VIIDES SELITYS – osa 2

Niinpä niin, mikä onkaan ihmisnaaraan missio, kun hän pääsee käyttämään muodollista valtaa? Hän pyrkii kieltämään seksin tai ainakin rajoittamaan sen saatavuutta yhteisössä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tämä osoittaa syvällisesti, kuinka vähän tai olemattomasti naiset ovat herkistyneet yhteisön sisäisille tarpeille. Naisen aivojenhan ei ole koskaan evoluution aikana tarvinnut tällaista herkistymistä harjoitella, siksi sieltä ei tällaista empatiaa löydy.

Johtajaurosten aivoihin on vuosimiljoonien aikana juurtunut syvällinen herkkyys naisten valituksille. Miesjohtajat eivät muuten olisi pystyneet pitämään laumaa koossa tai edes hengissä. Miesten tehtävähän on pelkistetysti, siittämisen lisäksi, ollut lauman suojelu ja naaraiden (sekä samalla poikasten) henkiinjäämisen varmistaminen. Naisten ei puolestaan ole koskaan tarvinnut ottaa vastuuta koko laumasta eikä varsinkaan ottaa huomioon miesten tarpeita. Heillä on riittänyt tarpeeksi tehtävää poikasten hoidossa ja ruuan etsinnässä.

Nyt siis olemme tilanteessa, jossa naisten aivot ovat saaneet ”ylimääräisen” haasteen toimiessaan päättäjinä yhteiskunnassa. Emme siis oikeastaan voi syyttää naisia, vaan heidän aivojaan siitä, ettei evoluutio ole tarkoittanut heitä lauman johtajiksi. Heillä ei johtajina ole teoreettisestikaan ajateltuna mitään herkkyyttä tunnistaa miesten yhteiskunnallisia tarpeita.

Käytäntö on osoittanut, ettei tätä herkkyyttä myöskään löydy oikeassa elämässä. Kuinka tuttuja ovat naispoliitikkojen vouhotukset kaiken seksuaalisuuteen vähänkin viittaavan asian sensuroimiseksi! Seksin ostokiellon ajaminen on tietysti ihan oma lukunsa tätä filosofiaa. Bonobonaaraat eivät voisi kuin ihmetellä sukulaisnaaraidensa touhuja. Maailman vanhin ammatti – siis metsästyksen ohella – on naisjohtajien mielestä jotenkin tuomittavaa, vaikka se on pitänyt laumaa hengissä vuosimiljoonien ajan.

Tämä hysteerinen seksikielteisyys leviää yhteiskuntaan yhtä aikaa naisten määrän lisääntyessä päätöksentekokoneistossa. Muistan erään seksikauppakeskustelun Ylen kakkoskanavalla joitakin vuosia sitten. Siinä yksi Stakesin naistutkijoista kertoi, kuinka käteen vetäminen on miehille aina ”tämän verran” parempi juttu kuin oikea seksi. ”Tämä verta” sitten näytettiin hänen sormiensa välissä olevana tyhjänä tilana. Yhtä tyhjä oli tämä lausunto, sillä se ei tunnistanut seksiin liittyvää yhteisöllisyyttä eikä edes kiistattomia terveydellisiä näkökohtia. Bonobonaaras on siis häntä viisaampi.

Kukapa ei muistaisi, kuinka naisemme päättäjien pallille joutuessaan näkevät seksuaalista uhkaa jopa alusvaatemainoksissa. Puhumattakaan nyt siitä, että joutuisivat kuuntelemaan kaksimielisiä vitsejä tai jopa tulisivat huomatuiksi eduskuntatalon hississä. Kaikki miesten tapa toimia leimataan vähä vähältä epänormaaliksi. Miesten liikkumavara kapenee koko ajan. Meidän odotetaan käyttäytyvän kuin bonobourosten kaikissa muissa suhteissa paitsi seksuaalisesti. Kuten tuli jo edellisessä osassa mainituksi, tämä ei onnistu ilman testosteronin kieltämistä.

Ehkä sekin joskus on edessä. Naispoliitikothan ovat kunnostautuneet kaikenlaisten kieltolakien väsäämisessä. Ellei kielletä seksiä, kielletään sitten vaikka ravintoloiden aukiolo sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän esityksen mukaisesti. Tai kielletään aseet. Jotain miehiin liittyvää pitää kuitenkin saada rajoitetuksi. Ei sillä väliä pystytäänkö säädöksiä valvomaan, pääasia on ,että saadaan kansalaisille signaaleja siitä, mitä naisjohtajat eivät hyväksy. Tällainen signaalilainsäädäntö valitettavasti vain pahentaa asioita.

Kohta kielletään myös metsästys, mikäli uskomme dosentti Jaana Haapasaloa – ja miksemme uskoisi, kun Ilta-Sanomien lukijoistakin 40 % olisi jo nyt valmis kieltoon. Haapasalon mukaan metsästys ei ole normaali harrastus. Metsästäjistä valtaosa on miehiä, joten metsästys on helppo kieltää, kunhan heidät vaan ensin määritellään epänormaaleiksi ja vastuuttomiksi, kuten Jaana kaikkien feministien puolesta tekee. Sen jälkeen onkin helppo kieltää kalastus ja lihansyönti ja autotallipuuhastelu ja… Mutta älkää sitten tulko valittamaan, kun miehet keksivät jonkun uuden tavan purkaa paineita.

Malliesimerkki tästä naisten kyvyttömyydestä tunnistaa ja tunnustaa miesten ongelmia on viehättävä opetusministerimme Sari Sarkomaa. Kuten jo joskus aiemmin tuli mainittua, hän ei voinut eduskunnan kyselytunnilla myöntää, että koulujärjestelmässämme olisi mitään poikien syrjäytymistä edesauttavaa ongelmaa. Näin hän todisti, vaikka monet tutkimukset ja jo pelkkä apinajärkikin toisin osoittavat. Sarkomaan on ministerinä toimessaan ollut pakko tällaisiin tutkimuksiin törmätä.

Jos ei miespoliitikkojen kyvyssä omaksua tutkittua tietoa ole kehumista, tilanne on naispoliitikkojen osalta vielä huonompi. Se ei nyt ole mikään yllätyskään, kun tietää kuinka tunnepainotteiset naisten aivot keskimäärin ovat. Esimerkiksi sopii vaikkapa viehättävä oikeusministerimme Tuija Brax. Hän naurahti tutkimustuloksille, joiden mukaan poliittinen suuntaus voi olla osittain biologinen ominaisuus: olen lukenut sen tutkimuksen ja juristin koulutuksella uskallan sanoa, että puoluekanta ei ole geneettinen seikka.

Minäkin olen tutkimuksen lukenut ja apinakorkeakoulun käyneenä uskallan sanoa, että Tuija on väärässä. Tutkimuksessa ei väitettykään, että geenit määräisivät puoluekannan. Kun käyttäytymisen perusteet ovat perinnöllisiä, niin toki silloin yhteiskunnallisen näkemyksen suuntakin voi periytyä. Silloin jälkeläisen todennäköisyys valita samansuuntainen puolue kuin sukulaisensa on keskimääräistä suurempi.

Brax on viime aikoina kommentoinut toistakin tutkimusta, jonka mukaan naisten politiikan tietämys on selkeästi huonompi kuin miehillä – mikä ei sekään ollut kehuttavaa tasoa. Tuija kätevästi ulkoisti ongelman koskemaan vain naisten alakulttuureja, joita valta ja politiikka eivät kiinnosta. Oikeusministerimme oli siis valmis nimeltä mainiten uhraamaan parturi-kampaajat leimaamalla heidät epänormaaleiksi vain sen seikan salaamiseksi, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat vähemmän naisten kuin miesten aivoja.

Braxin käytöksessä on samanlaista ylimielisyyttä kuin viehättävässä ex-poliitikossa Kirsi Pihassa, joka haukkui Henry Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta hölynpölyksi, vaikkei ollut lukenut koko kirjaa. Hän jopa oli ylpeä siitä, ettei moista kirjaa koskaan avaisi. Näillä arvoilla meitä siis hallitaan. Jokainen löytää esimerkkejä kaikkialta ympäriltään, jos vain viitsii pitää silmiään avoimina.

Naispoliitikot konkreettisesti sulkevat korvansa ja ummistavat silmänsä miesten ongelmilta. Tämä on käynyt toteen esimerkiksi viehättävän europarlamentaarikkomme ja presidenttiehdokkaamme Heidi Hautalan käyttäytymisessä. Hänen kalenteristaan ei koskaan löytynyt aikaa miesten tasa-arvo-ongelmista keskustelemaan pyrkiville miehille.

Kuinka bonobot sitten ovat onnistuneet siinä, missä naiset ovat epäonnistuneet? Syy löytyy ympäristöstä. Bonobot elävät sademetsässä, jossa ei ole ravintokilpailua eikä sanottavasti vihollisiakaan. Simpanssit sentään ovat joutuneet kilpailemaan ravinnosta gorillojen kanssa. Ihmistä voisi oikeastaan sanoa ylijäämäsimpanssiksi, sillä metsien supistuessa vahvemmat populaatiot pakottivat esivanhempamme alas puusta, jolloin heidän oli sopeuduttava vähitellen laajenevaan savannielämään. Siellä kilpailu ruuasta ja elämästä oli aivan eri luokkaa metsiin verrattuna.

Ihmislaumojen on siis täytynyt oppia puolustautumaan aggressiivisesti. Siinä jos missä tarvittiin testosteronia ja ihminen selvisi hengissä vain siksi, että naaraat suosivat parittelukumppaneinaan korkean testosteronitason uroksia. Nykypäivänä ehkä jo selviäisimme vähemmälläkin testosteronilla. Tähän johtaa kuitenkin vain yksi tie; jos naiset haluavat tehdä vallankumouksen, siihen on paljon helpompikin keino kuin ampua miehiä munille. Munat pitäisi päinvastoin ottaa hellään käsittelyyn – ja nimenomaan niiden miesten munat, joilla on alhainen testosteronitaso. Vain seksi vie bonoboparatiisiin.

Viides selitys kuului siis näin: välittäminen ei yhteiskunnassa lisäänny naisten tullessa päättäjiksi – se voi jopa vähentyä. Kun tarkastelemme asiaa bonobovalossa, väitteen totuudenmukaisuus käy ilmeiseksi. Naisten lisääntyvä osuus päätöksentekijöinä heikentää miesten asemaa luonnonlain kaltaisesti. Koska miehet ainakin vielä nykyään muodostavat puolet maapallon väestöstä, yhteiskunnallinen kokonaisvälittäminen siis vähenee.

Jos tässä vielä jaksaisi, niin voisi koota johtopäätöksiä kolmanteen osaan. Kuten viisas apinaperinne kertoo, ei kahta ilman kolmatta. Siispä lähden metsästämään, jospa jostakin löytyisi marakatti-illallinen lauman naaraille ja poikasille. Ehkä joku jänteen murunen riittää Sinullekin, jos viitsit odottaa.

Artikkelin muut osat: Osa1 Osa3

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 21.10.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: