HILVE, HILVE!

Tänään oli aivan pakko katsoa MTV3:n Tuntemattomat -ohjelma, koska yksi tuntematon oli apinalaumani jäsen. Opettajien ammattikunta sai ohjelman ansiosta paljon lisäpisteitä. Kilpailijana oli varsinainen persoona, Hilve Lötjönen Helsingistä. Hän kertoi tomineensa opettajana jossain, ohjelmatietojen mukaan hän on nyt eläkeläinen. Voisi kuvitella, että hänen oppilaillaan ei ole koskaan ollut tylsää hetkeä ja kaikki asiat ovat uponneet kovakalloisten poikienkin aivoihin ihan huomaamatta.

Ilmeisesti hänen entisestä koulustaan tukijoukkoihin oli saapunut toinenkin naisopettaja, Marita Perälä. Hän puolestaan on Suomen kolmanneksi kaunein nainen. Kaunein on tietysti oma kumppani ja toisena Janina Fry ehdottomalla etuoikeudella. Kolmas sija on siis kova saavutus! Kateeksi käy koulun poikaoppilaita, harvoin oppimisympäristö on näin virikkeellinen. Tai voihan se olla toisinkin päin, sillä jatkuvan stondiksen jatkuva piilottelu voi käydä työstä sekin.

Joskus tulee miettineeksi, onko nimi enne. Hilve Lötjösen voisi jo nimen perusteella kuvitella erikoiseksi persoonaksi – jotensakin nimestä tulee heti mieleen eräs Miina Äkkijyrkkä. Odotukset täyttyivät Hilven osalta maksimaalisesti. Voisi kuvitella ja toivoakin, että hänestä tulisi suomalaisten seuraava julkkis. Tämän kategorian arvostus nousisi hetkessä sata prosenttia.

Ohjelma oli Hilven iloisuuden ja hänen naiskollegansa uskomattoman hymyn ansiosta varsinainen ilotulitus. Olisi todella toivonut, että Hilve olisi voittanut pääpalkinnon. Mutta onhan 6000 euroakin hyvä saavutus, paljon parempi kuin nollille putoaminen. Hilve generoi ohjelmaan hillitöntä naurua, jota tuntemattomatkaan eivät voineet vastustaa. Myös Jaakko Saariluoma ohjelman juontajana ansaitsee taputuksen selkään. Aikaisempi jäykkyys oli nyt poissa – ehkä Hilven ansiosta?

Suomi tarvitsee Hilvejä!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 13.03.2009.

6 vastausta to “HILVE, HILVE!”

  1. Pakko kommentoida ohjelmaa Tuntemattomat 13.3.2009 klo 20, jossa Hilve (eli minä), olin omassa apinaroolissani. Kiitosta ja risuja ja roskiakin on tullut, mutta kaikki otan kiitollisuudella vastaan. Muuten hyvä juttu, mutta olihan siinäkin yksi kirjoitusvirhe Perä pitää olla Perälä. Olishan se kiva kun ei kuuluis väärään joukkoon. WWW-sivunikin löytyy Googlen kautta nimellä Hilve Lötjönen

    • Kiitos kommentista – ja tarkennuksesta! Virhe korjattu, se aiheutui kai huonosta kuulosta tai kuuntelusta, sillä olin kuullut nimen tosiaan väärin. Pahoittelut ja ihailijaterveiset Maritalle! Mainiota kevättä teille molemmille.

  2. Kauan on aikaa kun Tuntemattomat tuli TV3:sta (13.3.2009), vieläkin sitä jaksavat tutut ja tuntemattomatkini kysellä, paljonko tienasin ja jouduinko maksamaan verot. Kateelliset kyselee. Kateus on kannustanut minua aina urallani eteenpäin.

    Apinafilosofiaankin siitä joku kirjoitti ja ihmetteli, ”HILVE, HILVE…” että olenko Miina Äkkijyrkkä tai Titta Jokinen. Moneen kertaan on pitänyt selitellä eritoten, etten ole Miina Äkkijyrkkä. Jopa kerran dreijatessani Helsingissä erään taideliikkeen ulkopuolella savipyttyjä, tuli eräs näyttelijä iloisena ja huusi jo kaukaa: ”Ihan itte Miina Äkkijyrkkä”. No piti vakuutella etten ole. Hän haki rouvansa ja toi tunnistamaan, eikös eukkokin tokaissut: ”Juu on se Miina”. Seuraavana päivänä kaveri pöllähti kadulle lahtelaisen näyttelijäkaverinsa kanssa. Ryhtyi taas esittelemään minua Miina Äkkijyrkäksi. Sitten kysyi: ”Voisitko tekstata kortin tälle mun kaverille ja laittaa siihen nimikirjoituksen.” Olivat niin vahvasti sitä mieltä, että olen Miina. Niin tekstasin kortin heidän ostamaansa lahjaan ja laitoin MÄ (tamperelaisittain se on mää eli minä) ja hyvinhän se kelpasi nimikirjoituksesta.

    Espoossa Oilersien tilaisuudessa, pienen pojan pyynnöstä dreijasin lintuja. Pirkka-Hallissa v. 2001 voitin SM-kisoissa dreijaamalla Picasso-kukon. Moottoripyöriä tuli Messukeskuksessa pyöräytettyä. Joskus olin Messukeskuksessa Soneran standillä ja kansa sai kokeilla dreijaamista. Ainahan tarvitaan joku, joka herättää kansan mielenkiinnon. Tuli pyttyjä pyöriteltyä kerran Tampereen rautatieasemallakin, oli ihan televiisiokin paikalla kuvaamassa.

    Parhaat makkaratekniikkatyöni (isot apinat) ovat päässeet jopa aikakausilehtien palstoille. Remu Aaltosesta ja Veltto Virtasesta tuli tehtyä normaalikokoiset päät makkaratekniikalla. Pystytin Porvooseen näyttelynkin apinoista ja päistä ym.

    Pipoteollisuus on pyörinyt 1962 vuodesta. Olen virkannut pipoja eri eläinlajeista lehmiä, hevosia, sikoja, kaloja, karhuja, kukkoja ym.

    TV-ohjelmassakin kerran ohjaaja pyysi, että virkkaa tässä ohjelmassakin.
    Suomi on niin pieni maa, että piti lähteä Thaimaaseen virkkailemaan ja pistää siellä piponäyttely pystyyn. Hellettä oli 35 astetta, mutta olihan siellä joku hurja halunnut ostaa eläinaiheisia pipoja joululahjaksi. olivat kuulema suomalaisia. Seuraava pipo pitänee virkata apina. Kaikki ovat olleet erilaisia koska kaikki ihmisetkin ovat erilaisia.

    • Mukava kuulla kuulumisia, Hilve! Yksi televisio-ohjelma voi tulla vastaan pitkän aikaa, jos esiintyjä on ollut mieleenjäävä persoona. Erityisen mukava on kuulla, että apinat ovat inspiroineet Sinua taiteessa.

      Terveisiä muuten Pellosta niin Hilvelle kuin kaikille muillekin! Olipa hienot säät koko pääsiäisen ajan. Päivällä paistoi aurinko ja yöllä täysikuu. Saukon jälkien perässä purolla – hanki kantoi hienosti, sillä öisin oli kunnon pakkasia. Päivisin lämpötila nousi nollan paikkeille. Muuttolinnuista näkyi vain pulmusia ja joutsenia, vaikka Sirkkakosken kyläläiset olivat nähneet peippoja jo maaliskuun lopulla.

      Pello vaikutti yllättävän kiinnostavalta paikalta. Siellä sijaitsee Länsi-Lapin suurin järvi, Miekojärvi ja sen rannalta löytyy muun muassa kalasatama. Kalastusmatkailuun on panostettu, samoin vaeltajiin, joille on tarjolla läjäpäin laavuja ja retkeilyreittejä. Ritavalkean laskettelukeskus näytti viihtyisältä paikalta ja täysin riittävältä normaalilomailijan tarpeisiin. Yritimme käydä Konttaköngäksen koskia ihailemassa, mutta tien auraus oli jäänyt hieman puolitiehen. Ihania muuten nämä lappilaiset paikannimet Saukkoriippeineen ja Matinlompoloineen.

      Paluumatkalla juututtiin pääsiäisen ainoaan ruuhkaan koko valtakunnassa. Auto paloi Oulun eteläpuolella moottoritien laidassa. Toinen kaista oli kokonaan vapaana, mutta silti paikalle oli muodostunut kilometrien jono. Tulpan jälkeen autot hävisivät kuin pieru Saharaan. Olisikohan tämäkin voinut mennä sujuvammin, sillä yksi kaista olisi riittänyt mainiosti liikkeellä olleille autoille. Ruuhka syntyi siitä, että porukka tunki vasemmalle kaistalle. Jos poliisilla olisi siirrettävä liikenteenohjausyksikkö, jolla ohittaminen kiellettäisiin hyvissä ajoin etukäteen, mitään ruuhkia ei pääsisi edes syntymään.

      Itse asiassa pohjoiseen päin mennessäkin ajettiin samanlaisessa ruuhkassa jossain Iin korkeudella ilman että hidastuksen syy koskaan selvisi. Yhtäkkiä jono vaan rupesi vetämään ja ruuhka hävisi yhtä nopeasti kuin autopalon jälkeenkin.

      Matkaviihteeksi kuunneltiin radio Novaa. Siellä oli meneillään jonkinlainen liikenneohjelma ja toimittajat soittelivat pariinkin kertaan Liikkuvalle poliisille. Poliisimiehet kehuivat ajelleensa päivät pitkät paikasta toiseen katselemassa liikenteen sujuvuutta. Arvelenpa, että ovat autoilleet ABC -asemalta toiselle. Siinäpä vasta mukava homma niille, joille auton ratti on rakas. Välillä saa sitten vastailla radiotoimittajien helppoihin kysymyksiin: miten liikenne on nyt pääsiäisen aikaan siellä sujunut?

      Tällä kertaa poliisisedät vuodattivat pelkkiä kiitoksia autoilijoille. Kuulema nopeusrajoituksiakin on noudatettu tunnollisesti, autoilijat ovat oppineet hillitsemään kaasujalkaansa. Kuulostipa naurettavalta tai paremminkin itkettivältä, kun siinä samalla katseli ympärilleen. Jos itse ajeli 80 alueella yhdeksääkymppiä, lähes kaikki autot painelivat ohitse. Radiossa joku kuuntelija haukkui kaupunkimaasturilla ajavat. Yritin ajatella positiivisesti – ei kai mikään autotyyppi voi tehdä omistajistaan idiootteja… mutta kun kaupunkimaasturi kolmannen kerran ohitti keltaisen sulkuviivan kohdalla, oli luovutettava.

      Oikeasti olen tietysti sitä mieltä, että stefanwallinmaiset kaupunkimaasturit ovat pelkkää näyttämisenhalua. Joillakin on tarve pullistella, että tässä mulla on vara polttaa euroja – ja luontoa. Ei ole köyhän miehen menopeli moinen vempele.

      Liikenneohjelmassa muistutettiin tietysti turvaväleistä. Sekin nauratti/itketti. Käytännön elämässä turvaväli kun tarkoittaa ohituspakkoa. Jos pitää jonossa kunnollista etäisyyttä edellä menijään, siihen turvaväliin änkeää jatkuvasti autoilijoita jonon periltä. Että ehkä emme pidä niitä välejä vaan ajelemme puskuri edelläkulkevan perseessä kiinni.

      Satuttiin siinä ajellessa oikeaan vaaratilanteeseenkin. Edellä ajoi kaksi rekkaa ja tuli ohituskaista. Tietysti käytimme tilanteen hyväksi ja lähdimme ohittamaan. Vaan toinen rekoista päätti ajaa meidän eteen. Vastaan sattui tulemaan sielläkin rekka, joten ei auttanut kuin lyödä jarrut pohjaan. Siinä sitä oltiin hetki kahden rekan pienenevässä välissä, ei mikään mukava tunne. Sen verran pelästyi, ettei tajunnut ottaa edes rekkaria talteen että olisi voinut sen tässä kaikkien iloksi paljastaa.

      Ei ole mainosradionkaan kuuntelu mitään hermolepoa. Kun sadannen kerran kuulee Specsaversin mainoksen, tulee päättäneeksi, että jos on joskus pakko mennä silmälasiostoksille, niin ei ainakaan Specsavers -liikkeeseen. Varmaan humanistit ovat jossain tutkineet, että tällainen idioottitoisto tehoaa, ei kai sitä muuten tehtäisi. Sillä ei tietysti ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä, että kymmenen prosenttia apinoista reagoi mainokseen juuri päinvastoin kuin toivotaan.

  3. Silmälasit varastettiin Thaimaassa. Nisseniltä tuli ilmaiset ”lahjalasit”.

    Autokin tuli myytyä syksyllä ja nyt pitäis myydä hieno Automaatti Crysler M300, on apinalle vähän liian hieno. Pitäis kait ostaa taas mopo, sitähän tuli ajeltua Thaimaassa ja se tuntuikin olevan kaikkien suosikki. Monta kymmentä henkeä rynnisti samaan aikaan risteykseen kun valot vaihtuivat. Autoilijat odottivat kiltisti perässä. Ei mitään turvavälejä, mutta mopoilija on kuin ”pyhä lehmä”, jota kunnioitetaan. Onhan se halvempaakin, eikä voi keräillä liikoja rojuja mukaansa, korkeintaan koiran koriin. 7 henkeä saman mopon päällä oli hyvä näky ja voisi olla Suomekin pelastus tulisi vähemmän ympäristösaasteita.

    Olen maalaismaisemissa Tampereen kupeessa ja kävin kysäisemässä lapsuudenkotini pieniruutuisia ikkunoita, jotka hävisivät saneerauksen tieltä. Ovat kuulema tallella. Ehdotinkin, että haluaisin ne ikkunat muistoksi, jos ne voisin saada rahalla tai vaihtamalla 20 kg:n apinoihin tai rapulautasiin, joita olen dreijaillut tai vanhan sotilasvirkatalon ikkunoihin tai peilioviin, jotka aikoinaan otin mukaani Asikkalan torpasta, säilyttääkseni jotain apinamaisella raivolla revittyä historiaa tallessa. Tallessa ovat ja monta tarinaa voivat kertoa. Voihan niitä liittää vaikkapa taideteoksiinkin. Mielikuvitus kun on niin rajaton.

    Nyt pitäis apinanraivolla ryhtyä tutkimaan ELY-keskuksien toimintaa ja heidän avustustensa jakamisperiaatteita ja ns. ”hyväveli” -järjestelmiä. Olenkin antanut asian ihan korkeimman virkamiehen tutkittavaksi. Lähetti viestin, että ovat ottaneet kirjeeni vastaan ja tutkivat asian. Kaikkia kansanedustajiakin olen asian tiimoilta valaissut.

    Jaetaan ”kaverille” ELY-rahaa ja otetaan muilta tieosakkaita yli 41-kertaiset tiemaksut, siis muutaman kympin tiemaksu nousikin yht´äkkiä 500 – 800 – ja jopa yli 2000 euron maksuksi. Yllätys yllätys, piti kaverin maksaa oman tiensä tekeminen mutta se siirtyikin 195 tieosakkaan (joista 13 on vain talviasukkaita) maksettavaksi. Ja vielä sellaisille henkilöille, jotka eivät koskaan käytä edes ko tien osaa. Määräajatkin avustukseen vastaanotosta olivat vähän niin ja näin ja hakijaksikin oli esitetty tiekunta vaikka asia ei pitänytkään paikkaansa. Kokouksetkin järjestettiin niin kauas tien osakkaista, ettei heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa vaan ”väsytystekniikkaan” ovat joutuneet ja kovien, melkein käännytyspuheiden ansiosta antaneet valtakirjoja eli kääntäneet takkinsa.

    Aikoinaan tuli tehtyä valituksia asian tiimoilta ja alenihan silloin esim. 500 euron tiemaksu n. 200 euroon. Päätöskin tehtiin, että ei oteta perusparannusta varten avustusta ELY-keskukselta eikä ryhdytä tietä levittämään (korvessa) 10 m levyiseksi, eli huijauspuheita mukamas perusparantamaan vaan pidetään erillään kaksi asiaa tien perusparannusta ei tehdä mutta sen sijaan eräs henkilö saa tehdä erillisenä oman uuden tiensä. Ei selvästikään halua tehdä vaan haluaa kaikkien tien osakkaiden heittävän ”munakoriin” rahansa, että kaveri maanmittarin avustuksella (tietoimituksen tehneen) henkilön kanssa yrittävät väkisin rahaa tien osakkailta. Vain yhdelle henkilölle tulisi arvokkaampi tila ja se olisi vain yhden henkilön etu. Kuinka voidaankaan kusta silmään muita tienosakkaita.

    Suomessa kait menestyvät vain röyhkeät kauppiaat, jotka käyttävät toisia hyväkseen.

    • Hilven kommentti kertoo siitä luokkayhteiskunnasta, jota meillä ei virallisesti pitäisi edes olla olemassa. Suomessa kuten kaikkialla muuallakin ihmislaumoissa kuitenkin parhaiten menestyvät hierarkian yläportaille syntyneet yksilöt – jotka usein ovat myös röyhkeitä ja (siksi) rikkaita. Tutkimukset osoittavat, että heillä on huonompi kyky empaattisuuteen kuin lauman jäsenillä keskimäärin. Koska he ovat hierarkian eturivissä, heitä palvellaan muita paremmin niin oikeussaleissa, pankkisaleissa, terveydenhuollossa kuin ely-keskuksissakin. Se sama luokkajako muuten näkyy myös ely-keskusten sisällä, joissa vain johtajille (tai johtajan kavereille ja rakastajattarille) maksetaan ylimääräisiä palkkioita ja joissa liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueen apinat saavat parempaa palkkaa kuin muiden vastuualueiden työläiset!

      Tämä rikkaiden nuoleskelu lähtee jo hyvin pienistä tapahtumista, vaikkapa siitä kuinka köyhät maksavat aivan tavallisista pankkipalveluista äveriäitä enemmän. Eihän sen loogisesti pitäisi toki näin päin mennä, mutta biologia ei aina ole loogista. Muistanpa ajan, jolloin yritin leikkiä sijoittajapeluria. Naaraspuoleinen sijoittajaekspertti otti minut mukaan avainasiakkaiden kerhoon – virheellisin perustein, kuten puolen vuoden jälkeen selvisi. Silloin minulle tietysti annettiin potkut, mutta olin jo päässyt näkemään, kuinka rikkaille tarjotaan ”virvokkeita” asioinnin viihdykkeeksi, kuinka heidän salkkujaan hoidetaan huolella ja kuinka heille satelee kutsuja kaiken maailman tapahtumiin, joihin rahvaalla ei ole pääsyä ainakaan ilmaiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: