LEHMIÄ JA VILLINAUTOJA

Onko ihmislaji evoluution suuri virhe? Laji, joka kaikin keinoin yrittää päästä evoluution otteesta eroon – ja saattaa siinä lopulta onnistuakin? Lopputulosta olisi kiintoisa olla seuraamassa, mutta siihen eivät apinan vuodet enää riitä. Onko tosiaan niin, että ihmislajin kehittyneisyyttä mitataan sillä, kuinka vähällä naaras selviää lisääntymisestä? Tähän suuntaa ollaan näköjään yhä kiihtyvällä vauhdilla menossa.

Yksittäisen naaraan synnyttämien jälkeläisten määrä on vähentynyt dramaattisesti. Moni naaras selvittää elämän lisääntymättä ja useimmat muutkin synnyttävät vain kerran tai kaksi – ja entistä usemammin keisarinleikkauksella. Ei sillä väliä, että sektio altistaa sekä äidin että vauvan monille komplikaatioille, aineenvaihduntahäiriöille ja jopa elinikäisille vaivoille, kuten astmalle. Esimerkiksi äidin riski kuolla keuhkoveritulppaan on 26-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna

Eikä sitä ainoatakaan jälkeläistä tarvitse enää kannella mukanaan, kuten vielä kaikki apinat ja luonnonoloissa elävät kansat tekevät. Välitön helpotus on äidille suuri, mutta vauvalta ei kukaan ole kysynyt mitään. Vauvan turvallisuusvajeen seuraukset näkyvät vasta niin myöhään, ettei sitä osata yhdistää näin triviaaliin asiaan. Lastenvaunut, vesivessan ohella maailman typerin keksintö, ovat helpottaneet naisten elämää jo kauan. Ei sillä väliä, että lapset ovat niissä yksin ilman kontaktia emoon. On jopa keksitty rattaat, joissa äidin ei edes tarvitse katsella lastaan. Onneksi nämä sentään on jo todettu vahingollisiksi.

Pulloruokinta on niin kätevää ja säästää äidin rintoja tärkeämpiin (?) tarkoituksiin. Ei sillä väliä, että äidinmaidolla on todettu olevan lapsen terveyden ja kehityksen kannalta ominaisuuksia, joita ei saa mistään muualta ja että korvikeruokinta altistaa sekä lapsen että äidin monille terveysriskeille. Silläkään ei ole mitään merkitystä, että pitkä imetys suojaa naisia rintasyövältä. Eikä silläkään tietysti ole mitään väliä, että vastikemaitoa tuottavat kansainväliset yritykset toimivat tupakkayhtiöiden tavoin yrittäessään mitätöidä rintaruokintaa vain omien voittojensa maksimoimiseksi.

Jo varsin kauan sitten varakkaampi väki keksi, ettei äidin tarvitse myöskään kasvattaa lastaan. Näin äidit ovat vuosituhansien ajan päässeet toteuttamaan itseään, sillä lapsen kasvatus ei ilmeisesti sitä ole. Lastenhoitajat ovat mahdollistaneet sen, että omien vanhepien ei ole tarvinnut kuin käydä sanomassa hyvää yötä, jos ovat sattuneet paikalla olemaan. Briteissä lapset on laitettu sisäoppilaitoksiin ja Eurooppa on nyt hurahtanut feministien suureen ääneen vaatimiin päivähoitolaitoksiin. Ei sillä väliä, jos hoitotäti huitoo lasta harjalla päähän, kuten apinanpoikaselle tapahtui pienenä, tai että lasten rakkauden, turvallisuuden ja huomion tarve ei tule suuressa ryhmässä tyydytetyksi.

Kuninkaallisten mallista, jossa jokaisella perillisellä oli vähintään yksi hoitaja, on tietysti pitkä matka nykyiseen karvalakkimalliin, jossa kilpaillaan siitä, kuinka monta lasta yksi hoitaja pystyy käsittelemään. Tuottavuus on tässäkin avainsana. Ja Sari Sarkomaa halusi tänäisessä mediassa [1] nimenomaan todistaa, että hän ei ainakaan ole tuottavuutta vastaan, vaan äitien pitää päästä töihin, koska laitoshoito on niiiin loistavaa… Sarkomaan mielestä naisilla on oikeus käydä töissä. Kukaan ei ole kiinnostunut siitä, olisiko lapsilla oikeus äitiinsä?

Tuottavuudella varmistetaan, että kansalaisilla on rahaa ostaa taulutelevisioita ja autoja ja hieromasauvoja sekä muita elämälle tärkeitä tavaroita. Tuottavuus on aikamme uskonto. Kauhistelemme muinaisten kulttuurien tapaa uhrata lapsia jumalilleen – mutta mitäpä muuta laitoshoito on kuin lasten uhraamista tuottavuuden alttarilla? Ruumis ehkä pysyy hengissä, mutta mielen terveydestä ei kukaan ole kiinnostunut.

Ja tästä kasvatusvastuusta haluavat eroon nimenomaan he, joilla tähän tehtävään on evoluution itsensä tuunaamat äidin biokemialla varustetut aivot. Äitiyden edellytykset syntyvät jo alkionkehityksen aikana, kun naarassikiö altistuu lähes pelkästään naishormoneille. Sellaisiakin naisia keskuudessamme tosin vaikuttaa, jotka ovat kohdussa joutuneet vahingossa mieshormonialtistuksen kohteeksi. Näillä naisilla ei ole äidillisiä taipumuksia ja he harvoin edes hankkivat lapsia.

Raskausaikana naishormonien määrä nousee huimasti, esimerkiksi progesteronin määrä voi tuhatkertaistua. Tällä kaikella on vaikutuksensa myös oksitosiinin määrään, jolla on olennainen merkitys äidin ja vauvan välille syntyvässä näkymättömässä siteessä. Imetys jatkaa tätä sidosta, sillä se lisää oksitosiinin eritystä sekä äidin että vauvan elimistössä. Molemmat ovat siis hieman pilvessä. Jos oksitosiinin eritys keinotekoisesti estetään, äiti ei käyttäydy äidillisesti lastaan kohtaan.

Tässä on vastaus myös Arto Nybergille, joka Nina Mikkosta haastatellessaan yritti mainostaa, että isät ovat aivan yhtä hyviä hoitamaan lapsia kuin äiditkin. Hän ei ehkä tiennyt, että miehillä oksitosiinieritys toimii aivan eri tavalla kuin naisilla. Kun nainen saa kiksejä hoivatessaan lasta, mies erittää oksitoniininsa saadessaan orgasmin. Miksi ihmeessä mies siis olisi yhtä hyvä äiti kuin nainen – kun ottaa huomioon senkin, että feministien mielestä miehet ovat eläimiä. Kuinka he siis voivat samalla olla yhtä hyviä äitejä kuin aidot äidit?

Nyky-yhteiskunta on sikäli outo, että äiti ei siinä oikeastaan saa olla äiti. Vallitseva keskustelu osoittaa tämän selkeästi. Äiti joutuu puolustuskannalle. On jotenkin häpeällistä olla ylpeä äitiydestä, kun yhteiskunnan mielestä pitäisi nauttia vain palkkatyöstä tai yrityksen vetämisestä. Vaikuttaako tällainen kielteinen ilmapiiri jopa äitien hormonieritykseen? Eläinkokeet osoittavat, että tällaisella käyttäytymisellä saattaa olla dramaattinen vaikutus jälkipolviin.

Columbian yliopiston neurobiologi Frances Champagne on tutkinut mm. rottaemoja, joista toiset nuolivat ja hellivät poikasiaan, toiset eivät [2]. Hellimistä vaille jääneiden naaraspuolisten poikasten tietyt geenit jäivät kytkeytymättä toimintaan. Näin niiden elimistö ei pystyisi tuottamaan äitiyteen liittyviä liittyviä hormoneja, joita ne tarvitsisivat tullessaan itse emoiksi. Niidenkin poikaset jäisivät siten hellimistä vaille.

Frances Champagnen mukaan varhainen sitoutuminen on tärkeää. Hän puhuu äidin kosketuksesta. Äidit ovat uskomattoman tärkeitä. Heidän jälkeläisilleen tarjoaman hoidon laatu on ratkaisevaa  lapsen kehityksen muotoutumisessa. Sillä on merkityksensä myös seuraavan sukupolven suhtautumisessa jälkeläisiinsä.

Viime vuonna vuoden lapsenhoitajaksi valittu Raija Roitto on kasvattanut omat neljä lastaan kotona kouluikään saakka: Se oli arvokasta aikaa. On ollut suuri rikkaus, että minulla on ollut tilaisuus nähdä lasteni kasvavan. Lapset ovat vain kerran pieniä, eikä mistään löydy sellaista taikaa, että myöhemmin saisi takaisin mennyttä aikaa.

Tämäkin oli äidin itsekäs näkemys lasten kasvatukseen. Siinäkään ei muistettu mainita lasten etua, vaikka se varmaan on taustalla vaikuttanutkin. Jos tavoitteeksi asetetaan, että äiti hoitaisi lapsensa edes kolmivuotiaaksi kotona, niin kahdenkaan lapsen kasvattamisen ei pitäisi tuhota naisen uramahdollisuuksia. Siinä jäisi vielä yli 40 vuotta uralle uhrattavaksi.

Äitivihamielisyyden voisi vielä ymmärtää, jos vallitseva yhteiskunnallinen ”totuus” olisi sellainen, joka selittäisi vauvan olevan täydellinen ja loppuun asti kehittynyt yksilö jo syntyessään – siis pelkästään geeniensä varassa selviävä otus. Mutta äitiyden kieltäjät ovatkin juuri niitä, joiden filosofian mukaan ihminen on pelkästään kulttuurinsa eli kasvatuksen tuote. Juuri he siis vaativat vauvoja laitoksiin!

Ehkä heillä on joitain taka-ajatuksia? Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, vai miten se nyt oli. Tässä lienee laitoshoidon syvin olemus. Lapsille on helppo ujuttaa ”oikeanlaista” maailmankatsomusta. Todennäköisesti feministinen kasvatusmetodi on jo yhtä pitkälle integroitu lastentarhanopettajakoulutukseen, mitä se on ollut journalistiikkapuolella.

Naiset luopuvat suurimmasta mahdollisuudestaan vaikuttaa maailman kehitykseen eli siihen, millaisen yksilön he maailmalle lähettävät. He luovuttavat tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden sitä mahdollisuutta vastaan, että voisivat Siwan kassalla tai muualla vaikuttaa enemmän ihmiskunnan hyväksi. Vain harva kuitenkaan pystyy urallaan samanlaisiin tuloksiin kuin mihin pystyisi oman lapsensa kanssa.

Naiset siis vapaaehtoisesti, ja mediassa luettavissa olevien kommenttien perusteella arvioituna aivan innoissaan, luopuvat jostakin omassa itsessään olevasta, sillä sitähän jälkeläinen edustaa. Lapsesi on osa sinua ja jatkaa geeniesi elämää jälkeesi. Miksi edes hankkia lasta, jos häntä ei halua kasvattaa ja varustaa parhailla mahdollisilla – eli omilla – eväillään?

Suurin osa naisista on alentanut itsensä pelkiksi synnytysautomaateiksi, jotka tuottavat materiaalia yhteiskunnan kasvatuslaitoksiin. Apina ei voi olla vertaamatta tilannetta navetoihin, joissa apinalla on ollut ilo usein vierailla. Siellähän vasikat teljetään hetimiten syntymän jälkeen omiin karsinoihinsa ”pulloruokintaan”, sillä emän täytyy jatkaa työtään maidon tuottajana. Tästä on pitkä matka villinautojen maailmaan, jossa poikaset ovat tärkeintä (ainakin naaraiden) elämässä ja joita puolustetaan sarvin ja sorkin.

Navetassa ehkä jää eloon suurempi osa vasikoista kuin luonnossa. Ehkä niistä tulee aikanaan parempia lypsäjiä ja suurempien pihvien tuottajia, mutta ovatko ne onnellisempia kuin luonnossa kirmaavat sukulaisensa? Mikäli kysymme feministeiltä, niin ovat. Ja miksemme kysyisi, sillä hehän vastaavat joka tapauksessa.

Apina ihmettelee, miten evoluutio on erehtynyt niin pahasti ihmisen suunnittelussa, että on syntynyt laji, joka ei ymmärrä, että maailman tärkein tehtävä ja ainutlaatuinen etuoikeus on kasvattaa uusi ihminen! Elämän tarkoitus on lisääntyminen.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 27.01.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: