POLITIIKAN DOPING – DEMOKRATIAN RAPPIO?

Ajattelin, etten enää kommentoi vaalirahoitusjupakkaa, mutta kun poliitikkojen selitykset alkavat mennä aina vaan typerimmiksi, niin kai tätä taas täytyy ihmetellä yhden jutun verran. Demokratiastahan on kansalaisille annettu sellainen käsitys, että jokaisen ääni on yhtä arvokas ja jokainen voi vaikuttaa yhtäläisesti maan asioihin äänestämällä. Tämä ei ole koskaan ollut totta – eikä tämä tietysti ole ainut pajunköysi, jota hyväuskoiselle rahvaalle syötetään.

Urheilun dopingista ei kerrota julki kaikkea, ei edes jäävuoren huipun vertaa. Urheilijat kehuvat puhtoisuuttaan urheilupomojen suojeluksessa – niin kauan kunnes jäävät kiinni. Siinä vaiheessa heidät jätetäänkin sitten yksin. On aivan selvää, että doping on tullut jäädäkseen huippu-urheilun rakenteisiin. Henkilövaalien mukana vaalirahoitus on tuonut politiikkaan dopingin ongelmat. Tämä koskee koko poliittista kenttää eikä vain hallituspuolueita, kuten demaripomo Eero Heinäluoma antaa ymmärtää.

Nyt sitten Bjarne Kallis vaatii jo uusia vaalejakin. Mikä hyöty siitä mahtaisi olla? Eihän ongelma ole uusi eikä koske vain joitakin puolueita tai poliitikkoja. Ainoa peruste uusille vaaleille olisi se, että samalla vaalimainonta kiellettäisiin kokonaan. Olisi vain julkisia foorumeita netissä, televisiossa, toreilla ja viestimissä, joissa ehdokkaat pääsisivät ilmaiseksi ääneen. Vaalirahoituksen rajoittaminen ei auta mitään, koska tällaisia kieltoja on helppo kiertää. Mainostuskielto sen sijaan toimisi, sillä sen rikkomisesta jäisi automaattisesti kiinni, koska mainontaa ei voi toteuttaa julkisuudelta piilossa.

USA:ssa on Suomea tiukemmat rajoitukset vaalirahoituksen suhteen. Siellä yritysten ja ammattiliittojen tuki yksittäiselle ehdokkaalle on kielletty, mutta eihän tämä ole estänyt Yhdysvaltojen luisumista demokratian irvikuvaksi. Mainoskielto tarkoittaisi samalla siirtymistä listavaaleihin. Olisiko se suuri menetys? Suurin osa ihmisistä ei nytkään tunne äänestämäänsä ehdokasta. Moni äänestää vain kaunista naista tai komeaa miestä. Ehkäpä joku jättää äänestämättäkin runsaudenpulan keskellä. Henkilövaalit korostavat äänestäjien miellyttämisen tarvetta, ehdokkaat ovat lupauksineen samaa sekavaa massaa, josta ei ota pirukaan selvää.

Listavaalit voisivat tuoda puolueiden välille tervetullutta profiloitumista. Sekin on turha pelko, että edustajat olisivat puoluejohdon tiukemmassa talutusnuorassa. Ei tuota narua enää voi nykyisestä lyhentää. Vasemmistopuolueet ovat tähän mennessä säästyneet pahimmalta röykytykseltä. Ammattijärjestöjen rahoitus kaipaa kuitenkin samanlaisen tuuletuksen kuin yritysten rahoitus. Paljon on vielä ihmeellistä tulossa!

Poliitikot eivät tietenkään voi myöntää, että rahoituksella olisi mitään vaikutusta heihin. Tämä on toki täyttä huuhaata. Jos vähänkin tuntee ihmislajin käyttäytymistä, tietää tällaisen vakuuttelun turhaksi. Kaikki, mitä koemme, vaikuttaa myös toimintaamme, tajusimme sitä itse tai emme. Koskaan ei voida välttää, etteikö vaikutusvaltaisilla ja rikkailla olisi päätöksentekijöihin enemmän vaikutusvaltaa kuin taviksilla – tai vielä vähemmän vanhusvarastoihin unohdetuilla. Harjoitettu politiikka todistaa selvästi, kenen asioita hoidetaan ja kenen ei.

Pääministeri Matti Vanhanen on valitettavasti syyllistynyt jo useampaan väärään vannomiseen keskustelun kuluessa. Lisäksi on aika lapsellista nimittää ihmislajin käyttäytymisestä enemmän tietäviä matalaotsaisiksi (siis apinoiksi…). Ehkä ei ole aivan perusteltua selittää asiaa silläkään, että keskusta on jo sata vuotta tehnyt samoin. Maailma muuttuu Eskoseni. Kun pääministeri samalla kieltäytyy ottamasta vastaan mitään ulkopuolisia neuvoja, on syytä huolestua.

A -zoom käsitteli eilen sopivasti kyläkoulujen lakkauttamista. Tämän jos minkä kuvittelisi olevan keskustan sadan vuoden mission kannalta suuri ongelma. Syrjäseutujen henkiset keskukset lakkautetaan valtiovallan siunauksella. Miksei Vanhasen periaate koko maan asuttamisesta näy tässä asiassa? Siksi tietysti, ettei kukaan ole maksanut kyläkoulujen pelastamisesta kenellekään mitään.

Liikemiehet peruivat tilaamansa audienssin ministeri Jan Vapaavuoren luokse. Miksi ihmeessä, jos pussissa on pelkkiä puhtaita jauhoja? Ainahan näitä lähetystöjä on ministereiden korviin käynyt kuiskuttelemassa. Nyt kun se olisi ollut julkisesti tiedossa, kantti ei enää kestänytkään. Pitääkö siis siirtyä käytäntöön, että lehdissä julkaistaan kaikkien ministereiden päivän mittaan tapaamat lobbarit? Vasta tällöin politiikkaa voisi kehua edes hieman ”läpinäkyväksi”.

Ei voi paljon kansaakaan kehua. Kolme neljästä ymmärtää, että poliitikot ovat ostettavissa, mutta silti vaalirahoitukseen ei haluta muutoksia. Outo yhdistelmä. Jos 99 % poliitikoista on ostettavissa, odotan mielenkiinnolla, ketkä ilmoittautuvat jäljelle jäävän prosentin edustajiksi.

Liian moni poliitikko on vaalikohun aikana sortunut valehteluun. Superministeri Mauri Pekkarinenkin joutui selittelemään tekemisiään. Saa nähdä, milloin ensimmäinen ilmoittaa eroavansa luottamuspulan vuoksi. Onhan tämä nyt sentään monta kertaluokkaa pahempi ongelma kuin Ilkka Kanervan eroon johtanut tapahtumaketju. Timo Kalli jopa kehui tietoisesti rikkovansa lakia – ja tälle eduskuntaryhmä antoi täyden tukensa!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 31.05.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: