VIIKON KUVA: Kortemetsä

•17.09.2016 • Jätä kommentti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KUN EEVA LITMANEN RAIVOSTUU

•09.09.2016 • Jätä kommentti

Kun nainen raivoaa, häntä ihaillaan. Kun mies raivoaa, se pistetään telkien taakse.

Kävin katsomassa Luokkakokouksen ensimmäisen osan, kun se tuli teattereihin. Hauska pläjäys urosapinoiden maailmasta. Olin ajatellut, että pitää se toinenkin osa nähdä. No nyt ei enää tarvitse raahautua elokuvateatteriin. Maanantaina kerrottiin, että myös feministi Eeva Litmanen on saanut siitä roolin.

En edes muistanut, millaisesta henkilöstä on kyse, kun näyttelijä Litmasen haastattelu tunki radiouutisista. Ei minulla ole ollut mitään Litmasta vastaan, toki en ole koskaan hänen esiintymisistään vaikuttunutkaan. Tilanne muuttui maanantaina, kun Litmanen puki telaketjut päälleen. Päivän uutistarjonta pursuili muutenkin sitä ainoaa oikeaa aatetta.

Istuin taksissa, kun professoritason (!) apina, Jaana Vuori, kauhisteli mainoksen parrakasta Lego -ukkoa. Taksikuski ihmetteli kanssani median tasoa. Sama ”uutinen” tarjoiltiin sitten kaikissa kuulemissani Radio Suomen uutislähetyksissä. Ja tuo hölmöily oli maanantai-illan luetuin uutinen Ylellä! Mietipä hetki, missä näitä skandaaleja tehtaillaan ja minkä vuoksi.

Ei kannata ihmetellä, miksi valtakunnan tuottavuus laskee kuin lehmän häntä. Suomalaisten aika kuluu mitä kummallisempien hysterioiden vatvomiseen. Joensuun kaupunki ei ole ensimmäinen taho, joka on pakotettu pyytämään anteeksi, vaikka pahoitteluun ei olisi mitään syytä.

Kohta varmaan säädetään laki, jossa kaikki yhteuiskunnassa tehtävät, suuret ja pienet päätökset määrätään feministituomioistuimen ennakkotarkastukseen. Maailmalta löytyy hyviä toimintamalleja, eikun vaan Iraniin benchmarkkaamaan!

Litmasen mustat aukot

50 -vuotista uraansa juhliva näyttelijä Eeva Litmanen halusi käyttää elämänsä tilaisuuden vihapuheeseen. Sen lisäksi, että taiteilijan raivolle nyökytelleen toimittajan Mikko Pesosen tekemä haastattelu lohkaisi leijonanosan päivän lyhyistä radiouutislähetyksistä, se oli yksi pääaiheista ja vei lähes kolme minuuttia Ylen puoli yhdeksän tv-uutisista.

En voi olla vertaamatta tapahtunutta maailman ykköstutkijoihin kuuluneen Ilkka Hanskin kuoleman saamaan huomioon Ylellä – ei yhtä sanaa illan pääuutislähetyksessä! Tämä kertoo paljon yhteiskuntamme rationaalisuudesta.

Litmanen halusi tölväistä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlia ja uutta Tuntematon Sotilas -elokuvaa tekemällä asiasta tasa-arvo-ongelman: naisnäyttelijöille ei vieläkään tarjota tarpeeksi hyvinpalkattuja ja näyttäviä rooleja. Litmanen ei ole yksin valituksessaan, samaa viestiä on tehtailtu useammankin naaraan toimesta.

Kaikilla näillä ”patriarkaattia” eli miehiä syyttävillä naisilla on ajattelussaan ainakin kaksi mustaa aukkoa – lukuisten mustien pisteiden lisäksi

Ensimmäinen aukko

Feminismissä uskotaan edelleen ihmisen syntyvän tyhjänä tauluna, johon kaikki ominaisuudet (sukupuolesta lähtien!) tarttuvat kasvatuksen ja kulttuurin avulla. Tieteen kanssa tällä uskomuksella ei tietysti ole mitään tekemistä. Jos näin olisi, naiset joutuisivat merkilliseen valoon. Silloin kaiken pahan alku eli ”patriarkaatti” paljastuisikin naisten omiksi valinnoiksi. Naiset hyväksyvät ne urokset, jotka pääsevät jatkamaan sukua, naiset kasvattavat pojista miehiä niin kotona, päivähoitolaitoksissa kuin suurelta osin kouluissakin.

Jos mies ei kelpaa, ehkä kannattaisi katsoa peiliin.

Nyt etenkin naisten suusta kuulee jatkuvasti vaatimuksia siitä, että jokaisen pitää saada olla oma persoonansa. Hyvä periaate, paitsi ettei oikeus koske valkoisia heteromiehiä.

Tyhjän taulun politiikka tarkoittaisi myös sitä, että homojen eheyttämisvaatimukset olisivat oikeutettuja, koska homoseksuaalisuuskin olisi siinä tapauksessa opittu, kulttuurinen tapa.

Toinen aukko

Litmanen vaatii, että naisnäyttelijöille pitää tarjota huipputason rooleja kultalautasella. Kenen niitä rooleja pitäisi heille tarjota? Ilmeisesti miesten, ei kai Eeva muuten olisi Tuntematonta Sotilasta mestauspölkylle sovittanut. Miehet muka suhmuroivat rooleja vain toisilleen yhtään siitä välittämättä, löytyykö elokuville katsojia.

Mikään ei estäisi naisia ryhtymästä käsikirjoittajaiksi, ohjaajiksi ja tuottajiksi. Mikään ei estäisi naisia ottamasta riskiä ja perustamasta Suomen parasta elokuvastudiota – vähän samaan tapaan kuin Jasper Pääkkönen ja Antero Vartia rakennuttivat Helsinkiin Suomen parhaan nähtävyyden. Miksi naisasianaiset aina valittavat, miksi he eivät kääri hihojaan ja ryhdy itse hommiin? Luulisi sen onnistuvan, onhan meille pitkään jankutettu, kuinka he ovat kaikessa kymmenen kertaa miehiä parempia. Lisäksi yhteiskunnan tuki olisi taattu jo pelkän tasa-arvokortin perusteella.

Ei tuossa valittamisessa toki ole mitään uutta, toimintamalli tulee miljoonien vuosien takaa. Feministit toimivat samalla tavalla kuin kollegansa nykyisissä simpanssilaumoissa. Se selviää kädellistutkija Frans de Waalin kirjasta Chimpanzee Politics: Power and Sex Among Apes. Kun urokset saapuvat metsästysretkeltä himoittujen lihanpalojen kanssa, naaraat tarjoavat uroksille seksiä osuutensa saadakseen. Mutta eivät kaikki. Pieni osa naaraista inhoaa heteroseksiä ja järjestää lihanhimossaan itkupotkuraivarin.

Voi kauheaa! Simpanssilaumoissakin siis segregaatio rehottaa ja laumat ovat läpeensä paitsi heteronormatiivisia myös sukupuolittuneita. Urokset metsästävät ja naaraat hoitavat jälkikasvun. Varmaan simpanssienkin pitäisi siirtyä sukupuolineutraaliin toimintaan, saisivat naaraat metsästää lihansa aivan itse? Eivät lopu feministeiltä työt muutamaan miljoonaan vuoteen…

Naiset puhuvat, miehet tekevät, tuossa kai se on sukupuolten ero tiivistetysti. Tänäisellä Ylen kakkoskanavalla ero konkretisoitui havainnollisesti, kun ensin Blogistaniassa neljä naista diskuteerasivat isojen naisten yksilötason kokemuksista. Heti perään tuli ohjelma norjalaisveljeksistä, jotka ratkovat verstaallaan maailmanlaajuisia teknisiä ongelmia ja rakentavat kaikkea mitä tilataan.

Johtopäätös

En suuremmin vaikutu naisista, jotka eivät pysty loogiseen ajatteluun. Kokemus on osoittanut, ettei feministi siiihen pysty. Hänen edustamansa ajattelu on nykyään suurin este parempaan tulevaisuuteen. Totta kai yhteiskunta on heteronormatiivinen ja sukupuolittunut. Ilman niitä maapallolla ei olisi ihmistä eikä mitään muutakaan tietoista elämää. Feminismi haluaa viedä meitä bakteereiden ja amebojen kaltaiseen sukupuolineutraaliin maailmaan.

PS. Ilmainen vinkki sukupuolentutkimuksen professoreille. Olette unohtaneet ainakin yhden tärkeän tasa-arvo-ongelman. Paraolympialaisia katsellessa kiinnitti huomiota, että näkövammaisten naisten 100 metrin juoksussa vain yksi kuudestatoista rinnallajuoksijasta oli nainen!

VIIKON KUVA:Tätä me sitten hengitämme

•09.09.2016 • Jätä kommentti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

VAARALLINEN NOLLAVIKA

•29.08.2016 • Jätä kommentti

 

Tiesitkö, että voit kuolla kodissasi sähköiskuun, vaikka kaikki asennukset olisi tehty asianmukaisesti? Ei se mitään, en tiennyt minäkään, vaikka olen ”nauttinut” median valistussaarnoista puoli vuosisataa.

Älä mene heikoille jäille”

Käytä heijastinta”

Muista turvavyö”

Älä sorru tissikatseeseen”

Syöt liikaa lihaa”

Huumeet ovat vaarallisia”

Suojaa pääsi (pyöräily)kypärällä”

Olet varmaan (peli)riippuvainen”

Kauheita nuo nuorison napapaidat”

Miljoona enemmän tai vähemmän tärkeää asiaa, joiden mukaan jokaisen kansalaisen pitäisi elää siitä huolimatta, että meitä jatkuvasti muistutetaan kuinka erilaisia olemme. Tämä on kai sitä modernia tiedonvälitystä?

Mutta sitten, kun lauantainen Rauli -myrsky iskee Apinametsään, pimentää huushollin tuntikausiksi ja sähköjen palatessa valot palavat puoliteholla, sähkökeskus huutaa, kiuas romisee ja pakastin ei mene päälle, siihen meitä ei ole valmennettu.

Onneksi soitin sähköverkkoyhtiö Elenian vikapäivystykseen. Automaatin utelujen ja neuvojen sekä odotusmusiikin jälkeen sieltä lopulta vastasi sorea, tekisi mieli sanoa seksikäs, naisääni. Omistajansa epäili heti nollavikaa ja käski sammuttamaan sähköt koko taloyhtiöstä tai vähintään omasta mittaritaulusta (muistaen, että senkin metallikuori voi olla jännitteinen). Heti, sillä voisin saada sähköiskun metallipinnoista tai vaikkapa suihkusta. No niin, olin tietysti juuri käynyt suihkussa… Laitteetkin voisivat mennä rikki mahdollisten jännitteenvaihteluiden vuoksi. Pahimmassa tapauksessa koko talo voisi palaa poroksi.

Armas Kumpulainen kertoo, mihin kaikkeen nollavika voikaan johtaa.

Nollavika ei tarvitse edes myrskyä ilmetäkseen. Juuri äsken opin, että vika voi aiheuttaa jopa 400 voltin jännitepiikin. Ilmeisesti sentapainen rikkoi taloyhtiömme lämminvesitermostaatin.

Voisi kuvitella, että tällainen vaaratilanne olisi näkyvämmän valistuksen väärti. Vielä näin yksinkertainen asia: jos valot tai sähköt reistailevat, katkaise virta sähkökeskuksesta ja soita verkkoyhtiöösi. No niin, tähän se sitten usein tyssääkin. Vai tiedätkö Sinä, mikä firma sen sähkön seinääsi toimittaa?

Netistä löytyy vain hyvin vähän nollavikavaroituksia. Radio Turku on tehnyt jutun asiasta tammikuussa 2012. Muutama päivä aiemmin sama varoitus julkaistiin Keskipohjanmaa -lehden verkkosivuilla. Jämsän Seutu kirjoitti asiasta lauantaina. Siinä se juornalistien ponnistus asian eteen taitaa sitten ollakin.

Sähköyhtiöiden sivuilla asiasta toki kirjoitetaan, mutta kuka niitä nyt työkseen lukisi. Elenia muistutti asiasta sunnuntaina. Tosin varoitus oli kätketty helikopteriuutisen sisään. Radio Keski-Suomen toimittaja Mikko Maasola oli ollut tarkkana ja bongannut sieltä tämän tekstin:

Mikäli sähköjen palauduttua kiinteistön sähköverkko käyttäytyy oudosti, esimerkiksi valot palavat normaalia kirkkaammin tai himmeämmin, saattaa syynä olla sähköverkon nollajohtimen katkeaminen. Tästä voi seurata laitevaurioita, tulipalo ja pahimmillaan sähköiskun vaara. Näissä tilanteissa kannattaa heti katkaista sähkö pääkytkimestä ja ottaa yhteys Elenian vikapäivystykseen.

Mikko oli jopa vaivautunut soittamaan Tukesiin ja saanut sieltä langan päähän ylitarkastaja Markku Suvannon. Tämä kertasi jo edellä mainittuja asioita suorassa radiolähetyksessä. Mainitsi myös, että Tukes on tiedottanut vaarasta sähköurakoitsijoille.

Kenen syy?

Ketä nyt sitten pitäisi syyttää, jos vaikkapa marjoista täpötäysi pakastimeni olisi sulanut tai mennyt rikki?

Omaa itseäni? Olisin toki voinut varautua tilanteeseen laittamalla pakastimen pakastusasentoon heti, kun sääennustukset tulevasta myrskystä varoittivat. Se olisi tuonut lisäaikaa mahdollisen sähkökatkon pitkittyessä. Olisin myös voinut lukea kaiken sähköyhtiöiden sivuilta, ehkä olisin törmännyt jossain vaiheessa nollavikaankin…

Eleniaa? Tuttavat haukkuvat Eleniaa vika-alttiiksi yhtiöksi. Raulinkin aikana sen alueella taisi olla eniten sähköttömiä talouksia. Ehkä asiaan vaikuttaa kuitenkin eniten ilmajohtojen määrä. Ja se seksikäs nainen siellä langanpäässä parantaa kummasti yhtiön mainetta – siitäkin huolimatta, että lupaamansa tekstiviestiä ongelman poistumisesta ei koskaan lähetetty…

Miehiä? Tämä taitaa olla se paras sylkykuppi kaikkiin ikäviin asioihin maailmassa. Ainakin 99 prosenttia myrskyissä, sateissa, nietoksissa ja pakkasissa ahertavista pelastajista kun sattuu olemaan urosapinoita. Se siitä tasa-arvosta…

Tukesia? Niin, miksi Suomen ylin turvallisuusviranomainen Tukes valistaa vain sähköurakoitsijoita? Luulisi kansalaistenkin henki olevan heille tärkeä. Selitykseksi ei riitä, että viat ovat satunnaisia, kuten Markku Suvanto linjasi. Tukesin visio ylpeästi julistaa, että toiminnan tavoitteena on turvallinen, luotettava ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Paljonkohan tuostakin muotoilusta on konsultille maksettu…

Media voisi tietysti olla viidentenä syytettyjen listalla, mutta en viitsi. Median kanssa jää aina toiseksi, sillä toimittajat päättävät, mistä ja missä valossa meillä julkisuudessa keskustellaan. Harva heistäkään uskaltaa katsoa peiliin…

VIIKON KUVA: Kuutamolla

•29.08.2016 • Jätä kommentti

Kaupunkikuutamo

SEKSUAALISTA AHDISTELUA – Miks ei!

•16.08.2016 • Jätä kommentti

Miehiä on tänä psykososiaalisena aikana muodikasta syyllistää kaikesta yhteiskunnallisesta pahasta. Se on helppoa, sillä jos urosapinat uskaltaisivat jotain puolustuksekseen sanoa, älämölö paisuisi kahta kauheammaksi. Mediaan tämä propaganda uppoaa kuin se kuuluisa veitsi voihin. (Vähän vanhahtava vertaus kylläkin, ei kai kukaan enää voita suuhunsa pistäisi).

Kannattaisiko (toimittajienkin) joskus pohtia, mitä kuuluisi esimerkiksi maailman infrastruktuurille, jos miehet eivät olisi niiden eteen töitä henkensä uhalla paiskineet? Voi olla, ettei seinistä löytyisi sähköä, jätteet kipattaisiin porraspieliin ja lentämisestä vain haaveiltaisiin. Voi olla, ettei olisi edes niitä seiniä…

Miehet ovat sivuseikka

Seksuaalinen häirintä on viimeisintä hottia miesvihan rintamalla. Olen kysellyt useammaltakin taksinkuljettajana toimivalta viehättävältä naaraalta, kuinka paljon sitä kuuluisaa seksuaalista ahdistelua ammatissa joutuu sietämään. Voisi olettaa, että taksiratin takana kuulisi ne pahimmat möläytykset.

Ei kuule eikä näy, vastaavat naiset kuin yhdestä suusta. Otos on pieni, mutta jos ongelma on niin megalomaaninen, kuin eräät tahot antavat ymmärtää, niin pitäisihän sen näkyä.

Eräät muut naaraat puolestaan ovat valittaneet, etteivät miehet uskalla enää tehdä minkäänlaisia aloitteita. Ehkä kaikki naaraat eivät vielä olekaan liittyneet miehiä vihaaviin feministeihin? Ehkä joku heistä jopa haluaisi tulla pannuksi?

Julistaako Laura Voutilainen sodan ”äitejä” eli miehistä varoittelevia feministejä vastaan uudella, upealla biisillään Miks ei? Siinähän Nainen antautuu miehelle, joka syyllistyy pahimman luokan seksuaaliseen ahdisteluun: vilkuilee, vaanii, vieressä hiippailee, ”vahingossa” koskee, hymyilee ja kuiskaa, että lähdetään.

Äidit ovat feministeille punainen vaate, koska kehtoa keinuttava käsi hallitsee maailmaa. Lapsenteko ei ole feministien vahvinta alaa kokemansa sikiöaikaisen testosteronikylvyn vuoksi. Heidän on siis mitätöitävä äitiys, jos haluavat vallankahvaan. Ja hehän haluavat.

Naisasialiitto Unionin aktiivi Atlas Saarikosken kolumni Miehet ovat kykenemättömiä sympatiaan (2010) paljasti oikeat eli normaalit Naiset feministien varsinaisen sodankäynnin kohteiksi. Se oli kai liian rohkea paljastus ja Atlas oli ensin pakotettu laittamaan kirjoituksensa salasanan taakse ja lopulta poistamaan sen kokonaan nettimaailmasta. Onneksi minulla on siitä kopio. Näin feministi ajattelee:

Miehet ovat sivuseikka… Kiltit isän tytöt ovat muutoksen suurin este… Konflikti ei ole naisten ja miesten välinen. Konfliktin osapuolet ovat SCUM ja Daddy’s Girls.

SCUM on feministinen manifesti, lyhenne sanoista Society for Cutting Up Men. Daddy’s Girls on feministinen haukkumanimi Naisille, jota suostuvat seksiin miesten kanssa – siis äideille. Vastaavaa ufoilua ovat feminismin pyhät kirjoitukset täynnään. Kannattaisi tutustua, ennen kuin hurahtaa tähän uskoon.

Miehet ovat pelkkiä juoksupoikia

Vielä taksinaaraiden haastatteluun. Kun heiltä kysyy häirikköasiakkaista, niin saa kuulla, että ehdottomasti pahimpia ovat keski-ikäiset, yllätys yllätys – naiset. Näiden suusta voi tunkea ulos mitä kaameinta henkistä väkivaltaa. Ja jos kyytiin sattuu pariskunta, mies istahtaa etupenkille (eli maksajan paikalle) ja uskaltaa aloittaa keskustelun naiskuljettajan kanssa, takapenkiltä pannaan alulle pahimman luokan mustasukkaisuusdraama.

Ylipäätään naiskuskeja kuulemani mukaan kohdellaan miespuolisia kollegoitaan paremmin.

Se siitä puolueettomasta ja korkeatasoisesta suomalaismediasta. Ehkä (nais)toimittajien kannattaisi joskus vaivautua normaaleiden Naisten pariin sen sijaan, että aina kääntyisivät yliopistoissaan päivystävien feministien puoleen. Ehkä journalisteillekin selviäisi, että miesviha on laumassamme vähintään kymmenen kertaa naisvihaa yleisempi ilmiö.

Suomalaiset(kin) sananlaskut paljastavat, kenellä se yhteiskunnallinen valta oikeasti on:

  • kehtoa keinuttava käsi hallitsee maailmaa,
  • gramma äitiä vastaa tonnia pappeja,
  • hyvä äiti vastaa sataa kuolumestaria,
  • miehen äiti on hänen toinen jumalansa,
  • sen minkä äidinmaidossa saa, luovuttaa vasta viimeisellä huokauksella.

Jos yhtään jaksaa omia aivojaan kriittiseen ajatteluun vaivata, voi helposti päätyä samaan lopputulemaan sanalaskujen kanssa. Tiede -lehden päätoimittaja Jukka Ruukki epäilee pääkirjoituksessaan (Tiede 8/2016) vallitsevan epäkeskustelun juontuvan helposta elämästämme, joka on niin suojattua ja turvallista, että

meiltä on tähtäin hukassa; huolestumme vääristä asioista, missaame olennaiset.

Samassa lehdessä kerrottiin amerikkalaistutkimuksesta, jossa Miamin yliopiston professori Neil Johnsonin johtama tutkimusryhmä seurasi terroristijärjestö Isisiä tukevia ryhmiä sosiaalisessa mediassa.Vaikka terrori-iskujen tekijät ovat pääasiassa miehiä, tutkimuksen tulos oli, että naiset näyttävät olevan avainasemassa radikalismin lietsomisessa. Tulos yllätti tutkijatkin.

Ei tuossa mitään yllättävää olisi ollut, jos tutkijat olisivat tiedostaneet, mitä heidän omassa sukuyhteisössään tapahtuu. Jos yhtään mietit, mitä kotiseinien sisäpuolella puhutaan, voit ymmärtää vaikkapa kotimaisen rasismin logiikkaa. Kun pojat ja miehet kuuntelevat kotona äitiensä, mummojensa, anoppiensa, siskojensa ja tytärtensä vuodesta toiseen jatkuvia huolia, he sukupuoliyypilliseen tapaansa yrittävät tarjota ratkaisuja ongelmiin. (Yksi parhaimpia parisuhdeohjeita olisi kuitenkin tiedostaa, etteivät naiset halua ratkaisuja, vaan kuuntelijan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että miesaivojen on todella vaikea muistaa tätä ohjetta, kun se valittaminen ja huolien purkaminen pääsee vauhtiin).

Kun ne ratkaisuehdotukset eivät siis tepsi eivätkä naisten huolia vähennä, seuraava askel on lähteä kaduille poistamaan niitä ongelmia oikeasti. Tulee tässä pakosta mieleen Olli Saarela, joka uhkasi vetää silloista valtiovarainministeri Eero Heinäluomaa turpaan ja haukkui muutkin miesministerit, kun silloinen vaimonsa, kulttuuriministeri Tanja Karpela, oli kotisohvalla nyyhkytellyt politiikan vaikeutta.

Miehet tekevät likaisen työn puolustaessaan naisiaan ja saavat palkaksi pahiksen tai rasistin maineen. Sylttytehtaat istuvat viattomina kotona. Näin se elämä menee.

Yleinen käsitys on sekin, että sodat olisivat miesten syytä. Jälleen unohdetaan se kotoa tuleva paine erilaisiin ratkaisuihin. Evoluutio ei todellakaan ole jättänyt naaraita vallattomaksi sukupuoleksi, vallankäytön tavat vain ovat sukupuolten välillä erilaisia.

Hieman yksinkertaistaen, miehet ovat pelkkiä juoksupoikia.

Nyt kun USA:ssa on sekä uros- että naarasapina ehdolla lauman johtoon, niin mitä näemmekään. Hilary Clinton haluaa jatkaa aseidenkalistelua Venäjän kanssa, Donald Trump suhtautuu tilanteeseen paljon rauhanomaisemmin eikä pelottele maailmaa Venäjän pahuudella.

Metsää ei nähdä puilta, takerrumme risuihin

Yhteiskunnallinen keskustelu pyörii epäolennaisuuksissa, kun kokonaisuutta ei nähdä. Kyvyttömyys nähdä metsä puilta saattaa olla lajimme suurimpia puutteita. Tämä voi olla jopa syynä siihen, että kaikki korkeakulttuurit ovat yksi toisensa perään tuhoutuneet – liialliseen turvallisuuteen? Meilläkin alkaa olla melkoinen armeija palkollisia, jotka eivät tee oikeita töitä, vaan joiden aika kuluu uusia ”ongelmia” keksiessä ja niillä kansaa pelotellessa. Onko se niin, että pelkojen summan on ihmislajilla oltava vakio? Jos oikeita ongelmia ei riitä huolien pohjaksi, niitä on varta vasten tuotettava?

Tämä metsän näkemisen vaikeus näkyy jopa Jukki Ruukin omissa kirjoituksissa. Heinäkuisessa pääkirjoituksessaan (Tiede 7/2016) hän ilmoitti vastustavansa pyydystä ja päästä -kalastusta, koska kalayksilöt saattavat tuntea mielipahaa. Hän oli siis altistunut Animalian propagandalle. Jostakin syystä kalatutkijoiden tarjoama tieto ei ole hänelle kelvannut. Ruukin mielestä kalayksilön mahdollinen harmistuminen on siis suurempi ongelma kuin kokonaisen lajin kuoleminen sukupuuttoon! Ja Ruukki on sentään TIEDE -lehden päätoimittaja…

Uhanalaisten kalakantojen suojelu ei onnistu pelkällä rauhoittamisella, koska silloin kalavesillä ei kukaan olisi salakalastusta valvomassa. Jotenkin tyypillistä epäolennaisuuksiin takertumista tuo kalojen vapauttamisen vastustaminen, sillä verkkokalastus on sekä uhanalaisen lajin olemassaolon että kalayksilöiden kärsimyksen kannalta moninkerroin suurempi ongelma. Verkkokalastuksesta eivät kuitenkaan tunnu olevan huolissaan muut kuin kalatutkijat.

PAKKO KOKEA: Säynätsalon kunnantalo

•07.08.2016 • Jätä kommentti

En ole arkkitehtuurin harrastaja enkä edes Aalto -fani, mutta Alvar Aallon töiden ohitse ei voi kulkea tunteettomana. Hän tavoitti taiteessaan inhimillisyyden alkuaikojen tunnelmia, jotain ihmislajin luontosuhteesta.

Vuonna 1952 käyttöön vihitty Säynätsalon kunnantalo on jo pitkään kuulunut listalle ’tulevaisuuden tutustumiskohteet’. Joskus sen tulevaisuudenkin pitää koittaa ja kunnantalon kohdalla se tarkoitti kesää 2016. Lisähoukuttimena toimi taloon sijoittunut kesäkahvila, joka toimii arvomiljöössä syyskuun kolmanteen päivään saakka.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999

Rakennus on jo kaukaa arvattavissa Aaallon suunnittelemaksi taideteokseksi. Ikkunoiden, portaiden ja punatiiliseinien yhdistelmä miellyttää silmää alusta saakka. Rappusten kapuamisen jälkeen eteen avautuu vehreä sisäpiha suihkulähteineen.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999_17

Sisätilat ovat taattua Aaltoa pienine yksityiskohtineen ja näyttävine ikkunoineen. Huonekalutkin on Alvarin tänne suunnittelemia. Kelpaisi täällä juhlia tai kokouksia järjestää. Kahvilallekin löytyy tilansa ja palvelu siellä oli aivan ensiluokkaista. Tällainen paikka pelastaa huononkin päivän.Aallon rakennuksilla taitaa olla samanlainen rentouttava vaikutus kuin metsällä.

Kahvila

Makeuden ja pikkusuolaisen ohella tarjolla olisi ollut muun muassa Göran Schildtin kirjoittama elämäkerta ystävästään: Alvar Aalto -Elämä. Hintakin olisi ollut tosi edullinen ja kirja muutoin loppuunmyyty, mutta suosikkinaaraani mielestä minulla on jo ihan tarpeeksi kirjoja hyllyssä pölyttymässä… Näin se naisten valta toimii.

Palvelun laadusta kertoo sekin, että kahvilassa oli tarjolla vilttejä nurtsilla oleilua varten.

Vilttimainos

Säynätsalon kunnanviraston tilojen lisäksi rakennuskompleksiin kuului kirjasto, asuntoja, liiketiloja sekä vierashuoneita. Kirjasto toimii vielä toistaiseksi, myös asuin- ja liiketiloissa on elämää. Alvar Aalto -museo vuokraa vierashuoneita, mutta kuntapuoli jäi tyhjilleen vuonna 1993.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999_7

Hävettää Jyväskylän puolesta

Jyväskylä nielaisi Säynätsalon kunnan itseensä vuonna 1993. Vaikea sanoa, mikä sen jälkeen olisi Säynätsalon palveluissa parantunut. Ainakin kunnantalon kohdalla on menty taaksepäin, vaikka kaupunki mainostaa sitä yhtenä Aallon merkittävimmistä töistä. Tyhjillään olo ei vain ole minkään rakennuksen kannalta hyvä asia.

Onko se kyvyttömyyttä, mielikuvituksen puutetta vai välinpitämättömyyttä, ettei kaupunki keksi tällaiselle huippukohteelle arvoistaan käyttöä? Tässä toteutuu nykypolitiikan päättömyys. Jo 16 kilometriä pääkallonpaikalta sivuun, niin edustat perinteistä impivaaralaisuutta, jolle ei enää käyttöä modernissa yhteiskunnassa löydy.

Jyväskylän kaupunki mainostaa itseään Aaallon kaupunkina, mutta on päästänyt esimerkiksi Valtiontalon lähelle purkukuntoa, niin lähelle, ettei kaupungilla ole enää rahaa sen peruskorjaukseen. Vertailukohta voisi löytyä Viipurin kirjastosta, joka neuvostovallan aikana ränsistyi niin pahasti, että monet arkkitehditkin pitivät sen korjaamista turhana.

Niin vain Viipurin kirjasto saatiin pelastettua kansainvälisen rahankeräyksen avulla. Olisiko Valtiontalollekin pitänyt järjestää keräys? Nyt se on myöhäistä, sillä rakennus on lahjoitettu yksityiselle yritykselle, joka on sen luvannut peruskorjata. Tyypillistä jyväskyläläistä nurkkakuntaisuutta, ettei talo kelpaa kaupunkiseurakunnan käyttöön edes remontoituna. Seurakunta haluaa rakentaa uudet tilat, vaikka se kalliimmaksi tuleekin!

Ex-Saaristokunta

Säynätsalo oli virallinen Saaristokunta ja statuksen sai sittemmin Jyväskylä, kuntaliitoksen kylkiäisenä. Se tarkoittaa muun muassa mahtavia järvinäkymiä rantaraiteilta, joita jatkuu kilometritolkulla. Ei tarvitse merenrantaan asti matkustaa. Säynätsalo on köyhän miehen rantaparatiisi, jossa voi ihastella myös purjevenesataman aluksia ja tuntea itsensä lähes miljonääriksi.

Rantaraitti

Kunnon ruokaa saarilta ei päivällisaikaan löytynyt ja nyt en laske pitsoja ruuaksi. Juhlatalo Juurikkasaari palvelee vain juhlijoita, ei satunnaisia matkailijoita. Pohjois-Päijänteen suurimmalla terassilla leveilevä ravintola-baari Luotsivenekin tarjoilee ruokaa vain lounaaksi.

Onko se todella niin vaikea pitää pakasteessa esimerkiksi muutama annos kalakeittoa niitä apinoita varten, jotka jaksavat sisälle asti tulla ruokaa kysymään?

Säykintalo

PS. Kunnantalo tarjosi ensimmäisen todisteen Pokémon GO -pelin olemassaolosta. Keski-ikäinen mies lampsi sisäpihalle tiukasti puhelintaan tuijottaen ja istahti sitten rappusille kapulaansa näpräämään. Niin erikoinen oli näky, että se herätti huomiota. Seuraavana päivänä uutiset kertoivat ensi kertaa uudesta villityksestä. Vaikea vain ymmärtää, mikä tuossa pelissä apinoita koukuttaa.