YÖSSÄ PARIISIN

Jostakin syystä radio-ohjelmat ovat jääneet lapsuudesta paremmin mieleen kuin televisio-ohjelmat. Johtuneeko siitä, että erilaisia kuunnelmia ja vaikkapa suurista löytöretkistä kertovia ohjelmia kuunnellessa mielikuvitus joutui töihin eri tavalla kuin televisiota katsellessa. Aivoihin jäi pysyvämpi muistijälki, kun ne joutuivat itsekin töihin.

Joka tapauksessa yksi hupiohjelma on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Kankkulan kaivolla oli ohjelma, jota piti aina kuunnella. Oke Tuurin esittämä Tippavaaran isäntä viihdytti apinanpoikasia siinä kuin aikuisiakin. Ohjelman yksi laulu oli ylitse muiden: Pigalle, Pigalle, siel oltiin mä ja Kala-Kalle yössä Pariisin. Ehkäpä jo silloin oli päähän jäänyt ajatus, että Pariisiin pitää joskus päästä.

No nyt sitten tuli tilaisuus toteuttaa tämä unelma. Jos totta puhutaan, otsikko on hieman harhaanjohtava. Tässä iässä ei enää jaksa öitä valvoa, joten oikea Tippavaaran isännän reissu olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmeniä sitten. Mutta Pariisi ihastutti päivälläkin. Vaikka onkin suurkaupunki, siellä voisi kuvitella hyvin asuvansa. Iltamyöhäinen kävely Pigallellakaan ei tuntunut turvattomalta. Kaiken sorttiset korttelikaupat luovat tunnelman pikku kylästä. Täällä voisi elää omassa kylässään suurkaupungin keskellä.

Ennen matkaa yritin netistä etsiä vihjeitä hyvästä ja halvasta hotellista. Ehkä en jaksanut tarpeeksi googlata, sillä yritys ei tuottanut tulosta. Oikea Pariisin kävijä tietysti lähtee matkaan ilman ennakkovarausta ja marssii vain sisään satunnaiseen vastaan tulevaan hotelliin. Laitan tähän nyt kuitenkin oman subjektiivisen kokemukseni, jos siitä jollekin olisi iloa.

Booking.com:n erinomaisen palvelun avulla päädyin asumaan kahden tähden Square d’Anvers –hotelliin. Hinta/laatusuhde oli mielestäni varsin hyvä. Kahden hengen huone puistonäkymällä, ranskalaisella parvekkeella ja kylpyhuoneella 76 euroa vuorokausi. Rauhallinen sijainti keskeisellä paikalla metroaseman lähellä, sisäpihan terassi, hyvä palvelu ja maittava aamiainen, tosin lisämaksusta.

En tiedä, mitä Tippavaaran isäntä on Pigallessa puuhaillut, mutta ei se nyt poikennut mitenkään muista maailman viihdemaailmoista. Rahat kyllä osataan kyniä hyväuskoisilta tissien perässä juoksevilta turisteilta. Mutta tarjoaa Pigalle korkeatasoistakin ohjelmaa. Maailmankuulussa, vuoden päästä 120 –vuotisjuhliaan viettävässä Moulin Rouge –kabareessa illalliskortista olisi saanut pulittaa jopa 175 euroa.

Norjalaiset osaavat markkinoinnin taidon, sillä useammassakin ruokalistassa löytyi nimenomaan norjalaista lohta – niin nettisivujen mukaan Myllystäkin. Jo pelkän ohjelman seuraaminen olisi maksanut satasen. Mutta olihan kaupunki”tuulimyllyn” näkeminen ulkoapäinkin jo vaivan arvoinen asia sinänsä.

pigalle-1

Maailman kuuluisin tuulimylly?

Hyvä ja kohtuuhintainen vaihtoehto tuulimyllylle oli Carrousel, jossa naurattava ohjelma illallisineen maksoi 49 euroa. Yleisönä oli mm. naispuolinen polttariporukka, joka kävi esittämässä oman osuutensa estradilla. Maailmalla on uskomattomia kykyjä, joiden anti meni osittain ohi kieltä osaamattomalta. Mutta enemmän jäi aikaa analysoida esiintyjien taitoja ja yleisön reaktioita. Onneksi oli tulkki mukana, joten sen verran sain selville, että yleisö nauroi mm. suomalaiselle ”apinajoulupukille”, joka erottui yleisöstä siksi, ettei osannut nauraa muiden mukana. Elävät varjokuvat olivat uskomattomia. Toki tarjolla oli myös tanssijoita – se vaan jäi askarruttamaan, miksi miesten vaatteet pysyivät päällä koko ajan.

Pigallen maisemissa on myös erotiikkamuseo. Seitsemään kerrokseen on keräilty kaikenlaista materiaalia erotiikkaan liittyen. Nimenomaan syntyy vaikutelma, että on keräilty. Jotensakin jäsentymätön kuva kokoelmasta syntyi. Toki siellä oli kiintoisia esineitä eri kulttuureista, mutta punaista lankaa ei apina löytänyt. Ja ehkä pelkkää kuvamateriaalia oli liikaa, etenkin japanilaista aika kovaotteista taidetta.

Tosin tämä japanilaisosio oli vaihtuva näyttely, seuraava saattaakin jo olla apinoita enemmän kiinnostava. Parempiakin erotiikkamuseoita maailmalta löytyy, mutta jos haluat tutustua paikkaan, varaa liput etukäteen nettisivuilta, niin säästät muutaman euron. Nettisivut ovat muutenkin tutustumisen arvoiset. Museo on kiitettävästi auki joka päivä aamukymmenestä yökahteen.

pigalle-3

Serkku erotiikkamuseon ikkunassa.

Kuten tuli mainittua, Pigalle oli yllättävän rauhallinen illallakin, vaikka pääkatu on esplanadi, jonka varjoissa olisi voinut kuvitella tapahtuvan vaikka mitä. Kadunvarret olivat täynnä turistibusseja. Vain kerran joku tuli kysymään, haluaisiko apina ostaa kannabista. Ilotyttöjä ei näkynyt lain, mutta silti joku hameasuinen yritti väkisin tunkea seuraan. Naistahan ei saa sanoa rumaksi – mutta saako naiseksi pukeutunutta miestä? Ehkä tälläkin tavalla saa elantonsa hankituksi, mutta asiakkaan pitää kyllä olla nauttinut melkoisen annoksen Tippavaaran isännän tuotteita.

Pigallen pieni aukio tuli siis nähdyksi. Parhaan mahdollisuuden sen ihailuun tarjoaa Chao-Ba-Cafe, jonka toisen kerroksen ikkunapöydästä voi seurata pariisilaista elämää samalla kun nauttii maukkaasta ja kohtuuhintaisesta päivällisestä. Kaupantekijäisinä tarjotaan viihtyisä miljöö, musiikkia ja tanssilattia, vaikuttava baari sekä sisustus, jossa on käytetty paljon bambua ja suuria kasveja. Portaatkin ovat puusta. Ja tarjoilija osasi hyvää englantia, vieläpä ystävällisesti.

Osa 2: Pariisin päivä

pigalle-4

Place Pigalle

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 06.09.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: