SIITÄ PUHE, MISTÄ PUUTE

Ensiksi täytyy myöntää, että edellisessä kirjoituksessani tulin aliarvioineeksi Ilta-Sanomien toimittajaa, kun arvostelin häntä kaksinaismoralismista. Hänhän itse asiassa tekee vain sitä, mitä hänen täytyy tehdä. Hänen siis täytyy paheksua kaikkia pöksyttömiä tissinvilauttajia, vaikka lehti heidän olemassaolostaan elääkin. Lööppilehdet eivät todellakaan voi ihannoida vilauttelukulttuuria, koska se vaarantaisi lehtien talouden. Jos rahvas saataisiin uskomaan (niin kuin tietysti oikein olisi), että tissit ovat ihan ok, nännien näkyminen ei enää kiinnostaisi ketään, lehdet jäisivät myymättä ja toimittaja työttömäksi.

Mutta mitä tällä seikalla on tekemistä Osmo Kontulan uusien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan etenkin nuorten naarasapinoiden suhtautuminen seksiin on entistä tiukkapipoisempaa? Ovatko nuoret aikuiset lukeneet liikaa tai vain pelkästään lööppilehtiä? Mihin suvaitsevaisuus ja rakkaus on kadonnut? On aika käsittämätöntä, että keski-ikäinen heteromies on seksuaalisen vapauden suhteen suvaitsevaisempi kuin trendikäs ja kaikkitietävä nuori nainen. Ehkä kannattaisi pohtia joskus sitäkin, onko yhteisölle eduksi, että se imee itseensä rahan haalimisen himossa harjoitettavan moralismin siemeniä.

Osmo Kontula on suomalaisen seksitutkimuksen ikoni ja hänen lausumaansa on opittu pitämään luotettavana. Niinpä ei ole syytä epäillä näitä uusiakaan tuloksia, joiden mukaan Suomessa harrastetaan nyt seksiä vähiten Euroopassa. Seksin määrä on vähentynyt viidenneksen 2000 -luvulla, eikä edes laatu ole korvannut määrän laskua. Naiset kiihottuvat harvemmin ja saavat vähemmän orgasmeja kuin ennen. Tämäkö siis on se paljon mainostettu pohjoismainen hyvinvointivaltio? Työ eli tasa-arvo rassaa ihmisiä (erityisesti naisia) niin, ettei sänkyyn haluta, ehditä tai jakseta. Tuottavuuden vaatimus tappaa seksin. Ketkäs siitä tuottavuudesta ovatkaan viime aikoina pitäneet suurinta haloota?

Kontula tuntuu olevan aidosti huolissaan suomalaisten onnellisuudesta. Hänen mukaansa seksi ja onnellisuus kulkevat parisuhteessa käsi kädessä. Onnellisimpia ja eniten rakastelevia pareja ovat ne, jotka asuvat erillään. Kontulan mukaan syykin on ymmärrettävä. Tapaamiseen liittyy yleensä lähtökohtaisesti odotus seksistä.

Saman katon alla asuvilla tällaista odotusta ei ole, jolloin seksi jää helposti arjen pyörittämisen jalkoihin. Siksi avio- ja avoliitossa elävät miehet haluaisivat seksiä 2-3 kertaa enemmän kuin saavat. Myös naiset toivovat seksiä nykyistä enemmän, mutta miesten ja naisten toiveiden välillä on silti suuri ero, eikä ero ole vuosikymmenten aikana pienentynyt. Suurimmat erot toiveissa on 10 vuotta kestäneissä parisuhteissa.

Kontulan uusimmat tutkimustulokset on julkaistu kirjassa Halu & Intohimo. Kontula toteaa, että seksin saralla naiset ovat portinvartijoita. Mutta tämänhän me jo tiesimmekin, jos mitään evoluutiosta ymmärrämme tai edes olemme Henry Laasasen kirjasta Naisten seksuaalinen valta jotain kuulleet.

Mutta se yllättää, että itsetyydytyksen määrä on lisääntynyt moninkertaiseksi reilussa kymmenessä vuodessa. Ja että eniten se on lisääntynyt parisuhteessa jo pitkään eläneillä. Seksin vähentyminen toisen ihmisen kanssa korvataan siis sooloseksillä. Avioliitossa elävien keski-ikäisten naisten itsetyydytys on lisääntynyt kuusinkertaiseksi! Naiset siis haluavat seksiä, mutta eivät halua antaa sitä miehilleen.

Naisten toimesta tapahtuva, miesten saaman seksin kontrollointi näkyy myös siinä, että etenkin naisten suhtautuminen uskottomuuteen on suorastaan dramaattisesti tiukentunut. Vuonna 1971 yli kolmasosa 18–34-vuotiaista naisista yhtyi väittämään aviomiehen tilapäinen syrjähyppy tulee voida hyväksyä. Korkeasti koulutetuista naisista yli puolet oli samaa mieltä. Viime vuonna samaa mieltä oli enää alle viisi prosenttia 18–34-vuotiaista naisista. Tämä on lisäksi korostetun suomalainen ilmiö, sillä esimerkiksi italialaisista naisista 30 % sallii edelleen kumppanilleen rinnakkaiset suhteet.

Koulutus näyttää olevan suoranaista myrkkyä ainakin naisten seksuaalisuudelle. Kontula muotoilee asian hienovaraisemmin: Nykyään koulutuskaan ei tuo asenteisiin liberaalia lisää. Mitä enemmän opiskelet, sitä enemmän sinulla siis on strategista päänsärkyä, sitä enemmän koet haluttomuutta, sitä vaikeampi sinun on saada orgasmeja ja sitä moralistisemmin suhtaudut seksiin. Koulutetuilla naisilla on myös sisariaan suurempi vaara joutua feministipropagandan uhreiksi. Tässäpä sitä onkin koossa tehokas avioliiton tapporesepti. Miehet joutuvat vain katselemaan sivusta ja ihmettelemään, että kuinka helvetissä tässä nyt näin kävi.

Uskollisuusvaatimusten tiukentuminen kertoo Kontulan mukaan romantiikan paluusta parisuhteisiin. Suvaitsemattomuusko muka on romantiikkaa? Ennemminkin voisi ajatella, että Kontulan tutkimustulokset kertovat pelkästään itsekkyyden lisääntymisestä. Mustasukkaisuus ja toisen ihmisen omistaminen tai hänen toimintansa rajoittaminen kun ovat selväpiirteistä (geenien) itsekkyyttä. Jos haluaisimme olla jotain muutakin kuin biologisia olentoja, pitäisimme tietysti rakkauden suurimpana ilmentymänä sitä, että rakastetulle kumppanille suodaan se kaikki ilo, minkä maailma pystyy hänelle tarjoamaan.

Erikoiselta tuntuu sekin, että tutkimusprofessorin arvon omaava tutkija ihmettelee päivänselvää asiaa.  Kontula kertoi itsekin yllättyneensä siitä, että naisten ja miesten halussa on edelleen suuri ero, vaikka yhteiskunta ja naisen asema ovat muuttuneet. Yleinen ajatus on ollut, että mies ja nainen haluavat yhtä paljon, mutta yhteiskunta asettaa esteitä naisen halulle. Ympäristön ja asenteiden muutoksesta huolimatta ero ei ole pienentynyt.

Eihän tässä erossa tai sen pysyvyydessä pitäisi olla mitään yllättävää, jos katsoo miesten ja naisten aivojen eroa tai pohtii hieman sitä, miten halun evoluutio on kehittynyt. Tähän keskimääräiseen eroon ei siis ole odotettavissa muutosta ainakaan lähimmän kymmenen tuhannen vuoden aikana. Yleinen ajatus ei aina ole oikeassa ja Kontulakin jo haastattelun lopuksi myöntää, että seksuaalisessa halussa täytyykin olla jokin evoluutioon perustuva ero.

Mitä nämä Kontulan lohduttomalta kuulostavat löydökset sitten ihmislajin parisuhteesta kertovat? Ainakin sen, että elinikäisen uskollisen avioliiton ihanne on kovin keinotekoinen eikä vastaa suhteen molempien osapuolien biologisia tarpeita. Onko miehen ja naisen asuminen saman katon alla edes lajityypillinen ominaisuutemme, vai onko se syntynyt vain turvaamaan omaisuuden kerryttämistä ja perinnöksi jättämistä sekä markkinatalouden toiminnan turvaamista? Jos etsimme vastausta alkuperäiskansojen keskuudesta, siellä länsimainen parisuhde on lähes tuntematon käsite.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 25.08.2008.

3 vastausta to “SIITÄ PUHE, MISTÄ PUUTE”

  1. Seksitutkimus joka tuo esille mielenkiintoisia asioita:

    http://koti.phnet.fi/petripaavola/seksitutkimus.html

  2. Mitäpä tuohon nyt voisi sanoa? Jokainen tulee uskossaan autuaaksi, vai?

  3. Luotu sanoo hänen raamatun totuudelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: