VIIKON KUVA: Kuutamolla

•29.08.2016 • Jätä kommentti

Kaupunkikuutamo

VAARALLINEN NOLLAVIKA

•29.08.2016 • Jätä kommentti

 

Tiesitkö, että voit kuolla kodissasi sähköiskuun, vaikka kaikki asennukset olisi tehty asianmukaisesti? Ei se mitään, en tiennyt minäkään, vaikka olen ”nauttinut” median valistussaarnoista puoli vuosisataa.

Älä mene heikoille jäille”

Käytä heijastinta”

Muista turvavyö”

Älä sorru tissikatseeseen”

Syöt liikaa lihaa”

Huumeet ovat vaarallisia”

Suojaa pääsi (pyöräily)kypärällä”

Olet varmaan (peli)riippuvainen”

Kauheita nuo nuorison napapaidat”

Miljoona enemmän tai vähemmän tärkeää asiaa, joiden mukaan jokaisen kansalaisen pitäisi elää siitä huolimatta, että meitä jatkuvasti muistutetaan kuinka erilaisia olemme. Tämä on kai sitä modernia tiedonvälitystä?

Mutta sitten, kun lauantainen Rauli -myrsky iskee Apinametsään, pimentää huushollin tuntikausiksi ja sähköjen palatessa valot palavat puoliteholla, sähkökeskus huutaa, kiuas romisee ja pakastin ei mene päälle, siihen meitä ei ole valmennettu.

Onneksi soitin sähköverkkoyhtiö Elenian vikapäivystykseen. Automaatin utelujen ja neuvojen sekä odotusmusiikin jälkeen sieltä lopulta vastasi sorea, tekisi mieli sanoa seksikäs, naisääni. Omistajansa epäili heti nollavikaa ja käski sammuttamaan sähköt koko taloyhtiöstä tai vähintään omasta mittaritaulusta (muistaen, että senkin metallikuori voi olla jännitteinen). Heti, sillä voisin saada sähköiskun metallipinnoista tai vaikkapa suihkusta. No niin, olin tietysti juuri käynyt suihkussa… Laitteetkin voisivat mennä rikki mahdollisten jännitteenvaihteluiden vuoksi. Pahimmassa tapauksessa koko talo voisi palaa poroksi.

Armas Kumpulainen kertoo, mihin kaikkeen nollavika voikaan johtaa.

Nollavika ei tarvitse edes myrskyä ilmetäkseen. Juuri äsken opin, että vika voi aiheuttaa jopa 400 voltin jännitepiikin. Ilmeisesti sentapainen rikkoi taloyhtiömme lämminvesitermostaatin.

Voisi kuvitella, että tällainen vaaratilanne olisi näkyvämmän valistuksen väärti. Vielä näin yksinkertainen asia: jos valot tai sähköt reistailevat, katkaise virta sähkökeskuksesta ja soita verkkoyhtiöösi. No niin, tähän se sitten usein tyssääkin. Vai tiedätkö Sinä, mikä firma sen sähkön seinääsi toimittaa?

Netistä löytyy vain hyvin vähän nollavikavaroituksia. Radio Turku on tehnyt jutun asiasta tammikuussa 2012. Muutama päivä aiemmin sama varoitus julkaistiin Keskipohjanmaa -lehden verkkosivuilla. Jämsän Seutu kirjoitti asiasta lauantaina. Siinä se juornalistien ponnistus asian eteen taitaa sitten ollakin.

Sähköyhtiöiden sivuilla asiasta toki kirjoitetaan, mutta kuka niitä nyt työkseen lukisi. Elenia muistutti asiasta sunnuntaina. Tosin varoitus oli kätketty helikopteriuutisen sisään. Radio Keski-Suomen toimittaja Mikko Maasola oli ollut tarkkana ja bongannut sieltä tämän tekstin:

Mikäli sähköjen palauduttua kiinteistön sähköverkko käyttäytyy oudosti, esimerkiksi valot palavat normaalia kirkkaammin tai himmeämmin, saattaa syynä olla sähköverkon nollajohtimen katkeaminen. Tästä voi seurata laitevaurioita, tulipalo ja pahimmillaan sähköiskun vaara. Näissä tilanteissa kannattaa heti katkaista sähkö pääkytkimestä ja ottaa yhteys Elenian vikapäivystykseen.

Mikko oli jopa vaivautunut soittamaan Tukesiin ja saanut sieltä langan päähän ylitarkastaja Markku Suvannon. Tämä kertasi jo edellä mainittuja asioita suorassa radiolähetyksessä. Mainitsi myös, että Tukes on tiedottanut vaarasta sähköurakoitsijoille.

Kenen syy?

Ketä nyt sitten pitäisi syyttää, jos vaikkapa marjoista täpötäysi pakastimeni olisi sulanut tai mennyt rikki?

Omaa itseäni? Olisin toki voinut varautua tilanteeseen laittamalla pakastimen pakastusasentoon heti, kun sääennustukset tulevasta myrskystä varoittivat. Se olisi tuonut lisäaikaa mahdollisen sähkökatkon pitkittyessä. Olisin myös voinut lukea kaiken sähköyhtiöiden sivuilta, ehkä olisin törmännyt jossain vaiheessa nollavikaankin…

Eleniaa? Tuttavat haukkuvat Eleniaa vika-alttiiksi yhtiöksi. Raulinkin aikana sen alueella taisi olla eniten sähköttömiä talouksia. Ehkä asiaan vaikuttaa kuitenkin eniten ilmajohtojen määrä. Ja se seksikäs nainen siellä langanpäässä parantaa kummasti yhtiön mainetta – siitäkin huolimatta, että lupaamansa tekstiviestiä ongelman poistumisesta ei koskaan lähetetty…

Miehiä? Tämä taitaa olla se paras sylkykuppi kaikkiin ikäviin asioihin maailmassa. Ainakin 99 prosenttia myrskyissä, sateissa, nietoksissa ja pakkasissa ahertavista pelastajista kun sattuu olemaan urosapinoita. Se siitä tasa-arvosta…

Tukesia? Niin, miksi Suomen ylin turvallisuusviranomainen Tukes valistaa vain sähköurakoitsijoita? Luulisi kansalaistenkin henki olevan heille tärkeä. Selitykseksi ei riitä, että viat ovat satunnaisia, kuten Markku Suvanto linjasi. Tukesin visio ylpeästi julistaa, että toiminnan tavoitteena on turvallinen, luotettava ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Paljonkohan tuostakin muotoilusta on konsultille maksettu…

Media voisi tietysti olla viidentenä syytettyjen listalla, mutta en viitsi. Median kanssa jää aina toiseksi, sillä toimittajat päättävät, mistä ja missä valossa meillä julkisuudessa keskustellaan. Harva heistäkään uskaltaa katsoa peiliin…

SEKSUAALISTA AHDISTELUA – Miks ei!

•16.08.2016 • Jätä kommentti

Miehiä on tänä psykososiaalisena aikana muodikasta syyllistää kaikesta yhteiskunnallisesta pahasta. Se on helppoa, sillä jos urosapinat uskaltaisivat jotain puolustuksekseen sanoa, älämölö paisuisi kahta kauheammaksi. Mediaan tämä propaganda uppoaa kuin se kuuluisa veitsi voihin. (Vähän vanhahtava vertaus kylläkin, ei kai kukaan enää voita suuhunsa pistäisi).

Kannattaisiko (toimittajienkin) joskus pohtia, mitä kuuluisi esimerkiksi maailman infrastruktuurille, jos miehet eivät olisi niiden eteen töitä henkensä uhalla paiskineet? Voi olla, ettei seinistä löytyisi sähköä, jätteet kipattaisiin porraspieliin ja lentämisestä vain haaveiltaisiin. Voi olla, ettei olisi edes niitä seiniä…

Miehet ovat sivuseikka

Seksuaalinen häirintä on viimeisintä hottia miesvihan rintamalla. Olen kysellyt useammaltakin taksinkuljettajana toimivalta viehättävältä naaraalta, kuinka paljon sitä kuuluisaa seksuaalista ahdistelua ammatissa joutuu sietämään. Voisi olettaa, että taksiratin takana kuulisi ne pahimmat möläytykset.

Ei kuule eikä näy, vastaavat naiset kuin yhdestä suusta. Otos on pieni, mutta jos ongelma on niin megalomaaninen, kuin eräät tahot antavat ymmärtää, niin pitäisihän sen näkyä.

Eräät muut naaraat puolestaan ovat valittaneet, etteivät miehet uskalla enää tehdä minkäänlaisia aloitteita. Ehkä kaikki naaraat eivät vielä olekaan liittyneet miehiä vihaaviin feministeihin? Ehkä joku heistä jopa haluaisi tulla pannuksi?

Julistaako Laura Voutilainen sodan ”äitejä” eli miehistä varoittelevia feministejä vastaan uudella, upealla biisillään Miks ei? Siinähän Nainen antautuu miehelle, joka syyllistyy pahimman luokan seksuaaliseen ahdisteluun: vilkuilee, vaanii, vieressä hiippailee, ”vahingossa” koskee, hymyilee ja kuiskaa, että lähdetään.

Äidit ovat feministeille punainen vaate, koska kehtoa keinuttava käsi hallitsee maailmaa. Lapsenteko ei ole feministien vahvinta alaa kokemansa sikiöaikaisen testosteronikylvyn vuoksi. Heidän on siis mitätöitävä äitiys, jos haluavat vallankahvaan. Ja hehän haluavat.

Naisasialiitto Unionin aktiivi Atlas Saarikosken kolumni Miehet ovat kykenemättömiä sympatiaan (2010) paljasti oikeat eli normaalit Naiset feministien varsinaisen sodankäynnin kohteiksi. Se oli kai liian rohkea paljastus ja Atlas oli ensin pakotettu laittamaan kirjoituksensa salasanan taakse ja lopulta poistamaan sen kokonaan nettimaailmasta. Onneksi minulla on siitä kopio. Näin feministi ajattelee:

Miehet ovat sivuseikka… Kiltit isän tytöt ovat muutoksen suurin este… Konflikti ei ole naisten ja miesten välinen. Konfliktin osapuolet ovat SCUM ja Daddy’s Girls.

SCUM on feministinen manifesti, lyhenne sanoista Society for Cutting Up Men. Daddy’s Girls on feministinen haukkumanimi Naisille, jota suostuvat seksiin miesten kanssa – siis äideille. Vastaavaa ufoilua ovat feminismin pyhät kirjoitukset täynnään. Kannattaisi tutustua, ennen kuin hurahtaa tähän uskoon.

Miehet ovat pelkkiä juoksupoikia

Vielä taksinaaraiden haastatteluun. Kun heiltä kysyy häirikköasiakkaista, niin saa kuulla, että ehdottomasti pahimpia ovat keski-ikäiset, yllätys yllätys – naiset. Näiden suusta voi tunkea ulos mitä kaameinta henkistä väkivaltaa. Ja jos kyytiin sattuu pariskunta, mies istahtaa etupenkille (eli maksajan paikalle) ja uskaltaa aloittaa keskustelun naiskuljettajan kanssa, takapenkiltä pannaan alulle pahimman luokan mustasukkaisuusdraama.

Ylipäätään naiskuskeja kuulemani mukaan kohdellaan miespuolisia kollegoitaan paremmin.

Se siitä puolueettomasta ja korkeatasoisesta suomalaismediasta. Ehkä (nais)toimittajien kannattaisi joskus vaivautua normaaleiden Naisten pariin sen sijaan, että aina kääntyisivät yliopistoissaan päivystävien feministien puoleen. Ehkä journalisteillekin selviäisi, että miesviha on laumassamme vähintään kymmenen kertaa naisvihaa yleisempi ilmiö.

Suomalaiset(kin) sananlaskut paljastavat, kenellä se yhteiskunnallinen valta oikeasti on:

  • kehtoa keinuttava käsi hallitsee maailmaa,
  • gramma äitiä vastaa tonnia pappeja,
  • hyvä äiti vastaa sataa kuolumestaria,
  • miehen äiti on hänen toinen jumalansa,
  • sen minkä äidinmaidossa saa, luovuttaa vasta viimeisellä huokauksella.

Jos yhtään jaksaa omia aivojaan kriittiseen ajatteluun vaivata, voi helposti päätyä samaan lopputulemaan sanalaskujen kanssa. Tiede -lehden päätoimittaja Jukka Ruukki epäilee pääkirjoituksessaan (Tiede 8/2016) vallitsevan epäkeskustelun juontuvan helposta elämästämme, joka on niin suojattua ja turvallista, että

meiltä on tähtäin hukassa; huolestumme vääristä asioista, missaame olennaiset.

Samassa lehdessä kerrottiin amerikkalaistutkimuksesta, jossa Miamin yliopiston professori Neil Johnsonin johtama tutkimusryhmä seurasi terroristijärjestö Isisiä tukevia ryhmiä sosiaalisessa mediassa.Vaikka terrori-iskujen tekijät ovat pääasiassa miehiä, tutkimuksen tulos oli, että naiset näyttävät olevan avainasemassa radikalismin lietsomisessa. Tulos yllätti tutkijatkin.

Ei tuossa mitään yllättävää olisi ollut, jos tutkijat olisivat tiedostaneet, mitä heidän omassa sukuyhteisössään tapahtuu. Jos yhtään mietit, mitä kotiseinien sisäpuolella puhutaan, voit ymmärtää vaikkapa kotimaisen rasismin logiikkaa. Kun pojat ja miehet kuuntelevat kotona äitiensä, mummojensa, anoppiensa, siskojensa ja tytärtensä vuodesta toiseen jatkuvia huolia, he sukupuoliyypilliseen tapaansa yrittävät tarjota ratkaisuja ongelmiin. (Yksi parhaimpia parisuhdeohjeita olisi kuitenkin tiedostaa, etteivät naiset halua ratkaisuja, vaan kuuntelijan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että miesaivojen on todella vaikea muistaa tätä ohjetta, kun se valittaminen ja huolien purkaminen pääsee vauhtiin).

Kun ne ratkaisuehdotukset eivät siis tepsi eivätkä naisten huolia vähennä, seuraava askel on lähteä kaduille poistamaan niitä ongelmia oikeasti. Tulee tässä pakosta mieleen Olli Saarela, joka uhkasi vetää silloista valtiovarainministeri Eero Heinäluomaa turpaan ja haukkui muutkin miesministerit, kun silloinen vaimonsa, kulttuuriministeri Tanja Karpela, oli kotisohvalla nyyhkytellyt politiikan vaikeutta.

Miehet tekevät likaisen työn puolustaessaan naisiaan ja saavat palkaksi pahiksen tai rasistin maineen. Sylttytehtaat istuvat viattomina kotona. Näin se elämä menee.

Yleinen käsitys on sekin, että sodat olisivat miesten syytä. Jälleen unohdetaan se kotoa tuleva paine erilaisiin ratkaisuihin. Evoluutio ei todellakaan ole jättänyt naaraita vallattomaksi sukupuoleksi, vallankäytön tavat vain ovat sukupuolten välillä erilaisia.

Hieman yksinkertaistaen, miehet ovat pelkkiä juoksupoikia.

Nyt kun USA:ssa on sekä uros- että naarasapina ehdolla lauman johtoon, niin mitä näemmekään. Hilary Clinton haluaa jatkaa aseidenkalistelua Venäjän kanssa, Donald Trump suhtautuu tilanteeseen paljon rauhanomaisemmin eikä pelottele maailmaa Venäjän pahuudella.

Metsää ei nähdä puilta, takerrumme risuihin

Yhteiskunnallinen keskustelu pyörii epäolennaisuuksissa, kun kokonaisuutta ei nähdä. Kyvyttömyys nähdä metsä puilta saattaa olla lajimme suurimpia puutteita. Tämä voi olla jopa syynä siihen, että kaikki korkeakulttuurit ovat yksi toisensa perään tuhoutuneet – liialliseen turvallisuuteen? Meilläkin alkaa olla melkoinen armeija palkollisia, jotka eivät tee oikeita töitä, vaan joiden aika kuluu uusia ”ongelmia” keksiessä ja niillä kansaa pelotellessa. Onko se niin, että pelkojen summan on ihmislajilla oltava vakio? Jos oikeita ongelmia ei riitä huolien pohjaksi, niitä on varta vasten tuotettava?

Tämä metsän näkemisen vaikeus näkyy jopa Jukki Ruukin omissa kirjoituksissa. Heinäkuisessa pääkirjoituksessaan (Tiede 7/2016) hän ilmoitti vastustavansa pyydystä ja päästä -kalastusta, koska kalayksilöt saattavat tuntea mielipahaa. Hän oli siis altistunut Animalian propagandalle. Jostakin syystä kalatutkijoiden tarjoama tieto ei ole hänelle kelvannut. Ruukin mielestä kalayksilön mahdollinen harmistuminen on siis suurempi ongelma kuin kokonaisen lajin kuoleminen sukupuuttoon! Ja Ruukki on sentään TIEDE -lehden päätoimittaja…

Uhanalaisten kalakantojen suojelu ei onnistu pelkällä rauhoittamisella, koska silloin kalavesillä ei kukaan olisi salakalastusta valvomassa. Jotenkin tyypillistä epäolennaisuuksiin takertumista tuo kalojen vapauttamisen vastustaminen, sillä verkkokalastus on sekä uhanalaisen lajin olemassaolon että kalayksilöiden kärsimyksen kannalta moninkerroin suurempi ongelma. Verkkokalastuksesta eivät kuitenkaan tunnu olevan huolissaan muut kuin kalatutkijat.

PAKKO KOKEA: Säynätsalon kunnantalo

•07.08.2016 • Jätä kommentti

En ole arkkitehtuurin harrastaja enkä edes Aalto -fani, mutta Alvar Aallon töiden ohitse ei voi kulkea tunteettomana. Hän tavoitti taiteessaan inhimillisyyden alkuaikojen tunnelmia, jotain ihmislajin luontosuhteesta.

Vuonna 1952 käyttöön vihitty Säynätsalon kunnantalo on jo pitkään kuulunut listalle ’tulevaisuuden tutustumiskohteet’. Joskus sen tulevaisuudenkin pitää koittaa ja kunnantalon kohdalla se tarkoitti kesää 2016. Lisähoukuttimena toimi taloon sijoittunut kesäkahvila, joka toimii arvomiljöössä syyskuun kolmanteen päivään saakka.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999

Rakennus on jo kaukaa arvattavissa Aaallon suunnittelemaksi taideteokseksi. Ikkunoiden, portaiden ja punatiiliseinien yhdistelmä miellyttää silmää alusta saakka. Rappusten kapuamisen jälkeen eteen avautuu vehreä sisäpiha suihkulähteineen.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999_17

Sisätilat ovat taattua Aaltoa pienine yksityiskohtineen ja näyttävine ikkunoineen. Huonekalutkin on Alvarin tänne suunnittelemia. Kelpaisi täällä juhlia tai kokouksia järjestää. Kahvilallekin löytyy tilansa ja palvelu siellä oli aivan ensiluokkaista. Tällainen paikka pelastaa huononkin päivän.Aallon rakennuksilla taitaa olla samanlainen rentouttava vaikutus kuin metsällä.

Kahvila

Makeuden ja pikkusuolaisen ohella tarjolla olisi ollut muun muassa Göran Schildtin kirjoittama elämäkerta ystävästään: Alvar Aalto -Elämä. Hintakin olisi ollut tosi edullinen ja kirja muutoin loppuunmyyty, mutta suosikkinaaraani mielestä minulla on jo ihan tarpeeksi kirjoja hyllyssä pölyttymässä… Näin se naisten valta toimii.

Palvelun laadusta kertoo sekin, että kahvilassa oli tarjolla vilttejä nurtsilla oleilua varten.

Vilttimainos

Säynätsalon kunnanviraston tilojen lisäksi rakennuskompleksiin kuului kirjasto, asuntoja, liiketiloja sekä vierashuoneita. Kirjasto toimii vielä toistaiseksi, myös asuin- ja liiketiloissa on elämää. Alvar Aalto -museo vuokraa vierashuoneita, mutta kuntapuoli jäi tyhjilleen vuonna 1993.

Säynätsalon kunnantalo_2016_07_18_9999_7

Hävettää Jyväskylän puolesta

Jyväskylä nielaisi Säynätsalon kunnan itseensä vuonna 1993. Vaikea sanoa, mikä sen jälkeen olisi Säynätsalon palveluissa parantunut. Ainakin kunnantalon kohdalla on menty taaksepäin, vaikka kaupunki mainostaa sitä yhtenä Aallon merkittävimmistä töistä. Tyhjillään olo ei vain ole minkään rakennuksen kannalta hyvä asia.

Onko se kyvyttömyyttä, mielikuvituksen puutetta vai välinpitämättömyyttä, ettei kaupunki keksi tällaiselle huippukohteelle arvoistaan käyttöä? Tässä toteutuu nykypolitiikan päättömyys. Jo 16 kilometriä pääkallonpaikalta sivuun, niin edustat perinteistä impivaaralaisuutta, jolle ei enää käyttöä modernissa yhteiskunnassa löydy.

Jyväskylän kaupunki mainostaa itseään Aaallon kaupunkina, mutta on päästänyt esimerkiksi Valtiontalon lähelle purkukuntoa, niin lähelle, ettei kaupungilla ole enää rahaa sen peruskorjaukseen. Vertailukohta voisi löytyä Viipurin kirjastosta, joka neuvostovallan aikana ränsistyi niin pahasti, että monet arkkitehditkin pitivät sen korjaamista turhana.

Niin vain Viipurin kirjasto saatiin pelastettua kansainvälisen rahankeräyksen avulla. Olisiko Valtiontalollekin pitänyt järjestää keräys? Nyt se on myöhäistä, sillä rakennus on lahjoitettu yksityiselle yritykselle, joka on sen luvannut peruskorjata. Tyypillistä jyväskyläläistä nurkkakuntaisuutta, ettei talo kelpaa kaupunkiseurakunnan käyttöön edes remontoituna. Seurakunta haluaa rakentaa uudet tilat, vaikka se kalliimmaksi tuleekin!

Ex-Saaristokunta

Säynätsalo oli virallinen Saaristokunta ja statuksen sai sittemmin Jyväskylä, kuntaliitoksen kylkiäisenä. Se tarkoittaa muun muassa mahtavia järvinäkymiä rantaraiteilta, joita jatkuu kilometritolkulla. Ei tarvitse merenrantaan asti matkustaa. Säynätsalo on köyhän miehen rantaparatiisi, jossa voi ihastella myös purjevenesataman aluksia ja tuntea itsensä lähes miljonääriksi.

Rantaraitti

Kunnon ruokaa saarilta ei päivällisaikaan löytynyt ja nyt en laske pitsoja ruuaksi. Juhlatalo Juurikkasaari palvelee vain juhlijoita, ei satunnaisia matkailijoita. Pohjois-Päijänteen suurimmalla terassilla leveilevä ravintola-baari Luotsivenekin tarjoilee ruokaa vain lounaaksi.

Onko se todella niin vaikea pitää pakasteessa esimerkiksi muutama annos kalakeittoa niitä apinoita varten, jotka jaksavat sisälle asti tulla ruokaa kysymään?

Säykintalo

PS. Kunnantalo tarjosi ensimmäisen todisteen Pokémon GO -pelin olemassaolosta. Keski-ikäinen mies lampsi sisäpihalle tiukasti puhelintaan tuijottaen ja istahti sitten rappusille kapulaansa näpräämään. Niin erikoinen oli näky, että se herätti huomiota. Seuraavana päivänä uutiset kertoivat ensi kertaa uudesta villityksestä. Vaikea vain ymmärtää, mikä tuossa pelissä apinoita koukuttaa.

VIIKON KUVA: Monosta on moneksi

•07.08.2016 • Jätä kommentti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HILJAINEN VALLANKUMOUS

•28.07.2016 • Jätä kommentti

Eräruokakirjailija Raija Hentman opasti eilisiltaisessa Luonto-Suomen retkeilyillassa, ettei pidä antaa periksi autiotupia terrorisoiville härskeille häiriköille, jotka pilaavat retkeilyn nautinnon. Heille pitäisi jämäkästi sanoa, ettei moista vallankäyttöä hyväksytä. Helpommin sanottu kuin tehty. Normiapinoiden ongelma on, etteivät he halua haastaa riitaa tai olla epäkohteliaita – ja tuollainen neuvohan saisi häiriköt riehumaan vain entistä enemmän.

Sama ongelma leimaa yhteiskuntaamme ylipäätään. Röyhkeydellä menestytään, kiltit apinat nuolevat haavojaan omissa oloissaan. Erityisen räikeästi ilmiö näkyy feministien toiminnassa, missä härskiys on vertaansa vailla. Ja yhtä ilmeistä on järkevien apinoiden haluttomuus altistaa itsensä rienaukselle, jonka kritiikistä palkinnoksi saisi.

Kurkkua myöten suossa

Eiliset keskipäivän uutiset Radio Suomessa toimitti Vilma Ruokoski. Hänen mielestään maailman tärkein uutinen oli tieto, jonka mukaan naiset äänestävät naista eduskuntaan aiempaa harvemmin. Ehdokkaan sukupuolen merkitys on naisten silmissä vähentynyt.

Jollain kumman tavalla tämäkin onnistuttiin uutislähetyksessä vääntämään miesten syyksi!

Tämä Sari Pikkalan tekemän eduskuntavaalitutkimuksen järkeenkäyvä tulos pilattiin toimittaja Hilkka Säävälän toimesta. Hän oli kääntynyt eduskunnan feministikerhon (!) puheenjohtajan, kokoomuksen Saara-Sofia Sirénin puoleen saadakseen selitystä tuohon mielestään kummalliseen tutkimustulokseen.

Säävälä teki virheen, sillä eihän feministejä totuus kiinnosta. Heitä kiinnostaa se, kuinka kaikki maailman ”pahuus” voidaan ulkoistaa miessukupuolen niskoille. Ja totta tosiaan. Sirenin ”selitys” oli täynnä feminististä höttödiskurssia, joka paljasti täydellisen ymmärtämättömyyden ihmisen käyttäytymisestä ja sen taustoista. Ja Saara on sentään olevinaan maisteri…

Ihmislaji on läpeensä sukupuolittunut. Niin on myös maapallon elollinen luonto. Emme pääse tästä ominaisuudesta koskaan eroon, vaikka idealistit kuinka yrittäisivät omaa aatostaan muille pakottaa. Eläinlajia ei voi irrottaa biologiastaan.

Biologiaa on se, että sukupuolilla on erilaisia käyttäytymismalleja, vahvuuksia ja ominaisuuksia, joilla on vain yksi tarkoitus: pitää laji hengissä sopeuttamalla sitä muuttuviin ympäristötekijöihin. Tämä kahteen sukupuoleen sidottu selviytymisstrategia koskee kaikkea hiemankin evoluutiossa pidemmälle kehittynyttä eläin- ja kasvikuntaa.

Toki on olemassa suvutonta lisääntymistä. Esimerkiksi ameebat jakautuvat siististi kahtia. Siinä vasta loistava esimerkki tasa-arvoisesta lajista! Taistelussaan biologista sukupuolta vastaan feministit vetoavat jopa siihen, että sienillä tavataan kymmeniä sukupuolia. Miksei siis ihmisilläkin voisi olla lukemattomia sukupuolia… Tässä ollaan jo kurkkua myöten idealismin suossa. Tiedoksi kaikille feministeille: sienet eivät kuulu edes kasvien pääluokkaan, eläimistä puhumattakaan.

Feminismi taistelee siis itse elämän perusprinsiippejä vastaan. Jokainen vähänkään omia aivojaan käyttämään pystyvä apina ymmärtää moisen taistelun turhaksi.

Naisilla on enemmän

Sari Pikkalan tutkimuksen olennaisin viesti oli se, että naisten tapa käyttää yhteiskunnallista valtaa on monipuolisempi kuin miehillä. Tätä ei uutislähetyksessä tietystikään kuultu. Säävälä keskittyi vain väärinymmärrettyyn tasa-arvoon eikä viitsinyt edes haastatella itse tutkimuksen tekijää.

Tasa-arvo” on absurdi käsite. Ei kahta erilaista maailmaa voi puristaa yhden prosenttiluvun vertaamiseen. Moinen pseudotiede tuottaa helposti todellisuudelle täysin vastakkaisia tuloksia.

Sirén paheksui myös miesten dominoivaa asemaa eri alojen asiantuntijoina. Ehkä Sirén ei ymmärrä, että yhteiskunnan osa-alueet kiinnostavat miehiä ja naisia eri tavalla. Näin asiantuntijuus sukupuolittuu vapaassa yhteiskunnassa. Häntä ei edes näytä häiritsevän se, että ”tasa-arvoasioissa” media kääntyy aina feministien puoleen. Kommentoijiksi eivät kelpaa edes normaalisti kehittyneet naiset, vaan heidän äänioikeuttaan käyttävät miestyypin aivot omaava vähemmistö, feministit!

Feministinen vallankumous on jo niin pitkällä, ettei media enää tarkastele sukupuolta neutraalina asiana, jolloin noudatettaisiin journalismin korkeinta veisuuta eli puolueettomuutta. Yleisölle tarjotaan vain yksi mielipide eikä kriitikoille koskaan anneta suunvuoroa. Tilanne on kuin suoraan yhden totuuden Mekasta, Neuvostoliitosta.

Tähän nähden ei ole mitenkään yllättävää, että naisten äänestyskäyttäytyminen on normalisoitumassa. Kaikki ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä vastaan taistelevat aatteet aiheuttavat jossain vaiheessa vastareaktion.

Uutinen oli myös esimerkki siitä, kuinka Hyvä Sisko -verkosto toimii. Yksikään mies tietenkään hoksaa moisesta loukkaantua tai mitään naispaneelisivustoa perustaa. Ja vaikka perustaisikin, ei sitä kukaan huomaisi – koska miehiä ei noteerata samalla herkkyydellä kuin naisia. Tämäkin on silkkaa biologiaa; lauma ei koskaan suojele miehiä yhtä tehokkaasti kuin se suojelee naisia.

Tämä epäsuhta näkyy joka paikassa. Tulee mieleen vaikkapa kuukaudentakainen juhannus, kun kävin perinteisissä lavatansseissa. Kahvilarakennuksen vessat olivat kaikki pyhitetty naisille. Miehille oli tuotu yksi bajamaja pihan perille. Kenellekään ei varmaan juolahtanut arvioida asiaa tasa-arvon näkökulmasta, niin sisäsyntyistä naisten korkeampi status on.

Samalla reissulla sattui niin, että kokkoa kuvatessani kamerasta irtosi vastavalosuoja, joka putosi sillalta kymmenen metriä alas pöheikköön. Paikalle sattui kolmen pojan ja kahden tytön porukka. Kaikki pojat lähtivät oitis etsintäpuuhiin, kun tytöt jäivät sillalle katselemaan. Niin sen pitää ollakin ja mieluumminhan sitä kauniita tyttöjä siinä vieressä katseli – mutta ei tässä taaskaan mikään tasa-arvo toteutunut.

Tyrannia onkin demokratiaa?

Turkissa yritettiin tehdä sotilasvallankaappausta, tai ainakin niin diktatuuria valmisteleva Recep Tayyip Erdoganin hallinto antoi ymmärtää. Operaatio oli niin outo, että todennäköisimmin kyseessä oli turkkilainen versio Mainilan laukauksista. Hyvin se onnistuikin, myös Suomen poliitikot ilmaisivat tukensa istuvalle hallinnolle ja itsevaltiaalle virtasi sympatiaa ympäri demokraattisen maailman. Suomen media uutisoi vielä viikkoa myöhemmin, kuinka Turkissa järjestetään tukimielenosoituksia demokratian puolesta. Näin helposti tyrannia vaihtuu demokratiaksi. Missä ne lännen tutkivat journalistit luuraavat?

Oikeissa vallankaappauksissa pyritään ensimmäisenä saamaan haltuun tiedotusvälineet ja hallinnon johtopaikat. Sotilaat tekevät tämän vanhalla tavalla fyysiseen voimaan turvautuen. Tehokkaampaa on soluttautua yliopistoihin, joissa kaikki maan virkamiehet ja toimittajat kasvatetaan. Tämä on hitaampi tapa tehdä vallankumousta, mutta paljon tehokkaampi – kukaan ei edes ymmärrä, että vallankumous on meneillään. Tuskin edes Sinä, rakas lukijani.

Sinäkin olet vallankumouksen uhri. Tiedonvälitys ja hallinto ovat jo tiukasti feministien näpeissä. Jopa tiedemiehet pelkäävät puhua suoraan, koska eivät halua joutua ajojahdin uhriksi. Aikataulu on erilainen kuin perinteisessä vallankaappauksessa, mutta lopputulos on samanlainen: yhden totuuden yhteiskunta.

Kyse on samasta asiasta kuin väkivaltakeskustelussa. Kauhistelemme edelleen vain fyysistä väkivaltaa. Kukaan ei puhu henkisestä väkivallasta, vaikka sen jäljet ovat yhtä tuhoisat.

VIIKON KUVA: Ihan tavallinen

•16.07.2016 • Jätä kommentti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.