JUMALATONTA JUHANNUSTA!

Juhannus on tärkeä juhla. Vaikkapa siksi, että ilman sitä olisin tuskin edes olemassa. Ollako vai eikö olla? Siinä onkin hyvä kysymys, sillä niin pienestä se on kiinni. Muutama sekunti suuntaan tai toiseen, niin joku toinen siittiö olisi ehtinyt ensin perille. Ja minä olisin joku muu eli minua ei olisi olemassakaan. Millainen persoona tuosta syntymättömästä kilpailijastani olisi kehkeytynyt? Ei siis ihme, että juhannus on ollut perinteisesti hedelmällisyysjuhla.

Juhannus on myös tärkeä valon juhla. Siinä kruunautuu koko alkuvuoden jatkunut valoisuuden lisääntyminen. Tämä on vuoden huippukohta, josta suunta on vain alaspäin kohti pimeyden juhlaa, joulua. Kesä on parhaimmillaan, kukat kukkivat ja kasvillisuus on vehreimmillään. Vielä voit kuunnella lintujen laulua, joka kohta vaikenee. Päivät alkavat lyhentyä ja ensimmäiset linnut lähtevät muuttomatkalle etelään.

valkolehdokki2

Valkolehdokki kukkii juhannuksena

Jos valvot vain yhden yön vuodessa, nyt on juuri se hetki. Ja paras tapa on nauttia siitä selvin päin, kulkea metsässä ja nauttia sen tuoksuista, äänistä. Saatat tunnistaa valkolehdokin huumaavan kutsun. Tai ehkä uit peilityynellä järvellä läheiseen saareen kokkoa polttamaan. No, tämä tietysti sillä varauksella, että säät suosivat. Mikä onkaan suositumpi keskustelunaihe kuin juhannuksen sää. Tänä vuonna taidamme saada ihan tavallisen juhannussään. Miesmuisti on niin lyhyt, etten edes muista, milloin edellisen kerran oli helteinen ihannesää. (Onneksi meillä on muita apinoita, jotka muistavat, että vastahan sellainen oli viime vuonna…).

Juhannuksena on lupa tehdä taikoja ja harjoittaa muutenkin pakanallisia menoja. Juhannuskokkoja polttamalla on karkotettu pahoja henkiä. Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon, sillä myös niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Juhannusta onkin alun perin vietetty muinaissuomalaisten tärkeimmän jumalan, Ukko ylijumalan kunniaksi.

Sitten tänne tuotiin uusi valloittajauskonto Lähi-Idästä. Se tietysti muunsi kaikki perinteiset juhlapäivät omiin tarkoituksiinsa, lujittamaan omaa valtaansa. Samoin kävi vanhoille pyhille paikoille ja vastarintaa tehneet ”pakanat” pakotettiin nöyryyteen. Monet ”pakanalliset” tavat siirtyivät katolisen kirkon ansiosta kirkollisiksi. Näin kävi myös juhannukselle. Nykyinen juhannuksemme on siis sekoitus suomalaisten alkuperäistä uskoa ja kirkollista perinnettä.

kokko

Kristityillä on hauska tapa nimittää muita pakanoiksi. Leimakirves onkin yleensä tehokas keino vaientaa epäilijät. Kristinuskon tulo Suomeen on kuulemma ollut vain hyväksi tälle syrjäiselle maankolkalle. Toivottavasti samanlainen suvaitsevaisuus jatkuu, kun jokin muu uskonto tekee tänne seuraavan valloitusretken. Kristityt ovat varmaan innoissaan, kun kirkot räjäytetään ja niiden paikalle rakennetaan vaikkapa moskeijoja. Hautausmaat tietysti pannaan myös uuteen uskoon. Juhannusta kuitenkin juhlitaan edelleen, vaikka nimi onkin jokin toinen.

Juhannus on ollut perinteisesti myös yhteisöllinen juhla. Kokko kokosi yhden tai useamman kylän väen yhteen. Juhannuskokon sytytti tavallisesti kylän vanhin. Juhlasta poisjääminen merkitsi sekä oman että yhteisön onnen saattamista vaaraan eikä sitä jätetty rankaisematta. Nykyään kokkoa poltellaan perhepiirissä tai jopa yksin. Yhteisöllisyyden rappio näkyy tässäkin pienessä yksityiskohdassa.

Moni siis viettää juhannusta myös yksin. Kaikille se ei ole edes oma valinta. Olisiko liikaa vaadittu, että uhraisimme hieman omasta ajastamme näille läheisillemme? Omaa aikaahan meillä on jatkuvasti, mutta toiselle annettu aika on lahja, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Mieluummin suuntaamme tuttuun paikkaan juomaan kaljaa, kuten joka viikonloppu muutenkin. Sen sijaan, että hankkisimme kokemuksen, jonka muistaisimme vielä vuosien kuluttua.

Juhannusta voi viettää hyvin muuallakin kuin järven rannalla. Itse olen kerran kirjoittanut pyhät kotona lausuntoja, kun töissä ei ole ehtinyt. Olen kokenut juhannuksen sairaalassa, jossa potilaita muistettiin viinillä ja oluella. Hoitajat grillasivat meille makkaraa parvekkeella. Pienillä asioilla saadaan aikaan hyvää mieltä. Armeijan käymisestä on jo niin kauan, ettei minulla enää ole muistikuvaa, missä juhannus silloin tuli vietettyä. Todennäköisesti siis käytin kaikki keinot lomille päästäkseni. Siitäkin huolimatta, että juhannus kasarmilla olisi ollut ainutkertainen elämys. Kerran elämässä tilaisuus – ja sitä piti päästä pakoon. Miksi ihmeessä?

Humanistit sanovat, että järjen käyttö erottaa meidät eläimistä. Oltaisiinko nyt sitten edes yksi juhannus tämän määritelmän mukaisia ja yllätetään paitsi viranomaiset myös toisemme. Otetaan oppia vaikka nuorisosta, joka juhli koulujen päättäjäisiä siivosti. Kukaan ei siis huku eikä törmäile auton ratissa, ei räyhää humalassa eikä pilaa perheensä tai naapurien juhlaa. Kaikki vain rakastavat ja rakastelevat koko viikonlopun!

kokko2

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 19.06.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: