LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO, Joutsa

On se niin väärin, että kun Leivonmäki vihdoin sai nimensä mukaisen kansallispuiston, kunta hävisi maailmankartalta. Vielä 1970 –luvulla luonnonsuojelu oli kunnassa kirosana ja upea Haapasuon alue olisi haluttu kuivata kokonaan turvetuotantoalueeksi. Onneksi oli ihmisiä ja jo hieman viranomaisiakin, jotka pistivät kapuloita rattaisiin ja vain puolet Keski-Suomen hienoimpiin kuuluvasta suoalueesta ehdittiin pilata. Toinen puoli on nyt Leivonmäen kansallispuiston sydän.

haapasuoKansallispuisto perustettiin vuonna 2003. Siksi on hieman erikoista, että retkikartta –palvelussa kohteen nimenä on edelleen Haapasuon ja Syysniemen luonnonsuojelualue. Puistossa on tarjolla jokaiselle jotain. On suota, järviä, harjuja ja metsiä. Rutajärven saarista moni kuuluu puistoon ja niille voi tehdä kanootti- tai veneretkiä. Välineitä löytyy paikan päältä, sillä puistossa toimii useita luontopalveluyrittäjiä.

Oikeastaan vain keskisuomalainen jyrkkäpiirteinen mäki- ja jokiluonto puuttuvat puiston alueelta. Sellaisiakin löytyy lähistöltä ja jo ensi keväänä polkuyhteyden pitäisi olla valmiina puistosta läheiselle Rutajoelle. Sen vierestä löytyy myös kallioita ja mäkiä huipulle halajavien iloksi. Tällä hetkellä polkuyhteys löytyy vasta kartalta, ei maastosta. Suunnistustaitoiset toki selviävät matkasta hyvän kartan avulla, sillä suuri osa reitistä soljuu olemassa olevia tienpohjia myöten.

harjukangastaRutajärvestä vetensä saava Rutajoki on Päijänteen taimenen harvoja lisääntymisalueita. Joessa on tehty kalataloudellinen kunnostus kymmenkunta vuotta sitten ja se on toiminut Jyväskylän yliopiston tutkimuskohteena. Rutajärven vesi on siis hyvälaatuista ja kelpaa uimiseen sekä virkistäytymiseen. Uimarantoja puiston alueelta löytyy virallisesti yksi. Harjunlahti on aivan tien varressa oikealla puolella Leivonmäeltä tultaessa hieman ennen Vartijamäen tien risteystä. Hieno hiekkaranta vessoineen ja invavarusteltuine laitureineen, mutta silti siellä sai lekotella rauhassa.

Uimassa toki voi käydä harjurantojen pikku poukamissa muutenkin. Upein hiekkaranta on kuitenkin Selänpohjassa. Se on juuri ja juuri puiston rajojen ulkopuolella, Selänpohjan matkailukeskuksen alueella, mutta silti käytännössä puiston keskellä. Matkailukeskuksesta löytyy majoitustilaa ja ainakin näin kesäisin siellä on kahvila auki tiistaista sunnuntaihin kello 11 – 18. Mikä mukavinta, tarjolla on myös lounasta kello 16 saakka hintaan 8.50 euroa. Käydessämme ruokana oli herkullista kalaleikettä uusien perunoiden kera. Ja jälkiruuaksi piti tietysti ottaa kahvin lisäksi suklaakuorrutettua tuorejuustokakkua. Siinä meinasi luontoretkeilyt jäädä herkuttelun varjoon.

selanpohjaPuistoon on hyvät opasteet nelostieltä, mutta ne ohjaavat kulkijan Selänpohjan ohitse keskelle metsää. Siellä on tarjolla vain opastustauluja, ikävästi haiseva kuivakäymälä ja tyhjä laatikko, jossa olisi pitänyt olla puiston esitteitä. Käymälässä oli kyllä kuiviketta tarjolla – eikö nykyretkeilijä osaa sitä käyttää? Se oli kylläkin aika karkeata, olisikohan tehokkaampaa ainetta löytynyt läheiseltä turvesuolta. Raakaturve on ainakin omassa pikkulassa osoittautunut hinta-laatusuhteeltaan parhaaksi kuivikkeeksi.

Miksi metsähallitus on halunnut viedä puiston opastuskeskuksen tällaiseen paikkaan? Aikaisemmin se oli Selänpohjan alueella, tien varressa. Sieltä löytyi nytkin kahvion yhteydessä olevasta luontokammarista puiston esitteet ja kartat linnunäänten säestyksellä. Lisäksi ystävällinen henkilökunta kertoi viimeiset tiedot ja vinkit, joita ei esitteistä löydy. Miksei opastuskeskusta ole sijoitettu tällaiseen paikkaan, jossa useimmiten kuitenkin on myös joku ihminen tavoitettavissa? Varmaan metsähallituksella on jokin hyvä ja byrokraattiselta maistuva selitys tähänkin asiaan.

kihokkiHeinäkuisena sunnuntaina puistossa näkyi kymmenkunta ajoneuvoa. Poluilla ei tullut kukaan vastaan. Ei tosin tullut käydyksi Joutsniemessä, joka kerännee suurimman kävijämäärän. Mutta luonnon rauhaa täältä siis löytyy. Heinäkuun puolivälin jälkeen myös Haapasuolla liikkuminen on luvallista. Puisto on tunnettu hyvistä marjamaistaan, joten marja-astiat mukaan, jos olet liikkeellä loppukesästä. Ja sienikorit tietysti myös, ensimmäiset kanttarellit on jo poimittu. Heinäkuun alussa pikkuteiden varret olivat punaisinaan metsämansikoista. Litrakaupalla arvokkaita marjoja, mutta kukapa niitä tuollaisesta paikasta viitsii kerätä.

Pisimmät retkipolut löytyvät puiston pohjoisosasta. Soimalammen rannalla on laavu ja laituri kauniilla paikalla. Puiston luoteisnurkassa on Lonttola, ränsistynyt autiotalo keskellä ei mitään. Kartalta löytyvät korpitalot saavat aina mielikuvituksen liikkeelle. Millaista on elämä ollut tuollakin aikoinaan? Läheltä löytyy jopa Meijerikangas. Puiston tässä osassa on vielä metsätalouden jälkiä nähtävissä. Useimmat suot on aikoinaan ojitettu. Nyt niitä on aloitettu palauttaa luonnontilaan. Toivottavasti kaikki suot saadaan ajan mittaan ennallistetuiksi.

haapasuo2Suot ovat olleet ennen tyypillistä suomalaista maisemaa. 1960 –luvulta alkanut ojitushysteria vei suuren osan luontomme monimuotoisuutta ikuiseen kadotukseen. Keski-Suomenkin soista yli 80% on ojitettu. Loppuja rahdataan turvevoimaloiden polttouuneihin. Ja lasku jätetään taas paikallisten kalastajien ja maanomistajien maksettavaksi. Soiden ojitus ja turvetuotanto ovat pilanneet huomattavan osan vesistöistä. Haapasuolla on ollut jo pitkään käytössä turvetuotantoalueen jätevesien kemiallinen käsittely, minkä ansiosta Rutajärvi on säästynyt pahimmalta kuormitukselta. Mutta muualle samaa käsittelyä ei saada, koska tuottajat sitä vastustavat ja ympäristölupaviranomaiset ovat lepsuja.

turvepylvasPuiston eteläosassa on hieno harjujen, järvien ja soiden mosaiikki, jonka läpi mutkittelee idyllinen Vartiamäen tie. Parkkipaikalta löytyy nelimetrinen turvepatsas, joka on kaivettu Haapasuosta ja ilmentää vuosituhantista maamme historiaa. Siitä lähtee kaksi parikilometristä reittiä, joista läntisellä on invavarustus ja itäinen Kirveslammen reitti tekee lenkin Haapasuon syrjään. Tämäkin polku on helppokulkuinen, vain yksi jyrkkä nousu vastapäivään kierrettäessä. Pitkostettua suota ja kangasmaatoa sisältävä kierros taittuu pikkukengissäkin. Puolivälissä on istuinpenkki pienen suolammen rannalla. Uimaan ei kannata mennä, sillä ylöspääsy voi olla vaikeaa. Virossa jopa suurehkoihin suoallikoihin on tehty uimavarustus – ei perinteistä suomalaista laituria, vaan luontoon hyvin istuva tasanne portaineen.

kirveslampiEteläosan Haapasuonharju on Keski-Suomen varmin paikka kehrääjän bongaamiseen. Lajista on tullut samalla koko kansallispuiston tunnus. Susien ja ilvesten jälkiä on puistossa nähty eivätkä karhutkaan koirien käytöksen perusteella ole kaukana. Puiston keskellä olevalla luomutilalla voi puolestaan bongata lampaita. Tilalla on avoimet ovet juhannuksen ja heinäkuun lopun välisinä sunnuntaipäivinä kello 12 – 18. Nauti vaikka pullakahvit sillä aikaa, kun lapset taputtelevat lampaita. Kylässä on tarjolla niin paljon palveluja, ettei yhdellä käynnillä kaikkiin ehdi millään tutustumaan. Varsin kiintoisalta tällaisesta remonttireiskasta tuntui puusepänliike Perinneovet, joka valmistaa täyspuiset ikkunat ja ovet mittojen mukaan.

luomulampaatJos lähdet puistosta pohjoiseen tai etelään, kannattaa ajella pikkuteitä nelostien sijaan. Selänpohjasta voi lähteä pohjoiseen ajamalla tietä nro 6134 Rutajärven kylän kautta Toivakan Viisarimäkeen. Matkalle sattuu Vällyhoilon rotkolaakso sekä Vihijärven laakson valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema-alue. Samaa tietä etelään ja sitten oikealle kääntymällä voi päätyä idylliseen Luhankaan, josta voi jatkaa Päijänteen rantoja pitkin Vääksyyn saakka. Joutsan suuntaan kannattaa mennä Vartiamäen tietä Haapasuonharjun kautta. Jos risteyksissä osaa oikein kääntyillä, matkalle voi sattua Tammimäen näkötornikin.

korento

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.07.2008.

2 vastausta to “LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO, Joutsa”

  1. Tämäpä tuli sopivaan aikaan. Kiitos esittelystä. On ollut jo kansallispuiston perustamisesta lähtien aikomus siellä käydä, jospa se tänä kesänä toteutuisi.

  2. Mukava, jos oli hyötyä. Leivonmäen puisto on todella hieno kokonaisuus, jossa aika vierähtää – jopa menneille vuosisadoille. Tuossa jutusta nimittäin en tainnut mainita Haapalehdon perinnetilaa. Se ei kuulu kansallispuistoon, mutta sijaitsee kuitenkin keskellä puistoa Haapajärven rannalla. Sinne järjestetään opastettuja (maksullisia) tutustumisretkiä: http://www.soitajatilaa.com/index.htm

    Tervemenoa Leivonmäelle, sieltä löytyy varmaan uusia loisteliaita kuvakulmia – aivan mahtava kuvablogi muuten Sinulla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: