NAISET JA VIINA

Ihana etelätuuli puhalteli tänäisellä kävelylenkilläni, joka yleensä suuntautuu, olosuhteiden pakosta, läheiselle ihmisapinain omakotialueelle. Parin vuoden historiassa tämä oli poikkeuksellinen päivä, sillä parin kilometrin lenkillä ei näkynyt yhtään elävää ihmistä. Yksi moottorisahan ääni kuului jostain ja pari autoa ajoi ohitse, siinä kaikki elonmerkit lintujen lavertelua lukuun ottamatta. Nekin ovat vielä kaikki talvisia ystäviämme. Muuttolinnut loistavat poissaolollaan – eikä niitä ole Tiirankaan havaintolistojen mukaan näillä seuduin vielä paljon nähty. Sarvipöllöt näyttäisivät johtavan tilastoja.

Pitihän sitä sitten mitata myös lenkin tehoa, kun silmiin sattui uutinen erään Simon J. Marchallin johtamasta tutkimuksesta, joka on vastikään julkaistu American Journal of Preventive Medicine -sarjassa. Sen siis pitäisi olla uusinta uutta tietoa. Sen mukaan riittävä suoritus kunnon ylläpitämiseksi kohtuullisesti liikuntaa harrastavilla on keskimäärin 100 askeleen minuuttivauhdilla tapahtuva kävely. Sitä pitäisi harrastaa vähintään viisi kertaa viikossa puoli tuntia kerrallaan. Apina tuntuu nyt sitten täyttävän tämän vaatimuksen.

Mutta eihän tämä oikeastaan mikään uusi tieto ole – vanha tieto ja kokemus vain uusissa kansissa eli nykyaikaisilla mittareilla mitattuna. Ruotsin armeija ainakin on tiennyt tämän jo kauan aikaa. Voisipa siis johdonmukaisesti olettaa, että kaikki muutkin armeijat ovat sen tienneet. Ja kaiken apinajärjen mukaan tämä tieto on koodautunut aivoihimme niiden miljoonien vuosien aikana, jolloin olemme takajaloilla kävelemistä opetelleet.

Tämä geenitieto on kirjattuna mm. Pohjanmaan rykmentin 1700 ja 1800 -lukujen vaihteen historiaan seuraavin sanoin: rummunlyöjät vastasivat oikeasta tahdista marsseilla. Vuosisadan lopulla tämä oli 100 askelta minuutissa ja askeleen pituus oli yksi kyynärä. Paraateissa ja linjamarssissa oli nopeus 75 askelta ja pikamarssissa 150. Samasta lähteestä löytyy myös tuttu nimi, Ehrnrooth. Mannerheim -ristin ritari ja kenraali Adolf Ehrnroothan lienee kaikille tuttu hahmo ja maanpuolustuksen ikoni.

Ehrnroothien suku osoittaa, ettei omena (eli geeni) kauaksi puusta putoa. Pohjanmaan rykmentin komentajana toimi1700 -luvun lopussa Carl Gustaf Ehrnrooth, joka myöhemmin ylennettiin kenraaliksi. Ehtipä hän toimia valtiopäivämiehenäkin. Myös hänen pojastaan tuli kenraali. Suvussa näitä kenraaleja tuntuu olevan kuin juoppoja Virtasten suvussa. Tämähän vain osoittaa, että korkeat testosteronitasot periytyvät. Ehkä kaikkein paras todistus tästä on kuitenkin se, että 1800 -luvulla vaikuttanutta suvun naispuolista jäsentä Adelaide Ehrnroothia pidetään naisliikkeen uranuurtajana Suomessa. Adelaiden isä ja molemmat veljet olivat myös kenraaleita…

No mutta mitä tekemistä tällä kaikella on viinan kanssa? Eipä kai mitään. Tämä vain osoittaa, ettei näitä juttuja kannata valita luettavaksi ainakaan otsikon perusteella. Mutta jotta en tuottaisi pettymystä kaikille viinan ystäville, paheksunpa tässä lopussa nyt suomalaista oikeuslaitosta – ja miksenpä mediaa samaan syssyyn. Pienen pieni kahden palstan uutinen kertoi, että Tampereen käräjäoikeus antoi lapsensa tappaneelle naiselle 20 päiväsakkoa, yhteensä 480 euroa [1].

Suomessa siis saa tappaa lapsen, jos sattuu olemaan nainen ja humalassa. Molemmat ovat varmaankin lieventäviä asianhaaroja? Jos mies olisi ravistellut lapsen hengiltä, tuomio olisi ollut vähintään kuusi vuotta vankeutta. Jos se olisi ollut vähemmän, erään f -alkuisen sotajoukon edustajat olisivat nostaneet kaamean metelin. Nythän ainakaan apinametsään ei ole kuulunut kaikuja minkäänlaisesta tuomioiden pienuutta paheksuvasta liikehdinnästä.

Yhdistelmä viina ja nainen on aika erikoinen. Tämän f -alkuisen liikkeen kannattajien mielestä naiset saavat, ja oikeastaan heidän tasa-arvon nimissä pitääkin, läträtä viinan kanssa ihan samalla tavalla kuin miehet tekevät. Eiväthän naiset nyt tässäkään suhteessa ole miehiä huonompia. Erään tähän sotajoukkoon kuuluvan naaraan laatiman f -testin yksi kysymys kuuluukin, että saahan nainen juoda itsensä humalaan ja kutsua tuntemattoman miehen kotiinsa ja riisuutua – ja sitten syyttää miestä raiskauksesta – saahan? Ja oikea vastaus on, että saa.

Jostakin syystä tässä unohtuu taas biologia niin kuin kaikessa f -joukkojen saarnoissa. Viina vaikuttaa naisiin eri tavalla kuin miehiin. Naisilla ei pitäisi olla oikeutta juottaa syntymätöntä sikiötä tai rintaruokinnassa olevaa lastaan humalaan. Heillä ei pitäisi myöskään olla oikeutta tukehduttaa lastaan hengiltä vain siksi, että äidillä on oikeus juoda päänsä täyteen. Ei ainakaan apinan mielestä. Ei naarailla edes ole keskimäärin sellaista tarvetta juomiselle kuin uroksilla, sillä eiväthän he keskimäärin elä niin suuressa (seksin) puutteessakaan kuin urokset.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 20.03.2009.

2 vastausta to “NAISET JA VIINA”

  1. Yhdistelmä viina ja nainen on erittäin pelottava! Tässä meikäläisen kokemuksia asiasta miekkosena.
    http://ristipissarit.wordpress.com/2010/02/15/naisten-juomisesta/

  2. Karua kertomaa tuo sun juttus. Tyypillistä, että naiset keksivät syyttää juomisestakin jotain ulkopuolista eli yleensä miehiä. Jostakin syystä Jeppe kuitenkin on aina itse syyllinen ryyppäämiseensä.

    Kiintoisa blogi teillä muutenniin, täytyy pistää listalle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: