoiden hoitoon. Äärisuvaitsevainen pelleily menee överiksi, kun puolueen naaraat kauhistelevat pornografisen kuvaston levittäytymistä katukuvaan. Silti entinen puheenjohtaja poseerasi viime vaalien alla pornografisen kuvaston malliin! Kerran on näille sivuille eksynyt Sinnemäen rintoja etsiskellyt apina, tässä hänelle olisi ollut ihailtavaa.

Haavisto sanoo olevansa lähinnä agnostikko, mutta lupaa liittyä kirkkoon, jos kirkko lupaa siunata homoparit. Mikä agnostikko se sellainen on? Ei se ole agnostikko, se on poliitikko.

Haavistolla on 20 vuotta itseään nuorempi puoliso, mutta se ei ole herättänyt kummeksuntaa päin vastoin kuin Niinistön nuori vaimo. Mitä tasa-arvoa se tämmöinen on olevinaan? Kirjasuosituksistaan löytyy sentään Pentti Linkolan varhaistuotantoa. Silti hänen politiikkansa on kuin kokoomuksen klooni. Mihin entinen kansanliike ja talouskasvun kritiikki ovat hävinneet?

Siitä Haavistolle pisteitä, että hän jätti tyylikkäästi vastaamatta Nytkiksen vaalikyselyyn, jossa edustajilta haluttiin lypsää virallisen ”tasa-arvopolitiikan” mukaisia vastauksia. Hän myös ratifioisi ILO -sopimuksen. Miinuspisteitä siitä, ettei hän tunnistanut kuvasta Minna Kauppia. Miinuspisteitä kaksinaismoralistisesta rasismipuheesta; viime torstain koululaistentissä hän kauhisteli kuinka rasismi on lisääntynyt eikä ratikassa voi enää puhua ruotsia, vaikka oli juuri edellispäivänä kehunut suvaitsevaisuuden lisääntyneen maakunnissakin.

Voittajauros Paavo Väyrynen

Lukion lukuaineiden keskiarvo 9,46; yo-arvosana laudatur

Ehdokkaani on Väyryspaavo, koska hänen ulkopoliittinen kokemuksensa on ylivoimainen, hän pärjää parhaiten venäläisten kanssa, hän puhuu ympäristöstä, ihmiskunnan tulevaisuudesta ja jopa evoluutiosta sekä toimii keskittymiskehitystä vastaan. Väyrynen on toinen ehdokkaista, jonka lukion päästötodistuksessa on kymppi biologiassa. Paavo haluaisi asiantuntijakseen Lester Brownin, jonka kirjoja olen itsekin lukenut ja ihaillut. Kaveri on Worldwatch -instituutin perustaja ja kuuluu maailman 50 vaikutusvaltaisimman ajattelijan joukkoon. Instituutti toimii kestävän kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Keskustapuolueen kannatuksen viimeaikainen kasvu on Väyrysen ansiota, vaikkei puolue sitä haluakaan tunnustaa. Naispuoluejohtaja kehui käyneensä kiivassanaisen keskustelun Väyrysen kanssa ehdokkuuden varmistuttua. Aikaisemmin Kiviniemen kerrotaan uhonneen, että hän tekee kaikkensa estääkseen Väyrysen ehdokkuuden. Onko Marilla varaa moiseen ylimielisyyteen? Mauri Pekkarinen sanoo kepun menettäneen seitsemän prosenttia kannatuksestaan Kiviniemen aikana.  Kiviniemi on katkonut suhteensa lähes kaikkiin puolueessa. Vain nainen pystyy moiseen urotekoon.

Näissä olosuhteissa Väyrysen suoritus on loistava. Myös Esko Valtaoja kannattaa Väyrystä, mikä ei ole aivan pieni asia. Olen sen varran iäkäs apina, että muistan melkein kaikki Väyrysen koukerot, joilla kansaa nyt pelotellaan. Niistä huolimatta hän on mielestäni tämän kisan paras. Paavokin uskoo jumalaan, vastustaa ILO -sopimuksen ratifioimista ja sortui vastaamaan Nytkiksen kysymyksiin, mutta kukaan ei ole täydellinen.

Väyrysen mollaaminen on välillä mennyt aivan kummalliseksi. Ensimmäisessä YleLeaks -ohjelmassa naurettin Väyrysen isän kuolemalle, mikä kyllä oli vuosikymmenen rimanalitus suomalaisessa televisioviihteessä.

Mitä yhteistä on viime eduskuntavaaleissa hävinneillä puolueilla? Vastaus: naaras puheenjohtajana. Surkeimmin vaalit menivät keskustapuolueella, vihreillä ja sosiaalidemokraateilla, jotka kaikki olivat luottaneet ”oikean” sukupuolen voimaan. Ihmislaji ei vaan käyttäydy niin kuin ”tasa-arvo”hype vaatii. Sitä ei kuitenkaan saa sanoa ääneen. Ei tätäkään vaalianalyysiä ole virallisesti kukaan uskaltanut julkistaa.

Vanhat ihmiset voivat olla viisaampia päätöksentekijöitä nuoriin verrattuna, sanoo tutkija Karen Campbell Toronton yliopistosta. No, eihän tässä ole mitään ihmeellistä, jos viitsii edes hieman  kurkistella ihmislajin ja monen muunkin laumaeläimen vuosimiljoonaisen evoluution tuottamaan käyttäytymiseen. Evoluutio tuottaa ratkaisuja, jotka lajin kannalta ovat tarkoituksenmukaisimpia ja ”tuottavimpia”. Laumaeläimillä se tarkoittaa, että laumaa ovat yleensä valikoituneet johtamaan vanhemmanpuoleiset urokset.

Joku voisi nyt ajatella, että siinä vanhus pistelee omaan. Kaikin mokomin, mutta en ole itse säveltänyt aivokuvantamisten tuloksia – onneksi olemme keksineet kaukoputken, eikun siis magneettikuvauslaitteen. Viime aikoina silmiin on osunut pari tutkimusta, joissa molemmissa on päädytty toteamaan iän lisäävän päätöksenteon viisautta.

Karen Campbellin johtamassa tutkimuksessa testattiin nuorten (17-29 v) ja vanhojen (60-73 v) apinoiden huomiokykyä ja todettiin, että vanhat muistivat asiayhteyksiä kolmanneksen nuoria paremmin. Ikääntymisen myötä tietoisuus näennäisesti merkityksettömistä samanaikaisista tapahtumista lisääntyy. Taitoa tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamisessa. Montrealin yliopiston tutkija Oury Monchin johtamassa tutkimuksessa saatiin selville, että vanhat (55-75 v) aivot ovat nuoria (18-35 v) viisaampia, koska koska ne oppivat iän myötä hyödyntämään resurssejaan paremmin ja ovat vähemmän herkkiä kritiikille.

Ikä ja sukupuoli

Suomalaisen ja ylipäätään länsimaisen demokratian suurimmat ongelmat (puoluejärjestelmän lisäksi) taitavat olla ikä ja sukupuoli. Pelkän mielipiteen ja hypetyksen innolla ollaan sitä mieltä, että nuoria ja naisia (eli nuoria naisia) pitää saada lisää päättäjiksi. Mitään tieteellistä pohjaa moiselle vaatimukselle ei tietystikään ole. Se on pelkkää muotia. Siis mututuntumaa, sinällään tietysti kaunista ja ”tasa-arvoista”. Mutta kun maailma ei ole sen paremmin kaunis kuin tasa-arvoinenkaan. Täällä lauma pitäisi saada pysymään hengissä – ja sitä samaa yrittävät tahollaan kaikki muutkin laumanjohtajat.

Ihanko vaan sattumaa olisi, että ihmislaumoja ovat yli 99 prosentissa kulttuureista johtaneet iäkkäät urokset? Vai voisiko olla niin kuin luonnossa yleensä on, että kaikki toimii mahdollisimman  tarkoituksenmukaisesti? Luonto elää itsessään tuottavuuden maksimitasolla. Jos suostumme myöntämään kuuluvamme luontoon, niin…

Nuorilla koirailla on liikaa testosteronia lauman johtamiseksi. Siksi ne sopivat hyvin tykinruuaksi laumaa puolustamaan sekä raatamaan lauman hyvinvoinnin eteen likaisissa, raaoissa sekä vaarallisissa paskaduuneissa. Minulla oli ilo syksyllä seurata, kuinka nuoret miehet kärräsivät talkoilla betonia ja harkkoja omakotitalon perustuksiin. Ei ole talkootyö vielä Suomesta hävinnyt. Kolmenkympin jälkeen testosteronitasot rupeavat laskemaan ja viisautta alkaa kertyä yläpäähänkin – urokset ”kasvavat ihmisinä”, kuten humanistit asian kauniisti ilmaisevat.

Naarailla puolestaan on liikaa estrogeenia laumaa johtaakseen. Siksi he sopivat parhaiten tulevaisuuden pelastajiksi eli synnyttämään ja kasvattamaan uusia jäseniä laumaan. Tämä sattuu olemaan maailman tärkein tehtävä, tiedoksi kaikille lapsia vihaaville feministeille. Vanhemmiten testosteronin suhteellinen osuus naisten seerumissa kohoaa, joten sukupuolet lähentyvät toisiaan. Näin naaraatkin ”kasvavat ihmisinä” ja kaikki humanistit taputtavat tyytyväisinä karvaisia käpäliään.

Suurin syy siihen, että naiset haluavat ottaa vähemmän riskejä ja hakeutua vähemmän tuulisille duunipaikoille, on heidän alhainen testosteronimääränsä. Se on keskimäärin vain kymmenesosa miesten vastaavasta. Jos tämän luonnollisen eron ei sallita näkyä yhteiskunnassa, astutaan pohjoiskorealaiseen komentoon.

Näin siis keskimäärin. Tietysti laumassa on aina pieni mutta äänekäs vähemmistö, jolla nämä suhteet heittävät pahasti häränpyllyä. On miehiä, niitä profeministimiehiä, joiden testosteronitasot ovat naaraiden tasolla. Ja tietysti on näitä telaketjufeministejä, joiden testomäärät vetäisivät vertoja Tony Halmeellekin. Mutta he ovat pienenpieni vähemmistö, ei heidän vuokseen yhteiskuntajärjestystä voi ruveta muuttamaan. VHM:ä on aina enemmän kuin VFN:a. Jos demokratiassa eletään, sen tulee näkyä myös vaalituloksessa. Valkoisen hetromiehen oikeus äänestää mielensä mukaan on täsmälleen yhtä tärkeä kuin vihaisen feministinaaraan oikeus omaan valintaansa.

Silti feministit vaativat naisia (ja siinä sivussa kaikkia miehiäkin) äänestämään vaaleissa naisehdokkaita. Se olisi muka ”tasa-arvoista” – yhtä tasa-arvoista kuin YK:n tasa-arvojärjestön nimi on UN Women. Voisihan se olla ”tasa-arvoista”, mutta ei missään nimessä yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Mutta miten äänestävät feministiterroristit itse? Siihen antaa vastauksen keväällinen Tulva -lehti. Neljästä ehdokkaansa paljastaneesta feminististä kolme äänesti miestä… Biologinen tieto miesten ylivertaisuudesta johtajina asuu siis jopa kiivaimpien feministien alitajunnassa!

Miksi tämänhetkisestä kahdeksasta presidenttiehdokkaastamme vain kaksi on naisia ja hekin ovat galluppien peränpitäjiä? Ja miksi maan kiivaimmalla feministipuolueella on ehdokkaanaan mies? Syy siihen tulikin jo paljastettua edellä. Se on vain pelkkää biologiaa. Mari Kiviniemelläkin olisi ollut enemmän kuin tuhannen taalan paikka pyrkiä maan isoimpaan virkaan, mutta testosteronia ei ollut tarpeeksi. Näin nolosti ei olisi voinut käydä, jos keskustan johdossa olisi ollut vanhempi urosapina.

Ikä ja sukupuoli kietoutuvat näin jollakin sairaalla tavalla yhteen…

VHM ja lauman etu

Kokoomuksen lappilainen nuori kansanedustaja Heikki Autto mainosti politiikkaradiossa nuoruutta ja vaati nuoria päättäviin asemiin, koska nuoret tekevät erilaisia päätöksiä. Niinpä varmaan, mutta ei kai pääasia voi olla se, että ollaan erilaisia? Kai tavoitteena pitäisi olla mahdollisimman hyvien, koko lauman hyvinvointia palvelevien päätösten tekeminen? Naisetkin tekevät erilaisia päätöksiä, mutta ovatko ne lauman kokonaisedun kannalta parempia kuin keski-ikäisten miesten tekemät? Siitä ei kukaan ole kiinnostunut. Nyt feminismi ilman minkäänlaisia perusteita vain väittää olevansa viisaampi kuin itse evoluutio – aika leveetä.

Elinkeinoelämän äänitorvi TAT kyseli yli 5000 nuorelta (15-30 vuotiaalta) apinalta, mikä olisi heidän mielestään sopiva veroprosentti keskituloiselle suomalaiselle ja saivat vastaukseksi 20. Joka viides oli sitä mieltä, että sopiva prosentti olisi kymmenen. Alle viidennes kannatti 30 prosenttia. Ehkä nuoret eivät tarvitse ilmaista koulutusta, lapsilisiä, julkista terveydenhuoltoa, vanhusvarastoista nyt puhumattakaan? Näillä prosenteilla saisimme taatusti erilaisia päätöksiä.

Jos lauman etu asetetaan etusijalle, ”stereotypia” keski-ikäisestä heteromiehestä lauman johtajana saa tukea tieteellisistä tutkimuksista. Stereotypioista suurta meteliä pitävät eivät varmaankaan ymmärrä, että he tulevat haukkuneeksi evoluution aikaansaannoksia. He siis taistelevat tuulimyllyjä vastaan.

Otetaanpa tähän nyt yksi esimerkki vanhojen miesten harjoittamasta politiikasta todisteeksi siitä, että naisilla on valtaa, vaikkeivät parlamenteissa istuisikaan. Monissa Euroopan maissa sattuu perinteisesti olemaan niin, että naisten eläkeikä on miesten vastaavaa monta vuotta alhaisempi – vaikka naiset elävät keskimäärin pidemmän elämän! Missään ei ole niin päin, että miehet pääsisivät eläkkeelle ennen naisia, vaikka loogisesti ajateltuna tilanteen pitäisi juuri näin ollakin. Esimerkiksi Suomessa miesten tulisi päästä eläkkeelle seitsemän vuotta naisia nuorempina, jos oltaisiin tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia…

Eikä tämä naisia suosiva ikäero ole mikään harvinaisuus. Pienellä googlauksella löytyi 23 naaraita yhä edelleen suosivaa valtiota: Britannia, Italia, Kreikka, Puola, Itävalta, Sveitsi, Ukraina, Venäjä, Kiina, Portugali, Slovenia, Romania, Viro, Malta, Tsekki, Slovakia, Bulgaria, Liettua, Australia, Chile, Israel, Japani ja Ranska, jossa vähintään kolmen lapsen äidit pääsevät eläkkeelle muita nuorempina.

Tämä on nyt vain yksi todiste siitä, kuinka urokset ajattelevat koko lauman etua keskimäärin naaraita enemmän. Naarailla taipumus on huonommin kehittynyt, koska he eivät ole sitä evoluution kuluessa miesten lailla tarvinneet. Naaraat ajavat lähinnä omaa ja lastensa etua (kuuntelepa vaikka Eva Biaudetin puheita) – siis sitä samaa, jota miehetkin tekevät. Urosten tehtävä on suojella, ei valittaa. Siksi urokset ovat biologisesti keskimäärin parempia johtajia kuin naaraat. Ei tarvitse kovin paljon mielikuvitusta, kun voisi jopa ajatella, että pelkästään miehille suotu äänioikeus riittäisi takaamaan oikeudenmukaisuuden laumassa. Sveitsi ei liene hullumpi valtio, vaikka siellä naiset pääsivät puikkoihin vasta hiljan?

Naisten äänioikeus saattaa jopa inflatoida demokratiaa, koska vallankäyttö siirtyy entistä enemmän muihin kammareihin. Loistavan esimerkin tarjoaa Norja, jossa pörssiyhtiöiden määrä on romahtanut sen jälkeen, kun niiden hallituksiin määrättiin naiskiintiöt. Omistajat siirtävät toimintansa muualle. Tästä ilmiöstä kirjoitin jo vuosia sitten, kun ennustin, että naisten saadessa enemmistön professorinviroista, miehet ovat keksineet jo jotakin muuta mielenkiintoista puuhaa. Näin olemme samassa tilanteessa, mistä lähdettiin; taas meillä on miesten piiri, jonne kohta ruvetaan vaatimaan kiintiöitä. Feministit ovat keksineet ikiliikkujan!

Sukupuolten paremmuutta johtajina ei ole edes soveliasta tutkia, siitä pitää feministimafia huolen. Ainoat, jotka ovat saaneet siihen luvan, ovat naistutkijoita, mutta kun heidän tutkimuksissaan ei ole saatu poliittisesti ”korrekteja” tuloksia, ne on vaiettu kuoliaaksi.

Sattuipa apinapolun varrella episodi, joka kertoo ”tasa-arvon” saavuttaneen jo alle kymmenvuotiaatkin. Kaksi lasta pelleili tiellä pysäyttäen autoja muka tietä ylittääkseen. Koska olen tällainen vanha urosapina, mielestäni kylä saa edelleen kasvattaa. Niinpä varoitin heitä leikkimästä hengellään. Eivät sentään ruvenneet haistattelemaan, ehkäpä siksi, että olivat tyttöjä. Ennen vanhaan vain pojat keksivät jotain yhtä päätöntä.

Miten sattuikin jälleen olemaan tiistai, kun median otsikot alkoivat taas ärsyttää. Onko raha niin tärkeää, että juttuja tehdään aivan mistä tahansa? Tokihan siellä toimituksissa tiedetään, että seksillä ja alastomuudella saa klikkauksia. Klikkaus on nykyajan jumala. Sen eteen tehdään kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Jos yrittää tehdä hyvän, asiallisen ja ”sivistävän” jutun, se ei kiinnosta ketään. Tämä tuli itselleni selväksi kirjoitettuani jutun Juhani Ahosta, johon uhrasin aikaa ja vaivaa vallan toisella tavalla kuin tähän kirjoitelmaan. En muista, milloin mikään juttu olisi saanut niin vähän klikkauksia. Luultavasti tämä kirjoitus sitten houkuttaa, vaikka onkin täyttä skeidaa.

Oikeastaan tiistainen(kin) media tarjoili kolmen luokan juttuja. Asialliset ovat niitä, joilla on jotain yhteiskunnallista merkitystä. Siinä ja siinä -jutut ovat olemassaolonsa hyväksyttävyyden rajamailla, mutta voi niihin jotain asiaakin sisältyä. Toimittajan perseestä -luokan jutut ovatkin sitten niitä, joita klikataan eniten, mutta jotka ovat juorujakin pahempia ilmapiirin myrkyttäjiä.

Asialliset

Guggenheimia pukkaa. Eilen julkistettiin hartaasti odotettu selvitys brändimuseon rakentamismahdollisuuksista Helsinkiin. Ja kuinka ollakaan, Guggenheim haluaa tulla Suomeen, jos museo rakennetaan Helsingin parhaalle paikalle Eteläsataman rantaan ja suomalaiset veronmaksajat maksavat koko roskan. Siis rakentamiseen tarvittavat 140 miljoonaa euroa (joka on selvästi alimitoitettu luku, valmistumisen jälkeen ollaan jossain 320 miljoonassa) sekä toiminnan tukemiseen kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa ja kaiken päälle Guggenheim -säätiölle maksettavat kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Kallion laskuopin mukaan nämä juoksevat kulut tekevät yhteensä 200 miljoonaa euroa kahdenkymmenen vuoden ajalta, ilman lainakorkoja. Helsinki siis päättää ottaa puoli miljardia lainaa rahoittaakseen amerikkalaissäätiötä. Vaikea uskoa, että meillä on menossa julkisen hallinnon tuottavuustalkoot!

Museoon oletetaan saatavan puoli miljoonaa kävijää vuodessa, mutta silti se ei kannata itse itseään. Nyt ollaan siis tekemässä ikuista rahareikää, sillä eihän moista monumenttia voida koskaan purkaa.  Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki totesi tyylikkäästi, ettei ainakaan kulttuuriministeriöltä tipu hommaan euroakaan. Kaupunginjohtaja Jussi Pajusella on kiire, sillä hänen mukaansa päätös hankkeesta pitää tehdä jo helmikuun aikana. Mistä moinen hoppu, voisi kysyä. Yleensä aina kun jotain suurta hanketta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, taustalla on jotain hämärää. Erinomainen esimerkki on Jyväskylän Keljonlahden biovoimala, josta tulikin turvevoimala ja joka maksoi melkein 300 miljoonaa, vaikka entiselläkin voimalalla olisi pärjätty. Kaupungin herrat eivät vain tulleet toimeen samalla hiekkalaatikolla Fortum -apinoiden kaa.

Luultavasti Helsingin kaupungin johto on jo päättänyt toteuttaa hankkeen. Siksi kaikki avoimuus ja vapaa keskustelu (eli demokratia) on vain haitaksi. Mitä nopeammin päätetään, sitä vähemmän on vaarana, että suhmuroinnit menisivät uusiksi. Ja ketkä sitä Helsinkiä johtavatkaan: kokoomus ja vihreät! On tämä vaan niin loistava esimerkki demokratian toimivuudesta. Ennen selvityksen julkistamista museokeskustelu mitätöitiin ennenaikaisena – ja nyt se sitten onkin jo myöhäistä. Sijaintikin on jo päätetty. Ketään ei kiinnosta, mitä muuta kyseiselle ainutlaatuiselle tontille voisi tehdä. Siihen voisi rakentaa vaikka maailman hienoimman kirjaston.

Kaupunginjohtajan ohella eniten innoissaan on Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén. Museolle ei löydy vastaavaa Suomesta eikä muualta maailmasta. Lievää liioittelua? Mutta sen ymmärtää, koska Janne kuvittelee olevansa uuden Guggenheimin itseoikeutettu johtaja – ehkä hän ei tiedä, että Guggenheim -säätiö tuo tullessaan omat amerikkalaiset luottojohtajansa. Vai johtuuko into siitä, että hän on oikeastaan syyllinen koko ”prosessiin”. Vuodentakainen video paljastaa häpeämättömän hypetyksen lisäksi, että jo silloin oli tiedossa selvityksen lopputulos – museo aukeaa joko vuonna joko 2017 tai 2018.

Tiesitkö muuten, että Janne on ylpeänä kehunut olevansa feministi? Ilmankos hän on aivan hirvittävä höpöttäjä. Säälittää tällaisen upean ja perinteikkään taidesuvun nimen häpäisy. Tänään Janne sitten polkaisi päälle pelotteluvaihteen: jos museo ei Helsingille kelpaa, joku muu Pohjois-Euroopassa sen nappaa. Niin säälittävää, niin…

Tästä voisi kuvitella, että vastustan monumenttirakentamista ja taidetta, mutta väärin luultu. Kyseenalaistan vain tällaisen mahtailutaiteen ja säätiön tavan rahoittaa oma brändinsä ja omat työpaikkansa maailman tyhmillä apinoilla. Edistääkö näyttelyjen rahtaus maanosasta toiseen taiteen kehittymistä vai onko se pelkkä rahasampo yhdelle ahneelle säätiölle? On se ainakin riskitön tapa tehdä bisnestä, kun kaikki kustannukset ja epävarmuudet on ulkoistettu veronmaksajille. Siinä suhteessa hanke muistuttaa sijoittajien käyttäytymistä: voitot mulle, riskit sulle.

Helsingin investointiohjelmassa on myös keskustakirjaston rakentaminen. Kun samaan aikaan satsataan amerikkalaisbrändin arkkitehtuuriin, voi olla varma, että kirjastosta tulee kantti kertaa kantti betonimöhkäle. Vaihtoehtona olisi tietysti tehdä kirjastosta kaupungin arkkitehtooninen maamerkki, johon voisi halutessaan ympätä mukaan sen 4000 neliön Guggenheim -siiven…

Ainoa hyötyjä Guggenheimista on matkailubisnes. Siksi yrityselämän pitäisi se myös maksaa.

Homovaara. Paavi on taas avannut sanaisen arkkunsa ja todennut 180 valtion edustajille, että homoliitot uhkaavat ihmiskuntaa. Katolisen kirkon oppien mukaan homoseksuaaliset taipumukset eivät ole syntiä, mutta teot ovat. Voi vittu mitä paskaa. Jos pitäisi valita kaksi paikkaa maapallolta, jotka ovat täysin turhia, niin toinen olisi Vatikaani ja toinen Jerusalem. Vaikka uutisen sisältö onkin suoraan sieltä piipistä, niin median velvollisuus on toki paljastaa tällainen mädännäisyys.

Suru tappaa. Amerikkalaisprofessori Murray Mittleman on tutkinut rakkaan ihmisen kuoleman vaikutusta lesken riskiin saada sydänkohtaus. Päivän sisällä riski nousee 21 -kertaiseksi normaaliin verrattuna ja se säilyy korkeana vähintään kuukauden ajan. Rakkaan apinan menettämisen aiheuttama stressi ja ahdistus voivat laukaista sydäntä vahingoittavia bilogisia prosesseja. Pelkkää biologiaa taas kerran tämä elämä.

Kiusattu vai ei. Välillä apinoilla menee kuppi nurin ja jälki voi olla ikävää. Alahärmässä koululainen puukotti toista ja ajoi sitten rekan eteen tappaen itsensä. Kaikki muut paitsi koulun opettajat tiesivät, että poika oli joutunut kiusatuksi. Voitte miettiä päissänne, miksi opettajat halusivat heti pestä kätensä koko asiasta.

Ei me olla mihinkään syyllisiä. Käsien pesemistä tuntuu maailma olevan pullollaan. Hyvä, että media sen paljastaa. Eilen niin sosiaali- ja terveysminiseriön kansliapäällikkö Kari Välimäki kuin Tekeskin kiistivät kaiken, kun Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys kertoi korutonta kertomaa terveydenhuollon IT -hankkeista ja muusta hallinnon leväperäisyydestä. IT -alan yritykset ovat surutta lypsäneet rahaa asiantuntemattomalta ministeriöltä. Kymmeniä miljoonia euroja on mennyt parempiin taskuihin ja STM sekä Tekes ovat syyllistyneet jopa laittomuuksiin. Onko VTV siis turha kustannuserä valtion budjetissa, sillä kukaan ei kuitenkaan koskaan ole syyllinen löydettyihin väärinkäytöksiin?

Siinä ja siinä

Raiskaa, ei raiskaa. Eilen uutisoitiin, ettei elokuvaohjaaja Antti Jokista epäillä raiskauksesta. Viisi päivää aiemmin media Hesarin johdolla mässäili tiedolla, että kyseinen urosapina olisi syyllistynyt raiskaukseen. Asiasta kertoi ensimmäisenä MTV3. Niin sitä pitää. Taas on pilattu yhden miehen maine loppuelämäkseen. Näin helppoa se on naisille, jos haluaa jostain syystä tuhota uroksen tulevaisuuden. Ei tarvitse kuin marssia poliisilaitokselle ja media hoitaa loput. On tämä nyt niin hanurista kuin olla voi. Ainoa hyvä asia tässä on se, että syytteen raukeamisesta kerrottiin, mutta perseestä tietysti on se into, jolla lahtaukseen alunperin lähdettiin mukaan. Toivottavasti Jokinen haastaa median oikeuteen silläkin uhalla, että raiskausleima säilyy otsikoissa vuosikaudet – siitähän media pitäisi huolen. Ehkä tarvitsemme myös lainmuutoksen, jolla tällainen sikailu estettäisiin.

Kämpin kämmi. Helsingin huippuhotellin respassa annetaan avain väärälle henkilölle, joka sitten menee naisen huoneeseen ja koskettelee tätä. Vuoden kuluttua nainen haastaa hotelliketjun oikeuteen vaatien korvauksia törkeästä huolimattomuudesta, taloudellisista menetyksistä, ahdistuksesta sekä kivusta ja särystä (olisiko vielä jostain muusta voinut rahaa vaatia?).

On tietysti hotellin moka, jos se antaa avaimen kenelle tahansa ja siinä mielessä jutun uutisoiminen on ok. Vastaanottovirkailija (oletettavasti nainen, kun ei saanut nimeään lehteen) on myöntänyt virheensä ja hotelli on antanut hänelle varoituksen – huoneeseen mennyt mies sai lisäksi potkut työpaikastaan Yhdysvalloissa. Asian pitäisi siis olla järjestyksessä. Mutta eihän näille feministinaisille mikään riitä. 31 -vuotias Alison Fournier on tehnyt jutusta naisasian. Koskettelu on tietysti seksuaalista väkivaltaa ja hän järkyttyi niin pahoin, ettei voinut jatkaa työtään pankin johtotehtävissä, koska tunsi itsensä turvattomaksi tavallisissakin tilanteissa. Niinpä hän päätti irtisanoutua newyorkilaispankin palveluksesta. Nyt hän varoittaa muita yksin matkustavia naisia hotellien varoista! Mutta miksi vain naisia?

No, oikeastihan tämä Alison ei matkustanut yksin ja huoneeseensa tullut mies kuului hänen omaan matkaseurueeseensa. Media suostui taas kyseenalaisen feministipropagandan papukaijamaiseksi äänitorveksi, siitä sille persepisteet. Voisi tietysti ajatella, että Alison oli liian vaativassa tehtävässä, jos tuollainen episodi johti eroon. Mies olisi vastaavassa tilanteessa vain lisännyt kierroksia.

Annatko rahat vaimollesi? Monet, monet, monet miehet antavat kaikki ansaitsemansa eurot vaimonsa hoteisiin. Tätä ei tietenkään koskaan oteta huomioon narinassa naisten eurosta. Joskus saattaa käydä niin kuin kävi kotkalaismiehelle. Vaimo pisti haisemaan ja osteli kaikkea ihanaa, jopa miehensä nimiin ottamillaan velkarahoilla. Lopulta koossa oli 300 000 euron velkapotti. Erohan siitä seurasi, mutta oikeuden mukaan mies on syypää, koska oli jättänyt rahojensa hoidon vaimolle. Mitäpä tästä opimme? Pidämme itse rahamme?

Toimittajan perseestä

Syltty. Jostakin syystä parta ja viikset ovat toimittajille punainen vaate. Jostakin syystä julkkisten ulkonäön arvosteleminen on kaikkein klikatuinta kamaa mediassa. Voiko toimittajilta siis edes vaatia asiallista käytöstä? Mielestäni voi. Vaikka esittelisikin kuuluisuuksien kulloisiakin tekemisiä, voisi silti jättää omat inhotuksensa ja opastuksensa julkilausumatta. Tiedonvälityksen ei pitäisi olla moralisointia vaan – tiedonvälitystä.

Julkkistyrkky. Tämä nimitys osuu jo toimittajan omaan nilkkaan. Ei ole julkkistyrkkyjä, on vain idioottitoimittajia, jotka tekevät heistä juttuja euronkiilto silmissään. Ja mikseivät apinat saisi pukeutua niin kuin haluavat, ilman että toimittaja ihmettelee paidan kotiin unohtumista tai kristitylle sopimatonta käytöstä? Missä aliopistossa näitä moralisteja oikein koulutetaan? Eikä se ”toimittaja” ole tämänkään juttun loppuun kehdannut nimeään laittaa.

Rinta. Ilman tissejä ei taitaisi olla mediaakaan. Tämä juttu näkyy olevan maanantailta, mutta se on ollut niin suosittu, että oli lööppilehden etusivulla vielä tiistaina. Siksi kelpuutin sen mukaan. Kuusi (!) kuvaa täysin turhasta aiheesta. Ei ole tässäkään toimittajan nimeä, ei tietenkään.

Alaston mies. Sorry, tämäkään ei ole eiliseltä päivältä, mutta sopii niin hyvin tuohon tissijuttuun. Alaston mies on tissin vastakohta. Vaikka molemmilla tehdään rahaa ja niitä paheksutaan, niin tissejä ”paheksutaan”, mutta alaston mies on oikeasti vaarallinen. Sen todistaa Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja, joka kieltää alaikäisiä katsomasta tätä sensuroimatonta videota. Ikään kuin alaikäiset eivät olisi koskaan olleet isänsä kanssa saunassa!

M&M meni siis muun median kanssa lastenvaatemerkki La Redouten ansaan. Firman katalogin kuvaan oli ”vahingossa” sattunut jäämään alaston mies, jonka bongaaminen ja paheksuminen jätettiin ”tarkkasilmäisten asiakkaiden” tehtäväksi. Mikä olisikaan voinut olla parempi tapa saada yrityksen nimi suomalaiskuluttajienkin aivoihin? Suomessa merkkiä myy ainakin Hobby Hall eli sinne vaan simona ostoksille.

Pandankakkatee. Tässä sorrutaan klassiseen virheeseen: annetaan ymmärtää, mutta ei ymärretä antaa. Otsikko antaa ymmärtää, että kiinalaisyrittäjä tekisi teetä pandankakasta. Iltalehti esitteli tiistaina oikeastaan vanhan uutisen, joka pyöri Suomessa jo marraskuussa. Silloin Maikkarin uutistoimitus teki emämunauksen väittäessään ihan tosissaan, että Kiinassa tehdään teetä Pandan ulosteesta. Mukana oli oikein linkki Huffington Postin sivulle, josta tietysti ilmeni, että kakka on vain lannoitetta. Ehkä MTV3:n kannattaisi palkata toimittajia, jotka osaavat edes apinaenglannin alkeet?

Mutta hyvin tämänkin kiinalaisyrittäjän mainostemppu onnistui. Nyt kaikki maailman apinat odottavat kieli pitkällä maailman kalleimman teen saapumista lähimarkettiin. Milloin muut teenviljelijät mahtavat keksiä saman? Saamme varmaan kohta lehmänkakkateetä, homokakkateetä, vikunjankakkateetä, kamelinkakkateetä, hevosenkakkateetä…

Putouksen ahdistus. Huumori on vaikea laji varsinkin, jos kansa on opetettu loukkaantumaan jokaisesta asiasta ja apinoille on vielä sanottu, että kaikki luokkaantuminen on oikein ja yhdenkin loukkaantujan mielipide pitää ottaaa huomioon. Tätähän meillä on pitkin syksyä toitotettu milloin Maurin, milloin Mitron avulla. Nyt siihen listaan voidaan liittää ainakin Aku Hirviniemi, Armi Toivanen ja Riku Nieminen. Oikeastaan listalle joutui koko Putous -ohjelman porukka, koska kehtasivat nauraa vammaisille, vanhuksille ja uskovaisille. Näyttelijöitä vaaditaan jopa oikeuteen!

Ihan oikeesti toimittajat, onko pakko laittaa lehteen jokainen inahdus, jonka netistä satutte löytämään? Kohta meillä on media täynnä pelkkää loukkaantumista. Luulenpa, ettei nytkään loukkaantujissa ollut vammaisia, vaan heidän kustannuksellaan politiikkaa tekeviä äärisuvaitsevaisia. Toisaalta äärisuvaitsevaiset vaativat, että vammaisiin pitää suhtautua kuin kehen tahansa tavalliseen apinaan – mutta sitten ne samat äärisuvaitsevaiset loukkaantuvat, kun vammaisiin suhtaudutaan kuin kehen tahansa tavalliseen apinaan. Jos ihmiselle ei saa nauraa, huumori voidaan unohtaa.

Samaan sarjaan kuulu tapaus transtamponi. Tamponifirma oli keksinyt oikeasti loistavan idean, mutta joutui sensuroimaan itsensä, koska naiset suuttuivat transihmisten puolesta. Mainoksesta hikentyi erityisesti transsukupuolisten oikeuksia puolustavan järjestön puheenjohtaja Cherise Witehira, jonka mukaan mainos oli äärimmäisen loukkaava. Oikeasti Cherise loukkaantui aivan syyttä. Hän luuli, että mainoksessa esiintyi transsukupuolinen nainen, vaikka siinä meikkaili aivan selväpiirteinen transvestiitti – siis mies. Miehiä saa toki solvata, mutta pitääkö tästä nyt tehdä sellainen johtopäätös, että miestäkään ei saa käyttää hyväksi, jos hän on pukeutunut naiseksi?

Kaikuja ajalta, jolloin radio Puhe oli vielä puheradio; täytyy kehua kahta naarasta. Toimittaja Maija Elonheimo haastatteli Brysselin koneessa -ohjelmassa eurooppaoikeuden professori Juha Raitiota ja osasi esittää todella hyviä kysymyksiä. Ja mikä ihanan nariseva ääni hänellä! Ei ollut Raitiollakaan hassumpia vastauksia, eurooppauskovaisten olisi terveellistä kuunnella ohjelma. Valtiotieteen tohtori Netta Mäki puolestaan yllätti jo lakkautetussa Reseptori -ohjelmassa yli-inhimillisen selkeillä, täsmällisillä, lyhyillä ja seksikkäillä itsemurhavastauksillaan. Huhhuh! Ei merkkiäkään siitä turhanpäiväisestä jauhamisesta, johon noin 99 prosenttia naisista ja noin 50 prosenttia miehistä radiossa syyllistyy.

YLE sai haluamansa rahoitusautomaatin eli yleveron ja pani heti kanavajaon uusiksi. Periaatteena näyttää olevan matkia kaupallisia radioita ja kosiskella nuorisoa. No niin, nuorethan ovat tärkeitä, ilman muuta. Mutta onko viihteen ja hömpän lisääminen nuorten mielenkiinnon lisäämiseksi oikea ratkaisu? Joku voisi sanoa sitä jopa nuorison aliarvioimiseksi. Ja jos kuuntelu- tai katselijaluvut ovat ainoa peruste tuottaa julkista palvelua, meille riittäisi yksi radio- ja yksi televisiokanava. Ihanaa, eiköhän palata 1950 -luvulle!

Hommassa kävi nyt niin, ettei tässä itsellä taida olla enää asiaa YLE:n radiokanaville. Olen sen sortin laiska apina, etten viitsi enkä jaksa surffailla kanavilla etsimässä mieluista kuultavaa. Radion pitää aueta aina samalle taajuudelle tai sitten ei ollenkaan. Olen viimeiset vuodet kuunnellut pelkkää Puhetta, koska siellä ei ole ollut vaara joutua kuulemaan urheilua, hartausohjelmia eikä musiikkia. Tämä silläkin uhalla, että silloin tällöin tai melko useinkin sieltä on tulvinut feministipropagandaa. Mutta parempi sekin kuin urheilu…

Henkilöpalvontaa

Nyt tätä Puhetta ei enää ole. Kaikki urheiluohjelmat on siirretty Puheelle, josta on väännetty mukanuorekas palkkaamalla mainosradiosta mukasuosittu Olga K ja korvaamalla kaikki hiljaiset hetket musiikinrenkutuksella. Aikaisemmin linnut laulelivat tyhjien hetkien päälle, nyt niihin soitetaan jotain psykososiaalista ahdistusmusiikkia. Uudistunut Yle Puhe on viihdyttävä ja fiksu puheradio ruuhkavuosiaan eläville ihmisille, YLE hehkuttaa. No siinähän se tuli, en kuulu kohderyhmään.

En taida kuulua mihinkään kohderyhmään. Radio Suomesta tulee kahdeksan urheiluradiota päivässä tämän uudistuksen jälkeenkin! Radio 1 lähettää viisi hartausohjelmaa päivässä ja tunnin verran Välilevyjä parhaaseen kuunteluaikaan. YleX sisältää aivan liikaa vöyhötystä, vaikka sen edeltäjä Radiomafia olikin joskus suosikkikuunneltavaani.

Ruuhkavuosissaan kärvistelevät ovat muita apinoita enemmän taipuvaisia henkilöpalvontaan, siis pohjoiskorealaisten sukua. Näin voisi arvella YLE -pomojen ajatelleen, kun palkkasivat kalliilla rahalla Radio Aallon toimittajan Olga K:n vetämään Puheen aamuja ihan noiden mainosvehkeiden malliin. Nyt sitten ruuhkavuosiapinat saavat kuunnella Olgaa yli neljä tuntia päivässä, seitsemänä (!) päivänä viikossa. Täytyy sen Olgan olla hyvä, mutta silti voisi kuvitella, että näin tasa-arvon aikakaudella joka toinen viikko saisivat apinat kuunnella vaikkapa Tuomas Enbuskea. Johonkin se Tuomas tässä uudistuksessa kuitenkin hävisi. (Paljastus: mainosmaailma kaappasi Enbusken  TV Viiteen).

Puhetta toimittaa 23 toimittaja-apinaa. Kuulostaako sopivalta määrältä? Onneksi listalta ei löydy enää julkifeministi Tiina-Emilia Kaunistoa. Ehkä hän on saanut ylennyksen. Maailma on toki avoin nuorelle, miesvihaa puhkuvalle naaraalle, joka on tehnyt gradunsa Nais- ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa aiheesta Hirviömiehiä, jumalattaria ja kyborgisiä otuksia – väkivalta ja sukupuolen rajat digitaalisessa Tekken 5 -taistelupelissä (2009). Ehkäpä hänet on palkattu Rovioon Senior Gender Development Manageriksi?

Puheen ohjelmalista on lyhentynyt ja muistuttaa nyt nimihehkutuksineen ja yksinkertaistuksineen kuin mitä tahansa mainosradiota. Tässäpä tämänpäiväinen poiminta noin suurin piirtein:

• puheen aamu (Olga K)
• puheen aamu (Olga K)
• puheen päivä
• puheen päivä
• puheen päivä
• politiikkaradio
• puheen iltapäivä (Jussi Wistrand)
• puheen iltapäivä (Jussi Wistrand)
• urheiluilta (Arto Teronen)… ja päivän päätteeksi vielä Olga K:n kootut möläytykset, eikun anteeksi parhaat palat. Joka välissä on sitten parin minuutin uutispätkä.

Miksei Puheen iltaa ole vielä keksitty! Tässä apinakonsultilta vallan ilmainen vihje ylejohtajille: puheen ilta, puheen ilta, puheen ilta. Toimittajan saatte keksiä ihan itse – tai no, tasa-arvon varmistamiseksi voisin suositella vaikka Anne Moilasta… Ja tietysti pitäisi olla myös Puheen yö. Sitä voisi raahata perässään, kukapa muu kuin Kaarina Hazard.

Homoradio

Uutislähetysten määrä suorastaan romahti uudistuksen myötä. Puheelta kuulee enää mainosradiomaisia parin minuutin pikauutisia, joita elähdytetään musiikkitunnarilla. Ehkä ruuhkavuosina ei jakseta kaiken maailman ikäviä uutisia kuunnella? Luonto- ja tiedeohjelmatkin ovat Puheelta tyystin kadonneet. Radiaattori ja Reseptori -ohjelmat YLE lakkautti kokonaan. Niiden tilalla lähetetään (Radio 1:ssä) kaksi kertaa viikossa Tiedeykkönen, yhteensä puolitoista tuntia. Siitäkin kolmasosa on pyhitetty humanisti”tieteille”!

Julkisen palvelun mediatalo lähettää radiokanavilla urheilua ainakin kymmenen kertaa tiedettä enemmän. Kumpi mahtaakaan olla tärkeämpi asia ihmiskunnan olemassaolon kannalta? Jos kysytään kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallströmiltä (kok., naar.), niin urheilu on maailman tärkein asia. Urheilun vähentäminen olisi hänen mielestään terveen järjen ja EU -lainsäädännön vastaista!

Ensimmäisessä Tiedeykkösessä karppaaminen sai kyytiä lihavuustutkija Kirsi Pietiläiseltä. Ei saata kuin ihmetellä, miten voin popsimisestakin on saatu aikaiseksi uskonto. Viimeksi lähikaupassa käydessä käytävällä melkein kaatui päälle lehtiteline, jossa oli pelkkiä Karppaaja -lehtiä. Täti -ihmiset näkyivät niitä ihan simona kärryihinsä tunkevan. Mistä muusta moinen muotipelleily kertoo kuin laumaeläinsielustamme? Tiedeykkösen humanistiosiossa puolestaan käppäiltiin Helsingin Messeniuksenkadulla ja haastateltiin kapakanomistajaa. Siinäpä sitä on tiedettä kerrakseen! YLE:n tiedekäsitys on muutenkin kummallinen, siellä kun myös Nuntii Latini -uutiskatsaus luokitellaan tiedeohjelmaksi. Samalla logiikalla saamenkielisten uutistenkin pitäisi olla tiedettä.

Nuorison kosiskelu näkyy tietysti myös Puheen nettisivuilla, missä voi lueskella vaikkapa YleX -popuutisia. Sieltä tosin paljastuu myös, ettei ruuhkavuosikansa ehkä olekaan niin ”idioottia” kuin YLE:n johtoporras luulee. Sivuilta löytyy lista kanavan suosituimmista ohjelmista. Viiden kärjessä keikkuu politiikkaradio kolme kertaa mausteinaan alivaltiosihteeriä ja vanhaa enbuskea. Ei yhtään urheilua, ei ensimmäistäkään olgaa…

Puhetta mainostetaan Suomen ainoana puheradiona. No eihän se sitä enää ole, koska kanavalla raikaa jo piilomusiikki. Luulenpa, että vuoden tai parin kuluttua siellä soitellaan reilusti listahittejä. Viimeistään silloin kanavan nimi pitää muuttaa. Kumma, ettei sitä ole jo tehty, sillä Radio Puhe ei nimenä nuorisoa koukuta. Miten olisi Radio Homo? Toooosi seksikästä ja modernia! Homohan tarkoittaa ihmistä ja sitten tietysti muodikasta erityisapinaa. Homoja on enemmän kuin ruotsinkielisiä, joten siksikin heillä pitäisi olla oma kanava.

Kun nyt ruvettiin kehittämisideoita jakelemaan, niin voisitte siellä Puheessa ruveta urheilun nimissä selostamaan myös missikilpailuja. Ja tietysti suorat lähetykset Helsingin ja Turun seksimessuilta – saattaisin minäkin vierailla kanavalla muutaman kerran vuodessa… Tuottavuutta voisi vielä huomattavasti parantaa ottamalla mallia Ylen Klassinen -kanavan ohjelmakartasta. Sieltä löytyy  vain viisi merkintää: aamuklassinen, klassista kahteen, päiväklassinen, iltaklassinen ja yöklassinen! Bravo!

PS. Uusi kanavaprofilointi näkyy myös television puolella. TV2:n tehtävänä on nyt nuorten katsojien palvominen, mikä tarkoittaa entistä enemmän korkeatasoisia ulkomaalaisia sarjoja. Televisiojohtaja Riitta Pihlajamäen mukaan kanava palvelee apinoita, jotka haluavat viihtyä ja rentoutua. Urheiluakin on lisätty, mutta kanavan ehdoton tunnussana on HBOHBOHBO…

PS2. Kävinpä juuri testaamassa, mitä Puheelta eetteriin leviää. Urheilua tietty. Naismäkihyppy on nyt kuuminta hottia maailmalla. Suomellakin taitaa olla jopa yksi ulkomailla asti käynyt naishyppääjä. Naistoimittaja haastatteli seitsemänvuotiasta naismäkihyppääjää ja kysyi ovatko tytöt yhtä hyviä hyppäämään kuin pojat. Vastaus kuului: parempia! Näin on tasa-arvokasvatus tavoittanut jo päiväkoti-ikäisetkin.

Tänään oli kummallinen päivä. Apinapolulle lähtiessä lajitovereita näkyi enemmän kuin koskaan. Joka puolella tuntui pyörivän eri-ikäisiä apinoita koirien ja lastenvaunujen seassa. Häkellyin niin, etten ymmärtänyt heitä edes laskea, mutta pitkälti toistakymmentä arvelen. Puolen tunnin kuluttua samoilla sijoilla leikki vain kaksi urospentua, mäkeä olivat pulkalla laskemassa.

Aivan erityinen vuosi päättyi noin viikko sitten sitten. Tavallisen normiapinan aivoituksiin se ei silti tainnut kovin syvällisesti porautua. Monelle ehkäpä ainoa kosketus juhlavuoteen on ollut radiosarja Välskärin kertomuksia, josta olemme Esko Salervon loistavalla luentataidolla saaneet nauttia koko viime vuoden. Areenassa on kuunneltavana jo 272. osa. Teoksen suomensi aikoinaan suurmiehemme Juhani Aho, joka sukuineen on jäänyt ansioitaan vähemmälle huomiolle maamme arkipäivän historiassa. Peter von Bagh yritti nostaa sitä esille upeassa dokumentissaan Lastuja – Taiteilijasuvun tarina. Valitettavasti sitä ei netistä löydy.

Vuotta 2011 juhlittiin siksi, että Juhani Aho syntyi Johannes Brofeldtin nimellä Lapinlahdella syyskuun yhdestoista päivä vuonna 1861 eli 150 vuotta sitten. Ensiparkaisu kuultiin enteellisesti Onkiveden äärellä sijainneesta Väärnin pappilan rantasaunasta – ongesta kun oli tuleva Juhanin elämän ehkäpä rakkain asia. Kuluneena vuonna sattui tulemaan kuluneeksi myös 90 vuoden tasaluku Ahon kuolemasta, joka sattui kahdeksanneksi elokuuta 1921.

Juhani Aho oli ensimmäinen apina, jolle itsenäinen Suomi kustansi valtiolliset hautajaiset. Ei se tapahtunut turhan päiten, sillä Aholla oli ollut oma osuutensa suomalaisen itsenäisyysaatteen viljelyssä, minkä lisäksi hän oli jo eläessään arvostettu kansalliskirjailija ja ensimmäinen suomalainen, joka pystyi elättämään itsensä ja perheensä kirjoittamisella. Saavutuksensa osoittavat, kuinka hyvät geenit hänellä on täytynyt olla. Ja kuin oppikirjan mukaan menee alfauroksen tie: pääteos (Rautatie) syntyy alle kolmekymppisenä, kuten useimmilla muillakin suurmiehillä. Paras todiste alfageeneistä lienee kuitenkin se, ettei hänen tarvinnut pinnistellä naisseuraa saadakseen.

Aho halusi tulla haudatuksi lapsuutensa maisemiin Iisalmeen. Vaatimuksena oli, että hautapaikalta oli näkymä lapsuuden onkipaikoille Koljonvirralla. Arkkuun hän pyysi mukaansa rakkaimman perhovapansa, lohikelat sekä puurasiaan kätketyt perhonsa – ja minulla on kunnia tuntea apinoita, jotka yhä edelleen vievät perhoja Ahon haudalle!

Melkein Nobel

Kirjailijana Aho oli poikkeuksellisen tuottelias. Kootut teoksensa käsittävät lähes 7000 sivua, minkä lisäksi muita kirjoitelmia kertyi tuhansia sivuja ja kirjeenvaihtoakin parituhatta liuskaa – enemmän kuin muiden aikalaiskirjailijoiden kirjeitä yhteensä, siitäkin huolimatta, että vaimo Venny poltti osan kirjeistä ennen kuolemaansa.

Mahtava 40 -vuotinen kirjallinen ura ehti syntyä siitä huolimatta, että Ahosta oli moneen muuhunkin kuin kynänvarteen. Hän oli paitsi kansanmies, myös kansainvälinen taiteilija, joka vaikutti yhteiskunnallisesti muun muassa toimimalla monien lehtien toimittajana tai avustajana. Hän kuului muun muassa Päivälehden perustajiin. Salanimellä hän jopa tuki kagaaleja eli venäläistämistoimia vastustavaa maanalaisjärjestöä kirjoittamalla näille tekstejä. Erityisesti Aholla oli aikaa luontoaktiviteeteille, mikä näkyi hänen harrastuksissaan, jotka nekin laajentuivat yhdistystoiminnaksi. Aho oli perustamassa muun muassa Suomen Urheilukalastajain Liittoa (1919) ja Kuopion pursiyhdistystä (1899).

Purjehdusinto kukoisti Ahon toimiessa Savo -lehden päätoimittajana. Hän oli huomannut  purjehtimisen kaikin puolin kannattavaksi harrastukseksi, sillä kerrotaan sluuppi ”Savon” kyydissä nähdyn myös naiskauneutta, kun Aho veljineen kyyditsi paikallisia neitosia retkille läheisiin saariin…

Vuonna 1893 Aho suoritti vaimoineen koko Saimaan kattavan mainospurjehduksen Lauritsalasta Iisalmeen. Siinä markkinoitin Suomen sisävesimatkailua ja uutta nostokölivenemallia. Matkan rekonstruktio piti suorittaa viime kesänä Saimaan Purret -perinneyhdistyksen rakentamalla näköisveneellä. Hjallis Harkimo littyy veneen historiaan ja hänen oli määrä osallistua purjehdukseen. En vain ole huomannut mediassa minkäänlaista hehkutusta asiasta, joten minulle jäi epäselväksi, tehtiinkö tätä perinnepurjehdusta ylipäätään lainkaan.

Aho oli kuollessaan vasta 59 -vuotias. Kuolema tuli liian varhain koko Suomeakin ajatellen, sillä Aho oli jo yltänyt Nobel- ehdokkaaksi. Jos hän olisi elänyt pidempään, suomalaisilla olisi nyt melko varmasti yksi Nobel -palkinto enemmän. Onneksi Aho sentään ehti saada runsaasti tunnustusta elinaikanaan. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke jo vuonna 1906 eli samana vuonna, jolloin Aho hurmaantui Huopanakosken mullosista ja menetti sydämensä perhokalastukselle. Seuraavana vuonna Aholle myönnettiin Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvo. Paria vuotta ennen kuolemaansa hänelle tarjottiin professorin arvoa, mutta tästä kunniasta Aho kieltäytyi – vanhemmiten hän halusi entistä enemmän samaistua tavalliseen kansaan. Ainakin kaksi patsastakin miehestä löytyy, toinen Helsingistä ja toinen Iisalmesta.

Onnellinen mies

Kaikkihan tietävät, ainakin kaikki miehet tietävät, mikä on onnellinen mies. Sen on meille määritellyt Arto Paasilinna kuulussa romaanissaan. Onnellisella miehellä on kaksi vaimoa. Ja Juhani Aholla oli.

Minä olen kyllä ollut onnellisempi, saanut enemmän sinulta ja elämältä kuin olisin ansainnut, muotoilee Juhani viralliselle vaimolleen kiitollisuuttaan siitä, että sai nauttia kolmattakymmentä vuotta kahden naisen palveluista. Aho tapasi vaimonsa laivaretkellä Kuopiossa. Venny Soldan oli Suomen rahapajan johtajan ja hänen saksalaissyntyisen vaimonsa Marien tytär. Ahon kerrotaan rakastuneen boheemiin taiteilijanaiseen, jota Minna Canth kuvaili älykkääksi, mutta ei hän ole kaunis eikä nuori ja käy sitä paitse jotenkin huolimattomasti puettuna.

Vennyn sanotaan piilotelleen Juhanilta nuorempaa ja kauniimpaa sisartaan Tillyä, jota hän ei esitellyt tulevalle miehelleen ennen häitä, koska pelkäsi Juhanin valitsevan ”väärin”. Ehkei pelkonsa ollut turha, sillä muutaman vuoden viiveellä Juhani ja Tilly päätyivät kuitenkin samaan sänkyyn. Venny ei halunnut erota ja Juhani halusi pitää molemmat naiset, joiden kummankin kanssa hänellä kohta oli lapsia; Vennyn kanssa kaksi ja Tillyn kanssa yksi poika. Pojat olivat kuin yhtä suurta perhettä ja heistä tuli myöhemmin taiteilijoita – ei mikään ihme sinänsä. Tillyn poika Björn ja Vennyn poika Heikki perustivat 1920 -luvulla Filmaustoimisto Aho & Soldanin, joka tallensi valokuviin ja filmille suomalaisuutta aivan uudella tavalla aina 1960 -luvun alkuun saakka. Veljeksiä pidetään suomalaisen dokumenttituotannon pioneereina ja heidän tuotantonsa on varsin mittava. Suvun kuvataiteellista perintöä jatkoi Heikin tytär, valokuvaaja Claire Aho, joka hänkin ylsi kansainväliseen maineeseen.

Historia on kohdellut Ahon ”vaimoja” varsin eriarvoisesti. Uranainen Venny on saanut arvostusta, hehkutusta ja ymmärrystä, kun taas Tilly on jäänyt varjoon ja lähes unohdettu. Taustalla lienee naisliikkeen tapa arvostaa miehistä elämäntapaa ja mitätöidä perheen tai lasten hyväksi tehty työ. Tilly, paitsi että auttoi sisartaan taloudenpidossa, piti myös omaa lastenhoitokotia ja toimi myöhemmin Kauniaisten lastenhoito-opiston johtajana. Ero näkyy jopa hautapaikassa. Venny on haudattu Soldanien sukuhautaan Helsingissä, Tilly naimattoman sisarensa viereen Tammisaaressa.

Ahon onnellisuutta saattoikin rasittaa Vennyn feminismi. Venny kuului Naisasialiitto Unionin perustajiin ja painosti jopa Juhanin liittymään seuran jäseneksi! Venny ei epäillyt käyttää hyväkseen Juhanin herkistynyttä omaatuntoa, kun tämä tunsi olevansa Vennylle kiitollisuudenvelassa Tilly -suhteesta. Historialähteiden valossa Ahon nöyryys oli kuitenkin turhaa, sillä ei Vennykään mikään ihannevaimo ollut. Varsin selvänä voidaan pitää sitä, että Vennyllä oli miestyypin aivot. Hänet kuvaillaan uskalikoksi ja lujaluontoiseksi, hän poltti piippua ja hänen sanotaan ensimmäisenä suomalaisnaisena käyttäneen housuja. Hän ei näyttänyt tunteitaan ja piti hellyydenosoituksia sentimentaalisena huuhaana yrittäen opettaa jopa Juhanin viileille tavoilleen. Onneksi hän ei tässä onnistunut, sillä se olisi samalla merkinnyt kirjailijan luomisvoiman katoamista.  Tillyssä Aho sitten löysi vaimonsa täydellisen vastakohdan – tunteellisen, empaatisen ja elämäniloisen Naisen.

Vuonna 2003 nähty TV-dramatisointi Venny paljasti Sara Paavolaisen rintojen lisäksi Vennyn  homoseksuaalinen puolen, mikä toki sopii hyvin hänestä muotoutuneeseen henkilökuvaan. Ja ellei hän aivan puhdaslinjainen lesbo olisikaan ollut, niin vähintään biseksuaali. Claire Aho pahastui isoäitinsä esittämistä lesbona, mutta kuinka todennäköistä muka olisi, että tunteitaan muutenkin piilotteleva isoäiti olisi paljastanut naissuhteensa teini-ikäiselle lapsenlapselleen?

Samanlainen musta aukko historiankirjoittajilla on ollut heidän kuvatessaan Juhani Ahon ja Elisabeth Järnefeltin suhdetta. Heidän mukaansa nuoren ylioppilaan ja nelikymppisen kuvernöörin puolison suhde ei koskaan saavuttanut täyttymystään – ikään kuin noina aikoina olisi ollut mahdollista jättää pienintäkään vihjettä ”sopimattomasta” seksistä. Siitä huolimatta fennomaanista kirjallista salonkia kotonaan nuorille opiskelijoille pitänyt Elisabeth joutui paheksunnan kohteeksi. Pyyhkeitä tuli niin kirkon kuin naisliikkeenkin taholta. Kuopion piispa Gustaf Johansson kirjoittaa, kuinka turmiollista rouva Järnefeltin ja Juhani Ahon oleilu Kuopiossa on. En tahdo laajemmalta nyt selittää, kun en ole tahtonut tätä raskasta kauheaa asiaa kenellekään puhua… mutta hänen seurustelemisensa nuorten poikien kanssa ja hänen siveellinen kantansa loukkaa syystä ja on myrkkyä paikkakunnalla.

Aho oli ollut hyvää pataa myös nelissäkymmenissä seilanneen Minna Canthin kanssa ja oli usein nähty vieras Kanttilassa. Aho kuitenkin koki Minnan levittäneen juoruja hänestä ja Elisabethista – oliko Minna mustasukkainen vai toimiko hän vain aatteen palosta? Kun Aho sitten tölväisi Savo -lehteensä emansipaationaisille naureskelevan kirjoituksen Hyvä päivä – kirvesvarsi, Minnalta paloi pinna. Hänellä ei ollut huumorintajua – kuten ei feministeillä ylipäätään – ja hän kirjoitti Juhanille kirjeen, jossa ilmoitti ystävyyden loppuneen. Olemme siis tästä lähtein vieraat toisillemme. Tahdoin sen sanoa, ettei tavatessa erehdyksiä syntyisi. Kului reilu viikko, ja Aho latoi täyslaidallisen feministejä vastaan pakinassaan Juorun jumalatar.

Nämä Ahon kirjoitukset sisältävät ikiaikaisia totuuksia feminismistä. Hän muun muassa ihmettelee, kuinka emansipaationaisilla on oikeus paheksua miehiä, jos nämä uskaltavat jotain naisista sanoa, mutta eivät he kuitenkaan katso itselleen sopimattomaksi lausua miehistä sanoja, jotka monessa kohden ovat aivan rivouden rajalla… ihan tipahtamaisillaan. Tai näin: maailman alusta ovat he olleet ja hamaan maailman loppuun he tulevat olemaan. Heidän valtansa on suuri ja heillä on suuri joukko enkeliä palveluksessaan. Mutta kun he tämän lukevat, niin he vimmastuvat.

Suhde Elisabethiin ei ollut pelkkää auringonpaistetta, sillä rouva oli mustasukkainen. Elisabeth jopa vaati, että hänen on oltava ainoa nainen Juhanin elämässä. Nuorella miehellä naisia kuitenkin riitti ja kahden neitosen, Ireene Walleniuksen sekä Minna Nikanderin, kanssa Juhani ehti kihlojakin vaihtaa. Hän halusi kuitenkin suhteilleen Elisabethin siunauksen. Hyväksyntää ei tippunut, sillä Elisabeth oli järkyttynyt moisista suhteista. Niinpä kihlaukset purkautuivat. Sen paremmin ei käynyt Juhanin rakkaudelle Elisabethin tytärtä Ainoa kohtaan. Aho lähti Pariisiin nuolemaan haavojaan ja kirjoitti Montmartren kukkulalla asuen romaanin Yksin, jossa hän purkaa kaipuutaan Ainoon. Pariisiin kiiri tieto Ainon kihloista Jean Sibeliuksen kanssa. Niinpä romaanihenkilö pistääkin elämän risaiseksi. Teoksen paheksutussa loppukohtauksessa hän löytää jouluaattona ilotytön legendaarisesta Moulin Rouge -kabareesta ja viettää jouluyön tämän kanssa. Ahon taitava kuvaus nosti Suomessa paheksunnan aallon. Kirjaa haukuttiin siveettömäksi ja pornografiseksi – nykylukijan on siitä mahdoton löytää kumpaakaan.

Onneksi Aho löysi Pariisista lohduttajia, joista ainakin yhden, Louise Gerardin nimi on jäänyt elämään. Ainahan niitä naaraita alfauroksilla riittää, ei kai tähän voi muuta sanoa. Mielenkiintoista on kuitenkin havaita, että suurmiehet kaatavat ihailijoita vielä kuolemansa jälkeenkin. Jokin heidän persoonassaan on ikuista. Ei ole yksi eikä kaksi naista, joiden olen huomannut, netissä tai luonnossa, jääneen Juhanin koukkuun.

Kansalliskalastaja

Jos ei ollut kalastus Juhani Ahon rakkain harrastus, niin ainakin toiseksi rakkain heti naisseuran jälkeen. Kalastukselle, kaloille, kalastusvälineille ja kalapaikoille (varsinkin Huopanankoskelle) sepitettyjen rakkaudentunnustusten voidaan kuvitella kallistavan vaakaa jopa kalastuksen puoleen. Ei liene ihme, että Aho aloitti kirjallisen uransakin runoilemalla kahdesta itselleen läheisestä asiasta: kalastuksesta ja naisista. Aho kirjoitti itse olevansa sisimmässään enemmän kalamies kuin kirjamies. Ensimmäisen ongen saaminen oli hänellä muistissa kuin eilinen päivä, mutta ensimmäisen aakkosen piirtämisestä mestarin mieleen ei ollut jäänyt minkäänlaista mielikuvaa.

Nuorukaiselle onkireissut kävivät myös hyvästä verukkeesta, kun tytöt rupesivat kiinnostamaan. Perheen asuessa Vieremällä Juhani ihastui vastarannan talon Anni -piikaan ja asettui ongelle ruohikkoon päästäkseen tytön kanssa juttelemaan. Eipä aikaakaan, kun onkipoika oli saanut luvan saapua Annin aittaan lauantai-iltana. Juhani rakastui päätä pahkaa ja olisi halunnut Anninsa naida ja koulunkäynninkin lopettaa. Elämä kuitenkin kulki toisia latuja, kuten lastu Kesäinen unelma kertoo.

Isän poikaselleen tekemä onki puhalsi synnynnäiseen pyyntivaistoon kipinän, joka kesti läpi elämän ja tuotti aiheen moneen kirjalliseenkin mestarinäytteeseen. Aho kalasti kaikkialla, missä sattui asumaan. Nuorikkonsa ja palveluväkensä hän piti jopa hengissä kalastamalla haukia Porkkalan vuosina. Tvärminnen kesäpaikassa kalastettiin verkoilla, pitkälläsiimalla ja virvelillä. Tuusulanjärvellä hän ei muiden tapaan kalastanut rysillä, vaan uistelemalla. Ahojen muutettua järven rantamille heidän ympärilleen syntyi nopeasti kuuluisa Tuusulanjärven taiteilijayhteisö.

On vallan kummallista, että eräät Ahon elämäkertoja kirjoittaneet ovat sivuuttaneet kalastuksen lähes tyystin. Sitä voidaan pitää jonkinlaisena kulttuurifasismina, jonka mukaan vain kulttuuri ja kirjallisuus on tärkeää – vaikka kalastus (ja metsästys, jota Aho sitäkin hieman yritti nuoruudessaan harrastaa) on vielä tärkeämpää ja vielä enemmän ihmislajin kehitykseen kuuluvaa, jopa ihmislajin hengissä pitänyt voima. Miksi meillä on kansalliskirjailijoita, mutta ei kansalliskalastajia? Mietipä sitä.

Kovasti hehkutettu tai ainakin mainostettu Panu Rajalan tuore Aho -kirja Naisten mies ja aatteiden sortuu sekin tähän kalastuksen mitätöintiin. On kirjassa yksi luku kalastus -otsikolla, mutta siinäkin kalastus on sivuosassa. Rajala jopa luonnehtii kalastusta ikämiehen viimeiseksi keinoksi hankkia eroottista jännitystä. Ikään kuin Rajala ei ymmärtäisi kalastuksen merkitystä Ahon elämässä, ikään kuin se tulisi jostain tyhjästä viimeisiä vuosia sulostuttamaan. Tällaista mokaa voidaan pitää elämäkertaa kirjoittavan apinan kardinaalivirheenä. Mutta ehkä Rajala kirjoittaakin vain itsestään?

Kalastus oli Aholle enemmän kuin kalastusta. Se oli elämäntapa ja maailmankaikkeus. Se opetti nöyryyttä ja luonnon kunnioitusta, pakotti pohtimaan tappamisen etiikkaa ja luonnonvarojen riittävyyttä sekä toi kosketuksen tavalliseen kansaan, kansainvälisiä vaikutteita ja korvaamattomia ihmissuhteita. Elämänsä 15 viimeistä vuotta Aho pyhitti Huopanankoskelle, perhokalastukselle, mullosten sielunelämälle ja kalastuspolitiikalle. Kaksi kertaa vuodessa hän matkusti moneksi viikoksi Huopanalle kalastamaan ja nauttimaan luonnosta sekä ihmisistä – useimmiten ilman perhettään. Hän piti tarkkaa kirjaa kalastuksestaan, joten tiedämme hänen viettäneen Huopanalla 432 vuorokautta ja saaneen keskimärin kuusi kalaa päivässä. Kaksikiloisia tai suurempia ”lohia” tuli niitäkin keskimäärin 0.8 joka päivä – saaliita, joista nykykalastaja voi vain haaveilla.

Muukin aika vuodesta tahtoi kulua kalojen merkeissä. Aho taisteli kalastusvirkamiesten ja uittajien kanssa, kommentoi kalastusasetusta, opetteli englannin kielen voidakseen lukea maailman parhaita kalastuskirjoja alkuperäiskielellä, oli perustamassa urheilukalastajien ensimmäistä järjestöä Pohjoismaissa, selaili englantilaisia kalastuskuvastoja ja tilasi postimyynnistä välineitä omilla mitoillaan ja omilla perhomalleillaan. Hän hoiteli Huopanalle kalanviljelylaitoksen ja yritti parantaa kalastuskulttuuria haaveillen urheilukalastuksen asiallisesta järjestämisestä Suomen – ja Karjalan – koskivesillä. Aho ehti jo aloittaa urheilukalastajan käsikirjan kirjoittamisen, mutta kuolema ehti väliin. Kirjan saattoi valmiiksi kalastushallituksen asessori William Wallenius.

Aho oli jo tuolloin huolissaan ympäristön tilasta. Ystävänsä taimenen kokemaa alamäkeä hän ei sentään osannut aavistaa. Tällä hetkellä taimen löytyy jo erittäin uhanalaisten eläinten listalta. Eivät ole toteutuneet kansalliskalastajamme toiveet: Vaikka tätä nykyä olisikin niin, että tukkiedut ovat kalastusetuja suuremmat, niin ei aina tarvitse tulla niin olemaan. Kalastuselinkeinomme voi käydä loistavaa tulevaisuutta kohti, jos sen edellytyksiä ei turmella… Tämä maa olisi varmaan monine koskineen hienommankin urheilukalastajan paratiisi, jos urheilukalastusta täällä harrastettaisiin yleisemmin ja koskemme ja virtamme saatettaisiin parempaan kuntoon ja hoitoon, kuin missä ne nyt ovat.

Juhlan kunniaksi

Ahon 150 -vuotisjuhlaa varten oli koottu näyttävä tapahtumakooste, josta on paljolti kiittäminen Claire Ahon Tukholmassa asuvaa poikaa Jussi Brofeldtiä. Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu tietysti myös – kirjoja. Ainakin nämä viisi pitäisi löytyä kirjastoista ja kaupoista:

Juhani Aho. Vastakohtien tasapainoa.

Anne Helttusen ja Tuula Uusi-Hallilan kirja on oppikirja. Siinä Ahon tuotannosta nostetaan esiin näkökulmia, jotka puhuttelevat lukijaa vielä 2000 -luvulla ja ansaitsevat siten huomiota – kirjoittajien mielestä. Heihin teki erityisen vaikutuksen Ahon tavaton ahkeruus, jatkuva kyky uudistua sekä rohkeus ja vastuuntunto. Historian murroksessa rauhan mies joutui myös ottamaan kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin. Kirjassa on hieno kuvitus sujuva teksti, kuten oppikirjaan kuuluukin. Heti alussa opimme, että Juhania kutsuttiin kotona Hanneksi.

Juhani Ahon Kuopio 1872-1903.

Outi Vuorikari on tehnyt kulttuurikävelyoppaan turisteille ja kalakukkokaupungin asukkaille paikoista ja ihmisistä, joita Aho kohtasi Kuopion vuosinaan ja jotka yhä muistuttavat kaupungin historiassa vaikuttaneesta alfauroksesta. Kuulostaa hauskalta idealta. Toivottavasti sieltä löytyy jotain Ahon purjehdusharrastuksesta ja ehkäpä jotain Kallavedellä harjoittamastaan kalastuksestakin.

Pariisista Iisalmeen, kansainvälinen ja kansallinen Juhani Aho.

Jyrki Nummi, Riikka Rossi ja Saija Isomaa ovat tohtorisvoimin toimittaneet akateemisen artikkeli- ja esseekokoelman, jossa tarkastellaan ”Ahon kirjailijakuvaa ja tuotantoa kansallisten ja kansainvälisten aatteiden ja lajien solmukohtana”. Yes, voisiko sitä enää selvemmin sanoa? Arvelen, ettei laji tässä kuitenkaan mitään kalalajia tarkoita. Kirjassa luvataan paljastaa uutta tietoa Ahon ystäville, kirjallisuuden opiskelijoille, opettajille ja tutkijoille – siis meille kaikille!

Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide.

Joidenkin kirjailijoiden kirjat myyvät paremmin kuin toisten ja niitä mainostetaan enemmän kuin muita. Onko Panu Rajala mies, jota tulevaisuudessa muistellaan alfauroksena? On kirjalla ainakin taitavasti pohdittu nimi ja ammattimaisesti taiteiltu kansi, paras tässä joukossa. Tähän WSOY:llä sentään on rahaa riittänyt. Rajala osaa kirjoittaa, mutta ei tässä mitään uutta ole. Ja miksi kummassa hän on tehnyt päätöksen, ettei Ahon lapsuus kiinnosta ketään?

Kansalliskirjailija Juhani Aho.

Matti Turtola ja Tarja Lappalainen ovat kirjoittaneet Ahon elämästä kirjan, jossa muistetaan myös kalastus. Mutta kuinka ihmeessä kirjalle on onnistuttu keksimään näin järkyttävän pliisu nimi? Ja eikö kustantajalla ole varaa graafiseen suunnittelijaan? Kansi on harrastelijatasoa, jos sitäkään. Kanteen on lisäksi sattunut sama kuva kuin Helttusen ja Uusi-Hallilan kirjassa. Kertooko se siitä, kuinka vähän kuvamateriaalia Ahosta itse asiassa on jäljellä? Elävää kuvaahan hänestä ei ole lainkaan.