HIILIKOMPENSAATIO

Jutussani Matkalla Sodankylään lupasin, että korvaan Tellukselle matkasta aiheutuneet kasvihuonepäästöt. Silloin vielä kuvittelin, että sehän on helppoa. Googlaan vain johonkin sivulle vaikkapa hakusanalla hiilikompensaatio, lasken jollakin laskurilla syntieni määrän ja sitten vaan valitsen minulle mieluisimman hankkeen, johon haluan rahani lahjoittaa. Mutta eihän se tietysti näin helposti käynyt. Ensinnäkään hiilikompensaatio -haku ei johtanut mihinkään, piti turvautua apinaenglantiin.

Aivan aluksi on tietysti paikallaan todeta, ettei kaikista ihmiskunnan ympäristösynneistä pääse näin helposti eroon. Yksityisautoilu, kuten elämä tällaisessa ökyvaltiossa muutoinkin, aiheuttaa niin monenlaista harmia maapallollemme, ettei yksi hiilidioksidimaksu mitään pelasta. Jos vaikka kaasutaseet saataisiinkin tasapainoon, mikään ei poista ilmakehästä niitä muita epäpuhtauksia, jotka sinne syydämme. Aivan ikään kuin emme ymmärtäisi itse hengittävämme sitä samaa ilmaa. Mutta eihän se ole sen kummempaa kuin että sujuvasti huuhtelemme kaikenlaiset jätökset vesistöön, josta otamme juomavetemme. Ja jokainen voi jatkaa listaa ihan omassa kolossaan.

Hiilikompensaatio on hieno asia ainakin teoriassa. Mutta kun asiaa rupesi hieman penkomaan, huomasi ensimmäiseksi, että tästäkin on tehty bisnestä. Tärkeintä tuntuu olevan, että lahjoitat juuri meille, jotta juuri me saisimme siitä jokapäiväisen leipämme – eli miljoonamme. Hieman erään Liliuksen malliin, siis. Palveluntarjoajia löytyi pilvin pimein ja kaikki sivuilla esitellyt yritysten taustahenkilöt olivat hyvinsyöneen oloisia, seksikkäitä ja muotitietoisia eurooppalaisia tai amerikkalaisia valkonaamoja.

Älä istuta puita

Hiilikompensaatio on ideana jo vanha, sillä Kioton ilmastosopimuksessahan keksittiin jakaa päästöoikeuksia valtioille ja yrityksille. Nyt sitten perässä seuraavat yksityiset ihmiset, tosin sillä erotuksella, että he tekevät sitä toistaiseksi vapaaehtoisesti. Muualla maailmassa tästä vihertämistavasta on tullut jo suosittu trendi. Ehkä jossain vaiheessa Suomessakin. Mutta nyt meillä ei ole vielä yhtään palveluntarjoajaa, joka osaisi puhua suomea. Menetpä mihin tahansa viihdesivustolle, aina siellä jotakin on käännetty myös suomen kielelle. Tässä siis se pieni ero, joka estää maapalloa pelastumasta.

Mutta optimistina pitää yrittää. Tosin hiilikompensaatio on saanut kovaakin arvostelua osakseen ympäristöjärjestöjen, esimerkiksi Maan Ystävien ja Greenpeacen, taholta. FERN:n sivuiltakin löytyy kriittistä näkökulmaa. Siellä lainataan Cambridgen yliopiston ympäristötutkija Oliver Rackhamin toteamusta, jonka mukaan telling people to plant trees is like telling them to drink more water to keep down rising sea levels [1]. Puiden istutus kun tuntuu olevan monien hiilikompensaatiota tarjoavien yritysten tapa käyttää lahjaksi saamiaan varoja. Siis niitä varoja, jotka hallinnoinnin ja juhlimisen jälkeen vielä ovat säästössä.

FERN:n raportin mukaan puuplantaasit voivat pahimmillaan tuhota trooppisia sademetsiä ja paikallisten asukkaiden elinmahdollisuuksia, kun ”sivistyneen maailman” huonon omantunnon alulle saattamat rahavirrat itsekkäine tarkoitusperineen – hieman kehitysavun malliin – tarjoavat kehitysmaille yksipuolisen, voisiko sanoa ”sivistyneen” näkemyksen metsästä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan hiilikompensaatiosta on tullut uuskolonialismin yksi ilmenemismuoto. Puupelto ei ole paikallisten ihmisten eikä tietysti muunkaan eliöstön tai luonnon monimuotoisuuden kannalta sama asia kuin metsä. Miten se vanha viisaus taas menikään? Pitäisi nähdä metsä puilta. Kuinka vaikeaa sen ymmärtäminen näyttääkään ihmislajille olevan.

Hiilikompensaatio on hyvä idea niin kauan kuin se pysyy renkinä, mutta siitä näyttää tulevan isäntä, jonka äänellä on helppo sanoa, että nyt kaikki ongelmat on ratkaistu. Eiväthän mitkään ongelmat ratkea tällä tavalla. Päästöjä ympäristöön pitää ihan oikeasti vähentää eikä luulla, että kompensoimalla asiat hoituvat. Siis ihan oikeasti, ainoa oikea tapa on vähentää luonnonvarojen kulutusta. Jos et usko apinaa, voisit uskoa edes FERN:ä, joka sanoo, että the only way of slowing global warming is to stop extracting fossil fuels and make drastic reductions in greenhouse gas emissions. Koska hiilikompensaatiota tarjoavat yritykset tekevät bisnestä, ne haluavat yksinkertaistaa asioita kertomalla, kuinka voit ajella autollasi huoletta, kunhan maksat meille 40 dollaria vuodessa tai cappucino -kupillisen hinnalla (per viikko) sinusta tulee ilmastoneutraali.

Jos haluat tehdä jotain maapallon hyväksi, voit tehdä sen tukemalla erilaisia ympäristöjärjestöjä (vaikkapa näitä suomalaisia: Suomen Luonnonsuojeluliitto, WWF, Greenpeace, Maan ystävät ja mitä niitä nyt onkaan) muutenkin kuin hiilitasettasi kyttäämällä. Rahat voivat mennä jopa parempaan tarkoitukseen. Mutta jos hiilikomppi tuntuu omalta asialta, joudut turvautumaan ulkomaalaisiin yrityksiin. Suomalaisille räätälöityä kompensaatiopalvelua ei siis löydy, ellei sen alkeelliseksi versioksi haluta laskea Maan Ystävien lentomaksua.

Alkuun pääsee vaikkapa kirjoittamalla googleen hakusanat carbon offset. Linkkilista on pitkä ja siitä voi olla vaikea löytää juuri se oikea. Apina ei ainakaan löytänyt juuri sellaista, kuin olisi halunnut. Eli jotain pientä ja kevyttä organisaatiota, joka olisi käyttänyt 98 prosenttia saamistaan rahoista uhanalaisten sademetsien ostamiseen suojelualueiksi.

Savuna ilmaan?

Offsettaus näyttää olevan maailmalla jo big bisnes. Vuonna 2006 vapaaehtoisen hiilikaupan arvo oli 91 miljoonaa dollaria ja ala taitaa kasvaa nopeammin kuin ilmalämpöpumppubisnes konsanaan. Sellainenkin lyhennehirviö kuin ICROA [2] on keksitty joko kehittämään alaa tai hämäämään kuluttajia. Offsettausta tarjoavat sekä kaupalliset että yleishyödylliset firmat eikä niiden välillä näytä olevan mitään johdonmukaista eroa vertailutuloksissa. Erilaisia kompensaatioyritysten vertailuja löytyykin useita ja jotkut luulevat voivansa veloittaa raportistaan jopa 75 puntaa. Ehkä joku maineestaan huolestunut yritys sellaisiakin hädissään ostaa. Eihän siinä raha sen turhempaan mene kuin toimitusjohtajan ylisuuressa palkassakaan.

Vertailuja tarvitaan, sillä yksistään Australiassa palveluja tarjoaa 50 yritystä. Jotensakin kuvaavaa yritysmaailmalle on, että näistä 50 yrityksestä vain 20 halusi osallistua puolueettomaan vertailututkimukseen [3]. Tutkimusraportissa varoitetaan kuluttajia ”dynaamisesta” toimialasta ja kehoitetaan käyttämään apinajärkeä – tilanne taitaa olla yhtä villi kuin kotoisassa ilmalämpöpumppujen markkinoinnissa. Raportissa on myös hyvä muistilista asioista, jotka jokaisen apinan tulisi muistaa palveluntarjoajaa valitessaan.

Ethical Consumer -lehden vertailussa [4] kärkisijalle sijoittui tasapistein kuusi yritystä. Ainakin yksi yritys on jo lopettanut toimintansa ja eräiden muidenkin nettisivut ovat jotensakin outoja. Yksi kertoi, hauskasti kylläkin, että sivulla vierailuni aikana Britanniassa myytiin 16458 kännykkää ja vain 48,7 kapulaa kierrätettiin. Sama sivusto teki yhteistyötä Lontoon muotiviikkojen mainostamiseksi… Eräät yritykset sentään tukivat erilaisia biokaasuhankkeita, tuulivoimaa ja luonnonmukaisia vesivoimaloita, joiden toiminta ei edellyttänyt patojen rakentamista. Sitten taas joku toinen käytti rahansa EU:n päästöoikeuksien ostamiseen. Niissä rahasi kyllä menisivät täydellisen virtuaaliseen tarkoitukseen.

Offsettaajien joukossa on suoranaisia huijareitakin, jotka myyvät esimerkiksi edellä mainittuja päästöoikeuksia 30 -kertaiseen hintaan. Kenen taskuun ne 29 euroa sitten mahtavatkaan jäädä, jos päästöoikeus maksaa yhden euron? Eräiden yritysten on havaittu myyvän pelkkiä ”hiilioikeuksia” puihin, vaikka lahjoittaja kuvittelee rahoittavansa puiden istutuksia. Tai sitten istutusprojektit ovat sellaisia, jotka joka tapauksessa toteutuisivat jollakin muulla rahoituksella. Parhaimmatkin yritykset käyttävät varsinaiseen offsettaukseen vain 80 prosenttia saamistaan rahoista.

Apinametsä

Apina luuli jo löytäneensä itselleen mieluisan jutun, kun Climate Care -yrityksen sivuilta löytyi projektikohde nimeltä Kibale Forest [5]. Se on sademetsä ja kansallispuisto Ugandassa. Se on metsä, joka tarjoaa turvapaikan 13 kädellislajille. Maailman tiheimmän kädellispopulaation sanotaan löytyvän täältä, joukossa on myös 500 simpanssia. Metsä on minulle tärkeä siksi, että olen parikymmentä vuotta sitten päässyt itse siellä käymään ja nauttimaan paitsi paikallisen väestön ystävällisyydestä, myös simpansseista. Sieltä on peräisin myös kuva, jota apina nyt hyödyntää omanaan.

Olisi tietysti mukava ajatella, että apinakuvassa esiintyvä nuori simpanssi, joka kauhuissaan pekenee outoja ihmisiä, olisi vielä hengissä ja pikku lahjoitukseni jossakin muodossa hyödyttäisi häntä tai hänen perhettään. Mutta lahjomaton netti ehti ennen osta -painikkeen painallusta kertoa, ettei Climate Care -firmalla taida ollakaan aivan puhtaita jauhoja, tai siis rahoja, pussissaan. Ainakin yrityksen Ugandan projekteissa on nimittäin syyllistytty paikallisen väestön huonoon kohteluun ja alipalkkaukseen [6]. Yrityksen asiakkaina on silti sellaisia puhtoisia toimijoita kuin Amnesty International ja Body Shop…

Climate Care -yrityksellä on toki toimivat nettisivut, joiden avulla on helppo laskea erilaisten syntiensä hinnat. Autonkin voi valita merkin ja mallin mukaan, mutta eihän palvelu tietysti niin vanhaa automallia tuntenut kuin millä apina ajelee. Eipä eri vaihtoehdoissa kuitenkaan paljon eroja ollut, sillä Sodankylässä käynnin hinnaksi muodostui kaikilla tavoilla noin kolme ja puoli euroa. Siis yllättävän vähän. Jos löytäisi todella luotettavan offsettaajan, niin näitä sakkojahan voisi maksella kaikista tekemisistään. Tosin vertailut osoittavat, että monien yritysten laskurit määrittelevät aneiden suuruuden liian pieneksi.

Paljosta muustakin voisi offsettaajille maksaa. 10000 kilowattitunnin sähkönkäytön voisi yrittää hyvittää 51.99 eurolla, edestakaisen matkan Thaimaaseen 19,55 ja Espanjanlennon 6,24 eurolla. Päästötodistuksen voi antaa myös lahjaksi: syntymäpäivälahjan arvo on 117,13 ja häälahjan 205,71 euroa! Mutta mitä mahtaa ajatella rakastettu, joka saa vain 1,74 euron arvoisen vierailulahjan? Vai olisiko hienoa liimata auton takapuskuriin paratiisisaaren kuvalla varustettu tarra, jossa kerrotaan, että auton hiilidioksidipäästöt kompensoidaan Seacology -firman toimesta?

Vertaile myös vertailuja

Ei ihmislajia siis ainakaan mielikuvituksen puutteesta voi syyttää. Mutta ei apina silti tästä joukosta löytänyt sijoituskohdetta kolmelle eurolleen. Ehkä jossakin lymysi se pikku firma, jota etsin, mutta en sattunut löytämään. Helpompi olisi, jos kaikkien erilaisten tapahtumien, konserttien, festareiden ja urheilukilpailujen pääsylippujen hinnassa jo veloitettaisiin jokin ympäristövero. Paljon säästyisi ainakin hakukoneiden energiaa, kun jokaisen matkalaisen ei tarvitsisi itse tätä rumbaa tehdä, vaan sen hoitaisi tapahtuman järjestäjä. Partiolaiset näyttävät mallia tässä(kin) asiassa [7]. Aihki -leirin järjestäjät taisivat käyttää Myclimate -palvelua, joka on saanut vertailuissa ihan hyviä arvioita.

Jos siis kaikesta huolimatta haluat kompensoida päästöjäsi, kannattaa valita yhteistyökumppani tarkkaan. Viisaammat [8] neuvovat kiinnittämään huomiota ainakin seuraaviin asioihin (ja kertovat samalla omat suosikkinsa). Ennen kuin edes aloitat, yritä ensin pienentää ympäristökuormitustasi. Ellei se ole mahdollista, selvitä:

  • Sijoittaako offsettaaja sellaisiin hankkeisiin, jotka todella vähentävät päästöjä ja samalla hyödyttävät paikallisia yhteisöjä ja ekosysteemejä? Erityisesti tässä yhteydessä varoitetaan puunistutushankkeista, mutta samalla todetaan, että vielä olemassa olevan metsän suojeluun kannattaa sijoittaa.
  • Lasketaanko päästösi oikein? Esimerkiksi edellä mainitun Climate Care -yrityksen laskuri tuottaa kolmanneksen liian pieniä arvoja.
  • Mihin rahasi (ihan oikeasti) käytetään? Tätä ei yleensä helposti saa selville pelkkiä nettisivuja lukemalla!
  • Onko yrityksen toiminta läpinäkyvää?

Miten tämä matka sitten päättyi? Mihin apina kolme euroaan sijoitti? Koska bonobot ovat niin mukavia ja vieläpä sukulaisiamme ja valitettavasti niidenkin elintila kapenee koko ajan, rahat menivät korkojen kanssa bonobo -orpojen hoitokodille. Myönnetään, aika lälly valinta, mutta jostakin on aloitettava. Seuraavaksi sitten muistetaan gorilloja ja simpansseja. Wildlife Direct tuntuu jotensakin luotettavalta puljulta, sillä siellä työskentelee muunkin värisiä ihmisiä kuin mihin me olemme täällä Pohjolassa tottuneet. Eikä sekään mainetta heikennä, että johtokuntaa komentaa kenialainen tohtori Richard Leakey.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 22.04.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: