ITSEPÄISYYSPÄIVÄ

Itsenäisyyspäivä on taas takanapäin ja kynttilöitä poltettu ikkunalla. Valitettavan harva enää muistaa tai edes tietää tätä perinnettä. Eniten julkisuutta tänä juhlapäivänä saa aina pohdinta siitä, kuka linnan juhlissa mahtaa olla illan (tai yön) kuningatar, kenellä on anteliain puku tai kuka on muutoin pornoimman näköinen. Tässä on tietysti se hyvä puoli, että miehillekin on juhlissa jotain katsottavaa – perhesopu säilyy, kun kerrankin on jotain yhteistä tekemistä television ääressä.

Iltalehti listasi kymmenen kuuminta typyä, joista kansan himoja parhaiten tyydytti teiniprinsessa Anna Abreu. Hyvä valinta, kuten toiseksi sijoittunut suunnistajaneito Minna Kauppikin. Ennakolta eniten hehkutetut poliitikot jäivät kauas taakse. Ehkä rahvas ei olekaan niin tyhmää kuin apina on luullut? Kiinnostavampaa kuin voittajat, on kuitenkin se, kenet lehti listalleen kelpuutti. Voittajaparia lukuun ottamatta muut olivat poliitikkoja tai julkkisvaimoja: neljä kokoomustaustaista, kaksi keskustaan laskettavaa ja kaksi demarinaista. Moni todella upea nainen ja puku oli jäänyt pois listalta. Ihan vaan esimerkkinä voisi mainita voimistelija Iida Taarin.

Mutta mikä olikaan puolueiden kannatus tässä äänestyksessä? Aivan aluksi täytyy kuitenkin ihmetellä sitä, ettei eräs Jutta U päässyt koko listalle eikä hänen kuviaan muutoinkaan näkynyt muualla kuin ehkä Demarin ja puolueen pää-äänenkannattajan Hesarin sivuilla. Näin siitä huolimatta, että hän oli ehdottomasti pornoin koko joukosta. Se vain jotenkin huokuu hänen kasvoistaan ja olemuksestaan. Jostakin syystä hänen näkemisensä tuo aina mieleen kohtauksen alan laajalle levinneessä valistusmateriaalissa.

Tällä kertaa vaikutelmaa täydensi puku, joka paljasti nännien nöpötyksen – tai joka oli rakennettu aiheuttamaan sellaisen mielikuvan. Ehkä tämä vaikutelma on osittain peräisin Urpilaisen vaatesuunnittelijalta Tiia Vanhatapiolta, joka on suunnitellut asuja myös burlesque-taiteilija Dita von Teeselle. Kannattaa googlata ja ihmetellä yhdennäköisyyttä. Demarien tappiota täydensi se, että eräs Maria G-R ei myöskään päässyt listalle eikä herättänyt minkäänlaisia intohimoja toimittajissa.

Kokoomuksen kolme kansanedustajaa saivat yhteensä 3,3 prosentin äänisaaliin. Ilkka Kanervan puoliso Elina Kiikko sai saman verran ääniä kuin kansanedustajat yhteensä eli hän pääsi tässä näpäyttämään keväällä tekstiviestijupakasta elämöineitä kokoomusnaisia. Jos nämä kaikki kuitenkin lasketaan yhteisymmärryksessä yhteen, kokoomuksen kannatukseksi saadaan 6,6 prosenttia.

Miten sitten kävi demarinaisille? Listalle päässyt kansanedustaja ja Kanki-Kaikkosen puoliso Satu sai yhtä paljon ääniä kuin Mikael Jungnerin vaimo Maria. Yhdessä he päivittivät kokoomuksen nelikon 0,5 prosenttiyksiköllä eli heidän tuloksensa oli 7,1 %.  Tätä voinee kutsua jopa torjuntavoitoksi. Sivumennen sanoen, kuntavaalien voittajat eli vihreät loistivat nyt poissaolollaan.

Tästä terävimmät lukijat voivatkin jo tehdä sen johtopäätöksen, että keskustapuolue kiri selvään voittoon ja kuittasi näin kuntavaalitappionsa loistokkaalla tavalla. Kisa ei tietysti voi olla täysin rehti, jos osa kilpailijoista on joskus valittu Euroopan kauneimpien joukkoon. Mutta että pääministerin uusi morsian Sirkka Mertalakin päihitti kirkkaasti kaikki edellä luetellut poliittiset leidit, kertoo jo rökälevoitosta. Mertala on tässä siis röyhkeästi ja lupaa kysymättä laskettu kuuluvaksi keskustan riveihin.

Keskustapuolueen kannatus oli yhteensä 30,7 prosenttia. Sekään ei olisi riittänyt Anna Abreun päihittämiseen. Annalla menee nyt lujaa, toivotaan, että tahti jatkuu samalla mitalla kansainvälisillä areenoilla. Se helpottaisi kovasti myös Jorma Ollilan johtaman maabrändityöryhmän onnistumista työssään. (Ellei ulkoministeriö vielä tajunnut, niin sijoittakaa nyt ihmeessä muutama miljoona Annan uran edistämiseen!)

Itse asiassa minun piti kirjoittaa itsepäisyyspäivästä vain alkukevennys totuutta käsittelevään juttuun. Jostakin syystä aihe vain ryöstäytyi käsistä. Tässä sitä nyt ollaan – paras kai heittää tämä blogiin, ettei aherrus mene ihan harakoille. Ai että mitä linnan juhlilla on tekemistä totuuden kanssa? Eipä varmaan paljoakaan. Tai voisihan sen ymmärtää todisteeksi erästä paljon hoettua ”totuutta” vastaan.

Meillehän syötetään johdonmukaisesti sellaista käsitystä, että maailma olisi miesten maailma. En nyt käy tässä selostamaan hokeman ideologista taustaa, mutta sen tueksi ei ole olemassa muuta kuin mielipide. Tietysti asia voi siltä näyttää, jos pintakiiltoa ei vaivaudu yhtään raaputtamaan. Todellinen valta kun ei aina majaile siellä, missä se ensisilmäyksellä näyttäisi viihtyvän.

Naisten ei siis tarvitse muuta kuin laittaa ylleen hieman pornahtava leninki, niin koko maa saadaan sekaisin. Ja tämähän on vain pieni häivähdys vallan naisellisesta kaikkivoipaisuudesta. Urokset ovat harmaata massaa, jonka tehtävä on turvata naaraiden hyvinvointi. Sota on tämän yhtälön äärimmäinen esimerkki. Sen vuoksi on sentään kohtuullista, että YLE esittää joka vuosi elokuvan Tuntematon sotilas. Sitä katsellessa ei voi olla muistamatta omaa isää, joka onneksi selvisi helvetistä hengissä. Toivottavasti feministitkin joskus malttaisivat elokuvan katsoa.

Mutta eihän meidän tarvitse lähteä sotimaan todetaksemme, että miesten osa on olla statisti elämän kiertokulussa. Voimme pysyä turvallisesti linnan parketilla. Sinnehän houkutellaan kadettinuorukaisia todennäköisesti jopa ilman palkkaa  – vain olemaan yksinäisten naisvieraiden ilona ja tanssittajina. Jos linnan väki aidosti olisi huolissaan tasa-arvon toteutumisesta, tarjolla olisi seuralaisia myös yksinäisille miesvieraille. Paremman puutteessa kadettineitokaisetkin varmaan kelpaisivat.

Entä mitä meidän pitäisi ajatella linnan juhlien tv-selostuksista? Varmaan ihan samaa kuin esimerkiksi Oscar –gaalan tai minkä muun vastaavan maailman tärkeimmän tapahtuman selostuksista. Ainoa asiantuntija, joka koskaan näissä selostuskopeissa on istunut, on muodin asiantuntija! Varmaan on apinamaisen typerää ajatella, että sehän olisi vallan otollinen paikka jollekin maanpuolustuksen tai historian dosentille (tai Oscarien kyseessä ollen elokuvakriitikolle).

Oikeastaan meidän ei tarvitse saman asian havainnollistamiseksi mennä edes linnan juhliin. Jokainen parisuhteen kynnykselle päässyt voi todeta sen omassa elämässään. Siis sen, kuinka urospuolinen apina tuntee suurta halua (seksin lisäksi tietysti) suojella mahdollista uutta kumppaniaan kaikilta maailman vaaroilta, sankarillisesti viimeiseen hengenvetoon saakka. Ja kuinka naarasapinalle kaikkein tärkeintä maailmassa on turvallisuus.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 07.12.2008.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: