HENNAN BILEET

Ihmeellisiä ovat politiikan polut. Kotikaupungissaan lähikirjastojen teurastajana tunnettu naispoliitikko palkitaan valtakunnan tasolla sivistyksen korkeimmalla pallilla eli opetusministerin viralla. Nyt hänen tulilinjallaan ovat yliopisto-opiskelijat. Koko hallitus on huolissaan, että joku opiskelija saattaa vielä tehdä opiskeluvuosinaan jotain muutakin kuin istua kämpässään nenä kiinni kirjassa. Elämään pitäisi päästä kiinni nopeammin, siitä olen hallituksen kanssa samaa mieltä, mutta jostakin syystä poliitikkojen keinot vaikuttavat taas ihmisyyden vastaisilta.

Lupaan vielä joskus parantaa koko koulutusjärjestelmän, mutta nyt asiaa vain yliopistoista, joiden hallintoon valtiovalta on ajamassa amerikkalaista kilpailuun ja yritysmaailmaan perustuvaa hallintomallia. Suomessa usko yritysmaailman yksipuolisen hyväätekevään vaikutukseen on edelleen uskonnollisen mantran kaltainen, vaikka jokainen voi parhaillaan konkreettisesti todeta tällaisen politiikan seuraukset yritysvetoisen laman seurauksista nauttiessaan. Nyt siis yliopistomaailma halutaan samaiselle tielle.

Jos ette usko apinaa – ja miksi uskoisittekaan – voisitte sentään uskoa Nokian entistä lakiasiain johtajaa ja johtoryhmän jäsentä. Anne-Liisa Palmu-Joronen sentään on Nainen eli todistettavasti ihminen. Häntä haastateltiin tänään iltapäivällä Radio Puheessa ja löytyypä hänen uudesta kirjastaan Nokia-vuodet juttu mm. Taloussanomien sivulta [1]. Hän kertoi ohjelmassa, kuinka Nokian menestyksen salaisuus rakentui yhteisölliselle innostukselle, joka tuotti työn iloa ja tekemisen riemua. Tällä resptillä noustiin maailman suurimmaksi ja sitten…

Ja sitten mukaan tulivat amerikkalaiset johtamistavat, jossa korostui kilpailu, pudotuspeli, ihmisten esineellistäminen, tehokkuusvaatimukset ja rajaton ahneus. Työkulttuuri muuttui ja se lienee saanut tämän omilla aivoillaan ajattelemaan kykenevän henkilön jättämään uransa suuryrityksessä. Nykyään hän syyllistää markkinatalouden, pörssimaailman ja kvartaalitalouden, sillä niiden avulla ihmiskunta ei voi mennä eteenpäin. Myös uusi yliopistolaki sisältää aikapommin, joka saattaa johtaa ilon ja löytöretkeilijän uteliaisuuden häviämiseen tutkijoiden ja opettajien työstä. Ja opetusministeri Henna Virkkunen on ottanut asiakseen ajaa laki käytäntöön.

Tämän uuden filosofian eräs ulottuvuus on opiskelijoiden vahtimisen lisääminen. Eilisen Keskisuomalaisen kissankokoisin kirjaimin ladottu otsikko vaati Tosi opiskelua bilettämisen sijaan. Jutussa haastateltiin opetusministeriämme, joka haluaa lisätä suomalaisten opiskelijoiden kansainvälistymistä, mutta on samalla huolissaan siitä, että opiskeluaika ulkomailla kuluu juhlimisessa. Samasta asiastahan opiskelijoita on yritetty syyllistää myös kotimaassa. Mutta mitä tällainen ajatus oikein pitää sisällään?

Mustan joutsenen keksijä Nassim Nicholas Talebin mielestä juhlat ovat lähes tärkeintä elämässä. Opiskelu on jotain muuta kuin pelkkää tietojen päähän pänttäämistä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Suurin osa maailman keksinnöistä ja uusista ideoista kun syntyy yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa eikä yksinäisissä tutkijankammioissa. Sosiaaliset taidot ovat arvokkaampia kuin opintoviikot. Niitä ei vain nykyään missään opeteta, ne opitaan bileissä ja juhlissa ja kaljalasin ääressä. Niitä opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mikä myös generoi uusia ideoita.

Tämän siis tuottavuuteen hirttäytynyt poliitikko haluaa kieltää. Jos tehtäisiin tutkimus hikipinkojen osuudesta yhteiskunnan johtopaikoilla, vaikkapa ministerinposteilla tai presidentin järjestämissä itsenäisyyspäiväbileissä, prosentiksi saataisiin nollalla alkava desimaaliluku. Suurin osa erilaisista johtajista kun tuskin osaa lukea Aku Ankkaa monimutkaisempaa tekstiä ja valtaosa heistä on ollut koulumaailman häiriköitä – koska bilettäminen vaan sattui olemaan hauskempaa ja yhteisöllisempää. Mutta he osaavat verkostoitumisen ja sosiaalisen kyhnytyksen taidot, joilla muut saadaan mukaan omiin hankkeisin.

Apina harvoin perustelee mitään asiaa omilla kokemuksillaan, koska se ei yleensä johda mihinkään. Tehdään nyt kuitenkin poikkeus. Apina kun sai lukiosta niin hyvät paperit kuin sieltä ylipäätään voi saada. Apina pääsi silloiselle suosituimmalle opiskelualalle parhailla pisteillä vain siksi, että osasi pääsykoekirjat melkein ulkoa. Eikä loppututkintoakaan tarvinnut aivan häntäpään arvosanoilla suorittaa. Ainoat viivytykset opinnoissa johtuivat työnteosta, sillä suvulla ei ollut varaa lahjoittaa suuria summia elämiseen. Bilettämässä en muista käyneeni yhtään kertaa koko opiskeluaikana – se vaihe koitti sitten vasta työelämässä. Olen siis varmaankin ollut hallituksen filosofian mukainen ihanneopiskelija.

Ei minusta kuitenkaan mitään johtajaa tullut eikä edes minkään sortin julkkista, vaikka joihinkin uutislähetyksiin olenkin päässyt. Ei tullut miljonääriäkään, tuli vain tavallinen muurahainen. Sen sijaan eräistä luennoilla harvoin krapulapäissään käyneistä on tullut johtoportaan uroksia. Ehkä tässä piileekin valtiovallan manipuloinnin salaisuus. Eihän siitä mitään tulisi, että kaikista apinoista tulisi sujuvasanaisia julkkiksia. Pitäähän järjestelmän rahoittamiseksi olla työmuurahaisiakin. Ja heitä syntyy nöyristä ja kilteistä apinoista, joiden aivoihin hallitusvallan valistus pääsee helposti livahtamaan.

Kaikkinaisen valistuksen yleismaailmallinen paradoksiahan on, ettei se koskaan tavoita niitä aivoja, joiden käännyttämiseen se on tarkoitettu. Bilettäjät eivät moisia Hennan puheita ehdi kuunnella, koska heillä on niin hauskaa muutenkin. Alkoholistitkaan eivät kuuntele raittiussaarnoja. Moralistinen valistus uppoaa vain niihin, jotka muutenkin suhtautuvat elämään liian tiukkapipoisesti. Apina voi vain kuvitella, kuinka monen pinna moisesta paasaamisesta lopullisesti katkeaa.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 15.04.2009.

2 vastausta to “HENNAN BILEET”

  1. Olen seurannut vierestä uuden yliopistolain sisäänajoa ja täytyy sanoa, ettei se inhimillistä toimintaa ole (eikä siihen kyllä apinatkaan alistuisi)! Yliopiston perustehtävää on mahdotonta toteuttaa jatkuvan arvioinin, tulosvastuun ja kaiken turhan raportomisen puristuksessa. Kauhistuttavinta on se, että nyt työntekijöiden pitäisi pitää vielä tarkkaa kirjanpitoa omasta työajastaan! Tämä on sitä varsinaista strategista toimintaa ja varsin ”haasteellista”. Perään kuulutetut ”innovaatiot” eivät synny sellaisessa ympäristössä!

    Onneksi tätä on viimein herätty vastustamaan pamfletein ja mielenosoituksin. Erityisen aktiivisia ovat opiskelijat, jotka ymmärtävät, ettei yliopistoa voi pyörittää kuin liikelaitosta, ja että nopeasti kasvatetuista opiskelijoista tulee samanlaisia kuin apulannalla viljellyistä kurkuista: mauttomia ja hajutttomia! Kypsyminen ja viisastuminen vaatii aikaa ja tutustumista ihan oikeaan elämään. Omalle abilleni olen suositellut välivuotta, matkustamista ja työelämään tutustumista.

  2. Suosituksesi vapaavuodesta lienee oikein hedelmällinen, vaikka se lienee kauhistus poliitikoillemme – aika menee hukkaan ja aika on rahaa. Tuottavuus jyrää päättäjien keskuudessa, mutta apinat elävät tavallaan… toivottavasti.

    Valtionhallinnon omaksumien ”kehittämishankkeiden” syntyhistoria olisi mukava saada julkisuuteen eli ketkä ja millä perusteilla hurahtivat näihin toissa vuosisadan jälkipuoliskolla alun perin amerikkalaiseen prosessiteollisuuteen kehitettyihin palkkausjärjestelmiin. Eräs työmarkkinapomo tunnusti yksityisesti apinalle, etteivät ne sovi 2000-luvun asiantuntijaorganisaatioihin, ”mutta VTML ei asiaa usko vaan on jotenkin hurahtanut UPJ-uskoon”. Mutta niin vaan ammattijärjestötkin jotenkin saatiin moisia ideoita kannattamaan.

    Muissa valtion virastoissahan tämä järjetön muistioiden, sisäisten palavereiden, työnkuvausten, tuntilistojen, kaavioiden ja laatupalkintohiostusten rumba taisi alkaa jo ennen yliopistoja. Virastoihin palkattiin psykologeja leimaamaan epäilijät julkisesti kyynikoiksi. Näistä ajoista on jo sen verran aikaa, että kehittämishankkeista voi todeta olleen varsinaisen työn tekemisen kannalta pelkkää haittaa. Lopultahan siinä kärsivät asiakkaat, joiden palveluun käytetystä ajasta kaikki oli poissa. Ainoa hyöty koitui johtajille, joille on avautunut uusia uria ”hyvin läpiviedyn” muutosprosessin organisaattoreina. Ehkäpä tästäkin pitäisi vielä joskus kirjoittaa juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: