NAISTUTKIMUSTA JA MUUTA HÖMPPÄÄ

Lehdestä (Keskisuomalainen 7.4.) sattui silmiin paljastava uutinen: Naistutkimuksen opetusta aiotaan vähentää yliopistossa. Jutun lähtökohta oli tietysti mainostaa, että nais”tutkimus” on erittäin suosittu sivuaine, jonka peruskurssin suoritti syksyllä kerrassaan 131 opiskelijaa. Niinpä opiskelijat kuulema ovat huolestuneet siitä, ettei alan professorin virkaa olla täyttämässä ainakaan tänä vuonna.

Mutta mikä olikaan totuus tämän kaiken valituksen takana? Sosiaalityön professori Mikko Mäntysaari kertoo, ettei naistutkimuksen professuuria saatu täytetyksi Jyväskylässä, koska virkaan ei löytynyt kelpoisuusvaatimukset täyttäviä hakijoita! Siis mitä ihmettä? Eivätkös ne ole juuri näitä naistutkimuksen kasvatteja nämä feministit, jotka suureen ääneen valittavat, että yhä vielä suurin osa Suomen professoreista on miehiä. Ja sitten ilmeneekin, ettei edes heidän omimmalle alalleen löydy yhtäkään pätevää naishakijaa…

Nyt sitten naistutkimuksen laitoksen henkilökuntavahvuus on ensi syksynä tasan yksi henkilö, sanoo laitoksen lehtorina toimiva Tuula Juvonen. Mäntysaaren mukaan naistutkimuksen ongelma on se, että oppiaineesta valmistuu hyvin vähän loppututkintoja, viime vuonnakin vain kerrassaan kaksi maisteria. Normiapinaa tällaiset luvut alkavat jo huippaamaan. Apina kun on aina katsellut yliopistomaailmaa vain niiden oikeiden eli luonnontieteiden näkökulmasta, niin eipä ole kunnolla tullut edes pohdittua, kuinka paljon höttöä yliopistojen siipien suojasta löytyykään.

Tähän mennessä olen suhtautunut kovin varauksellisesti uuteen yliopistolakiin, joka lisää yritysmaailman vaikutusvaltaa tieteen tekemisessä. Luonnontieteissä kun yrityselämän ehdoilla ei välttämättä koskaan löydetä sellaisia uusia oivalluksia, jotka tähän mennessä ovat vieneet ihmiskuntaa eteenpäin. Näinhän asia ei ole humanistisillä aloilla, sillä kaikki ajatukset on jo kertaalleen joskus ajateltu. Mutta nyt täytyy näköjään miettiä sitäkin, voisiko uusi laki päästää meidät paljosta turhasta tai jopa vahingollisesta ”tutkimuksesta”,  jota yliopistojen suojiin on aikojen saatossa päässyt pesiytymään.

Voidaan täysin aiheellisesti kysyä, mitä ihmettä me teemme tällaisilla parin hengen kokoisilla laitoksilla ja ”tutkimus”aloilla? Suomessa naistutkimusta harrastellaan kerrassaan kahdeksassa yliopistossa! Pikaisen nettitarkastelun perusteella henkilökuntaa on ainakin 50 naistyövuoden verran. Kaikki laitokset eivät kylläkään suostu julkisesti paljastamaan henkilökuntaansa. Muutamassa yliopistossa naisia oli vain sen verran, että oppiaineen nimen mainitseminen käy mahdolliseksi. Näissä menevät rahat kyllä täydellisen hukkaan. Ne menisivät hukkaan, vaikka kyse olisi vakavasti otettavasta tieteestä, mutta ne menevät vielä enemmän miinukselle, kun kysymys on lähinnä uskonnollisesta toiminnasta.

Sitäkin pitäisi voida ääneen ihmetellä, miksi yliopistoissa on esimerkiksi teologisia tiedekuntia. Onko riittävä selitys, että niinhän keskiajallakin oli? Veronmaksajien rahoilla meillä koulutetaan pappeja – eli virkamiehiä yhden uskonnollisen liikkeen tarpeisiin, liikkeen, joka manipuloi kansalaisia harhaopeillaan ja katteettomilla lupauksillaan. Jos ihan oikeasti haluttaisimme järkeistää verovarojen käyttöä, se voitaisiin aloittaa turhien rönsyjen kitkemisellä. Samalla vapautuisi melkoinen määrä joutilasta väkeä hoitoaloille, joissa tarvitaan lisää tekijöitä. Nyt meillä tuhlataan varmaan satoja miljoonia euroja vuodessa tyhjän tutkimiseen ja opettamiseen – aloilla, joita ilman pärjäisimme vallan mainiosti tai jopa paljon nykyistä paremmin.

Työvoimapulaa valitellen koulutamme kalliilla kustannuksilla nuoria turhiksi herroiksi ja ylimielisiksi naisiksi. Samalla ihan oikeat työt jäävät tekemättä. Virallinen Suomi on vain lisäämässä tätä turhaa joukkoa ylimitoitetulla ja hypetetyllä koulutuspolitiikalla. Kansa taitaa ollakin johtajiaan selväjärkisempää, sillä viime aikoina ammattiopintojen suosio on lähtenyt kasvuun.

Karsimislistalla voisi olla kokonaisia tiedekuntia ja silti maamme sivistystaso nousisi. Ainakin into tunkea lapset laitoksiin vähenisi. Teologisten tiedekuntien lisäksi kenkää voisi näyttää puolelle humanistisista ja yhteiskuntatieteellisistä tiedekunnista. Ne tuottavat pelkkiä mielipideautomaatteja, joiden lisäarvo yhteiskunnassa on korkeintaan nolla. Vapautuvat rahat voisi suunnata vaikka hoitotieteisiin tai rehellisen taiteen opettamiseen. Miksei tässä koulutuksen ihmemaassa esimerkiksi sairaanhoitajia kouluteta hoitotieteen maistereiksi?

Kun ministerit suureen ääneen toitottavat tuottavuuden lisäämisen perään, he eivät vahingossakaan tule maininneeksi, että ministeriöissä lojuu 50 prosenttia turhaa väkeä, juuri näitä yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja, joiden ihmiskäsitys ei yllä ymmärtämään esimerkiksi perustulon merkitystä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana. Paitsi että perustulo lisäisi yhteisöllistä luottamusta 200 prosenttia, se myös vapauttaisi kymmeniä tuhansia henkilöitä tukibyrokratian palveluksesta tärkeämpiin tehtäviin – siis vaikka vanhuksia hoitamaan.

Kuin tilauksesta eilinen Keskisuomalainen tarjosi todistusaineistoa sanomalleni. Suomen Akatemian rahoittamassa huippututkimusyksikössä pohditaan vapaan tahdon olemusta, vaikka oikea tiede on kärrännyt vapaat tahdot ja tyhjät taulut kaatopaikalle aikoja sitten! Apinan aivot menivät solmuun heti jutun alaotsikossa: jo antiikin kreikkalainen folosofi Aristoteles… Kaikki kunnia Aristoteleelle, mutta ongelma onkin siinä, että humanistimme eivät ihmisen historiaa sen kauemmaksi osaa ajatellakaan.

Tämän Akatemian rahoittaman huippuhankkeen [1] idea on tutkia eettisten ja yhteiskuntafilosofisten teorioiden taustalla olevia psykologisia oletuksia filosofian historiassa antiikista valistukseen. Sic! Rahaa näköjään irtoaa sitä varmemmin, mitä älyttömämpiä ideoita kaljalasin ääressä tulee keksineeksi. Hankkeen johtajana on teologi Simo Knuuttila ja lehtijutussa haastateltiin professori Taneli Kukkosta, joka on viime aikoina tutkinut keskiaikaisen arabialaisen psykologian kysymyksiä. Varmaan ihan veikeää hommaa, mutta kyllä Suomessa osattaisiin vallan mainiosti elää ilman tuollaista ahkerointia.

Nykyajalle tuntuu olevan tärkeintä, että tehdään jotain, sillä ei ole niinkään väliä, mitä tehdään tai onko siitä yhteisölle koskaan mitään hyötyä. Historiantutkimus kuuluu sarjaan hauska tietää, mutta ei ihminen sentään niin kehittynyt eläin ole, että olisi koskaan oppinut mitään historiastaan. Ei historian merkitystä edes nykyinen presidenttimme Tarja Halonen pidä takapuolen pyyhkimistä tärkeämpänä, kuten käy ilmi hänen suhtautumisestaan vaatimuksiin pyytää anteeksi Virolta – eikä nyt olisi tarvinnut mennä edes 20 vuotta kauemmaksi historiaan.

Kuinka ollakaan, samasta lehdestä löytyy juttu, jossa piispa Simo Peura pohtii onko jääkiekko-otteluita soveliasta pelata pitkäperjantaina. Tällaista suoritusta ei ylitä kuin kukkahattutätien pävittely siitä, että kiekkohallissa myydään olutta. Ikään kuin teologien järjen käyttö vähenisi sitä mukaan, mitä korkeammalle jalustalle heidät itsensä on nostettu. Tämän todistaa ainakin erään Paaviksi itseään kutsuvan kirkkoisän puheet. Mitä yhteisömme ihan oikeasti tekee tällaisilla henkilöillä?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 12.04.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: