VITSEJÄ JA TYTTÖJÄ

En malta tähän alkuun olla lainaamatta Timo Harakkaa, joka kolumnissaan lohkaisi vuosituhannen vitsin:

Maailman lyhyin blondivitsi? Vastaus: Sdp.

Demarien vaalitappioon saattaa olla vielä yksi syy, jota ei ole julkisuudessa kehdattu sanoa. Mutta apinahan kehtaa mitä tahansa. Aika moni känsäkourademari on nimittäin saattanut löytää vaimonsa vaatekaapin dildokätkön takaa Dooris –lehden vaalinumeron.

Ai että mikä Dooris? Jokin seksilehti vai? Ei nyt ihan, vaikka kiihottumistakuu onkin samaa luokkaa kuin Jallulla. Dooris on demarinaisten ylikireälle feminismille viritetty uusi äänenkannattaja. Jos joku nyt sattuisi ihan oikeasti olemaan huolissaan yhteiskunnan tasa-arvosta, hän äänestäisi lehden luettuaan varmasti jotain muuta puoluetta kuin demareita.

Olen aina arvostanut Rakel Liekkiä pornotaiteilijana, kuvataiteilijana ja myös yhteiskunnallisena ajattelijana. Siksi oli mukava huomata, että hänet on palkattu kolumnistiksi Väli-Suomen maakuntalehtiin. Ensimmäinen hänen juttunsa ilmestyi lokakuun alussa – ja kuinka ollakaan, aika yllättävästä aiheesta, tytöttelystä. Olen tulkinnut moisen aiheen lähinnä tiukkapipoisten feministien yksinoikeudeksi.

Enhän tietysti tiedä, millainen feministi Rakel lienee, mutta hyvin salaisuus olisi pysynyt tähän saakka piilossa. Kolumnista hyppäsi silmille myös sana konteksti. Yleensähän voi pitää varmana, että jos nainen puhuessaan parin ensimmäisen minuutin aikana lausuu sanan konteksti, hän on mitä ilmeisin feministi. Jostakin syystä tämän vähemmistöryhmän täytyy korostaa ylemmyyttään juuri konteksti -sanan käytöllä, vaikka käsitteelle olisi tarjolla erinomainen suomenkielinenkin vastine.

Haluan kuitenkin vielä uskoa, että Rakelin tapauksessa kyseessä oli vain lapsus. Tytöttelystä hän lausuu mm. seuraavaa: olen juuri niin takakireä, että tytöttely saa minut raivon partaalle. Naisena koen tytöttelyn ongelmaksi. Se tuntuu alentavalta ja jopa halventavalta. Nainen, jolla on riittävästi omanarvontuntoa, ei tarvitse kenenkään tytöttelyä tunteakseen itsensä nuorekkaaksi.

Kaikella kunnioituksella, Rakel saa olla tytöttelystä juuri sitä mieltä kuin haluaa. Voin olla näin jalomielinen, koska Rakelkin myönsi toisaalta ymmärtävänsä miehiä tässä asiassa. Rakelin perustelut eivät nyt vain kuitenkaan vakuuttaneet. Esimerkiksi riittävä omanarvontunto kun mielestäni ilmenisi paremminkin siinä, ettei polta hihojaan yhden sanan takia.

Naiset saavat tytötellä Rakelia, mutta miehet eivät. Tasa-arvoistako? Jos siis on itse yksi tytöistä, voi mainiosti tytötellä. Jos ei, sana on kielletty. Ainoa poikkeus sääntöön ovat lapset. Tyttö-sana viittaa lapseen, joten tyttölapsia voi mainiosti kutsua tytöiksi. Kun nainen on täysi-ikäinen, sana ei ole sovelias. No hyvä, että edes lapsia saa vielä sanoa tytöiksi ja pojiksi.

Rakel rinnastaa tytöttelyn jopa työpaikkakiusaamiseen. Tytöttely on vähättelyä ja kuuluu ikäviin kielellisiin syrjintäilmauksiin. Miehet eivät tunnista tytöttelyä vähättelyksi, koska eivät juuri koskaan joudu kuulemaan asiallisissa työympäristöissä naisten suusta olevansa pojuja. Minäkään en kutsu vanhoja naisia mummoiksi tai miehiä fossiileiksi. En myöskään huutele työyhteyksissä, Hei käpy, tules tänne!

Tässä nyt rinnastetaan yhteismitattomia termejä keskenään. Tytölle rinnasteinen termi on tietysti poika – eikä poju, käpy tai fossiili. Kun miehiä nyt kuitenkin pojitellaan jatkuvasti myös asiallisissa työyhteyksissä, olisi aika erikoista tasa-arvoa kieltää naisten nimittäminen tytöiksi. Miksi pojittelu ei ole miehille mikään ongelma, en ainakaan muista koskaan kenenkään asiasta valittaneen. Onko miehillä siis keskimäärin parempi itseluottamus kuin naisilla?

Koko tytöttelyongelmassahan on oikeastaan kyse siitä, että miehillä ja naisilla on keskimäärin erilaiset aivot. Silloin suusta tuleva tekstikin on keskimäärin erilaista. Vai pitääkö tätä vielä rautalangasta jollekulle vääntää? Jos aivot ovat erilaiset, sitä ei millään paheksunnalla tai rangaistuksilla muuteta. Pitäisi vain huomata malka omassakin silmässä. Onko se naisille keskimäärin jotenkin miehiä vaikeampaa?

Rakel ei siis ole kuullut koskaan, että miestä olisi nimitetty pojaksi. Tämä on yhtä uskottava väite kuin Kalevan haastatteleman Anne Moilasen lausuma siitä, ettei koskaan ole kuullut yhtään miestä halventavaa vitsiä. Tässä on kyse samasta ilmiöstä kuin raskaana olevalla naisella, joka yhtäkkiä huomaa ympärillään valtaisan joukon muitakin raskaana olevia, vaikka heitä aiemmin tuskin koskaan noteerasi.

Aivot ovat kiintoisa kapistus. Ne eivät tuota puolueetonta tietoa edes ympäristöstämme. Näemme ja kuulemme maailman sellaisena kuin haluamme. Totuus on siis suhteellinen käsite. Siksi ”totuutta” on helppo käyttää yhteiskunnallisen manipuloinnin välineenä. Tarvitsee vain valittaa kovempaan ääneen kuin muut.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 04.11.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: