NURMIKKOTERRORISTIT

Olin tänä keväänä kolmissa valmistujaisjuhlissa. Siis ylioppilasjuhlissa tai ammattiin valmistuneen nuoren juhlapäivää viettämässä. Kaikki vieraspaikat olivat omakoti- tai rivitaloalueilla. Ja kaikissa juhlissa oli mukana kutsumaton vieras.

Tämä vieras ei tuonut ruusua eikä lahjoja. Ei hän syönyt kakkua eikä hirvipaistiakaan. Hän oli läsnä vain kaikkien vieraiden pään sisällä. Hänellä oli tietysti vapaapäivä, koska juhlia pidetään useimmiten viikonloppuisin. Hänellä oli siis aikaa juuri silloin, kun voisi kuvitella ylioppilasjuhlia pidettävän eli lauantaina iltapäivällä. Nurmikkokin oli kasvanut jo kevään mittaan niin pitkäksi, että jotain oli tehtävä. Juuri nyt.

Sää suosi tänä keväänä juhlijoita. Vieraat istuivat mielellään terassille nauttimaan lämmöstä ja puutarhasta. Naapurin isäntä kaivoi ruohonleikkuukoneen talviteloilta ja emäntä viritteli trimmerin iskukuntoon. Tuloksena oli konsertti, jonka ansiosta terassilla istujien ei kannattanut enää edes keskustella. Kukaan ei olisi kuitenkaan kuullut.

Tällainen on ehkä vain joidenkin yksilöiden piittaamattomuutta. Joskus voi olla tahallista kiusantekoakin. Mutta ei tämä tietysti ollut ensimmäinen kerta, kun kesällä haluaisi nauttia luonnon hiljaisuudesta. Takuuvarmasti jostain kuuluu leikkurin pärinä. Se ikään kuin kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen omakotimaisemaan. Mutta miksi vapaaehtoisesti alistumme tällaiselle melusaasteelle?

Minusta nurmikon parturointi on jo sinänsä niin epämiellyttävä tehtävä, että olen pyrkinyt minimoimaan nurmikon olemassaolon kokonaan. Miksi ihmeessä nurmikkoa edes olla pitäisi omakotitalon, rivitalon tai (kaiken huippuna) kesämökin pihassa? Tai jos pitää, miksei siihen riitä muutama neliö, jonka saa pidettyä aisoissa ekologista lihasvoimaa käyttävällä perinteisellä leikkurilla?

Ymmärrän tietysti, että on lapsiperheitä, joissa tarvitaan pelikenttää ja siinä nurmikko on paikallaan. Kaikilla muilla nurmikko kuitenkin kielii vain mielikuvituksen puutteesta ja henkisestä laiskuudesta. Nurmikolle on paljon vaihtoehtoja. Voit kasvattaa pihallesi kukkakedon, joka tarvitsee niittoa vain kerran tai kaksi kesässä. Tai voit laatoittaa ja rakentaa pihallesi millaisen viihtyisän kokonaisuuden tahansa vesiaiheineen kaikkineen. Tai voit täyttää pihan perennoilla, pensailla, puilla ja maanpeitekasveilla. Tai voit tehdä pihastasi luonnonmukaisen paratiisin.

Nurmikko on tietysti kuin sähkölämmitys. Helppo ja halpa perustaa. Ja kaikilla muillakin on samanlainen! Hoitokulujen perään ei kukaan sitten kysykään. Luonnonmukaista pihaa ei välttämättä tarvitse hoitaa tai hoitotarve on hyvin vähäinen. Sen rakentaminenkaan ei ole ylettömän kallista. Voit tehdä sen itse, jos sinulla on paikka, mistä voit maanomistajan luvalla siirtää luonnonkasveja pihaasi. Siirto onnistuu yleensä yllättävän hyvin. Monia luonnonkasvien taimia tai siemeniä saa nykyään jo puutarhamyymälöistäkin.

Tietysti on muistettava, ettei rauhoitettuja tai harvinaisia kasveja saa siirtää. Luettelo löytyy mm. ympäristöhallinnon sivuilta. Mutta lajivalikoimaa riittää silti. Oma suosikkini on keväinen linnunherne, joka kasvaa kauniiksi ja näyttäväksi pehkoksi. Valkovuokko leviää otollisissa olosuhteissa valkoiseksi matoksi puiden alle (laji on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä). Tai mikä olisi mieluisampaa kuin kielojen tuoksu omalla takapihalla? Tai metsämansikkaketo, jolta voit kerätä kesän mittaan litran makoisia marjoja? Miten olisi kulleroniitty tai kotkansiipilehto? Kotkansiipisaniainen muuten menestyy aivan ihmeellisissä paikoissa. Mitään puronvartta ei tarvitse olla lähimaillakaan.

Sammalet ovat myös kiitollisia maanpeitteenä ja kivien koristeena. Katajia pidetään vaikeasti siirrettävinä, mutta kun niiden kasvutapaan jaksaa hieman tutustua, niidenkin siirto on melko varmaa, riittävän pienenä tietysti. Katajan runko lähtee usein kiemurtelemaan maan pinnalla johonkin suuntaan, joten jos vain lapiolla pistelet multapaakun taimen ympäriltä, saattaa olla, ettet saa juuria mukaan lainkaan.

Mitään ei nykyaikana tarvitse kuitenkaan tehdä itse. Voit ostaa pihallesi valmiin metsäkasvillisuuden. Sen yrittäjä tuo paikan päälle ja istuttaa vielä paikalleenkin siirtonurmen tapaan. Tätä voidaan pitää myös ympäristötekona, sillä siirtokasvillisuus on pelastettu rakennusprojektien alle jääviltä maa-alueilta.

Rentukkaa

Rentukka kukkii rivitalon pihalla.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 11.06.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: