ILMASTOSTRATEGIAA –osa 2

Maamme teollinen rakenne ei ole kasvoton. Sillä on suurteollisuuden johtajien kasvot. Näiden miesten, jotka hyvinä aikoina käärivät voitot omiin sekä omistajiensa kirstuun ja huonojen aikojen uhatessa heittävät tuloksen tehneet työntekijät oman onnensa nojaan. Ei siis tietokaan, että suhdanteita edes yritettäisiin tasoittaa. Kaikki jemmaan kertyvä pitää laittaa sileäksi saman tien. Ja vielä sen jälkeenkin, kun yritys on pumpattu täyteen veronmaksajien rahoja, nämäkin rahat kehdataan jakaa johtajien kesken, kuten ulkomaiset pankkien pelastamiskokemukset osoittavat.

Tällaisen pääoman edessä poliitikot nöyristelevät, eivätkä uskalla ryhtyä edessä joka tapauksessa olevaan teolliseen rakennemuutokseen. Maatalouden rakenneuudistus oli paljon helpompaa, kun kohteena oli vain pienviljelijöitä. Nyt vastassa on suurpääoma. Kas, tämähän kuulosta ihan kommunistiselta retoriikalta? No, joka tapauksessa teollisuuden rakennemuutokseen on jossain vaiheessa ryhdyttävä. Nyt siihen olisi hyvä sauma, mutta hallitukselta puuttuu rohkeus. Vai pitäisikö sanoa suoraan, että ilmastostrategia viestii muutosvastarintaa.

Strategiassa on käperrytty perinteisen teollisuuden helmojen suojaan. Teollisuuden, joka tuottaa raskaalla ympäristökuormituksella bulkkituotteita, terästä ja paperia  maailmalle. Tämän teollisuuden edusmiehet ovat jämähtäneet menneisyyden suohon eivätkä osaa muuta kuin huutaa lisää ydinvoimaa, lisää ydinvoimaa! Puunjalostusteollisuuden tilanne osoittaa, kuinka vähäisellä mielikuvituksella ja asiantuntemuksella alaa on johdettu ja mihin tällaisen teollisuuden johdolla päädytään. Sitä ei enää pelasta mikään sähkön hinnalla houkuttelu.

Strategiassa ei ole kuunneltu uusiutuvan energiasektorin näkemystä, jonka mukaan maallamme olisi mahdollisuus paljon korkeampaankin uusiutuvan energian osuuteen kuin mitä hallitus esittää ( 38% vuoteen 2020 mennessä). VTT:n laskelmat vahvistavat tämän todeksi. Meillä olisi moninkertaiset mahdollisuudet selvitä haasteista myös ilman ydinvoimaa. Uusiutuvan energiasektorin ja ympäristöalan yrittäjät olisi se taho, joka pystyisi työllistämään perinteisen teollisuuden ulos potkimat ihmiset ja enemmänkin. Ala työllistää jo nyt enemmän kuin koko perinteinen metalliteollisuus ja omaa valtavan kasvupotentiaalin.

Tähän alaan satsaaminen tuottaisi myös uusia merkittäviä vientiyrityksiä. Suomi siis haaskaa kaikkien aikojen tilaisuuden uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Olemme jo nyt pahasti jälkijunassa, jos verrataan vaikkapa Tanskaan, Ruotsiin tai Saksaan, mutta kohta jäämme todellisiksi peränpitäjiksi, kun kansainväliset ympäristömarkkinat täyttyvät muiden maiden innovaatioilla.

Tuulienergia on vihdoin pääsemässä valtiovallan suosioon, mutta moni muu ala on strategiassa aliedustettuna. Otanpa vain yhden esimerkin, biokaasun. Siitä ministeri Pekkarisella pitäisi olla ihan henkilökohtaistakin kokemusta, sillä hän ajoi aikoinaan biokaasuautolla ja kävi tankkaamassa maatilakaasua Erkki Kalmarin tilalla, jossa on Suomen ainoa (!) biometaanin tankkausasema. Esimerkiksi Ruotsissa niitä on toistasataa. Ministerin omakohtaisesta kokemuksesta huolimatta biokaasun käyttö on Suomessa aivan lapsenkengissä eikä strategia tunnu tuovan asiaan mitään uutta. Suunnitellut syöttötariffitkin koskisivat vain teollisen mittakaavan biokaasutuotantoa.

Biometaani olisi taloudellisin, helpoin, nopein ja ympäristöystävällisin (tai oikeastaan ainoa) tapa siirtyä lähes päästöttömään autoiluun. Ekvivalenttihinta on puolet bensan hinnasta, auton teho jopa paranee, kaasujärjestelmä on käytännössä huoltovapaa ja bi-fuel kaasuautoja tekevät jo lähes kaikki autonvalmistajat. Kasvihuonepäästöt ovat nolla (tai jopa negatiivisia). Käytössä olevista biopolttoaineista biometaani on valmistuksen kokonaishyötysuhteeltaan ylivoimaisesti paras. Biokaasulaitoksen takaisinmaksuaika on 5-7 vuotta.

Lähes kaikki orgaaninen aines soveltuu biokaasun tuotantoon. Biokaasureaktoreita kannattaisi rakentaa ainakin maatiloille ja jätevedenpuhdistamoille. Kaasun ohella syntyvä massa voidaan varsinkin maatiloilla käyttää maanparannukseen, jolloin ympäristövaikutuksiltaan mittava keinolannoitekuormitus pienenisi. Käsittely parantaa monella muullakin tavalla maatilan toimintoja ja taloutta. Bioreaktoriin käytettävä massa hajoaa joka tapauksessa, vaikkei sitä mitenkään  hyödynnettäisikään. Tämähän on se logiikka, jolla Pekkarinen yrittää tehdä turpeenpoltosta hovikelpoista, mutta turve ja biomassa nyt vain ovat kaksi täysin eri asiaa.

Mitä meillä siis odotetaan? Euroopassa on yli 800 000 kaasuautoa, jotka tosin liikkuvat vielä pääosin maakaasulla. Sekin tuottaa 20 %  vähemmän päästöjä kuin bensiini. Saksassa oli jo vuonna 2006 noin 4 000 biokaasureaktoria, joista reilusti yli 90 prosenttia oli maatilakokoluokan laitoksia.  Biokaasulaitosten valtakunnan verkkoon tuottamasta sähköstä maksetaan siellä hyvä hinta. Reaktoreita on tarkoitus tehdä jopa 30 000, jolloin niiden sähköntuotanto vastaisi jo useita ydinvoimaloita.

Tuuli- ja bioenergialle luotu syöttötariffi on tuonut Saksaan 125 000 uutta työpaikkaa. Uusiutuvan sähkön tuotanto on kaksinkertaistunut kuudessa vuodessa ja se aiotaan edelleen nelinkertaistaa vuoteen 2030 mennessä. Hyödyt (8,4 miljardia euroa vuonna 2006) ovat vuositasolla lähes kolme kertaa kustannuksia suuremmat. Sähkön hinta on suhteellisesti laskenut.

Näin siis muualla. Suomessa vastaavaa kehitystä ei ole tapahtunut, koska maamme ainoa mantra on tuontipolttoaineella toimiva ydinvoima – viedään nekin rahat ulkomaille ja samalla vaarannetaan tulevien sukupolvien elämä. Käytännössä kaikki viidennestä ydinvoimalasta eduskunnalle vuoden 2002 lupakäsittelyn yhteydessä annetut lupaukset on rikottu. Erityisesti ihmetyttää Keskustapuolueen käytös. Heidän luulisi olevan kotimaisuuden, hajautetun toimintamallin ja maaseudun asialla. Kumpikohan malli on toimintavarmempi esimerkiksi kriisitilanteissa: 5000 myllyä ympäri maata vai muutama ydinvoimamylly parilla kolmella paikkakunnalla?

Hallituksen strategiapaperi on saanut kylmää kyytiä myös Ilmastofoorumi ry:n puheenjohtajalta Pasi Matilaiselta, jonka mielestä pössyttelyä pitäisi jatkaa entiseen malliin ja 1000 euroakin on liikaa vaadittu maapallon pelastamisesta. Todettakoon nyt varmuuden vuoksi, että apinat ovat tällaisesta matilaispolitiikasta niin kaukana kuin mahdollista. Joku näsäviisas sanoisi tietysti tähän, että silloinhan hallituksen paperi on hyvä kompromissi. Valitettavasti planeettamme ympäristöyhtälö vain on sellainen, ettei se kestä enää yhtään kompromissia.

Ilmastofoorumin tapaisia näkemyksiä on mahdoton ymmärtää, vaikka olisikin sitä mieltä, että kasvihuoneilmiö on pelkästään luonnollista suursäätilan vaihtelua. Tällä filosofialla ajateltuna siis olisi täysin hyväksyttävää jatkaa planeettamme tuhoon johtavalla jatkuvan kasvun tiellä – ja samalla päästää ilmaan kaikki mahdollinen piipuista tuleva moska. Ehkä heille ei ole vielä selvinnyt, että mm. ihminen hengittää juuri tätä samaa ilmaa, joka heidän mielestään kelpaa yhteiseksi kaatopaikaksi.

Jos siis ihan oikeasti haluaisimme pelastaa maapallomme, lasku suomalaiselle kotitaloudelle olisi mieluummin 10 000 kuin 1000 euroa vuodessa. Apinat ovat tähän valmiita, kunhan vaan muutkin  kantavat vastuunsa. Lehtitietojen perusteella arvioituna hallitus ei ole tähän valmis. Se esittää kauniita tavoitteita, mutta keinoja ei uskalleta ääneen sanoa. Tässä nyt malliksi apina-aivojen muutaman neuronin yhteentörmäyksen tuloksena ensiksi syntyneet ajatelmat:

  • suora sähkölämmitys asuntojen lämmitysmuotona kielletään vuodesta 2010 alkaen.
  • vanhojen sähkölämmitystalojen lämmitysjärjestelmää täydennetään lisäenergialähteellä, vähintään ilmalämpöpumpulla, vuoteen 2015 mennessä.
  • öljylämmityksessä siirrytään puuöljyn käyttöön viimeistään vuonna 2015.
  • rakentamisessa siirrytään matalaenergiatekniikkaan viimeistään vuonna 2012.
  • Suomessa myydään fossiilista polttoainetta käyttäviä autoja vuoteen 2012 asti. Sen jälkeen siirrytään biometaanikauteen siten, että bensiinin ja dieselin myynti liikenteeseen lopetetaan vuonna 2020.
  • edellinen tarkoittaa, että kaukaa viisas ostaisi jo tästä hetkestä lähtien bi-fuel auton.

Tämä utopia ei tietysti toteudu niin kauan kuin maailman johtajia heiluttavat perinteisiin jämähtäneet suuryritykset. Ihan vaan esimerkkinä mainitsen Shell Oy:n. Mutta kas kummaa, Shellin hallituksen puheenjohtajahan on yksi Euroopan virallisesti viisaimmista ihmisistä. Jos Jorma Ollila nyt todistaisi viisautensa, hänen Shellinsä ottaisi biokaasuasian omakseen. Tuotanto – ja jakeluverkosto olisi valmiina alta aikayksikön. En kylläkään ole ihan vakuuttunut siitä, kannattaisiko biokaasuasia uhrata pörssiyhtiön rahastusautomaatiksi.

Suomessa rakennetaan parhaillaan maailman suurinta ydinvoimalaa ja maailman suurinta turvevoimalaa. Tämä kai kertoo kaiken nykyisestä ympäristöpolitiikastamme sekä poliitikkojemme innovointikyvystä – tai kyvyttömyydestä.

Artikkelin muut osat: Osa 1

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 19.11.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: