PARIISIN PÄIVÄ

Paljon valitetaan siitä, etteivät ranskalaiset suostu puhumaan englantia. Itse en tällaiseen asenteeseen törmännyt, ainakaan tietoisesti. Monessa paikassa sai hyvää palvelua englanniksi, kuten edellisessä jutussa mainitsemassani ravintolassa. Toisaalta oli paikkoja, joissa englantia ei osattu, vaikka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt.

Jopa lentokentän juna-aseman naispuolinen opas oli kielitaidoton. Sellainen kuva syntyi, että etenkin nuoret miehet halusivat palvella englanniksi. Mikä naisia sitten vaivasi, jäi epäselväksi. Erään rättikaupan nuorelta kaunottarelta ei löytynyt edes sanoja no men, vaan hänen piti kutsua paikalle mieskollegansa.

Suomalaiselle tuottavuuskonsultille Ranska olisi paratiisi. Löysää työväkeä tuntui olevan vähän joka puolella. Suomalaisten tuottavuushysteerikkojen kriteereillä arvioituna Ranskan pitäisi olla konkurssissa, mutta ei siitä mitään merkkejä ollut havaittavissa. Esimerkiksi lentokenttäjunassa oli neljä konnaria, jotka liikkuivat yhdessä. Yhden lipun tarkastus kesti valehtelematta toista minuuttia, sillä lipun taakse konduktööri kirjoitti joitain salaisia viestejä. Mutta naarasapinoille heistä oli iloa, sillä he olivat nuoria ja komeita, päinvastoin kuin Suomessa, jossa he ovat keski-ikäisiä ja heteroja.

paris-puisto

Puistot tarjoavat viilentävää varjoa ja luontoelämyksiä suurkaupungin keskellä

Tuottavuuden alhaisuudesta huolimatta Ranskalla on varaa olla parempi hyvinvointivaltio kuin Suomella. Jostakin syystä maamme poliitikot antavat ymmärtää, että Suomi on aivan poikkeuksellinen ja suunnilleen maailman ainoa hyvinvointivaltio. Väite perustuu joko tietämättömyyteen tai sitten se on silkkaa valhetta. Monet vertailut osoittavat, että esimerkiksi suomalaisten sosiaaliturva, asumisväljyys ja palkkataso ovat korkeintaan eurooppalaista keskitasoa – ja hintataso vastaavasti kalleimmasta päästä. Ranska on Suomea kehittyneempi myös siksi, että valtio ja kirkko on erotettu toisistaan. Koululaistenkaan ei siten tarvitse istua turhanpäiväisillä uskontotunneilla.

Pariisin reissu lisäsi tietämystä sen verran, että Ranskassa terveydenhuolto on paremmalla tolalla kuin Suomessa. Reseptilääkkeet ovat ilmaisia, samoin sairaalahoito. Sairaalasta kotiutuksen jälkeen on lisäksi mahdollisuus saada ilmaista kotihoitoa. Kuuleman mukaan Ranska ei edes ole ainoa Euroopan maa, jossa nämä palvelut ovat ilmaisia. Toisaalta julkisen alan palkat eivät pärjää vertailussa suomalaisille. Lukion opettaja tienaa muutaman vuoden kokemuksella 1800 euroa kuukaudessa. Siitä menee veroa 18 %. Vastavalmistunut opettaja saa 1300 euroa ja parhaimmillaankin palkka nousee vain 2000 euroon.

Neljä päivää Pariisissa on liian vähän. Mutta mikä olisi tarpeeksi – täällähän pitäisi asua! Tietysti ovat ne pakolliset kohteet, joissa ensikertalaisen kannattaa käydä: Eiffel, Louvre, Versailles… Lista olisi kai loputon ja aikaa aina liian vähän, sillä täytyyhän sitä ehtiä istua ihan rauhassa jossain aurinkoisella terassilla ohikulkevia korkokenkiä katselemassa. Seinen risteilykin olisi kiinnostava ja miksei myös kaupunkikierros bussilla. Seinen rannoilla kävely on yhtä rentouttavaa kuin veden äärellä aina – ja saatat nähdä, kuinka kalastaja väsyttää toistametristä monnia yli puoli tuntia ja saa sen vielä vedestä ylöskin.

paris-kala

Nouseehan se sieltä!

Tietysti moni muukin on menossa katsomaan samaa nähtävyyttä kanssasi. Tuloksena on siis jonoja. Pahin ruuhka oli Eiffeltorniin, jonka hissijonossa kului jo aamusta tunti. Reipasjalkainen pääsee nopeammin ja halvemmalla, kun suostuu pomppimaan portaita pitkin. Lipunmyyntikojun seinällä saatetaan varoittaa, että huippu on temporarily closed. Yleensä ilmoitus ei tarkoita yhtään mitään. Huipulle menee oma hissinsä ja jonottamalla siihenkin pääsee. Ja kyllä, siellä kannattaa käydä.

Louvreen pääsi vain varttitunnin jonotuksella. Se on vierailun arvoinen, vaikkei maailman taideaarteista niin välittäisikään. Sinne kannattaa mennä jo pelkästään ihmisiä katselemaan, sillä nähtävää riittää kaikista maailman kolkista. Keski-ikäinen heteromies tietysti bongailee naisia. Naiset puolestaan näyttivät olevan innoissaan alastomista miespatsaista. Mona-Lisakin täällä roikkuu seinällä. Ruuhka sen ympärillä oli valtaisa. Voihan sitä nyt sitten sanoa moisen ihmeen nähneensä, vaikkei siihen liittyvää hypetystä ymmärtäisikään.

paris-kokox

Koko on mielessä museossakin…

Paljon on eri kulttuurien aarteita aikoinaan Euroopan museoihin ryöstetty. Joku voi olla sitä mieltä, että parempi museossa kuin jumalattoman hoivissa. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että suuri osa aarteista on ryöstetty vahvemman oikeudella ja samalla tuhottu paikalliset kulttuurit lähetyssaarnaajien oivalla avustuksella.

Ranskan omien alusmaiden esineistöön voi tutustua quai Branly –museossa, joka on aivan Eiffeltornin kupeessa. Vaikkei itse museosta olisikaan kiinnostunut, kannattaa ohi kulkiessaan vilkaista museon erikoista arkkitehtuuria ja puistoaluetta. Tässä museossa valokuvaus oli jostain syystä kielletty, vaikka se oli sallittu esimerkiksi Louvressa ja erotiikkamuseossakin.

Kannattaa tarkistaa etukäteen käyntikohteiden aukioloajat. Yllättäen luonnontieteellinen museo oli suljettu tiistaina, kun yritin mennä apinatuttuja tapaamaan. Ja eläintarhakin meni kiinni jo kuudelta illalla parhaaseen turistiaikaan. Jos aikoo ravata monessa museossa, museopassin hankkiminen saattaa olla hyödyksi. Sillä pääsee yli 60 museoon ja muuhun nähtävyyteen ja mikä tärkeintä, ei tarvitse seisoskella lippujonoissa.

paris-branly

Quai Branly -museo puistoineen.

Liikkuminen on Pariisissa yllättävän helppoa. Voit jopa käyttää kaupunkipyöriä ilmaiseksi puolen tunnin ajan. Senkään jälkeen ei vuokra päätä huimaa. Metro on tietysti loistava keksintö. Tosin junat eivät kulje yöllä, vaikka olisi odottanut. Kannattaa ostaa heti alkuunsa 10 lipun paketti, niitä kuluu kuitenkin yllättävän paljon. Metroa käyttäessä insinöörien arvostus kohoaa korkealle, sillä aikamoista luovuutta on tarvittu kaikkien eri tasojen yhteen sovittamisessa. Rullaportaita on vain harvassa paikassa, joten heikkojalkainen joutuu pinnistelemään junaa vaihtaessaan.

Metro on siis kätevä liikkumiseen, mutta on se kiinnostava ihmisten seuraamisen apuvälineenäkin. Joku voisi vaikka kirjoittaa romaanin yhden pysäkinvälin samassa vaunussa matkaavista, esimerkiksi kello 18:30 väli Stalingradista La Chapelleen: 79 naista, miestä ja lasta. Kuinka ihmiset kohtaavat lyhyen aikaa tietämättään, entiset rakastavaiset tai tulevat vihamiehet. Todennäköisesti aiheesta on romaani jo kirjoitettukin, sillä tuskinpa tämä on ensimmäinen tällainen metrossa istujan päähän pälkähtänyt ajatus.

paris-hymyt

Kaksi hymyä. Kumman ottaisit?

Mutta idea on vapaasti käytettävissä. Tässä vielä apuja henkilökavalkadiin. Kaksi muodokasta mustaa äitiä lapsineen, neljä alle viisivuotiasta, lastenvaunut sekä näyttävät kultakorut. Musta 23 –vuotias ja 180-senttinen kaunotar kokovalkoisessa tiukassa asussa ja minimekossa, katse tietoisen ylpeä siitä, että hänet huomataan. Tällainen tapaus ei saisi keneltäkään urokselta kielteistä vastausta – mutta eihän hänen tarvitse edes kysyä.

Virkamieheltä näyttävä 35-vuotias salkkumies, harmaa puku, sinertävä paita, sinikuviollinen solmio, siistit, ei aivan kiiltävät kävelykengät. Voisi olla vaikka suomalainen, vaikkei käytäkään valkoisia tennissukkia – mutta on ylikohtelias, astuu laiturille, jotta ihmiset pääsisivät vaunusta ulos. Puma -kassillinen nuorimies, laiha ja hieman anarkistisen oloinen. Parikymppinen neito puhuu koko ajan Nokia –merkkiseen kännykkäänsä. Solmiomies ”marimekkokassin” kanssa ei herätä mitään mielikuvia. Espanjalaistyylinen 50+ nainen viilentää ilmanalaa viuhkallaan, vaikkei kuuma olekaan. Ehkä on siis kuumia aaltoja?

Vanha harmaahapsinen, epäilyttävästi heteromiehen oloinen herra katselee estottomasti tarjolla olevaa kaula-aukkoa. Mikä on katsellessa, kun hän seisoo istuvan kaula-aukon vieressä. Kaula-aukon omistaja huomaa tilanteen, mutta ei ole moksiskaan – miksi olisikaan? Eihän katseesta mikään kulu, ja herra sai päivän lisää elinaikaa. Hissikatsehysteerikkoja taitaa ollakin vain Suomessa? Meillä kulttuuri on vielä niin nuorta, ettei avaraa puseroa kantava välttämättä ymmärrä, että minkä ikäinen apina tahansa saattaa sen huomata. Miksi edes pukeutua paljastavasti, ellei halua tulla nähdyksi?

Osa 1:  Pariisin yössä

paris-metro

 

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 13.09.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: