Luontokuvaus on Suomessa ollut aina kovatasoista ja digiajan myötä sen suosio on kasvanut nopeaan tahtiin, mikä näkyy myös Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäsenmäärässä. Yhdistys on jo yli 30 -vuotias ja sen jäsenmäärä on runsaat 2400. Se on Euroopan suurin luontokuvajärjestö. Jäsenmäärä lähti kasvuun sen jälkeen, kun jäseniksi halunneiden ei tavinnut enää todistaa osaamistaan kuvaajana.Yhdistys on onnistunut jalostamaan luontokuvasta monipuolisen tuotteen, jolla vaikutetaan yleiseen tietoisuuteen. Mikäs sen parempi asia ympäristön kannalta.
Apina osallistui viime syksynä luontokuvaajien erääseen bränditapahtumaan eli Finlandiatalon Vuoden luontokuva 2008 -iltaan. Sinänsä hieno tapahtuma, mutta apinalle koitui siitä myös traumoja, sillä tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Tarja Halonen. Voi sitä pokkuroinnin määrää. Olisi voinut kuvitella olevansa ihan aidossa simpanssilauman kokoontumisessa. Kuinka monta kertaa juontaja jumppasikaan tuhatpäistä yleisöä. Armeija-aika tuli mieleen, kun kaikkien piti pompahtaa seisomaan aina Suuren Rouvan liikahtaessa. Juontajalla tuntui olevan yhtä suuri huoli komentojensa perillemenosta kuin eräällä apinaupseerioppilaalla Haminan kentällä kurssitovereitaan käskyttäessään.
Olisi tehnyt mieli pitää perse tiukasti tuolilla, mutta sen verran sitä apinakin on laumaeläin, ettei edes tällaiseen mielenosoitukseen pystynyt. Mitähän olisi tapahtunut, jos joku olisi vaan istua toljottanut paikallaan? Olisiko Suojelupoliisi tullut ja vienyt kuulusteltavaksi terrorismista epäiltynä? Jollekin mustalle listalle sitä kuitenkin olisi joutunut, niin kuin tämänkin kirjoituksen jälkeen todennäköisesti tapahtuu.
Mutta nyt mentiin taas melkein sivuraiteelle. Minunhan piti kirjoittaa luontokuvaajien uudesta keksinnöstä, muistikirjasta. Vuoden luonnonkuvistahan on vuosittain tehty myös hyvin myynyt kirja ja nyt sen rinnalle on keksitty tuottaa opus nimeltä Merkintöjä 2009. Se on nimensä mukaisesti kirja, johon lukija voi itse tuottaa sisältöä sen lisäksi, että sivuilta löytyy edustava otos vuoden 2008 luontokuvakilpailun parhaimmista kuvista. Niiden oheen on lisätty lyhyt luonnehdinta kuva-aiheesta tai kuvaajan kertomus kuvan synnystä.
Kirjassa ei ole valmiita päivämääriä, ei sen puoleen edes sivunumeroita (96 sivua) – vain neljä pääotsikkoa vuodenaikojen mukaan. Päätoimittaja Jouni Klinga toivoo kaikien pitävän kameraa mukana luonnossa liikkuessaan. Koskaan ei tiedä, milloin eteen tulee se tilanne, joka voi tuoda vaikkapa palkinnon vuoden luontokuvakisassa. Yksi uskomattomimmista laukaisuista kirjassa on Niklas Montosen kuva salamasta, joka on iskemässä puunrunkoa pitkin.
Kirja sopii mökkikirjaksi, vieraskirjaksi, reseptikirjaksi, luontohavaintojen tallentamiseen, säätietojen kokoamiseen – mitä kaikkea apinat nyt sattuvatkaan kirjoittamalla muistiin merkitsemään. Jos et viitsi kävellä kirjakauppaan, sen voi tilata myös luontokuvakaupasta 25 euron hintaan.
Simpanssifilosofiaa 