MATKALLA SODANKYLÄÄN

Tänään oli varsinainen kevätsää. Lämmintä lähes kymmenen astetta ja eteläinen henkäys vallitsi. Voisi kuvitella, että tämä päivä on etelärannikolla ollut varsinaista muuttolintujen kuhinaa. Apinametsässä ei uusia asukkeja tai edes ohimuuttajia ole vielä näkynyt. Viimeviikkoinen matka Sodankylään sen sijaan alkoi lupaavasti, sillä jo alkumatkasta tien ylitti kolme joutsenta. Myöhemmin tien varrelta sai bongata pariinkin kertaan jonkin kauriseläimen.

Siis kuka nyt haluaisi vapaaehtoisesti Sodankylään? War Willage apinaenglanniksi. Joka tapauksessa siellä oli nyt eräs apinamiitti, johon piti osallistua. ”Ympäristöystävällisesti”matka taittui henkilöautolla. Tähän huonon omantunnon kilkatukseen täytyy vielä palata jossakin lähiajan rummutuksessa. Sen verran pitää jo tässä ihmetellä, että Google löysi hiilikompensaatio -haulla vain 16 viitettä!

Olimme liikkeellä pelkän aamupalan voimalla, sillä matkaan piti lähteä varhain, kuten Lappiin yleensä. Ensimmäinen pysähdys oli järven rannalla, jossa nautittiin pari eväsleipää teen kera. Pysähdyspaikan maisemilla on merkitystä, vaikka tarjolla oli vain luminen jää eikä teehetkeä voinut viettää rantakivellä vaan autossa istuen. Kun alla on hyvä aamupala, lounaan voi syödä kello 19.30, kuten tällä kertaa kävi.

Ensimmäinen ehdokas lounaspaikaksi oli tosin jo Oulun lähellä sijaitseva Tupoksen ABC. Sen mahdollisuudet menivät kuitenkin siihen, että ulko-ovessa kiellettiin valokuvaaminen! Mitähän täällä nyt on niin salaista, ettei kameraa sallita? Periaatteessa apina ei voi moista tärkeilyä sulattaa, joten kävimme vain tyhjennyksellä ja invavessarankkauksessa. S- ryhmällä taitaa tämä tyhjennysneste nousta vauhdilla päähän, sillä eilen saimme lukea, kuinka pääkaupunkiseudun ABC:t kieltävät alle 18 -vuotiaden pääsyn tiloihinsa iltayhdeksän jälkeen. Mitenkäs se mainoslause minikään – huolehdimme simusta 24 h

ohikiitavaa

Suuruudenhulluus on siis iskenyt ABC -ketjuun. He luulevat itsestään jo liikoja, ikään kuin he jo kasvattaisivat nuorisoakin. Viime syksynä he jopa yrittivät kasvattaa apinaa. Hyvinkään ABC:llä olin juuri ottanut kuvan ravintolassa, kun viereen pyyhälsi sellainen nelikymppinen täti, joka suureen ja epäystävälliseen ääneen ilmoitti, että täällä sitten on valokuvaaminen kielletty. Perusteluja ei tietysti löytynyt, meillä ei vaan saa kuvata. Ihmettelyyni kieltolappujen olemattomuudesta ei siihenkään tullut selitystä. Onneksi ei sentään muistikorttia takavarikoitu.

Ehkä siis on syytä jättää tämä omahyväinen ketju rauhaan. Sen verran asemilla voi ehkä vielä pistäytyä, että pääsee jätöksistä eroon, sillä invavessat niistä melkoisella varmuudella löytyvät. No, löytyyhän niitä toki muualtakin, kuten vaikka Tervolan Neste Tervakuksasta, jossa seuraava pysähdys tapahtui. Ei täällä kyllä mitään tervaan liittyvää missään näkynyt, ei sen puoleen kuksaankaan. Mutta lounaan täältä olisi saanut alle kymmenen euron ja paluumatka osoitti, että aterian laatukin hakkaa ABC -asemien tarjonnan mennen tullen. Vielä kun olisi kassalta irronnut edes pieni hymyn häivähdys, ei tässä olisi ehkä muistanut moittia vaarallisen jäistä piha-aluetta.

Varsinainen lounaspysähdys tehtiin sitten vasta napapiirin Shellillä. Kaurismäkeläinen tunnelma otti ystävällisesti vastaan. Jääkiekkoselostus kuului ylimpänä äänenä ja palvelu oli todella hienoa, sataprosenttisella testosteronitakuulla, sillä koko henkilökunta näytti olevan miehiä. Jopa vessoja siivosi keski-ikäinen kaksilahkeinen – ja silti vessat olivat urosapinan silmin nähtynä siistejä. Naaraspuolinen arvioitsija oli jostakin syystä tarkkasilmäisempi.

Lohimedaljongit olivat kuitenkin varsin maukkaat ja annokset riittävän kookkaat. Helsingin Sanomatkin löytyi luettavaksi. Ei sitä apina pääse maailman menoa karkuun edes Lapissa. Nopsalla lukemisella tästäkin lehdestä löytyi kaksi juttua, jotka jokaisen pitäisi lukea. Erityisesti niiden lukijoina pitäisi olla tuottavuuden ja taloudellisen kasvun perään huutelijoiden. Tai ehkä ei kuitenkaan, sillä eiväthän he kuitenkaan mitään lukemastaan ymmärtäisi.

Pääkirjoitussivun jutussa Ilmatieteen laitoksen ja ja Suomen IPCC -ryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas varoittaa nykymenon olevan uhka jopa ihmiskunnan olemassaololle [1]. Kaveri on oikeassa, mutta hänhän näyttääkin olevan symmetrinen persoona. Toisessa jutussa oltiin taas kerran huolestuneita Itämeren tilasta [2]. Huolta on riittänyt, mutta eihän se riitä sen paremmin Itämeren kuin maailmankaan pelastamiseen. Tarttis tehräkin jotain – eli siis paljon enemmän.

Hauskin uutinen oli Hesarin paljastus. Nuuksiossa naiset helikopteriin ajaneet karhut olivatkin ilveksiä [3]. Mitäpä tähän nyt muuta voisi sanoa kuin ettei naisia pitäisi päästää keskenään sen paremmin metsään kuin eduskuntaankaan. Mielipidesivulla joku valopää puolusti lasten laitoshoitoa. Perusteeksi on nyt keksitty, että lapsilla on oikeus päivähoitoon. Apinakin menee aivan sanattomaksi moisen logiikan äärellä.

Mitäpä sitä pitkällä automatkalla muuta keksii kuin kuunnella radiota. Onneksi on Radio Puhe, ettei tarvitse kuunnella muiden kanavien muka hauskoja toimittajia, puhelinlangoilla roikkuvia kuuntelijoita tai turhanpäiväistä musiikinsoitantaa. Onhan musiikkikin joskus paikallaan ja joskus sanoituksiin saattaa sisältyä jopa megaluokan viisauksia. Yksi tällainen tuli kanavia käännellessä korviin: Stingin if you love somebody set them free. Maailma olisi erilainen paikka, jos tätä kehoitusta noudatettaisiin.

matkalla-jossain

Puhekin rupesi välillä tökkimään – kun kymmenennen kerran tärkein uutinen oli joku pedofiilijuttu. Jostakin syystä tämä on aihe, josta ei voi kirjoittaa mitään asiallista tulematta teloitetuksi. Voisikohan tämä urosten keskimäärin naaraita suurempi seksuaalinen kiinnostus alaikäisiin olla missään yhteydessä siihen, että uroksilla oksitosiinieritys laukeaa seksin vaikutuksesta? Naaraiden aivothan saavat oksitosiinikylvyn jo vauvan hoivaamisesta. Tätä ei taida tasa-arvoministeri Stefan Wallin ymmärtää, kun hän niin autuaasti mainostaa isyyttä ja haluaa jopa pakottaa isät lasten luo äitiyden kustannuksella.

Tällaisesta pakostahan ei seuraa lapsille mitään hyvää. Mutta eihän kukaan tunnu olevan kiinnostunut lasten edusta. Kaikkien muiden etu tuntuu olevan tärkeämpi. Monissa ruokapakkauksissa muuten on varoituksia mahdollisista pähkinäjäämistä. Pitäisikö urosapinoiden aivoihin vastaavasti liimata varoitus mahdollisista vauvasurmien ohjelmointijäämistä? Urosten aivothan on tuotettu samassa muotissa, jossa monien muidenkin nisäkäslajien aivot ovat kehittyneet ja joilla yleinen tapa on tappaa vieraan uroksen pennut, jotta omat geenit saataisiin nopeammin liikkeelle.

Muita uutisia oli pääministeriimme kohdistuneet sähköpostisyytökset. Tämä ei nyt enää ollut uutinen sen tullessa ensimmäistä kertaa radiosta, sillä ABC:llä paljastus oli pistänyt silmään Seiskan kannesta. Olisi paikallaan, että ne viestit julkaistaisiin, niin tulisi ilmi, kuinka turhasta asiasta naiset taas valittavat. Ja kuinka helppoa täällä on manipuloida mediaa vain julistautumalla yksinhuoltajaksi.

Naarasprsidenttimme Tarja Halonen ei halua pyydellä anteeksi. Ei ainakaan virolaisilta. Miksipä hän haluaisikaan, kun oli niihin aikoihin itse oikeusministeri ja varmaankin Mauno Koiviston läheinen neuvonantaja. Kukapa omia mokiaan haluaisi muistella? Ja kukapa DDR:n tunnustamiskomitean entisenä varapuheenjohtajana toiminut haluaisi Viron eteen muutoinkaan mitään tehdä.

Edelleen uutisvirta kertoi Children Of Bodom -yhtyeen kitaristi Alexi Laihon voittaneen amerikkalaisen Guitar World -lehden lukijaäänestyksen sarjassa ”Best Metal Guitarist”. Lehden levikki on 225 000 kappaletta. Hieno saavutus, vaikkei metalli olekaan kovin lähellä apinan sydäntä – ei kun aivoja. Myös kansanedustaja Katja Taimela poimi positiivisen ajatuksen lausumalla Päivän kansanedustaja -ohjelmassa, ettei kannata television lupamaksuja. Kukapa vastuullinen poliitikko niitä voisikaan kannattaa.

Pimeys laskeutui vähitellen napapiiriä lähestyttäessä. Tievalaistus syttyi paikkoihin, joissa ei näyttänyt olevan ristin sielua kymmenien kilometrien säteellä. Jossakin vaiheessa ohitettiin Keidasbaari, mutta pysähtyminen ei enää huvittanut houkuttelevasta nimestä huolimatta. Toisessa vaiheessa tultiin lentokoneiden varalaskupaikalle. Pimeässä kaistaviivat näyttäytyivät ihmeellisiltä, kunnes kakkoskuskikin tajusi, että täällä on ajettu päin persettä. Kaikki ovat paahtaneet vain ohituskaistaa ja varsinainen ajokaista oli lumen peitossa.

ennen-napapiiria

Mutta perille päästiin. Pakkasta oli 20 astetta eli talven huippulukemia apinalle. Lähtiessä mittari oli näyttänyt kuutta pakkasastetta. Tupoksessa oltiin samalla tasolla, mutta napapiirillä jo 16 asteessa. Hotelli Karhu löytyi mutkitta ja huoneeseen päästiin sopivasti kesken A -talk ohjelman. Siinä olikin menossa niin kiinnostava keskustelu, että loppuilta meni piloille. Aiheena viime päivien suosikkiaihe, Suomen Vironpolitiikka.

Ohjelmaan oli kutsuttu kahden ihan täysijärkisen apinan lisäksi myös Suomen antifasistiseen komiteaan kuuluvat dosentti Johan Bäckman ja toimittaja Leena Hietanen. Nämä henkilöt ylpeilivät mm. sillä, että he olivat kutsuneet venäläiset mielenosoittajat häiriköimään Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan Kaiken takana oli pelko julkistamistilaisuutta. Kuinka ollakaan, Hietasen suusta ensimmäisenä kuulemani sana oli konteksti.

Hietasen mukaan Putinin olisi pitänyt lähettää tankit Tallinnan kaduille suojelemaan prosnssisoturia! Mikä saa ihmisen näin hysteerisesti puolustamaan jotakin järjestelmää? Apina ihmetteli kovin, kuinka tällainen porukka edes on päästetty televisioon propagandaansa esittämään. Vai että oikein antifasisteja? Miksi heidän mielipiteensä sitten olivat vähintään yhtä ufoja kuin pahimpien natsien ikään?

Ehkäpä selitys löytyy suomalaisesta kansanviisaudesta. Siitä tuntuu löytyvän selitys asiaan kuin asiaan. Ympäri käydään, yhteen tullaan. Voiko fasismin ja kommunismin suhdetta enää paremmin määritellä? Kun mennään tarpeeksi paljon vasemmalle, ollaankin jo äärioikealla. Itse asiassa kysymyksessä taitaa olla sama aate, vain hieman erilaisin tunnuksin esitettynä. Toiset tunnukset houkuttelevat tietyntyylisiä aivoja, toiset taas toisia. Kun katseli näitä antifasismin sotureita, mieleen tuli ajatus, että kyse onkin symmetriasta.

Oletteko muuten koskaan nähneet yhtäkään symmetristä kommunistia? Muistellaan nyt vaikka Neuvostoliiton johtajia – jotka tasa-arvon luvatussa maassa muuten olivat kaikki uroksia. Muistellaan vaikka Kiinan johtajia, Mao etunenässä. Symmetriahan koetaan kauneutena ja evolutiivisen elinkelpoisuuden merkkinä.Symmetria kertoo sikiönaikaisen kehityksen täydellisyydestä. Symmetriset ihmiset ovat myös muita älykkäämpiä [4].

Mitä siis teemme kommunismilla? Itse asiassa sen oikea paikka olisi täpötäysi lietelantasäiliö. Silloin ympäristö ja pään sisältö olisivat tasapainossa. Ja jos koko massa jalostettaisiin biokaasuksi, kommunismista voisi ensimmäistä kertaa olla jotain hyötyäkin suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä symmetriaselitystä voisi ehkä soveltaa myös eräisiin muihin ismeihin…

”Antifasistien” mielestä virolaisten suuri synti on maan kielipolitiikka. Siellä kun kansalaisten edellytetään osaavan edes vironkielen alkeet. Voitaisiinko tässä asiassa oppia jotain Suomelta? Meillähän ollaan niin ylpeitä ruotsin kielen ja sitä kautta ruotsia puhuvien apinoiden asemasta. Mutta ehkä meillä on hieman erilainen historiakin. Eihän Suomessakaan olla kovin innostuneita venäjän kielestä, vaikka venäläismiehityksestä on jo 90 vuotta aikaa.

Itse asiassa venäläiskausi taisi olla avain maamme nykyiseen kielipolitiikkaan. Miehityksen aikana sekä ruotsinkieliset että suomenkieliset löysivät toisensa pyrkiessään irti yhteisen miehittäjän vallasta. Yhteinen uhka yhdistää. Olisiko siis Viron onneksi, jos Suomi miehittäisi maan? Silloin Viron venäläisvähemmistö voisi motivoitua yhteisestä miehittäjästä ja lähentyä vironkielisiä maanmiehiään. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että Suomi ja Viro voisivat sulautua yhdeksi valtioksi ihan rauhanomaisestikin.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 31.03.2009.

2 vastausta to “MATKALLA SODANKYLÄÄN”

  1. […] Jutussani Matkalla Sodankylään lupasin, että korvaan Tellukselle matkasta aiheutuneet kasvihuonepäästöt. Silloin vielä […]

  2. […] kuvauskieltoja, joihin apina on törmännyt kaksi kertaa. Toisen kerran matkalla Sodankylään (ABC Tupos) ja toisen kerran Hyvinkäällä. Jälkimmäisestä olisi jäänyt oikein trauma sieluun, jos […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: