TOTUUTTA ETSIMÄSSÄ – osa3

Eräs Nassim Nicholas Taleb toteaa viisaasti: Älä lue sanomalehtiä uutisten vuoksi. Parhaiten uutisista kuulee kahviloissa, ravintoloissa ja tietenkin juhlissa. Todellista elämää ei siis löydä uutisvälineistä vaan siihen osallistumalla. Tärkeämpää on tietää, kuinka kaverisi pikku nassikka on saanut ensimmäisen hampaansa kuin että jossain Ukrainassa on sortunut kerrostalo.

Taleb on kerettiläinen toisinajattelija ja menestynyt tiedemies, moniosaaja ja professori, joka olisi muutama sata vuotta sitten poltettu elävänä roviolla. Isokenkäisiä vihamiehiä hän on saanut roppakaupalla nytkin, sillä kaikki eivät pidä siitä, että heidän turvallista pikku todellisuuttaan järkytetään. Hän varoittaa luottamasta kehenkään, joka käyttää solmiota. Hän ei katso televisiota ja lukee lehtiäkin vain poikkeuksellisesti. Silti hän tietää maailman epävarmuudesta enemmän kuin kukaan. Tai kenellekään muulle siitä tiedosta ei ainakaan makseta yhtä paljon kuin hänelle. Hän keksi Mustan Joutsenen olemassaolon ja kirjoitti siitä kirjan.

Apinankin täytyy siis korjata viimeksi sanomaansa. Maailman uutisten määrää ei lasketa miljoonissa, vaan miljardeissa. Jokaisella ihmisellä on joka päivä ainakin yksi uutinen kerrottavanaan. Monilla niitä on kymmeniä tai satoja. Maapallolla syntyy päivittäin uusia totuuksia yhtä käsittämätön määrä kuin veroparatiiseissa on dollareita. Kuinka vähän tästä kokonaisuudesta ymmärrämmekään. Mustilla Joutsenilla on siten miljoonia – ei vaan miljardeja mahdollisuuksia yllättää.

Mikä parasta, 99.9 prosenttia näistä totuuksista on positiivisia. Ajattele vaikka sitä, kuinka monta kohtaamista päivän mittaan kohdallesi sattuu, jos kävelet kaupungilla ja välillä sujahdat vaikka metroon. Kuinka monta ystävällistä kohtaamista! Joskus joku jopa katsoo silmiin ja hymyilee. Päiväsi on pelastettu. Tai joku kaunotar on jättänyt kesähelteellä rintaliivit kotiin – ja elämäsi pidentyy viikolla. Ajattele kuinka ylivoimainen enemmistö kohtaamistasi ihmisistä on paitsi ystävällisiä ja kohteliaita, myös ahkeria, tunnollisia, rakastettavia ja elämää pohtivia älykköjä.

Sitten tulee se tuhannes vastaantulija, joka ryöstää, haukkuu, huijaa tai yksinkertaisesti vain on epäkohtelias. Tai sitten hän on ottanut aamulla taskuunsa käsiaseen ja alkaa käyttää sitä Mustan Joutsenen lailla. Vasta tämä kohtaaminen on ”oikea” uutinen, joka leviää hetkessä ympäri maapallon. Kaikki päivittelevät kuinka paha ihminen onkaan. ”Tiedostaville” bloggaajille syntyy jutunjuurta ja tapahtuman merkitys paisuu arvoaan suuremmaksi.

Evoluutio on tehnyt apinoista hyväluontoisia eläimiä. Muutoin emme olisi enää edes hengissä. Olisimme vain epäonnistunut koe-erä, jonka luonnonvalinta olisi hylännyt kelvottomana. Tämä ehkä selittää muoti- ja ruokablogien suuren suosion. Tiedättehän nämä elämänmyönteiset nurkkaukset, joissa pohditaan, laittaisinko tänään päälleni farkut vai nahkahameen ja kannattaisiko seuraavalle aterialle valmistaa pyttipannua vai muikkukeittoa. Tästähän se elämä koostuu – seksin lisäksi tietysti.

Jotkut ovatkin sitten niin avoimia, että jakavat myös yksityisyytensä toisten kanssa. Sillä tavalla voi jopa ansaita omaisuuksia. Klassinen esimerkki on eräs Jennifer Kaye Ringley, joka 12 vuotta sitten keksi asentaa kotiinsa nettikameran. Parhaimmillaan yhden vuorokauden aikana JenniCamin tapahtumia seurasi neljä miljoonaa ihmistä eri puolilla maapalloa. Houkuttimena oli tietysti se, että kuvassa saattoi vilahtaa paljasta ihoa ja jopa todisteita seksin harrastamisesta. Tämän jälkeen on tietysti aivan turha ihmetellä BB -talon suosiota.

Edellä kerrotun totuuden perusteella arvioituna apina on elänyt elämänsä täysin väärin, kun on koko ikänsä vältellyt baareja ja juhlia, katsonut televisiosta pelkkiä ajankohtaisohjelmia ja luontodokumentteja sekä kaiken kukkuraksi ruvennut lukemaan lehtien pääkirjoituksiakin. Tämä viimeksi mainittu seikka kuulostaa kyllä jo melko huolestuttavalta. Ja ainoa BB, jota apina jaksaa katsoa, on se alkuperäinen, ranskalainen versio.

Toisaalta, ei kai apinakaan voi elää elämäänsä kuin omilla aivoillaan. Minusta ei nyt vaan olisi tullut mitään muoti- tai ruokabloggaajaa eikä kukaan varmaan olisi kiinnostunut siitäkään, että olisin viritellyt nettikameroita pesäni nurkkiin. Joku voisi tietysti kysyä, onko apina kateellinen muotiblogien suosiosta. Totuuden asialla kun ollaan, niin kaipa sellainenkin joskus tulee mieleen. Tosin apina ei ole koskaan halunnut olla missään keskipisteenä, joten siinä mielessä mahdollisimman matala profiili on vain hyväksi. Sen sijaan apina voisi olla kateellinen sponsoreista.

Muotiblogien kirjoittajiahan kutsutaan kaikenkarvaisiin juhliin ja heille sponssataan monenlaista kivaa autoista alkaen. Sen verran inhimillisyyttä apinastakin löytyy, että ilmaston tila tai maailman köyhyys saa väistyä, jos sellainen Canon EOS 5D Mark II varustettuna EF 70-200 mm F 2.8L IS USM –objektiivilla tupsahtaisi postilaatikkoon. Laajakulmapää on jo hallussa, sillä apina on ikuistanut maailmaa Canoneilla jo kohta 40 vuotta. Kaipa Suomen Canonilla joku naisjohtajakin lienee – slurps, slurps. Apina lupaa kirjoittaa pari positiivista riviä vaikka feminismistä – no hyvä on, vaikka kokonaisen kappaleen, jos lahjus tulee verovapaasti…

Elämä ei siis löydy ainakaan sanomalehdistä. Uutisvälineiden totuuteen jämähtäville voi käydä huonosti. Voidaan puhua jopa totuuden uhreista. Matti Saari saattoi olla malliesimerkki täydellisyyteen pyrkivän ihmisen tragediasta, kun hän julkisiin totuuksiin törmätessään ei osannut etsiä tai ei löytänyt tarpeeksi hyväluontoisia ihmissuhteita. Jos lapsuudesta saakka on kuvitellut, että maailma on oikeudenmukainen, uutisvirran yksipuolisuus saattaa musertaa ja ihmisviha voi olla yksinäisyyden luonnollinen lopputulos.

Totuus on huikeasti yliarvostettu asia. Se on niitä eniten lasten päähän taottuja hyvän kasvatuksen ja hyvän ihmisen periaatteita. Se on kasvatuksen keskeinen sanoma. Lapsen menestymisen kannalta saattaisi kuitenkin olla parempi opettaa, kuinka valehdella jäämättä kiinni tai kuinka tunnistaa tilanteet, joissa ei kannata olla liian rehellinen – sillä sehän on ihmisyhteisön toimintaperiaate. Mietipä vain päivittäistä käyttäytymistäsi. Aina ei kannata sanoa ääneen, mitä miettii. Jos vaimo tai tyttöystävä sattuu kysymään olenko mielestäsi lihonut tai vieläkö rakastat minua, tarjolla on vain yksi oikea vastaus, jos parisuhde-elämä sinua edelleen kiinnostaa.

Hormonisilmälasit pelastavat monesta pahasta paikasta. Se siis tarkoittaa tilannetta, jossa hormoniryöpsähdys tekee kumppanista maailman kauneimman ja upeimman ihmisen – vähäksi aikaa. Silloin on helppo vastata naaraan kysymykseen, olenko tärkein nainen maailmassa tai miltä tämä pusero näyttää. Myöhemminkään, hormonisilmälasien voimakkuuden heikentyessä, ei kannata ryhtyä rehelliseksi, jos haluaa seksiä jatkossakin. Useimmat apinat sentään ovat sen verran fiksuja, että ovat oppineet oikeat vastaukset suhteen alussa ja muistavat ne myöhemminkin.

Huijaamista on myös se, että ”unohdat” kertoa asioita muille. Aina et tunnusta tosiasioita edes itsellesi. Ihmisaivojen energiasta kuluu valtavasti voimavaroja asioiden tai tapahtumien salailuun ja jopa tunteiden peittämiseen ja turruttamiseen, tapahtuu se sitten minkä sijaistoiminnan avulla tahansa. Viina, huumeet, seksi, shoppailu, kuluttaminen, kuntoilu, henkinen ja uskonnollinen harjoitus, kaikki kelpaavat. Ihminen on ylivoimaisen taitava huijaamaan itseään.

Näennäisellä totuuden ja rehellisyyden vaatimuksilla hallitaan toisia. Tätä viestiä tulee niin mahdollisuuksien kuin todennäköisyyksienkin maailmasta. Totuuden puhujaa harvoin palkitaan. Harri Ollinkaan ei olisi kannattanut olla rehellinen viime keväänä. Totuus onkin kaksiteräinen miekka. Toisaalta se on avoimuutta, joka on riikinkukon pyrstön tapaan yksilölle äärimmäisen kallis signaali. Sen tavoittelu siis kannattaa, vaikkei sitä saavuttaisikaan. Toisaalta ihmisyhteisö on valheiden verkosto, joka ei pysyisi pystyssä, jos kaikki olisivat täysin rehellisiä.

Sosiaalisuus on toisaalta itsekkyyttä, oman paikan ja edun petaamista ja pelaamista yhteisössä. Toiset käyttävät siinä kyynärpäitä, jotkut osaavat toimia hienovaraisemmin. Sosiaalinen arvosi mitataan sillä, kuinka hyvin osaat valehdella ilman että korvasi heiluvat. Kaikki eivät ole yhtä hyviä pelimiehiä tässäkään suhteessa.

Tärkein kysymys totuudenkin suhteen taitaa siis olla: saako sillä seksiä? Kuinka moni voi sanoa olevansa täysin rehellinen ihmissuhteissaan? Kuinka moni ei ole koskaan parannellut mitään luonnollisia ominaisuuksiaan? Ei ole käyttänyt ripsiväriä, ajellut ihokarvoja, käyttänyt huulipunaa – tai lätrännyt silikonien kanssa?

Vain puolet brittimiehistä on edes sen verran rehellisiä, että tunnustaa valehdelleensa lukuharrastuksistaan naisille. Toinen puolikas ei myönnä sitä edes itselleen. Ehkä heti ensitreffeillä ei kannatakaan myöntää, että Jallu on paitsi mielijuomasi myös mielilukemistosi. Paljon viisaampaa on höpistä jotain valkoviinistä ja Sartresta tai punaviinistä ja Shakespearesta.

Koska miehet ovat visuaalisia olentoja, naiset kohentavat ulkonäköään. Ja koska naiset ovat henkisiä olentoja, miehet yrittävät olla itseään parempia ”henkisesti”. Toisaalta, kuinka epätoivoisesti miehet haluaisivatkaan isomman peniksen. Jos sellainen pilleri tulisi (ihan oikeasti) markkinoille, Viagrankin myyntiluvut haalistuisivat olemattomiin. Kokohan on se salainen miehen mitta. Ja koska se on niin totta, kristillinen kulttuuri haluaa pitää sen täydellisesti piilossa.

Ehkä pilleripenis ei naisia kuitenkaan vakuuttaisi, koska he pystyvät haistamaan oikean alfauroksen vaatteiden läpikin. Siksi vain äärimmäisillä huippu-uroksilla on varaa olla huijaamatta. He voivat tapaamisen ensi sekunnilla kysyä, mennäänkö meille vai teille – asia, jonka kysymiseen normiapinalta kuluu päiviä, viikkoja tai kuukausia. Eräät joutuvat odottamaan jopa papin siunausta.

Alfauroksille Jallun käytöstä puhuminen ja rakastajattarien pitäminen on vain osoitus elinvoimaisuudesta. Tavallisen apinan ei kannata kokeilla tätä kotona. Ei kannata kertoa rakastajattaresta vaimolle, ellei tämä pidä sinua yhtä suurena uroksena kuin itse kuvittelet olevasi.

Kuinka paljon energiaa valehteluun tarvitaan? Täysin epätieteellisesti voisi sanoa, että suomalaisten valehteluun tarvitaan 0,54 TWh energiaa vuodessa. Tähän tulokseen päästään yksinkertaisella Kallion laskuopilla. Ihmisen kuluttamasta energiasta 20 prosenttia käytetään aivojen toimintaan. Jos ihmisen keskimääräinen energiankulutus olisi 10 MJ päivässä ja jos varovaisesti arvioisimme, että puolet aivokapasiteetistamme kuluu kaiken maailman huijaamiseen, päästään edellä mainittuun lukuun. Siitä ei vielä kasvihuoneilmiö riehaannu, sillä se on vain 13.5 prosenttia Loviisan toisen ydinmyllyn vuotuisesta sähköntuotannosta.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 30.12.2008.

Yksi vastaus to “TOTUUTTA ETSIMÄSSÄ – osa3”

  1. […] joutsenen keksijä Nassim Nicholas Talebin mielestä juhlat ovat lähes tärkeintä elämässä. Opiskelu on jotain muuta kuin pelkkää tietojen päähän […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: