ILMASTOSTRATEGIAA – osa 1

Eräänä isänpäivän jälkeisenä, harmaan utuisena ja sateisena arkipäivänä kotipesän yllä kävi mahtava mourunta. Isänmaa siellä ylläpiti puolustuskykyään. Ensimmäisenä tuli mieleen päivitellä, millainen määrä saasteita parhaillaan syydetään ilmakehään. Siinä vaiheessa, kun itse kiikuttaa kierrätykseen jokaisen vessapaperirullahylsyn ja lämpökynttiläkuoren, hallituksen kansalaisille vakavalla naamalla esittämä vetoomus säästötalkoista alkaa kiristää hermoneuroneja. Mutta kun hallitus seuraavassa lauseessa lupaa teollisuudelle lisäydinvoimaa, miljarditakauksia ja kaikkea muuta kivaa, aivojen välittäjäaineet rupeavat jo höyrystymään.

Samaa linjaa jatkaa uutislähetys, jossa yhteen hengenvetoon kerrotaan, kuinka ilmastotalkoiden hintalappu yksityistalouksille on 1000 euroa vuodessa ja kuinka Outokumpu sekä Metso Paper joulun alla lomauttavat 2600 ihmistä useiksi kuukausiksi. Se, että teollisuudelle annetaan lisäoikeuksia maapallon tuhoamiseen samaan aikaan kuin yksityisiä ihmisiä kurmuutetaan, ei ole hyvää politiikkaa. Se ei ole edes hyvää ympäristönsuojelua – oikeastaan se ei ole ympäristönsuojelua lainkaan. Vielä vähemmän se on ihmisensuojelua.

Ei se ole edes hyvää yhteisöllisyyttä. Oikeudenmukaista olisi, että enemmän planeettaamme tuhoavat toiminnot joutuisivat myös enemmän maksamaan. Kansalaisia ei motivoi tällaisten yksipuolisten signaalien vastaanottaminen. Minäkin saatan ensi talvena jättää lämpökynttilän kuoret lajittelematta. Meille kerrotaan, kuinka kaikkia tarvitaan yhteiseen ponnistukseen. Olen samaa mieltä, mutta silloin ei voi olla mahdollista, että suurimmille pössyttelijöille ojennetaan vapaalippuja.

Valitettavasti maapallon pelastamista ei voi jättää yksittäisten ihmisten kontolle. Nyt luotetaan siihen, että ihmisapinat olisivat niin fiksuja, että jättäisivät lämpökynttilät ostamatta (mikä paradoksaalisinta, hallitusvalta kehottaa ostamaan lisää lämpökynttilöitä!) ja käärisivät vain lisää kalsonkeja ympärilleen. Voin ilmoittaa teille päättäjät, että emme ole niin fiksuja. Meidän avullamme maailma ei pelastu. Meidät pitää siihen pakottaa. Meidät pitää pakottaa siihen sitä kautta, että teollisuus kantaa vastuunsa ja se vastuu näkyy täysimääräisenä tuotteiden hinnoissa. Silloin joka toinen lämpökynttilä jäisi ostamatta.

Näyttää siltä, ettei hallitusvallan (sisältää tässä tapauksessa myös opposition) tarkoitus edes ole minkään ilmastouhan voittaminen, vaan tästäkin asiasta on muotoutunut pelkkä hyvä keino rahvaan aisoissa pitämiseksi. Joku uusi uskonto siis. Jostakin syystä kaikille hyvillekin asioille tuntuu käyvän näin, että niitä käytetään muka kansalaisten eduksi, mutta lopputulos onkin pelkän hallitsemisen ja valvontakoneiston lisääminen. Naisten tulo politiikkaan ei ole tätä kuviota mitenkään muuttanut, ehkä päinvastoin.

Hallitus on siis rustannut kasaan ilmastostrategiapaperinsa. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian julkistamistilaisuus pidettiin puolitoista viikkoa sitten. Olisin mielelläni tutustunut tähän strategiaan, mutta jostakin syystä se ei suostunut avautumaan koneellani. Ohjelma vain ilmoitti, että the file is damaged and could not be repaired. Muut pdf –tiedostot kyllä avautuvat moitteetta. Ehkäpä koneeni on niin fiksu, että se edellyttää jotain tasoa avaamiltaan tiedostoilta?

Hallitus arvosti strategiaansa niin paljon, että sitä julkistamaan riitti yksi ministeri. Muistan monia muita pilipalitilaisuuksia, joissa on istunut pitkä rivi ministereitä. Mutta kyllähän superministeri Mauri Pekkarinen tietysti aika monta tavallista ministeriä korvaa. Muistamme, kuinka Pekkarinen erehtyi muutama viikko sitten lausumaan sanan ihminen. Kuten arvata saattaa, se oli jonkinlainen mielenhäiriö. Nyt mantra oli teollinen rakenne. Se lausuttiin useammin kuin tuottavuus aikoinaan eräässä toisessa puheessa. Maamme teollinen rakenne vaatii sitä ja tätä. Ja hallitus tottelee mitään kyseenalaistamatta. Tämän Pekkarinen tiedotustilaisuudessa suoraan myönsi.

Teollisesta rakenteesta on näin tullut maamme poliittiseen keskusteluun uusi kirosana tuottavuuden rinnalle. Pekkarinen kertoi maamme energiankulutuksen kaksinkertaistuneen ja sähkönkulutuksen nelinkertaistuneen vuodesta 1970. Kuinka ollakaan, ihmisten hyvinvointi on kuitenkin edelleen 1970 –luvun tasolla. Tämän todistaa vasta julkistettu Tilastokeskuksen tutkimus, jossa todellisuutta on mitattu bruttokansantuotteen sijasta GPI –mittarilla. Bruttokansantuotetta käytetään yhä elintason parantumisen kuvaajana, vaikka se ei kuvaa elämänlaatua eikä ota huomioon ympäristöarvoja, tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén ihmettelee.

Hallitus siis pitäytyy vanhassa BKT –uskossa jopa ilmastostrategiaa tehdessään. Tällainen ajatusvirhe romuttaa koko strategian mielekkyyden. Jos tavoitteena on maapallon pelastaminen asuttavana, silloin ei voi vedota teolliseen rakenteeseen eikä suunnitella tulevaisuutta kasvavan sähköntarpeen varaan. Näinhän hallituksen paperissa tehdään.

Suuri haloo etenkin vihreiden keskuudessa pidetään siitä, että strategiassa ensimmäisen kerran tavoitellaan energian kokonaiskulutuksen laskua (tai siis pysymistä nykytasolla vuonna 2020). Siitä huolimatta sähkönkulutuksen annetaan kasvaa (10 % vuoteen 2020 mennessä), koska teollisuus niin vaatii ja muustakin kulutuksesta kuulemma siirrytään sähkön käyttöön.

Hallitus on langennut polvilleen ydinvoimalobbareiden eteen. Sen sijaan uusiutuvista lähteistä elantonsa saavia yrittäjiä kuultiin tuskin lainkaan. Se näkyy myös strategiassa ja se näkyi myös tiedotustilaisuudessa. Kun poliitikko on koko ikänsä ollut poliitikko, se ei näköjään mene ohitse jälkiä jättämättä. Tällainen henkilö voi esiintyä ylimielisesti, jos joku esittää hankalan kysymyksen tai voi kieltäytyä uskomasta tosiasioita, kuten totuutta turpeen kivihiiltäkin pahemmasta ympäristötaakasta. Tai hän voi kutsua hallituskumppaneitaan lapsellisiksi, jos nämä näkevät ilmastohypetyksen taakse kätkeytyviä ympäristöarvoja.

Ilmastopaperin yksi pääsanoma on, että hallitus haluaa sähköntuotannon kokonaan kotimaisiin käsiin. Siksi tarvitaan uutta ydinvoimaa. Apinajärjellä ajateltuna tässä ei ole kovin suurta viisautta niin kauan kuin Suomessa ei ole yhtään uraanikaivosta eikä polttoainerikastamoa. Mikä kunta haluaa mailleen kaivoksen, josta eri puolilla maailmaa on niin huonoja kokemuksia, että niistä lähinnä haluttaisiin eroon?

Artikkelin muut osat: Osa 2

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 16.11.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: