JOHTAJANVAIHDOS

Demareilla oli jo korkea aika vaihtaa puheenjohtajaa. Eero Heinäluoma ei ole koskaan tehnyt suuren johtajan vaikutelmaa ja viimeaikaiset äksyilyt vaalirahoituksen tiimoilla kävivät aina vaan lapsellisemmiksi. Tule Matti kotiin oli vihonviimeinen rimanalitus, jota alemmaksi ei suomalaisessa politiikassa voi vajota. Ikään kuin pääministeri nyt kuuntelisi tällaisia neuvoja. Ja ikään kuin maa olisi jossain hätätilassa. Suhteellisuudentaju näyttää puuttuvan demareilta kokonaan.

Ehkä tämän suuren pulinan tarkoitus onkin vain pyrkiä johdattamaan huomiota pois demarien omista vaalisotkuista. Aika hyvin strategia on onnistunut. Jostakin syystä vasemmistopuolueet ovat unohtuneet jopa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n julkaisemilta listoilta, kuten Matti Ahteen tapaus osoittaa. Tutkivalla journalismilla olisi siis vasemman laidan puuhailuissa vielä paljon selvitettävää. Sinänsä Kyösti Kakkosen perustelut yritysten vaalirahoituksesta ammattiliittojen rahaa tasapainottamaan olivat aivan oikeita.

Demarit siis pääsivät Eerostaan eroon, mutta jättivät ylivoimaisesti pätevimmän ehdokkaan valitsematta. Paavo Lipposen mollaama Erkki Tuomioja olisi ollut kaikilla mittareilla arvioituna osaavin, idealistisin ja kokenein puheenjohtaja – ja iästään huolimatta myös radikaalein. Hän oli ainoa, joka edes uskalsi yrittää jotain uusia avauksia puheenjohtajavaalin aikana. Suurta yleisöä vaali ei kuitenkaan kiinnostanut.

Jutta Urpilainen on tietysti mediaseksikäs valinta. Nyt eivät feministitkään enää pääse valittamaan, että naisen pitäisi olla miestä monta vertaa kyvykkäämpi johtajaksi päästäkseen. Riittää, että on hyvän näköinen. Jutallahan on naisehdokkaista ehdottomasti symmetrisimmät kasvot. Siinä vaiheessa, kun näin naisehdokkaat samassa kuvassa muutama viikko sitten, oli aivan selvää, kuka puheenjohtajaksi valitaan. Jutta oli heistä pisin. Pituus on johtajuuden mitta. Tämä on tutkimusten mukaan totta miehillä ja miksei siis myös naisilla.

Nyt joku tietysti muistuttaa, että olihan Napoleonkin tai onhan joku muu tuttu yritysjohtajakin. Totta. Poikkeukset vahvistavat säännön, mutta eivät ne koskaan mitätöi keskiarvojen oikeellisuutta. Tutkimukset myös osoittavat, että pituus näkyy palkoissa. Lyhyet miehet ansaitsevat keskimäärin pitkiä kollegojaan vähemmän. Mitä tämä tarkoittaa naisliikkeen vatvomassa palkkatasa-arvossa? Sitä, että kun naisten euro on oikeiden laskelmien mukaan 96 senttiä ja siihen lisätään pituuden tuoma vajaan kymmenen prosentin vaikutus, naiset itse asiassa tienaavat keskimäärin enemmän kuin miehet.

Siinäpä haastetta uudelle puheenjohtajalle! Luulen kuitenkin, että hän uskoo vielä siihen 80 senttiin, jota perinteinen naisliike yrittää markkinoida. Tuskin hänellä on rohkeutta ajatella omilla aivoillaan. Suurelle yleisölle hän toki on aivan tuntematon suuruus ja siinä mielessä kaikki ovet ovat avoinna molempiin suuntiin.

Meillä siis näin päin. USA:ssa onni ei suosinut Hillary Clintonia. Ihmetellä täytyy, että hän jääräpäisesti kieltäytyi tunnustamasta tappiotaan siinä vaiheessa, kun puoluetta rasittava repiminen olisi ollut vältettävissä. Miesehdokas olisi sen tehnytkin, mutta ei Hillary. Ei nainen voi antaa mustalle miehelle periksi.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 06.06.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: