RÖKÄLETAPPIO VAI TORJUNTAVOITTO?

Takkiin tuli – äänestysprosentti siis kasvoi kuntavaaleissa. Samalla todennäköisyys maailman pelastumisesta ympäristökatastrofilta pieneni 2,7 prosenttiyksiköllä. Kansalaiset näköjään turvautuvat laman kynnyksellä vanhoihin turvalliseksi koettuihin politiikan maneereihin – vaikka lama olisikin ensimmäisiä merkkejä harjoitetun politiikan väärästä suunnasta, ensimmäisiä ympäristökatastrofin varoituksia. Näin ristiriitaisesti siis käyttäytyy ihmisapina.

Tosin äänettömien ”puolueen” vaalikampanjakin oli minimaalinen ja varmasti kaikkein halvin mihin tahansa puolueeseen verrattuna. Minä en nähnyt yhtään maksettua mainosta. Ainoa ilmainen sellainen taisi olla Tuomas Enbusken Epäkorrektia -ohjelma 29.9. Pieni lohdutus on siis kuitenkin se, että edelleen äänettömillä on ehdoton enemmistö politiikan kentässä.

Suuruudesta käytiin kova kilpailu tälläkin kertaa. Hyväksi kakkoseksi kiri kokoomus. Muita voittajia olivat vihreät ja perussuomalaiset. Jotenkin tämä suuruuden ihannointi on ymmärrettävää, toisaalta taas niin säälittävää. Suurimman asema on tärkeämpi kuin aate. Sen eteen tehdään kaikki mahdollinen, luovutaan omista arvoistakin, kunhan on mahdollista päästä suurimmaksi. Tämä suuruuden perässä juokseminen leimaa koko länsimaista yhteiskuntaa kaikessa mahdollisessa, hampurilaisen koosta alkaen. Ei siis ihme, että ihmiset lihovatkin, koska suuri on kaunista.

Puolueiden yksi sudenkuoppa on tässä suuruusmaniassa. Se on myös hävittänyt erot puolueiden väliltä. Apinajärjellä voisi ajatella, että puolue ajaisi jotain yhteiskunnallista näkemystä, jonka kokee tärkeäksi. Ihmiset sitten äänestävät sitä, jos ovat samaa mieltä. Jos ääniä ei heru, ei kuitenkaan lähdetä muuttamaan omia arvoja, vaan odotetaan parempia aikoja. Näin homma ei kuitenkaan nykyään toimi, vaan jos ihmiset eivät äänestä, puolueessa mietitään, miten arvoja pitäisi muuttaa ollaksemme mahdollisimman houkuttelevia – ja asian hoitamiseksi palkataan imagokonsultti sekä mainostoimisto.

Vaalivalvojaiset olivat suoranaisia hupiohjelmia. Niitä lähetettiin oikein kolmin kappalein, joten parhaat palat saattoivat jäädä näkemättä, mutta hauskaa oli nytkin. Puheenjohtaja Matti Vanhanen sentään oli rehellinen ja myönsi tappion heti sen varmistuttua. Mutta mitä teki puheenjohtaja Jutta Urpilainen? Hän keksi, että jos häviää, pitää puhua torjuntavoitosta. Ehkä imagokonsultti oli häntä näin opastanut. Ja varmaan olikin oikeassa, optimistinen valhe jostakin syystä kuulostaa aina paremmalta kuin totuus. Tässä mielessä Vanhanen ehkä siis teki virheen rehellinen ollessaan.

Mutta Urpilaiselle ei ollut opetettu sitä, ettei saman asian toistaminen kymmenen kertaa samassa lähetyksessä ole uskottavaa. Aivan aluksi on saanut ansaitsemansa huomion mediassa ja toivottavasti saa myös puolueen vaalianalyysissä. Mutta SDP:n kulttuuri taitaa olla toisenlainen. Siinä kun Jutta kieltäytyy myöntämästä vaalitappiota, puolueen tiedottaja Matti Hirvola kieltäytyy myöntämästä papukaijamokaa mokaksi. Mutta ei tämä ollut ainoa Jutan papukaijoittelu. 110 lasissa toistui myös muutaman kerran, kun hän kuvasi omia suunnattomia ponnistuksiaan vaalivoiton saavuttamiseksi.

Entäs sitten se torjuntavoitto? En edes jaksanut laskea toistojen määrää: tämä oli puolueellemme torjuntavoitto, tämä oli puolueellemme torjuntavoitto, tämä oli puolueellemme torjuntavoitto… Jotenkin rupesi toisaalta säälittämään moinen käytös, kunnes tuli käännettyä kanavaa, jossa Jutta sopersi ruotsin kielellä kaikkiin hänelle esitettyihin noin viiteen kysymykseen: Det var för oss en försvarsseger. Olihan se toisaalta lohduttavaa havaita, ettei puoluejohtaja osaa ruotsia sen enempää kuin apinakaan.

Ihan oikeasti, mikä ihmeen torjuntavoitto? Toimittajatkin sortuivat samaan syntiin: keskustan huono tulos leimattiin heti alussa rökäletappioksi ja demarien vielä suurempi tappio torjuntavoitoksi. Missä logiikka? Onko sellainen jäänyt oppimatta Tampereen aliopiston vasemmistolaisilla journalistiikan luennoilla? Tulosten vertaaminen eduskuntavaaleihin, kuten Jutta hädissään teki, oli suorastaan irvokasta politiikkaa.

Jutan puhuessa työväentalolla omiensa joukossa piti oikein ponnistella, ettei olisi alkanut sääliä surkeaa puhetta ja elekieltä. Tämänkö pitäisi innostaa ihmiset? Demaritkin ovat kai nykyään sitten vain ystäviä keskenään, sen verran ohimennen pari toveri –sanaa lipsahtivat Urpilaisen huulilta. Ovatko korostetun punatut huulet ainoa suuri asia, minkä Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on uudelta puheenjohtajaltaan saanut? (Itse asiassahan neljästä puheenjohtajasta kolme on nyt naisia…)

Punaisten huulten arvoa ei pidä tietystikään väheksyä. Punaisella värillähän on tutkitusti miehiin miljoonien vuosien takaa tuleva vaikutus – punaisen kera nainen näyttää haluttavammalta. Feministit valittavat, että yhteiskunta pornoistuu – eli pornografian kuvakieli ja attribuutit vaikuttavat muotiin, musiikkiin, mainontaan ja muuhun mediasisältöön (suora lainaus kansanedustaja Astrid Thorsin kirjallisesta kysymyksestä eduskunnassa).

Onko pornoistuminen siis tulossa jo politiikkaankin, kysyisi feministi. Ja apina vastaa, että kyllä on, jos pornoistumisella tarkoitetaan ihmislajin ikiaikaista, kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina havaittavaa normaalia käyttäytymistä, jonka Lähi-Idästä alkunsa saaneet uskonnot vain ovat leimanneet synniksi ihmisiä hallitakseen, ja jonka tavan maallinen hallitusvalta samasta syystä on itselleen ominut. Oikeastaan Urpilaiselle pitäisi siis ojentaa mitali pornoistumisen edistämisestä suomalaisessa politiikassa.

Enää ei siis ole niin tärkeää, mitä punaisten huulien välistä lausutaan, vaan mitä känsäkourademarit kuvittelevat niiden vä***sensuroitu***. Olisikin mukava tietää, mitä feministit ovat mieltä Urpilaisesta puheenjohtajana? Jos olen oikein ymmärtänyt, feministeillehän ei kelpaa johtajaksi mikä nainen tahansa. Britannian pääministeri Margaret Thatcher tai varapresidenttiehdokas Sarah Palin eivät ole feministien rakkaimpia naismalleja. Miten olisi ollut Katariina Suuri? Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tekee Tarja Halosesta hyvän feministin. Pitääkö moisen arvonimen saadakseen olla poliittisesti kallellaan vasemmalle?

Jotta tämä politiikan pornoistuminen saisi ansaitsemansa täyttymyksen, meillä kannattaisi kerrankin ottaa oppia Yhdysvalloista. Siellähän pornokeisari ja sananvapaustaistelija Larry Flynt teki ilmeisen menestyksen saaneen pornoparodian poliitikko Palinista. Suomen Hustler voisi tehdä vastaavan maamme puoluejohtajien salaisista neuvotteluista: kolme naisjohtajaa ja viisi miesjohtajaa samassa seminaarissa räjäyttäisi kaikki myyntiennätykset.

Naisehdokkaiden määrä valtuustoissa lisääntyi 0,3 prosenttia. Sen verran välittäminen siis vähenee Suomessa seuraavan valtuustokauden aikana. Hauska yksityiskohta on se, että mielestään Suomen feministisimmällä puolueella eli vasemmistoliitolla on heti persussuomalaisten jälkeen toiseksi vähiten naisvaltuutettuja. Vai pitäisikö tämä feministipuolueen kruunu kuitenkin ojentaa ruotsalaisille, koska puheenjohtaja Stefan Wallinin viimekesäisessä puoluekokouksessa pitämä puhe oli kirjoitettu Naisasialiitto Unionin seetripöydän takana. Ei ihme, että puolue menettää kannatustaan. On rannikolla siis sentään jokunen kovapäinen kalastaja ja suurtilallinen.

Jotain yllättävää ja positiivistakin vaalien jälkeen on nähty. Tuottavuuspuheet kun henkilöityivät vahvasti keskustapuolueeseen ja etenkin Matti Vanhaseen. Optimisti kuvittelee, että ehkä tässä oli yksi tappion syy? Rakas elinkeinoministerimme Mauri Pekkarinen on ilmeisesti lukenut apinablogia, kun hän on nyt unohtanut tuottavuushöpinät ja vaatii keskustan politiikkaan – voitteko kuvitella – ihmisläheisempää otetta: tämä on ollut tällaista isänmaan asioiden huolenkantoa, mutta monet ihmiset kuitenkin näkevät, että politiikassa pitäisi olla ihmisestä lähtevä lähestymistapa. Tässä meillä on se politiikan muutoksen paikka.

Karvaisten tassujen taputusta!!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 29.10.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: