LOPETETAAN PUOLUEET

Tänään on kuntavaalipäivä. Olen tähänastisen elämäni aikana käynyt äänestämässä kaikissa vaaleissa. Olen siis tunnollisesti täyttänyt kansalaisvelvollisuuteni. Joku kutsuu sitä myös kansalaisoikeudeksi. Demokratian toteutuminen  kuulemma vaatii, että rahvas vaikuttaa sillä ainoalla tavalla, joka sille on suotu. Mutta mietitäänpäs nyt hieman. Jos homma on velvollisuus, niin silloinhan olisi pakko äänestää – ikään kuin muinaisessa Neuvostoliitossa, vain lähimmän esimerkin mainitakseni. Siellähän äänestysprosentti lienee parhaimmillaan ollut yli 100. Tosi demokraattista!

No entä sitten se oikeus? Totta kai minulla voi olla oikeus äänestää – mutta yhtä hyvin minulla on myös oikeus olla äänestämättä. Sekin on kannanotto, vaikka puoluekoneisto ei suin surminkaan halua sitä tunnustaa. Jotain on pielessä, kun äänestäjä ei ole kiinnostunut vaikuttamaan omaan elämäänsä. Ehkä puolueiden olisi syytä katsoa peiliin eikä syyttää äänestämättä jättäneitä. Pieni osa heistä voi olla evvk -idiootteja, mutta loppujen valinnan takana on sanoma. Kuka sitä kuuntelisi?

Tuskinpa monellakaan on kanttia nimittää vaikkapa Esko Valtaojaa idiootiksi. Hän ei kuitenkaan ole koskaan käynyt äänestämässä, koska hän ei halua tukea nykyistä järjestelmää. Se toimii hänen mielestään huonosti: pitäisi osata olla hiljaa, jos ei ole mitään muuta sanottavaa kuin mielipide, eikä sille yhtään ainoaa perustetta. Äänestämättä jättäminen voi siis olla harkittu valinta. Fiksuimmat meistä ovat jo oivaltaneet, ettei tällainen järjestelmä vain voi toimia pitkän päälle – mutta tälle järjestelmälle eivät vaalit tarjoa yhtään vaihtoehtoa.

Olen oikeastaan kateellinen Eskolle, että hän on jo nuorena ymmärtänyt tällaisen asian. Minä olen suorittanut suurimman osan elämääni kiltisti yhteiskunnan ohjeita ja odotuksia noudattaen. Vasta vanhemmiten olen ruvennut ajattelemaan itsekin. Lopputulos on se, etten mene tänään uurnille.

Demokratiasta voisi siitäkin olla montaa mieltä. Jos Yhdysvallat ovat demokratian lähettiläs maailmalla, en halua olla missään tekemisissä demokratian kanssa. Kansalaisten ääniä ostetaan surutta ja kilpaa. Ei ollut J. K. Rowlingin miljoonan punnan lahjoituskaan Britannian työväenpuolueelle pelkkää hyväntekeväisyyttä – hyväntekijät kun löytyvät ihan muualta kuin poliittisista puolueista. Eivät ihmisten äänet ole samanarvoisia, sen tietää jokainen. Poliitikot eivät vain uskalla sitä myöntää. Ja miksi myöntäisivätkään, politiikkahan on heidän ammattinsa. Siinä on ensimmäinen demokratian kompastuskivi.

Katsotaanpa nyt näitä Suomen puolueita. Ketä voisin äänestää? Myönnetään, että minulla voi olla hieman erikoinen maku, sillä kukaan tähän asti äänestämäni henkilö ei ole tullut valituksi. En olekaan äänestänyt ”istuvaa” poliitikkoa kuin kerran – ja juuri silloin tämä tippui palliltaan. Sekin on myönnettävä, että ennen ajattelemaan ryhtymistäni äänestin myös naisehdokkaita. Ja voisihan heitä äänestää nytkin, joka puolueesta löytyy kauniita naisia. Se ei vaan ole (enää) tarpeeksi hyvä syy äänioikeuden käyttämiseen.

Minulla ei ole koskaan ollut ”omaa” puoluetta, joten olen äänestellyt ketä sattuu. Paitsi vasemmistopuolueita. Se varmasti tulee geeneissä. En ymmärrä heidän ajattelutapaansa ja vielä vähemmän nyt, kun sekä vasemmistoliitto että demarit kilpailevat keskenään Suomen feministisimmän puolueen tittelistä. Ei kiitos sellaista sumutusta lisää. Miksi en heitä ymmärrä – ehkä siksi, että heidän filosofiansa ihmisestä on vielä enemmän todellisuuden vastainen kuin muilla puolueilla. En esimerkiksi halua, enkä halunnut lapsiani laitokseen hoidettavaksi.

Vihreä Liitto voisi kai olla oikea puolue? Sehän syntyikin kansalaisliikkeenä, Koijärven rantamilla. Sillä on useimmiten fiksuimmat ympäristöpoliittiset näkemykset, mutta ei sekään tarpeeksi selkeästi uskalla kyseenalaistaa jatkuvan kasvun ideologiaa. Täydet pisteet Vuotoksen ja Kollajan altaiden ryhdikkäästä vastustamisesta, mutta toisaalta juuri vihreiden tuella Suomeen rakennetaan parhaillaan maailman suurinta turvevoimalaitosta. Tämän koplauksen eräs pääarkkitehti on sittemmin palkittu keskeisellä roolilla puolueorganisaatiossa. Vihreiden ympäristöohjelmassa myös vastustetaan jätteiden polttoa, koska he pelkäävät lajittelun ja kierrätyksen vähentyvän sekä jätteiden määrän lisääntyvän. Tämähän on yhtä viisas ajatus kuin että lopetettaisiin keuhkosyövän hoitaminen sillä perusteella, että hoito lisää tupakointia.

Vihreiden ihmiskuva ei ole sen kummempi kuin vasemmistopuolueilla. Mitä muuta oikeastaan voisi odottaakaan puolueelta, jonka yksi tukijalka on feminismi ja toinen kommunismi. Ei siis ole mikään ihme, että vihreiden äänestäjät sijoittavat itsensä vasemmistoliiton ja demareiden väliin. Oikeasti on sääli, että puolueen kaksi muuta tukijalkaa, ympäristö ja suvaitsevaisuus, jäävät noiden kahden jalkoihin. Tässä kai onkin se perustavanlaatuinen sisäinen ristiriita, joka vihreiden politiikkaa leimaa.

Ihmiskuvan näköalattomuudesta tarjoaa hyvän esimerkin puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg. Kahdesta tohtorintutkinnostaan huolimatta hän ei näytä ymmärtävän, että nainen on keskimäärin parempi pienen lapsen hoitaja kuin mies. Muuten on vaikea ymmärtää hänen vaatimustaan perhevapaamallista, jossa molemmille vanhemmille on kiintiöity oma vapaa, jota toinen ei voi käyttää. Tällainen malli johtaa automaattisesti lasten hoitotason alentumiseen. Tutkimukset kun osoittavat kiistattomasti, että naisella on fysiologista ja aivotoiminnallista erityisosaamista, jota miehet eivät opi edes kymmenessä tuhannessa vuodessa.

Mutta Cronbergin perustelu pakkolomamallilleen onkin perinteinen: malli parantaisi työhön palaavien äitien palkkakehitystä. Työ siis on taas lasta tärkeämpi! Tällainen vaatimus on sitäkin ihmeellisempi, kun vihreiden periaateohjelmassa todetaan, että viranomaisten ja lakien sijaan ihmisten tulee saada itse määritellä perheensä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että homoperhe on yhtä hyvä kuin heteroperhe – mutta se ei siis näköjään tarkoita sitä, että vanhemmat itse olisivat tarpeeksi kyvykkäitä päättämään, kuka heidän lapsensa hoitaa.

Se, että ihmisten koko elämä alistetaan työelämän ehdoille, on kestämätöntä politiikkaa. Työelämänhän pitäisi olla alisteinen ihmisten tarpeille! Lastenhoidon kustannukset ja uhraukset on mahdollista kompensoida äideille työelämän säätelyn avulla, kuten olen jo aiemmassa kirjoituksessani todennut. Poliitikoilla pitäisi vain olla tähän näkemystä, halua ja kykyä. Nykyinen politiikan teko osoittaa, ettei mikään näistä lampuista pala yhdenkään valtakunnallisen päättäjän aivoissa.

Jostakin syystä vihreät varastivat nyt tämän palstatilan. Johtuu varmaan siitä, että heihin kohdistui joskus suuri toive muutoksesta. Nythän toive on osoittautunut turhaksi. Vai mitä mieltä olette esimerkiksi seuraavasta sloganista: vihreä feminismi on myös miesten vapautusliike. Ei kiitos enää tällaista valehtelua.

Voisiko keskustapuolue sitten olla potentiaalinen valinta? Sehän puolustaa maaseutua, josta kaikki olemme riippuvaisia. Valitettavasti se on myös kaikkein ympäristövihamielisin puolue, joten siitä on syytä pysytellä kaukana, jos aiomme elää täällä vielä tuhannen vuoden päästä. Sinänsä on aika ristiriitaista, että samassa puolueessa tiivistyvät kaksi näin vastakkaista näkökulmaa. Keskustan imagoa ei paranna myöskään politiikan suuren pikkuvitsin Mauri Pekkarisen näkyvä asema puolueessa.

Vuotos ja Kollaja koituivat siis keskustapuolueen tuhoksi. Sama koskee myös toista porvaripuoluetta kokoomusta. Kokoomus on myös Suomen lammasmaisin puolue. Tiedättekö mitään muuta puoluetta, joka olisi järjestelmällisesti jättänyt hyödyntämättä karismaattisinta kykyään pelkästään pelosta, että moralistit polttaisivat kääminsä? Ja sitten kun sellainen oikosulku tapahtui, puoluejohto jätti Suuren Poikansa yksin. Varmaan taustalla on ollut myös Suurta Kateutta.

Mitä meille siis jää käteen? Muutama pikkupuolue, joita voisi kai vitsiksikin nimittää. Jos joku uskoo taruolentoihin ja pyrkii sillä vakaumuksella jopa hallitsemaan muita, ihmisten olisi syytä olla enemmän kuin varuillaan. Tosin ei sentään niin pimeää, etteikö joskus valokin pilkahtaisi. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen sentään vastustaa ajatusta perheiden kiintiövapaista.

Sitten on tämä Timo Soini. Järkevä ja osaava kaveri monissa asioissa, mutta populistipuolueen liikkumavara näyttää olevan kovin rajoittunut. On pakko vastustaa EU:ta ja leimautua enemmän tai vähemmän rasistiseksi. Sellainen ei nyt vaan mitenkään uppoa apinalauman käsitykseen hyvästä elämästä.

Onko siis perustettava oma puolue, kun tarjolla ei ole mitään muuta kuin sälää? Miltä kuulostaisi Anarkistiapinat ry? Siitä olisi helppo vääntää slogan AA- lauma – aina apunasi. Ei kai tuollaista houkutusta kukaan voisi vastustaa? Tosin ihmiset pelkäisivät anarkismitermiä, sillä 90 % toimittajista luulee, että se on synonyymi sanalle terrorismi ja on saanut pelkonsa välittymään myös tavallisiin pulliaisiin. Termi on lisäksi jo valmiiksi pilattu sosialismipuheilla ja muilla evoluution vastaisilla höpinöillä, että se siitä sitten. Vai pitäisikö perustaa ihan oma ideologia: apina-anarkismi.

Oma puolue olisi täydellinen puolue tietysti vain niin kauan kuin siinä olisi pelkästään yksi jäsen eli perustaja itse. Edes kaksi ihmistä ei voi ajatella kaikista asioista samalla tavalla. Entäpä sitten, kun tavoitteena tietysti olisi olla suurin puolue, jotta saisi jotain aikaankin? Silloin pitäisi myös olla samanlainen kuin kaikki muut puolueet (siksi nykyisiä puolueita ei erotakaan toisistaan), sillä eihän kansa halua muutosta. Natojäsenyys on hyvä esimerkki. Vaikka kaikki tosiasiat puoltavat järjestöön liittymistä, kansa sanoo ei. Hauskinta on tietysti se, että konservatiivisimpia tässä(kin) asiassa ovat vasemmistopuolueet.

Ettei menisi ihan pelkäksi haukkumiseksi, täytyy todeta, että on politiikassa joitakin ihan täysijärkiseltäkin vaikuttavia persoonia – ainakin julkisuuteen välittyneen kuvan perusteella arvioituna. Heitä lienee joka puolueessa. Vasemmistoliiton Claes Andersson, vihreiden Osmo Soininvaara, demareiden Jörn Donner, kokoomuksen Pertti Salolainen ja Sirpa Pietikäinen, vain joitakin mainitakseni. Jostakin syystä keskustasta ei nyt tullut ketään mieleen. Demareiden Erkki Tuomioja putosi listalta hänen nimensä ja kuvansa löydyttyä erään telaketjufeministin tukisivulta.

Myös ehdokkaina on toki hyviä ihmisiä, en sitä epäile. Heitä ei vain löydä – ja vaikka löytäisikin, he ovat kaikki jonkin puolueen listoilla, sitoutumattomana tai ei. Eli kun häntä äänestät, tuet samalla jotain mitättömistä puolueistamme. En halua enää tällaista piilotukea puolueille. En enää halua puolueita ollenkaan. Ne ovat kuin keskiaikainen henkäys keskellä 2000 –lukua. Pärjäisimme jo ilman niitä, mutta kun luopumispäätös pitäisi tehdä puolueiden toimesta, emme tule sitä näkemään. Kukapa nyt vallasta luopuisi.

Nykyisenä tietotekniikan aikana koko vaalijärjestelmä voitaisiin panna nettiin sen jälkeen, kun puolueista on päästy eroon. En usko, että politiikan taso mihinkään muuttuisi, vaikka luottamusmiehet valittaisiin kansan parista satunnaisotannalla. Mutta jos vaaleja halutaan käydä, se voisi tapahtua vaikka siten, että kuka tahansa voisi ilmoittautua ehdokkaaksi vaalikoneeseen ja kertoa itsestään. Vaalilupausten teko olisi kielletty, koska ne eivät kuitenkaan ole uudenvuodenlupauksia kummempia. Kaikenlainen mainonta vaalikoneen ulkopuolella olisi myös syytä kieltää. Kun vaalikone ylläpidettäisiin julkisilla varoilla, ei raha pääsisi vaikuttamaan vaalien lopputulokseen ainakaan nykyisessä määrin.

Kuka tahansa voisi siis olla ehdokkaana tasa-arvoisin eväin. Siis kaikki muut paitsi jo kaksi kauttaan luottamustehtävässä toimineet. Kuntavaaleissa voisit äänestää kaikista kuntasi alueella asuvista, valtiollisissa vaaleissa voisit äänestää ketä tahansa koko valtakunnan alueella ja EU –vaaleissa tietysti ketä tahansa EU –alueella ehdokkaana olevaa. Äänestyksessä voitaisiin soveltaa monia erilaisia tapoja. Voitaisiin käyttää Idols –systeemiä, jolloin jokainen saisi äänestää niin monta kertaa ja montaa ehdokasta kuin haluaa. Tai sitten samasta IP –osoitteesta hyväksyttäisiin vain yksi ääni. Toki voitaisiin myös olla vanhanaikaisia ja sallia vain yksi ääni apinaa kohden. Lopputulos olisi kuitenkin ihan sama.

Vaalihuoneistot (onpa juhlallinen termi, aivan kuin Tuomiokirkko) sulkeutuvat vajaan tunnin kuluttua. Joissakin lehdissä on järjestetty varjovaaleja jo ennakolta. Niissä on annettu moninkertaisesti normaali määrä ääniä. Onkin mielenkiintoista verrata, kuinka erilainen  tai samanlainen oikeiden vaalien lopputulos on näiden varjovaalien tulokseen verrattuna. Ainakin näyttää siltä, että monen kunnan ääniharava varjovaaleissa on ollut kauniit, symmetriset kasvot omaava nuorehko naaras.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.10.2008.

Yksi vastaus to “LOPETETAAN PUOLUEET”

  1. […] kohoaisi kolmanteen potensiin, jos vaalimainonta samalla kiellettäisiin, kuten olen joskus aiemmin jo esittänyt. Palkintojen rahoituskaan ei pitäisi olla ongelma, kun äänestyskulut putoaisivat […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: