MATTI RULES!

Aivan aluksi on syytä kommentoida demarien näkemyksiä presidentin valtaoikeuksista. Radion ykkösaamussa [1] perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman puhui pehmoisia. Hänen mielestään kahden lautasen politiikka on vain voimavara Suomelle…kansan valitsema presidentti tarvitaan vahtimaan puolueita… presidentti varoittaa ulkopoliittisista vaaroista… presidentti on lukkona, jos muu järjestelmä repeää.

Muu järjestelmä repeää? Siis kansanedustajien enemmistö tulee hulluksi? Eikö ole todennäköisempää, että yksi ihminen tulee hulluksi kuin että sama tapahtuisi viidelle kuudesosalle kansanedustajista? Ja mikä ihmeen puolueiden valvoja presidentti voi olla, kun hänellä ainakin tähän saakka on ollut kytkentä puoluekoneistoon, mikä säilyy myös tulevaisuudessa. Vahtikoiran rooli onnistuisi vain sellaiselle presidentille, joka tulisi poliittisen eliitin ulkopuolelta ja vaikka apina tätä kovasti haikailee, se ei taida olla millään muotoa mahdollinen toiveuni. Kansanliikkeitä suitsitaan muutenkin äänikynnystä korottamalla.

On täysin turhaa väittää, ettei presidentin ja pääministerin välillä olisi ollut kissanhännänvetoa nyt tai koskaan aikaisemminkaan. Ei kansa sentään niin tyhmä ole, ettei sitä olisi huomannut. Todellisessa kriisitilanteessa moisesta jännitteestä ei voi olla kuin haittaa maan turvallisuudelle. Södermanin logiikan mukaan yksi henkilö voisi paimentaa eduskuntaa kansan mielipiteen taakse? Tällainen käsitys demokratiasta on melko erikoinen, kun yhden henkilön kansalta saama luottamus olisi merkityksellisempi kuin 200 henkilön saama luottamus…

Suomen maineesta ollaan huolissaan jopa tekstiviestikohujen yhteydessä, mutta typerä lautaspolitiikka ei sitten kai ole mikään naurunaihe ulkomailla eikä siitä tarvitse välittää? Södermanin huoli on jotenkin oudosti kietoutunut itänaapuriin. Hän jopa puhui Neuvostoliitosta Venäjää tarkoittaen! Ei kai mikään automaatti takaa sitä, että seuraavat presidentit olisivat yhtä vakaasti Paasikiven-Kekkosen linjalla kuin nykyinen Äiti maa? Entä jos presidentiksi valittaisiin joku antivenäläinen – olisiko kansa silloinkin oikeassa vai pitäisikö valtaoikeudet peruuttaa pikavauhtia?

Aivan keskimmäiseksi en malta olla kommentoimatta myrkkyhoitajaskandaalia. Päivä tunnissa -ohjelmassa [2] haastateltiin Valviran johtaja Tarja Holia ja HUSin hallintoylihoitaja Kaarina Torppaa, joita voitaneen pitää vaikutusvaltaisina naisina alan hierarkiassa. Heidän mielestään myrkkyhoitajan tapauksessa on kysymyksessä ainutkertainen tapahtuma… hoitajilla on korkea eettinen taso… yhteisö kyllä valvoo jäsentensä toimintaa… lääkehoidosta on julkaistu opas ja hoitajille on tarjolla koulutusta… lääkekaapille pääsyä ei tarvitse rajoittaa eikä ilmoitusvelvollisuutta Valviralle tiukentaa eikä rikostaustan selvitys ole tarpeen – koska henkilökuntaa on niin paljon!

Ainutlaatuinen tapaus muka? Vaikka juurikin eräs toinen hoitaja tuomittiin insuliinimurhasta. Ei kai se, että rikokset pysyvät pimennossa oikeuta tekemään tällaista johtopäätöstä? Ei kai kieroutuneen luonteen päähänpälkähdyksiä voi koulutuksella tai oppailla estää? Lasten kanssa puuhailevilta vaaditaan puhdas rikosrekisteri, mutta hoitajilta sitä ei saisi vaatia. Miksi ihmeessä? Onko siis tehtävä selllainen johtopäätös, että (vanhusten) murha on vähäisempi rikos kuin ehdotusten tekeminen 15 -vuotiaalle, epäsopiva koskettelu tai netistä löytyneiden kuvien tallentaminen kovalevylle? Jos kysymme asiaa nykyiseltä psykososiaaliselta ilmapiiriltä, vastaus on kyllä.

Aivan lopuksi pitää vielä siteerata Suomen ykkösfilosofia, legendaarista Matti Nykästä. Hänhän ei ole koskaan ylpeillyt koulusaavutuksillaan eikä liene koskaan opiskellut filosofiaa yliopistoissa, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – hän on tiivistänyt elämän perusasioita paremmin kuin ehkä kukaan oikeista ammattifilosofeistamme. Matin viimeisin syvällinen ajatelma on syntynyt selittämään hänen pakonomaista siirtymistään paikasta, tilanteesta ja suhteesta toiseen [3]: olen mennyt vähän sinne sun tänne. Veressäni on ollut joku piru, että olen halunnut liikkua koko ajan.

Mutta on tällä pirulla toinenkin nimi ja se on testosteroni. Sen iän mukana aleneva taso selittää myös Matin toteamuksen, että ikää alkaa kuitenkin olla jo sen verran, että haluan asettua.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 22.05.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: