IHMISENÄ KASVAMINEN

Nuorempana tuli liityttyä Osuuskaupan jäseneksi. Osuustoimintahan on periaatteessa hyvä tapa järjestellä asioita, mutta siinäkin taitaa tulla joskus vastaan suuruuden aiheuttama hulluus. Nykyään on jo vaikea ymmärtää S -ryhmän tempauksia. Suuruus taitaa tuoda mukanaan ahneuden.

Lueskelin juuri äsken viimeisintä Yhteishyvä -lehteä. Se on 1,5 miljoonaisella levikillään Suomen toiseksi suurin aikakauslehti [1]. Kärkipaikkaa pitää Pirkka ja kolmantena on Me -lehti. Seuraavat lehdet tulevatkin sitten valovuoden päässä. Mitä yhteistä näillä kolmella lehdellä on? Niiden kaikkien päätoimittaja on nainen ja muustakin toimituksesta yli 90 % on naisia.

Oletteko koskaan kuulleet erään tahon valitusta siitä, ettei naisilla ole Suomessa pääsyä päätoimittajan hommiin? Apinasta jotenkin vain näyttää siltä, että kaikkein eniten suomalaisten arkeen vaikuttavien lehtien ohjakset ovat lujasti naisten käsissä – vai pitäisikö sanoa aivoissa. Miksi siis tästäkin pitää valittaa?

No joka tapauksessa onnistuin lukemaan lehdestä miehen kirjoittaman kolumnin. Nelikymppinen uros siinä huomaa, kuinka nuorten miesten palloilulajit eivät enää ole häntä varten. Hänen analyysinsä oli seuraava: olen oppinut kunnioittamaan ihmisiä sen verran, etten osannut olla niin tyly kuin nuoret miehet ovat peleissä toisilleen. Pisteet siitä, ettei hän sentään ruvennut höpisemään mitään henkisestä kasvusta, kuten jokainen nainen vastaavassa tilanteessa olisi tehnyt.

Kolumnistin havainto oli aivan oikea. Mies(kin) muuttuu, vaikkei tässäkään muutoksessa mistään oppimisesta ollut kyse. Henkinen kasvu puolestaan on mielikuvituksen tuotetta. Kukaan ei kasva henkisesti yhtään mihinkään. Miehillä vain iän myötä testosteronipitoisuudet tippuvat (ja naisilla nousevat). Aika yksinkertaista. Ehkä se on liian yksinkertaista naisten mutkikkaille aivoille?

Apinankin testosteronitasot ovat varmaan jo surkealla tasolla. Aivan tyhmistä asioista rupeavat silmät kostumaan, kuten tätä kirjoittaessakin tapahtuu. Silmäilen nimittäin samalla Helsinki-Vantaalle saapuvia lentoja. Eräs ystävä on parhaillaan ilmassa ja nettipalvelu näyttää koneen olevan laskeutumassa – ainoana koneena tällä hetkellä. Ruuhkaa ei siis onneksi ole. Mutta jostakin syystä saapuvien koneiden listan seuraaminen saa mielen herkäksi – siis sellaistenkin, joissa ei ketään tuttua ole.

Kone toisensa jälkeen laskeutuu turvallisesti maahan. Lentämisessä on jotain yliluonnollista. Ei saapuvien bussien seuraaminen saisi aikaan samanlaista reaktiota. Tämä outo ilmapiiri varmaan heijastuu myös alan ammattien yliluonnollisen korkeaan arvostukseen. Ehkä lentokapteenit ovat järkyttävän suuret palkkansa ansainneet? Heistä taitaakin yli 90 % olla miehiä. Jostakin syystä.

Teksti vihreällä pohjalla kertoo, että ystäväni on laskeutunut. Onneksi kukaan ei ole näkemässä, nyt tarvitaan nenäliinaa…

helsinki-vantaa

Lentoaseman ilmapiirissä on jotain kiehtovaa.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 08.03.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: