KASVIHUONEHYSTERIA

Ensiksi pitää tehdä selväksi se, etten kyseenalaista kasvihuoneilmiötä enkä sen aiheuttaman ympäristöongelman vakavuutta. Itse asiassa olen ollut asiasta huolestunut jo 70 –luvulta lähtien. Mutta jokin tässä nykyisessä asian käsittelyssä mättää. On tietysti hyvä, että poliitikot ja yritykset on saatu ymmärtämään jotain. Mutta mitä he ymmärtävät, onkin jo toinen asia. Ymmärtävätkö he vain sen, että ilmastoasialla voi edistää omia intressejään ja tehdä rahaa omaan pussiinsa?

Pertti Salolainen on ehkä ainoa kansanedustajamme, joka näyttäisi ymmärtävän ympäristöongelmien kokonaisuuden. Hän totesi Iltalehden haastattelussa pari viikkoa sitten näin: ”joskus tuntuu siltä, että se on suorastaan joidenkin tahojen taktiikka, että jauhetaan vain lämpenemisestä, jotta perinteiset luonnonsuojeluarvot jäävät varjoon”. Salolainen ei kehdannut sanoa suoraan, että juuri näin asia on. Mutta apina kehtaa: kaikki kynnelle kykenevät käyttävät kasvihuoneilmiötä vain omien etujensa ajamiseen, vaikka seuraukset ympäristölle olisivat pelkästään vahingollisia.

Tilanne on keinottelijoiden kannalta ainutlaatuinen. Neitseellinen kenttä on avoinna kuin Venäjällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Viranomaisetkin vain hymistelevät aina kun joku haluaa myydä jotain kasvihuoneilmiötä muka vastustaakseen. Salolaisella olisi varmaan ollut hyviä esimerkkejä tarjolla, harmi ettei tuollaisessa asemassa oleva henkilö pysty puhumaan suutaan puhtaaksi. Ikäviä tapauksia olisi pian löytynyt liian läheltä. Vaikkapa Jyrki Katainen.

Katainenhan on Mauri Pekkarisen kanssa halunnut profiloitua Vuotoksen tekoaltaan lobbarina. Ja perusteluna, kuinkas muuten, kasvihuoneilmiön torjunta. Ikävä kyllä tekoaltaat vain sattuvat olemaan tärkein ihmisperäinen metaanin lähde ja metaani on yli 20 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi – puhumattakaan nyt sitten muista Vuotoksen alueen arvoista. Voimayhtiöillä on tietysti kova hinku vesivoimaa rakentamaan ja ministerimme toimivat heidän nöyrinä juoksupoikinaan. Miksiköhän?

Hälytyskellojen pitäisi soida aina, kun joku markkinoi tuotettaan kasvihuoneilmiön varjolla. Maapallo on nyt tilanteessa, jossa kaikki kulutus vain kiihdyttää lopullista ympäristökatastrofia. Jos jotakin pitäisi tehdä, niin kaikkea kulutusta pitäisi vähentää radikaalisti. Siitä huolimatta esimerkiksi energiateollisuus vaatii yhä vaan lisää lupia ydinvoimaloille. Ehkä se on heidän etuoikeutensa, mutta poliitikkojen ainakin pitäisi painaa jarruja.

Demokratiassa tällaista ei kuitenkaan tulla näkemään. Poliitikoille uudelleenvalinta on tärkeämpää kuin vaikeiden ratkaisujen tekemien, olisivat ne sitten kuinka välttämättömiä tahansa. Tämä nähdään selvästi päivänpolitiikassa, jossa myös uusi demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen syyttää hallitusta energian hinnan kalleudesta. Ympäristön kannalta energian hinta on kuitenkin edelleen surkuteltavan alhainen. Milloinkahan demaritkin ymmärtäisivät, ettei maailma pelastu sähkön tai bensan hintaa kauhistelemalla.

Kansainväliset sopimukset päästöjen vähentämisestä eivät riitä edes ensiavuksi – eivät edes kasvihuoneilmiön torjunnassa, saatikka sitten ympäristöongelmien koko kirjossa. Tämän myöntävät maailman huipputiedemiehet kahdenkeskisissä puheissa, mutta kansalle sitä ei voi kertoa. Kansalle ei voi kertoa – kuulostaako tutulta? Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen asia, jota ei uskalleta kertoa tavallisille ihmisille, koska ihmisten pelätään järkyttyvän, passivoituvan tai heittävän hanskat tiskiin.

Kannattaisiko kuitenkin kokeilla välillä rehellisyyttä! Apinat eivät ole niin tyhmiä kuin hallitsijamme olettavat. Kun meille kerrotaan ja meihin luotetaan, meissä löytyy vastuullisuutta ja luovuutta selvitä suuristakin haasteista. Työelämässä tämä jo joissakin tapauksissa ymmärretään. Mutta hallitsijat ”suojelevat” edelleen kansaansa mielipahalta. Tätä voisi verrata jänisten tapaan työntää päänsä pensaaseen.

Hallitsijamme eivät siis ymmärrä ihmislajin käyttäytymistä. Mikä heidät on johdattanut väärille jäljille? Ettei kyse vain olisi pyhän kristinuskomme opetuksista. Nehän kertovat, että ihminen on paha. Perisynti vainoaa meitä jatkuvasti – eihän tällaisiin apinoihin voi luottaa. Kirkolle tämä on tietysti loistava bisnes: olet paha, mutta kun uskot meihin ja maksat kirkollisverosi, niin pelastut! Mutta että valtiovalta on mukana juonessa, on jotensakin anteeksiantamatonta.

Nythän tässä on taas eksytty aivan sivuraiteille. Mutta sellaista elämä on. Itse asiassa minun piti paheksua Suomen ympäristökeskusta, joka opettaa ihmisiä väärille poluille. Jatketaan siitä sitten huomenna tai joskus.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.06.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: