KUKKOTAPPELUA

Helsingin Sanomat ansaitsee välillä kehumistakin. Lex Nokiaa arvosteleva sunnuntainen artikkeli [1] osoittaa, että lehdistöllä voi sittenkin olla rohkeutta puuttua poliitikkojen ja suuryritysten välisiin suhteisiin. Suurpääoma olisi tässä yhteydessä oiva termi, mutta se on niin ryvettynyt kommunistien käsissä, ettei itseään kunnioittava apina voi sitä käyttää.

Jokainen tietää, ettei laki ole kaikille sama. Mitä suurempi ja rikkaampi, sitä väljemmät lait. Kaikki muut sen uskaltavat sanoa ääneenkin, paitsi poliitikot ja nämä rikkaat itse. Muitahan ei televisioon paljon päästetäkään, mitä nyt MOT -ohjelmaan, kuten toissailtana vahingossa tapahtui.

Miten ihmeessä tällaiseen tilanteeseen on tultu? Perustuslakivaliokunta ei nähnyt lakiehdotuksessa mitään epäilyttävää, vaikka maan arvostetuimmat lainoppineet tyrmäsivät lain yksimielisesti perustuslain vastaisena ja arvostelivat ankarasti sen sisältöä. Mitä virkaa on tällaisella valiokunnalla?

Vai pitäisikö kysyä, miksi meillä ylipäätään on minkään alan professoreita, kun heidän mielipiteensä otetaan huomioon vain silloin, kun ne ovat sopivia. Mitä eroa tässä on neuvostoaikaiseen systeemiin? Eipä paljon muuta kuin että nyt lakia sorvaavat porvaripuolueet, jotka yleensä haluavat profiloitua yksilönvapauden puolestapuhujina. Mutta tällä kertaa se ei käy, koska ilmeisesti on olemassa joitain vielä suurempia arvoja. Mahtaisiko se arvo olla raha?

Jokainen tietokonetta käyttävä työläinen käyttää sitä myös yksityisasioidensa hoitamiseen. On ihmisiä, joiden työajasta suuren osan haukkaavat erilaiset chatit ja naamakirjat. Jokainen perheellinen pitää yhteyttä puolisoonsa, lapsiinsa ja salarakkaisiinsa sähköpostitse, mikäli se on mahdollista. Nyt työnantajalle annetaan sellaiset mahdollisuudet postien seurantaan, ettei niitä ole poliisillakaan. Onko tässä jotain logiikkaa?

Pääministeri Matti Vanhanen on suitsimassa tällä lainsäädännöllä teollisuusvakoilua. Ihanko vakavissaan pääministeri uskoo vakoilun olevan näin alkeellisella tasolla? Apinan on täysin mahdoton ymmärtää, miten laki voisi sitä estää. Ei kai kukaan vakoilija nyt ihan oikeasti ole niin tyhmä, että lähettäisi tietoja vihollisfirman sähköpostiosoitteeseen, mistä jää varmasti tiedot palvelimille? Apina kopioisi tiedostot vaikka muistitikulle. Vai onko Nokian työläisillä samanlainen ruumiintarkastus kotiinlähtiessä kuin timanttikaivosten työntekijöillä?

Itse asiassa kyse on signaalilainsäädännöstä. Kansalaisille lähetetään signaali, että vakoilu on pahasta – jos nyt joku ei sattuisi sitä vielä tietämään. Lain puolustajat ovatkin sanoneet, että sen tarkoitus on varoittaa: kun kontrolli lisääntyy, työntekijät varovat tekemisiään. Näin alkeellisen filosofian takia siis kaikki Suomen työntekijät altistetaan työnantajien mielivallalle. Ja uskokaa pois, joukosta löytyy paljon uteliaita ja häiriintyneitä pomoja, jotka haluavat tietää kenen kanssa sihteeriköt viestejään vaihtavat…

Kun on riittävän suuri, eduskunnalla voi siis säädättää mieleisensä lain. Kun on tarpeeksi korkeassa asemassa, voi puhua mitä päähän pälkähtää. Näin teki Vanhanen kieltäytyessään uskomasta, ettei Nokialla ole ollut mitään tekemistä lain lobbaamisessa. Lobbaaminenkin taitaa olla liian kesy termi tällä kertaa. Vanhasen käyttäytyminen on viime aikoina muutenkin muistuttanut häiriintyneen kukon kiekumista. Tuntuu, että kanalaan olisi joka puolelta tunkeutumassa kilpailevia kanauroksia.

Miten muutoin on selitettävissä Vanhasen paniikkireaktio [2] heti, kun Suomessa on syntymässä keskustelua EU -asioista? Tämä aihepiiri taitaa olla samaa sarjaa ulkopolitiikan ja monen muun vaietun aiheen, kuten köyhyyden, kanssa. Suomessa ei ole köyhiä eikä kohta kai sairaitakaan eikä maastamme löydy kuin yksi pätevä henkilö EU:n komissioon. Tämä muistuttaa huolestuttavasti itänaapurissamme vallitsevaa keskustelukulttuuria. Kohta kai meilläkin toimittajia ruvetaan ammuskelemaan.

Vanhasen tyylillä asioita hoidetaan kabineteissa ja putinilaisessa hengessä. Asioista ei saa keskustella ennen kuin ne on päätetty. Ei kannata ihmetellä, miksi suosio laskee eikä kansaa kiinnosta EU -politiikka. Kunnon keskustelu olisi tässä tapauksessa voinut kääntyä jopa Olli Rehnin eduksi. Nythän hänen poikkeuksellisia kykyjään ei Suomessa tunneta, mikä kävi ilmi lööppilehtien tekemissä pikaisissa nettigallupeissa: Alexander Stubb sai kaksinkerroin ääniä Rehniin verrattuna.

Pääministerillä on erikoinen käsitys maamme kiinnostavuudesta ulkomailla. Kätyreitä on tietysti joka nurkassa, mutta tuskinpa ketään nyt kiinnostaa, keskustellaanko Suomessa eri henkilöistä EU:n korkeisiin virkoihin vai ei. Tärkeintä kai on se, mitä ulospäin viestitään. Jos EU:n kulttuuriin kuuluu, että jäsenvaltioiden sisäinen keskustelu on turhaa ja vahingollista, niin apinan täytynee muuttaa kantaansa Euroopan unionin suhteen.

Vanhasen toiminta on juuri päinvastainen malli sille, mitä kansalaisille koko ajan tuputetaan – eli että pitää puhua ja puhua ja puhua. Kaikista asioista pitää puhua, niin parisuhteessa kuin työpaikoillakin. Tämä ei näy koskevan politiikkaa, tai ainakaan se ei koske kepulaista eikä demarivetoista politiikkaa. Tässäkö siis onkin kokoomuksen suosio; se nostaa vaiettuja asioita esille? Ja Jyri Häkämies näyttää olevan se vapaaehtoinen (?), joka aina pannaan etulinjaan. Sopii tietysti puolustusministerin rooliin.

Samaan aikaan kun pääministeri kukkoili Suomessa, Venäjällä prsidentti Dmitri Medvedev osallistui maailman suurimman ortodoksikirkon päämiehen kruunajaisiin. Eikä pääministeri Vladimir Putinkaan malttanut olla näyttämättä naamaansa näin tärkeässä mediatapahtumassa, sillä se välitettiin koko valtakuntaan usean eri televisiokanavan välityksellä. Näin siis valtiomahti käyttää kirkkoa hyväkseen myös itänaapurissa – vai olikos se nyt toisin päin?

Joka tapauksessa presidentti Medvedev toivoi virkaanastujaisseremoniassa, että tämä tapahtuma toivottavasti luo uudenlaisen pohjan täysipainoiseen dialogiin Venäjän ortodoksisen kirkon ja valtion välillä. Apinaenglanniksi käännettynä tämä tietysti tarkoitaa, että patriarkka (ei siis patriarkaatti?) Kirillin olisi viisainta olla samaa mieltä hänen kanssaan ja olla puuttumatta maassa vallitseviin epäkohtiin sekä muutenkin tukea kaikkia Venäjän valtion tekemisiä.

Kun Venäjällä hiljennyttiin seuraamaan Moskovan Kristus Vapahtajan kirkossa pidettyä näytelmää, maapallon toisella laidalla hiljennyttiin toisenlaisen näytelmän äärellä. Maailman suurin yksittäinen urheilutapahtuma keräsi paikalle yleisön lisäksi mittavan määrän strippareita. Paljaat tissit kuuluvat kaksinaismoraalin mallimaan tärkeimmän tapahtuman vetonauloihin. Mitähän Suomen kukkahattutädit sanoisivat moisesta, kun meillä jo kaljan juonti jäähallissa on suuri synti?

Super Bowl on niin pyhä asia amerikkalaisille, että siihen täytyy aina saada liitetyksi mukaan maailman tärkein asia eli seksi. Strippareiden lisäksi suoraan televisiolähetykseen onnistuttiin tänä vuonna sähläämään pätkä pornofilmiä. Ja mikä olikaan tiukkapipoisten kauhun aihe tällä(kin) kertaa. Aivan oikein, huoli lasten mielenterveydestä, kun he sattuivat näkemään alastomia ihmisiä!

Tampaan eli Super Bowlin tapahtuma-areenalle suorastaan tulvi halukkaita naisia työnhakuun strippibaareihin. Viikonlopun ansiot kuulema vastaavat kuukauden tienestejä. Outoa, ettei Suomessa ole ymmärretty tällaista merkittävää työllistämiskeinoa. Palvelujen kuluttaminenhan on myös ekologisesti kestävää toimintaa. Enää ei naisten tarvitsisi valittaa matalapalkka-aloista, kun kaikkiin urheilujuhliin järjestettäisiin töitä strippareille!

Kotiäideille urheilutapahtumissa strippaaminen olisi vallan oivallinen keino päästä tuulettumaan ja hankkimaan kaivattuja lisäansioita, joita valtiovalta ei näytä ymmärtävän heille järjestää. Useat urheilukilpailut käydään viikonloppuisin, jolloin mussukat voi jättää isien hoiviin äidin lähtiessä rentoutumaan. Suosio olisi taattu: kotiäidit lavalla! Vai pitäisikö sanoa: kotiäidit tangolla!

Tämä olikin oiva aasinsilta kotiäitikeskusteluun, johon en malta olla sotkeutumatta vielä muutaman rivin verran. Tässä selitys sille, miksi media täyttyy kotiäitejä mollaavista ja päivähoitoa ylistävistä jutuista. Media ei vain voi olla puolueeton, sillä aiheesta kirjoittavat työelämän valinneet (ja lapsensa laitoksiin raahaavat) naistoimittajat, jotka haastattelevat työelämän valinneita ”asiantuntija”naisia. Keskustelupalstoillakin enemmistö on naisia, jotka paremman tekemisen puutteessa kirjoittelevat työpaikan koneella ja työaikana mielipiteitään. Kotiäideillä riittää muutakin tekemistä.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 04.02.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: