ARJEN TASA-ARVOA – osa 1

Edellisessä kirjoituksessani tulin maininneeksi mahdollisuuksien ja todennäköisyyksien erilaiset maailmat. Otetaan tästä nyt vaikka yksi esimerkki. Sairastut vakavaan tautiin, josta kaikki eivät parhaallakaan hoidolla selviä hengissä. Lääkäri voi kertoa Sinulle, jos tahdot, mikä on todennäköisyys sille, että olet hengissä esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Jos hoitomenetelmät pysyvät samoina, prosentti ei muutu miksikään. Mutta Sinulla on tietysti mahdollisuus yksilönä periaatteessa millaiseen prosenttiin tahansa.

Jos olet optimisti, haluat uskoa, että prosenttisi on sata. Voit suhtautumisellasi ehkä parantaa mahdollisuuksiasi, mutta lopullinen tulos ei kuitenkaan ole sen paremmin Sinun kuin lääkärinkään päätettävissä. Joku tietysti sanoo, että jumala päättää. Kun tietoa ei ollut, jumalat olivat jopa ihan hyvä selitys kaikkeen tuntemattomaan – mutta emmehän enää usko noitatohtoreihinkaan, emmehän?

Sinulla on siis mahdollisuus, mutta geenit lopulta päättävät, pysytkö hengissä. Ne myös päättävät, miten pystyt käyttämään ympäristön resursseja omaksi ja jälkeläistesi parhaaksi. Meillä on vieläkin professoreja, jotka opettavat, että kaikista lapsista voi aikuisena tulla ihan mitä tahansa, kunhan vain tarpeeksi opiskelevat ja harjoittelevat.

Tämä on verrattavissa joihinkin uskonkappaleisiin, sillä eihän moisella väitteellä ole mitään tieteellistä perustaa. Minusta ei millään ilveellä olisi saanut esimerkiksi konserttipianistia, mäkihyppääjää tai veturinkuljettajaa. Ihmisillä on erilaisia synnynnäisiä vahvuuksia, jotka tulisi koulussa tunnistaa ja joiden kehittymistä tulisi tukea – eikä yrittää ahtaa kaikkia samaan muottiin.

Erilaisuus on ihmislajinkin vahvuus ja henkivakuutus. Evoluutio ei turhaan tuota välillä turhaltakin vaikuttavia kokeiluja. Olisi niin houkuttelevaa kuvitella tilanne, jossa voisimme demokraattisesti päättää, mitkä ovat ihmisen hyvät ominaisuudet ja sitten vaan kloonaisimme täydellisiä ihmisiä maapallon täyteen. Sellaisen lajin elontaival olisi kuitenkin lyhyt.

Mutta nyt piti kirjoittaa arjesta. Eivätkös arjen tasa-arvo-ongelmat usein kärjistykin siivoukseen tai kotitöiden (pesän huollon) jakamiseen? Siinäkin mahdollisuus ja todennäköisyys lyövät usein toisiaan korvalle. Morsiamella on toki mahdollisuus saada puoliso, joka tekee kaikki kotityöt, puolet niistä tai ei yhtään mitään. Hänellä on jopa mahdollisuus testata asiaa. Mutta siitä huolimatta media vielä sadankin vuoden kuluttua päivittelee, kuinka naiset joutuvat edelleen tekemään suurimman osan kotitöistä. (Toinen vaihtoehto on tietysti, ettei kotitöitä enää ole olemassakaan).

Moinen uutinen on yhtä järkevä kuin olisi päivittely siitä, että maapallo on edelleenkin pyöreä. Miksi emme kuitenkaan saa lukea tällaisia otsikoita lehdistä? Siksi, että tähtitieteessä on keksitty selvittää asioita muutenkin kuin vain antiikin kirjoituksia lukemalla – tosin kirkon raivokkaasta vastustuksesta huolimatta. Humanistinen ihmiskäsitys on kuitenkin edelleen tällä antiikkisella aikakaudella. Uusi ihmiskäsitys on päässyt kehittymään vasta lääketieteen, luonnontieteiden ja viimeksi evoluutiopsykologian kehittyessä. Mutta luultavasti vieläkin enemmistö suomalaisista uskoo ihmisen vapaaseen tahtoon.

Niin se siivous. Osaahan mies toki siivota. Mutta jos miehen halutaan siivoavan, olisi tietysti kohtuullista, että siivous hoidettaisiin silloin miehen siisteyskäsityksen mukaisesti. Pitäisi tyytyä siihen, jos matot puistellaan kerran vuodessa tai imuria rääkätään pari kertaa vuodessa. Tämä ei tietysti naiselle kelpaa ja riita on valmis. Naaraat ovat huolehtineet pesän puhtaudesta miljoonia vuosia ja aikoinaan pesän hoito on varmaankin ollut jälkeläisten menestymisen kannalta yhtä tärkeää kuin uroksen metsästysretkien onnistuminen.

Naisilla on siis aivoissaan jotain siivoukseen liittyvää, jota miehillä ei ole. Ellei näin olisi, evoluutio olisi mennyt hukkaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei miehesi tarvitsisi koskaan imuroida, mutta se selittää, miksi asiaa taivastelevat otsikot ovat tulevienkin sukupolvien kiusana – tai hupina.

Koti(pesä) on ollut ja on edelleenkin naisen valtakunta. Miehen valtakunta on jossain muualla, jos sellaista nyt on olemassakaan. Tämä selittäisi aika paljon ”tasa-arvon” ongelmista, jos niihin ylipäätään mitään selitystä halutaan. Tässä yksi neuvo nuorille miehille, jotka aikovat yhteen naisen kanssa: älä koskaan tarjoa neuvoasi, kun nainen valittaa jostain kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuudesta tai mieltään järkyttäneestä asiasta. Nainen yleensä haluaa vain, että osoitat ymmärrystä ja kuuntelet – siis kuuntelet! Ratkaisujen tarjoaminen osoittaa naiselle, ettet ole ymmärtänyt hänen tunteitaan.

Nainen päättää lähes kaikesta kotiin liittyvästä. Sehän on vallankäyttöä, jos mikä. Myös seksi kuuluu kotipesän reviiriin, ainakin parisuhteessa. Jos nainen saa kieltäytyä seksistä päänsärkyyn vedoten (vaikka seksi olisikin parasta lääkettä vaivaan), miksei mies voisi yhtä hyvin kieltäytyä moppaamisesta päänsärkyyn vedoten? Ei voi, koska valittaminen on evoluution toimesta varattu vain naaraiden käyttöön. Siksi valittavat miehet eivät menesty maailmassa. Tässä siis yksi neuvo nuorille naisille: kierrä valittava mies kaukaa!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.07.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: