PORSAITA ÄIDIN…

Vapun kunniaksi voikin sopivasti pohtia maailmaa puhuttavaa kulkutautia. Niin paljon kuin se herättääkin pelkoja ja ikäviä mielikuvia, tuskinpa mikään suomalaisessa vapussa muuttuu. Bilettämään pitää päästä ja joku voi jopa miettiä, että ehkä se paras tapa torjua tauteja on viina – vanhin voitehista. Kirkasta vappua vaan kaikille sitä juhliville! Mutta älkää sitten maanantaina valittako päänsärkyä tai mitään muutakaan siihen liittyvää. Apina ei paljon turhempaa valitusta tiedä kuin itse aiheutettu krapula.

Tai ei ehkä sentään. Media meidät suorastaan pakottaa törmäämään mitä epäloogisimpiin valituksiin joka päivä. Kolme esimerkkiä lähimenneisyydestä. Yksinhuoltajan statusta hyväksikäyttävä Drita Lulic marssi taannoin maamme ykkösjuorulehden toimitukseen valittamaan, kuinka pääministeri Matti Vanhanen on ahdistellut häntä seksuaalisesti. Kun viestit sitten putkahtivat muuta kautta julkisuuteen ja niistä selvisi, että ahdistelija olikin Drita itse, nainen teki rikosilmoituksen kirjeiden julkisuuteen vuotamisesta.

Nyt tämä kunnallisvaaleissa ehdokkaana ollut naaras valittaa, ettei ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta – eikä liioin halunnut koskaan julkisuuteen! Hän valittaa yksityiselämäänsä koskevien tietojen julkaisemista ja että häntä on tulkittu väärin. Hän ei koskaan ollutkaan järkyttynyt mistään kaksimielisyyksistä, koska hän ei edes ymmärrä, että 69 voisi mitenkään liittyä seksiin. Hän oikeasti olikin järkyttynyt siitä, että pääministeri ylipäätään lähetti hänelle postia. Dritan upea analyysi kuuluu, että tässä on toimittu moraalittomasti. Niinpä. Kukahan se toimija lieneekään?

Ja kukahan se toimija lienee ollut tapaus Matissa – jos nyt puhutaan siitä Mattia kuuluisammasta Matista? Eihän eräällä pietarsaarelaisella 23 -vuotiaalla Jennalla tietystikään ollut mitään omaa tahtoa eikä intressiä eikä pyrkyä, kun hän liimautui 45 -vuotiaan naimisissa olevan monitoimimies Matti Nykäsen kainaloon? Silti hänellä on mielestään oikeus valittaa, että Matti leikkii ihmisten tunteilla, kun mäkikotka palasikin Mervinsä huomaan: ei siksi, että olisin rakastanut Mattia, vaan siksi, että hän leikkii ihmisten tunteilla eikä ajattele ollenkaan toisia ihmisiä. Jos Jennakaan ei rakastanut, miksi sitten uroksen vastaava käyttäytyminen olisi tuomittavaa? Jenna nimittää Mattia jopa paskanjauhajaksi [1], vaikka itse oli juoksemassa vain julkisuuden ja rahan perässä. Olisiko hän siis paskanjuoksija?

Tuollaisessa hormonimyrskyssähän molemmat sukupuolet yrittävät parhaansa päästäkseen joko panemaan (uros) tai omistamaan (naaras). Urosten pitää siis puhua palturia ja naaraiden yrittää jollakin tekemisellä kiinnittää uroksen huomio. Naaraiden aivot kun ovat alttiita puheviesteille ja miesten aivot näköviesteille. Yhtä yksinkertainen on selitys sillekin, miksi naaraat ylipäätään valittavat enemmän kuin urokset. Testosteroni antaa miehille lisää itseluottamusta, eräänlaisen suojakilven, josta suurin osa ulkopuolisesta arvostelusta karisee kuin hiekka kamelin selästä. Urokset eivät edes huomaa sellaisia viestejä, jotka saattavat pilata naaraiden koko loppuelämän.

Ikään kuin vapunaaton kunniaksi demarijohtaja Jutta Urpilainen tuli todistaneeksi tämän aivokemian paikkansapitävyyden [2]. Hän katsoi tarpelliseksi tulla julkisuuteen valittamaan, kuinka hänen ensimmäinen vuotensa puheenjohtajana on ollut vaikea. Häntä on jopa arvosteltu. Pahimmat sähköpostit on toimitettu Eduskunnan turvallisuuspalvelulle. Voi kauhistus. Ja tietysti mukaan täytyi vetää naispoliitikkojen salainen ase eli sukupuoli: kaikki arvostelu johtuu vain sukupuolesta. Asia voi tietysti tältä tuntua, sillä jos Jutta olisi uros – mitä me heteroapinat emme tietystikään toivo – hän ei korvaansa lotkauttaisi moisille sähköposteille. Eikä hän ainakaan voisi tulla julkisuuteen asiasta valittamaan, koska hän samalla kadottaisi poliittisen uskottavuutensa.

Mutta influenssa A (H1N1) – taudistahan tässä piti kirjoittaa. Huhtikuu 2009 saattaa jäädä historiaan kuin maaliskuu 1918, jolloin espanjantauti keksittiin. Kuinka ollakaan, senkin ensimmäiset havainnot tehtiin Amerikan mantereella. Lintuinfluessaa pelänneet ihmiset ovat varoneet Aasian maita ja kaksisiipisiä. Lintuvirus yllätti nyt kaikki onnistumalla risteytymään sika- ja ihmisvirusten kanssa Meksikossa. Kolme viikkoa kului ennen kuin siellä ymmärrettiin, mistä on kysymys. Tuskinpa reagointiaika olisi missään muualla ollut sen nopeampi, joten turha syyttää Meksikon viranomaisia. Sen sijaan voi kysyä, onko taudin löytymisen jälkeen tehty kaikki tarpeellinen vai onko raha taas sanellut toiminnan linjat.

WHO on jo ainakin viikon verran arponut, miten tautiin pitäisi suhtautua ja nostaa valmiustasoja jälkijunassa hieman niin kuin ”varman päälle”. EU pähkäilee, voidaanko lentoja Meksikoon rajoittaa. Lopputulos on, ettei voida. Suositellaan vain välttämään ”turhia matkoja”. Yksittäiset yritykset ovat olleet radikaalimpia ja Ranskakin haluaisi tehdä jotain konkreettisempaa. Tässä on siis menetty viikko kriittistä aikaa, jolla taudin leviämistä olisi saatu hieman hidastetuksi. Rajoitukset olisivat tulleet tietysti Meksikolle vielä kalliimmiksi kuin nykyinen tilanne, mutta maailma olisi saanut lisäaikaa rokotteen kehittämiseen. Muu mailma olisi voinut osallistua Meksikon uhraukseen taloudellisen avun muodossa, jos taudin maailmanlaajuisia vaikutuksia olisi näin saatu vähennetyksi.

Jos pandemia on tullakseen, sitä ei tietysti estetä millään. Sata vuotta sitten espanjantauti levisi joka kolkkaan maapallolla, vaikka kulkuvälineet ja kulkijoiden määrät olivat aivan eri tasolla kuin nykyään. Tauti tappoi silti puolessatoista vuodessa 40-50 miljoonaa ihmistä, reilut pari prosenttia sairastuneista. Erikoista oli, että kuolleet olivat suhteellisen nuoria henkilöitä, 99 prosenttia heistä oli alle 65 -vuotiaita [3]. Espanjantaudin aiheuttanut virus olikin samaa alatyyppiä kuin meksikolainen eli H1N1. Ja meksikolaisenkin sanotaan niittävän pääasiassa työikäisiä. Jos tähän mennessä julki tulleisiin lukuihin on luottaminen, virus tappaa kaksinverroin tehokkaammin kuin espanjalainen konsanaan.

Espanjantauti liippaa apinaakin jollakin tasolla, sillä isänäiti kuuleman mukaan kuoli siihen. Sen jälkeen pandemia riehui vielä aasialaisena vuosina 1957-58 ja hongkongilaisena vuosina 1968-69, mutta ne eivät olleet yhtä tappavia, vaikka sairastuvuus onkin väestötasolla ollut kaikissa pandemioissa neljänneksen luokkaa. Influenssavirus oli näissä kahdessa erilaista alatyyppiä kuin espanjalaisessa ja meksikolaisessa. Niihin kuoli ”vain” muutamia miljoonia ihmisiä. Kaikki on tietysti suhteellista, sillä tavallisiinkin influenssiin kuolee satoja tuhansia ihmisiä vuosittain.

Pahimmoillaan pandemia panee maailman polvilleen vuodeksi tai kahdeksi ja se tulee inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti kalliiksi. Maapallon pelastumiselle siitä ei ole paljon apua, sillä notkahdus lentomatkustelussa ja muussa kulutuksessa on vain hetkellinen ja epäilemättä se otetaan takaisin korkojen kanssa riesan hävittyä. Hysteria koskee lähinnä teollisuusmaita, joissa kuolema on ulkoistettu epänormaaliksi ilmiöksi. Kehitysmaissa joka päivä kuolee muutenkin enemmän ihmisiä erilaisiin ”turhanpäiväisiin” sairauksiin kuin mihin influenssa pystyy. Siinä mielessä tauti on mediatapahtumana sukua onnettomuuksille, joiden kiinnostavuus riippuu täysin siitä, kuinka ”kehittyneessä” valtiossa ne sattuvat ilmenemään.

Tässä tilanteessa on hieman huvittavaakin kuunnella johtajiemme puheita. Sanoma on ylirauhoitteleva, kuten aina vastaavanlaisissa tilanteissa. Ehkä vallanpitäjät pelkäävät kertoa kaikkea, ettei rahvas vain järkyty tai ryhdy panikoimaan? Hysteriahan ei auttaisi ketään ja siksi ministeri Paula Risikkokin kertoo, ettei siihen ole aihetta. Osaan kansaa tämä tehoaa, osa taas hysterisoituu jo pelkän termin kuullessaan. Seurauksena on hengityssuojainten ja influenssalääkkeiden loppuminen apteekeista. Tämä tapahtumaketju osoittaa, kuinka valistuksen omaksuu vain kiltein kansanosa – joka sitten joutuu kärsimään itsekkäästi toimivien kahmittua kaiken itselleen.

Jotensakin erikoiselta kuulostaa esimerkiksi se valistus, että hengityssuojaimista voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tauti kuitenkin leviää pisaratartuntana ja sairaaloissa infektioherkillä potilailla käytetään hengityssuojaimia ihan normaaleissakin oloissa. Eikö hoitohenkilökunta tiedä, mitä tekee? Vai ajattelevatko valistajat, ettei kansan aivoissa pysy kuin yksi asia kerrallaan – käsihygienia kun taitaa kuitenkin olla tärkeämpää kuin lentäviltä pisaroilta suojautuminen. Lehtijutut kertovat silti, että Lahdessa epäillyn tautitapauksen omaiset oli eristetty kotiin ja heille on annettu Tamiflu -lääkitys. Se siis toimii, vaikka valistus haluaa vähätellä sen merkitystä? Hamstraajat ovat sittenkin olleet oikeassa… Yhteisössämme on kuitenkin henkilöitä, joilla jonkin muun sairauden tai lääkityksen vuoksi olisi ihan todellinen riski, jos he sairastuisivat tähän possuflunssaan.

Jos tästä mediatapahtumasta haluaa repiä jotain hauskaa, niin se liittyy taudin nimeen. Aluksi sitä ruvettiin kutsumaan sikainfluenssaksi (termiä on tosin käytetty jo espanjantaudin yhteydessä [4]), koska ilmeisesti nykyaikana ei enää ole soveliasta leimata jotakin valtiota tai maantieteellistä yksikköä taudin nimellä, kuten vielä 1900 -luvulla saatettiin tehdä. Nimen vuoksi sitten joissakin valtioissa on tehty valtionjohdon toimesta päätöksiä tapaa kaikki siat. Tämä osoittaa, millaisilla aivoilla meitä johdetaan. Ei tästä kannata pelkästää Egyptin johdolle naureskella – tämä nyt vain sattui osumaan heidän heikkoon kohtaansa. Jokaisella hallituksella on omat sikaloukkunsa.

EU sitten halusi nimetä taudin uudeksi influenssaksi! Kuinka loistava luovuuden osoitus. Koko Euroopasta ei siis löytynyt yhtään parempaa ehdotusta. Uusi influenssa. Halleluja. Paljon paremmin ei selviä WHO:kaan, joka tarjoilee nimihirvitystä influenssa A (H1N1). Sepä vasta on seksikästä ja käytännöllistä. Ja jos lopputarkennuksen jättää pois, jäljelle jää vain influenssa A, joita ovat olleet kaikki muutkin pandemiaa aiheuttaneet influenssat. Ei kai niin väliä, mikä A se sattuu milloinkin kansan suussa pyörimään? Nyt sitten käydään maailmanlaajuista kisaa siitä, kumpiko näistä kahdesta nimityksestä voittaa kansainvälisen median puolelleen.

PS. Kun kultalautasella tarjoillaan, enpä malta olla esittelemättä neljättä naarastapausta edellä kerrottujen lisäksi. Wilson Kirwahan on viime aikoina noussut tansseillaan kansallisten ikonien joukkoon. Ja kuinka ollakaan, heti löytyi joku nainen, joka haluaa osan gloriasta itselleen [5]. Ei sillä väliä, vaikkei oikea nimikään tule julki, riittää kun itse voi nauttia lööppien tuomasta henkisestä tyydytyksestä. Samaan asiaan perustuu mielihyväkeskuksen toiminta kaikilla niilläkin apinoilla, jotka taannoin marssivat poliisin luukulle kädessään lasinsiru, joka oli ”löytynyt” milloin mistäkin ruuasta.

Lahtelainen Sanna (nimi muutettu), 20 vuotta, haluaa siis julkisuuteen. Ehkä jo seuraavassa Hymyssä voimme ihailla hänen paljaita tissejään. Voihan siitä saada muutaman tonnin ”kipurahoja”, mutta mikä tärkeämpää – näin helppoa on päästä julkkikseksi Suomessa! Sanna on nyt puolen kansan huulilla ja siten myös aivoissa. Ja mikä huomionarvoisinta, näin voivat tehdä vain nuoret naaraat. Muistatteko kenenkään urosapinan tulleen julkisuuteen kehumaan, että panin sen ja sen miehen julkkisvaimoa – vaikkei tilaisuuksia puuttuisi, sen verran apinallakin on henkilökohtaista kokemusta.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 30.04.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: