KIUSAAMISEN ASENTEELLISUUS

Parissa viime kirjoituksessani on käynyt ilmi, että luonnontieteellisesti katsottuna ihmisen perusmalli on nainen. Miehet ovat vain marionetteina tarjoamassa milloin siittiöitä, milloin raakaa voimaa, kun tarvitaan  naarasapinoiden erilaisten päähänpälkähdysten toteuttajia. Siitä huolimatta mediassa saa jatkuvasti kuulla, kuinka mies muka olisi jotenkin patriarkaattisen juonittelun avulla saavuttanut normiapinan aseman.

Toissapäiväinen kiusaamisuutisointi olikin paljastava. Etenkin YLE innostui lukemaan Mannerheimin lastensuojeluliiton kiusaamiskyselyraporttia sukupuolisilmälasit päässä. Niinpä televisiojutussa [1] mainitsemisen arvoiseksi asiaksi nousi se, että yläasteikäisistä tytöistä noin joka kymmenettä kiusataan toistuvasti. Ikään kuin sivulauseessa ja hammasten välistä puristettuna myönnettiin, että pojista kiusataan vielä useampia. Radion puolella mutkia vedettiin suoraksi vielä reippaammin. Apinalogiikka tulkitsee tämän siten, että tytöt olisivat Yleisradion toimittajien mielestä jotensakin tärkeämpiä…

Tällainen uutisen muotoilu ei ole lähtöisin MLL:n tiedotteesta, joka on kiitettävän sukupuolineutraali. Luvut löytyvät kiusaamiskyselyraportista [2], mutta uutistoimittajan on täytynyt olla aika kieroutunut luonteeltaan, sillä raportin sukupuolisanoma, jos sellaisen haluaa sieltä etsiä, on selkeästi se, että pojat komeilevat lähes kaikkien kiusaamiskokemusten kärjessä. Sopii katsella vaikkapa kuvioita 8 (kuluneen vuoden aikana kiusaamista kokeneiden oppilaiden osuudet: kaikki poiken luvut tyttöjen lukuja suurempia), 14 (koulussa viimeisen vuoden aikana fyysistä väkivaltaa kokeneiden prosenttiosuudet: poikien luvut 3-6 kertaa suurempia) tai 21 (seksuaalisuuteen viittaavan nimittelyn kokemusten yleisyys: kaikki poikien luvut tyttöjen lukuja suurempia).

Raportin kertomaa: Yläkouluikäisistä sekä ammattioppilaitoksissa opiskelevista pojista noin kaksi viidesosaa kokee seksuaalisuuteen viittaavalla ilmauksella nimittelyä päivittäin. Vastaajilta kysyttiin myös, kokevatko he itseensä kohdistuvan nimittelyn loukkaavaksi. Tulosten perusteella tytöt kokevat nimittelyn poikia loukkaavampana kaikilla kouluasteilla. Tytöt siis kokevat asiat vakavampina kuin pojat. Ei mikään uusi asia, jos on koskaan edes kuullut testosteronin olemassaolosta. Mutta tätähän ei tasa-arvopuheissa koskaan haluta mainita.

Sukupuolineutraali tiedonvälitys olisi siten repinyt raportista suuret otsikot: Poikia kiusataan tyttöjä enemmän! Mutta sellaista lienee turha odottaa. Eihän tässä sukupuolittuneessa uutisoinnissakaan olisi mitään ongelmaa, jos samaan aikaan ei valitettaisi miesten maailmasta. Kaikkea ei vain voi saada – tai ei ainakaan pitäisi saada. Poikien ongelmia vähätellään tai niitä ei edes haluta nähdä. Naaraiden ongelmat ovat aina urosten ongelmia tärkeämpiä – näinhän se biologian mukaan meneekin, mutta mikä patriarkaatti sitten saa eräät naiset valittamaan kovaa kohtaloaan? Vaikka ollaan siinä tilanteessa, että puhutaan jo miesopettajista, kun opettajanormi on naaras. Ei kulu kuin parikymmentä vuotta niin ihmetellään, missä ovat miespapit.

Mihin miehet katoavat? Siitä meillä on jo konkreettinen malli olemassa. Nuorten miesten työttömyys ja syrjäytyminen lisääntyy kiihtyvää vauhtia. Asia tiedetään, mutta se ei herätä mitään johtopäätöksiä. Eihän se voikaan, sillä kuten kouluterrorismiselityksissä jo totesin, naisistuva päätöksentekokoneisto on kuuro urosten valituksille – jos ne nyt ylipäätään sattuisivat joskus valittamaan. Naiset kyllä voivat ja todennäköisesti valloittavatkin kaikki nykyään merkittävinä pidetyt yhteiskunnalliset asemat, mutta siinä vaiheessa on enää turha ihmetellä, missä ovat kaikki miehet. Olisipa mukava olla kärpäsenä surisemassa muutaman sadan vuoden kuluttua.

Enkä nyt jaksa enää ihmetellä, miksi apina syyllistyy seksuaaliseen häirintään, jos kertoo tyylikkäälle naiselle, että tämä on tyylikäs…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 13.05.2009.

2 vastausta to “KIUSAAMISEN ASENTEELLISUUS”

  1. On turhaa synkistelyä kuvitella, että miehet tyystin katoaisivat yhteiskunnallisesti merkittäviltä paikoilta. Miehillä on nimittäin tiettyjä kiistämättömiä ja osin biologisia etuja suhteessa naisiin.

    Älykkyys on hiukan korkeampi keskimäärin ja etenkin huippuälykkäissä on selvästi enemmän miehiä. Miehen sosiaalisuus toimii joillakin urilla naisen sosiaalisuutta paremmin. Miehet ovat keskimäärin röyhkeämpiä ja kestävät stressiä paremmin. Suurtenkin riskien kanssa pystytään elämään — joskin romahdus on sitten sitäkin traagisempi.

    Paljon useampi nainen valitsee kodin uran sijaan ykkösprioriteetikseen. Naiset ovat luultavasti hiukan enemmän suojelevaisia ja siten myös konservatiiveja. Ja sitten on vielä tuo synnyttäminen, joka haittaa uraa.

    Luetteloa vois jatkaa, mutta pointti siis on, että evoluutio on luonut sukupuolten välille työnjaon. Vaikka yhteiskunta lujaa vauhtia feminisoituu ja matriarkaatti jyllää, kokonaan ei miehen kilpailuetu varmasti katoa.

    Tuo lienee feminismin pääasiallinen polttoaine — ja samalla taistelu tuulimyllyjä vastaan. Ikävä puoli on, että taistelu näyttää näillä näkymin ikuiselta.

    • Olet aivan oikeassa Tomppeli, eihän evoluutio sentään aivan ”tyhmä” ole. Kysymys onkin siitä, että ihminen saadaan laumaeläimenä houkuteltua jos jonkinlaisten hurmosliikkeiden orjiksi. Ei tarvitse mennä kuin sata kilometriä itään, niin kohtaamme 70 vuoden kokeilun jäljet. Kokeilun, jossa yritettiin selättää evoluutio, mutta tietysti lopulta epäonnistuttiin. Apina vain toivoo, ettei läntisessä Euroopassa nyt sorruta patriarkaattivihan voimalla toisenlaiseen kokeiluun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: