EI MITÄÄN TOIVOA

Tuskin ehti ruudinhaju Kauhajoella haihtua, kun poliittinen eliittimme todisti, että kouluterrorismin uhrit kuolivat täysin turhaan. Toki nuoren ihmisen kuolema tuntuu aina turhalta, mutta jos tapahtuma olisi saanut edes jotain liikahtamaan päättäjien kalloissa, turhuuden tunne olisi voinut hieman hellittää. Maamme politiikan Duracell –pupu, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ehti kuitenkin jo traagisen tiistain jälkeisenä perjantaina latelemaan madonluvut kaikille politiikan inhimillisyyttä haikaileville.

Näinhän ennustin käyvän jo edellisessä jutussani, joskaan en sentään uskonut sen toteutuvan näin nopeasti. Mutta ehkä Mauri on oikeassa ja minä väärässä? Hänhän sentään on ministeri ja minä vain apina. Mauri toimii niin kuin evoluutio käskee, sanoisi joku. Mutta tällaisen sanoja ei tiedä evoluutiosta mitään. Se on paljon muuta kuin pelkkää vahvemman oikeutta.

Keskusta-aatteen väsymätön äänitorvi, puolueeton maakuntalehti Keskisuomalainen julkaisi pääkirjoitussivullaan viime sunnuntaina ministeri Pekkarisen hieman lyhennellyn puheen, jonka hän oli siis perjantaina pitänyt Keski-Suomen yrittäjien 70 –vuotisjuhlassa. Joku voisi tietysti heti oikeutetusti kysyä, että miksi yrittäjille olisikaan mitään inhimillisyydestä pitänyt puhua. Niin, miksiköhän olisi pitänyt…

Eikä Pekkarinen puhunutkaan. Koko puheesta ei löytynyt yhtään ihminen tai yhteisöllisyys –sanaa. Mutta arvatkaapa, kuinka monta kertaa sana tuottavuus lausuttiin? Aivan oikein, seitsemän kertaa – siis kaiken muun kehittämisen, tehostamisen ja tuunaamisen lisäksi. Tämä yhtälö vetää apinankin aivan sanattomaksi. Ministeri Jyri Häkämies lausui kolme kertaa sanan Venäjä ja siitä nousi kauhea haloo. Ministeri Pekkarinen lausuu ainakin seitsemän kertaa sanan tuottavuus, ja karvaiset kädet vain taputtavat hyväksyvästi.

Pekkarisen ydinsanoma on tässä: kolmen prosentin kasvun turvaaminen edellyttää jatkossa työn tuottavuuden kaksinkertaistamista. Tähän mennessähän tuottavuuden kasvu on tällä vuosikymmenellä ollut ”vain” runsaat kaksi prosenttia vuodessa. No, Pekkarinenkaan ei tietysti kerro, miksi talouden ylipäätään pitää kasvaa kolme prosenttia vuodessa – ja miten tällainen kasvu on mahdollista, kun jo nyt elämme kuin meillä olisi käytettävissämme neljän-viiden maapallon resurssit.

Pekkarinen myös lupasi, että me suomalaiset voimme parhaimmassa tapauksessa olla globalisaation selviä voittajia. Kukapa nyt häviäjistä haluaisikaan puhua. Joku oikeudenmukaisuudesta kiinni pitävä tietysti laskeskelisi, että nyt olisi jonkun muun vuoro olla voittaja – tai että ainakin tasapeli olisi kova juttu. Suomen elinkeinoministerille tasapeli ei kuitenkaan ole tarpeeksi.

Eihän Pekkariselta ole ennenkään mitään ympäristöä todella ymmärtävää lausuntoa koskaan kuultu ja tässäkin puheessa metsiensuojelusta huolissaan olevat saivat kylmää kyytiä. No sitä kyytiähän on kestänyt jo jonkin aikaa. Maurin ilosanoma on tässä: metsämme kasvavat paljon puuta eikä läheskään kaikkea käytetä nyt, mutta tulevaisuudessa on oltava toisin. Vapise siis kuukkeli, vapise haavanjalosoukko. Ja vapise Sinä tavallinen suomalainen, joka etsit lohdutusta ahdistukseesi metsän siimeksestä.

Pekkarinen pitää täysin mahdollisena, että jo vuoteen 2020 mennessä maailmalla ajellaan suomalaisesta puusta valmistetulla biodieselillä tai etanolilla. Tähänkö huipentuvat hallituksen  ideat puun uusista käyttötarkoituksista? Bulkkituotteiden maaksi Suomi siis jää, vaikka puunjalostusteollisuus vähentäisikin sellun ja paperin tuotantoaan. Sen lisäksi puuta tietysti pitäisi riittää nykyisestä moninkertaistuvan sähkön- ja lämmöntuotannon tarpeisiin.

Pekkarisen metsävisiot näyttävät olevan yhtä utopistisia kuin hänen tapansa ottaa kunnia siitäkin, mikä ei valtiovallalle vähimmässäkään määrin kuulu. Hänen mukaansa Moventas on yrityksistä erinomainen esimerkki siitä, kuinka uusien ilmiöiden tunnistaminen voi tuottaa valtavia uusia mahdollisuuksia. Niinpä, mutta ne mahdollisuudet on täytynyt repiä tuulienergiasta valtiovallan lähes raivoisasta vastustuksesta huolimatta.

Pyydän osittain anteeksi, jos Pekkarisen puheen niissä osissa, jotka eivät Keskisuomalaiseen kelvanneet, puhuttiin jotain inhimillisyyden huomioon ottamisesta yrityselämässä. En ollut paikalla kuuntelemassa. Siinä tapauksessa pyyhkeet menevät Keskisuomalaisen uudelle päätoimittajalle Pekka Mervolalle.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 03.10.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: