EUROVAALIT.€€€

Pitäisikö tavallisen apinan jostain yhteiskunnallisesta ilmapiiristä aistia, että vajaan kahden viikon päästä tulisi marssia äänestämään jossain ihmeen eurovaaleissa? Postissa kotipesälle saapunut ilmoitus äänioikeudesta lienee ainoita merkkejä asiasta. Missä on vaalirieha ja aatteen palo? Ei siitä ainakaan mediaa seuraamalla pääse osalliseksi. Ja sitten poliitikot kirkkain silmin ihmettelevät, miksi rahvas ei äänestä.

Ja kun itse kysyy, on turvallisinta itse vastata. Poliitikkojen mielestä uskottavin selitys on se, että apinoilla on asiat niin hyvin, ettei ole tarvetta raahautua äänestyskoppiin punaisia viivoja vetämään. Toisin sanoen poliitikot kehuvat itseään hyvästä asioiden hoidosta. Nomuttasiis. Ehkä – siis ihan vaan ehkä – passiivisuuteen voi olla muitakin syitä. Apina epäilee, että suurin syy on muutosvastarinta. Eikä tällä kertaa kyseessä ole rahvasapinoiden muutosvastarinta vaan johtaja-apinoiden muutosvastarinta.

Tämän jutun lukeminen käy hyvästä muutosvastarintatestistä. Jos verenpaineesi ei nouse yhtään pykälää päästyäsi loppupisteeseen saakka, saatat olla kelvollinen yksilö uuden apinapuolueen riveihin. Ja sitten eikun vaan testaamaan!

Ensinnä pieni johdanto reaalimaailmaan. Kaikki suomalaisethan saavat valita mieluisimman samoista pärstistä. Jos naama ei ole tuttu, ei ropise ääniä. Harva äänestää ketään pelkän hassulta kuulostavan nimen perusteella. Urosapinat voivat kuitenkin äänestää kauniin näköistä naarasta pelkän kuvan perusteella tietämättä tämän mielipiteistä yhtään mitään. Ehkä olisi paikallaan ilmoittaa myös ehdokkaiden strategiset mitat kuvan yhteydessä. Naarasvaltaa pelkistetyimmillään. Olisihan uroksillakin olemassa yksi ratkaisevan tärkeä tuumamitta, mutta sitä ei kukaan taida jostakin syystä uskaltaa ilmoitukseensa laittaa.

Naama pitää siis saada tutuksi, maksoi mitä maksoi. Ja tähän se demokraattisuus sitten tyssääkin. Viime vaaleissa ehdokkaalla piti olla löysää rahaa vähintään 50 000 euroa, jotta tuli valituksi. Harvalla perusapinalla on tuollaista summaa. Vaikka olisi kuinka hyviä ajatuksia, se ei riitä. Pitää olla euroja, omia tai varastettuja tai kerjättyjä. Eräät ovat toisia parempia kerjäämisessä. Tämäkö siis on se ratkaiseva kriteeri, jolla Brysselin lihapatojen ääreen pääsee herkuttelemaan – ellei ole sattunut perimään ylimääräisiä miljoonia emoiltaan.

Julkkisehdokkaat ovat eri viivalla tavisapinoihin verrattuna, sillä heidän pärstäkertoimensa liikkuu aivan eri asteikolla kuin muilla. Siksi he ovat puolueille hyviä ääniharavia vauhdittamaan ”oikeiden” ehdokkaiden läpimenoa. Nuoriso kuulema suhtautuu julkkisehdokkaisiin vanhuksia myönteisemmin [1]. Miksi vanhukset luottavat ammattipoliitikkoihin? Eiväthän he ole sen kummempia ihmisiä kuin kukaan muukaan. Julkkikset ovat siis ihan yhtä hyvä valinta kuin kuka tahansa. Heitä on helppo arvostella, koska kaikki näyttää tulevan heille ”liian helposti”. Suomessa pitää raataa niska limassa – tai ainakin yrittää näyttää siltä – ollakseen hyvä apina.

Niin se euroäänestysprosentti. Se taisi olla viimeksi jossain 41 prosentin tietämillä. Siis vain hieman enemmän kuin jossain S- ryhmän edustajiston vaalissa. Seurakuntavaaleissa möyritäänkin sitten jo ihan pohjamutia [2], mutta silti niitäkin vaaleja kai monet uskovaiset pitävät ihan demokraattisina. Osuusliike- ja seurakuntavaaleja voidaan kuitenkin pitää statukseltaan suurin piirtein samantasoisina – ja molempiin poliitikoilla tuntuu olevan suuri hinku, mitä ei voi ymmärtää eikä hyväksyä. Osuuskauppavaalit kuitenkin houkuttelevat äänestämään yli kaksi kertaa useamman kuin seurakuntavaalit. Missä ero?

Apinakin oli aivan hilkulla äänestää erään osuuskaupan vaaleissa viime kerralla. Syynä oli kaksi asiaa. Operaation olisi saattanut tehdä helposti tällä samalla tuolilla istuen eli netissä. Ja tarjolla oli muutaman tuhannen euron arvoisia lahjuksia, joita arvottiin äänestäjien kesken. Valtiollisissa vaaleissa olisi tästä paljon opittavaa. Kuntavaaleissahan kokeiltiin sähköistä äänestämistä ja oikeusministeri Tuija Brax pani senkin naftaliiniin joidenkin marginaalisten virheiden vuoksi. Herranen aika, kysehän oli kokeilusta! Virheet pitäisi korjata ja yrittää ensi kerralla entistä laajemmin. Ei tästä äänestysalhosta tuollaisella muutosvastarinnalla selvitä.

Seuraavassa on sitten kolme ehdotusta äänestysinnon parantamiseksi. Apina kyllä epäilee, että nämä ovat lähinnä helmiä sioille -luokkaa olevia ajatuksia, sillä tuskinpa Suomesta löytyy yhtäkään poliitikkoa, jonka muutosvastarinta olisi niin löysä, että edes yksi kohta menisi panssarin läpi. Joten luetaan tätä nyt sitten vaan ihan hupi mielessä.

  1. Nettivaali. Nykyaikana pitäisi olla jo itsestään selvyys, että äänestyksen pönäkästä jäykkyydestä pitää päästä eroon, jos nuoria halutaan mukaan. Se ei tapahdu siten, että apinoita marssitetaan johonkin hikiseen koppiin, olkoon se sitten ennakkoäänestyspaikassa, varsinaisessa juhlahuoneistossa tai sähköisessä kopissa. Äänestys pitää voida suorittaa oman kotipesän siimeksessä netin välityksellä. Niille, joilla ei ole konetta kotona, järjestetään äänestysmahdollisuus esimerkiksi kirjastoissa. Apinoiden tunnistaminen ei ole mikään ongelma, vaikka kansalaisten sähköinen tunnistushanke onkin onnistunut sotkemaan pasmansa – ehkä tekijöitä pitäisi vaihtaa? Jos pankkijärjestelmät toimivat ongelmitta, tunnistaminen on pelkkä tekosyy olla tekemättä järkeviä ratkaisuja. Kaikki muutkin selitykset nettiäänestystä vastaan ovat pelkkiä ennakkoluuloja ja sukua kreationistiselle ajattelulle. Kaiken kukkuraksi vaalitulos olisi selvillä samalla sekunnilla kuin äänestys loppuisi – ei tarvitsisi valvoa puolille öin, joten työn tuottavuuskaan ei pääsisi laskemaan seuraavana päivänä.
  2. Vaalilotto. S-ryhmän vaalien houkuttelevuus perustui mahdollisuuteen voittaa jotain. Mikään muu ei saa suomalaisia apinoita yhtä sankoin joukoin liikkeelle kuin loton jättipotti. Olisiko syytä ottaa oppia? Mikään jalo periaate ei siitä loukkaantuisi, jos äänestäjien kesken arvottaisiin riittävän houkuttelevia palkintoja. Jokainen voi keksiä mieluisat ehdokkaansa, apinalle riittäisi kuntavaaleissa vaikkapa maailmanympärimatka ja valtiollisissa vaaleissa miljoona euroa muutamalle apinalle olisi jo kova juttu. Eurovaaleissa olisi varmaan vara maksaa kymmenen miljoonaa. Näillä eväin äänestysprosentit lähentelisivät yhdeksääkymmentä, eikä se mitenkään vähentäisi vaalien demokraattisuutta – tai ainakin se vaarantuisi paljon vähemmän kuin vaalimainonnan eriarvoisuuden vuoksi nyt tapahtuu. Tasa-arvo kohoaisi kolmanteen potensiin, jos vaalimainonta samalla kiellettäisiin, kuten olen joskus aiemmin jo esittänyt. Palkintojen rahoituksesta ei pitäisi syntyä ongelmia, sillä äänestyskulut putoaisivat nettivaalin ansiosta murto-osaan nykyisestä.
  3. Äänipörssi. Nykyfilosofian mukaan apinalla on vain yksi ääni ja siinä se on koko ihmisapina-arvo. Aika köyhää. Ja sinulla on vain kaksi mahdollisuutta, joko annat sen jonkin typerän puolueen valitsemalle ääliöehdokkaalle tai sitten pidät sen ihan itse omassa hihassasi. Siellä se ei lämmitä sen enempää kuin pois lahjoitettunakaan. Moni köyhä apina ei vain jaksa innostua, vaikka olisi lottoarvontakin tiedossa. Siksi tarvittaisiin lisää ääniä ja päästökaupan mukainen malli niiden kauppaamiseksi. Tarvitaan siis äänipörssi. Jos jokaisella apinalla olisi vaikkapa kymmenen ääntä noin aluksi – määrähän voisi kasvaa inflaation myötä – ja niille saisi tehdä mitä itse haluaa, päästäisiin toteuttamaan kapitalismia sen ihanteellisimmassa tarkoituksessa. Köyhät voisivat myydä äänensä eniten tarjoavalle ja saada näin edes jotain konkreettista hyötyä ainoasta kansalaisoikeudestaan. Summalla saisi ehkä ostettua leipää muutaman viikon ajaksi. Ei tämä olisi sen epäoikeudenmukaisempi menettely kuin nykyinen rahapeli, turha taivastella siinä. Huijataanhan apinoita nytkin. Valituksi tulisivat samat naamat tai ainakin samansorttiset aivot kuin nykyään. Tilanne ei olisi tämänhetkistä huonompi, ei tosin parempikaan. Mutta köyhät sentään saisivat syödäkseen. Ja kirkollisvaaleissakin tämä systeemi toimisi loistavasti. Kirkko voisi luvata, että kun äänesi meille kilahtaa, sielusi taivaaseen livahtaa.
Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 27.05.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: