EUROVAALIT.SIC

Apina on nyt yrittänyt tsempata kovasti itseään, jotta saisi sen toistaiseksi ainoan perusoikeutensa eli yhden äänensä hyödynnetyksi näissä eurovaaleissa. Siihen liittyy monia ongelmia alkaen puolueiden samanlaisuudesta päätyen siihen, ettei apinalla ole ketään suosikkia, jota olisi aina äänestänyt. Ongelma on myös siinä, että ehdokkaista vain reilu parikymmentä on sellaista, joilla voi kuvitella olevan realistisia mahdollisuuksia päästä Brysselin koneeseen. Jos heidän joukostaan ei löydy sopivaa, ääni menee itse asiassa hukkaan.

Ei mene, sanovat tietysti suurten puolueiden pomot ja haluavat äänen itselleen. Mutta kun apina ei halua ääntään teille, isot puolueet. En halua kannattaa teidän järjetöntä kasvuideologiaanne, köyhien kyykyttämistä ja epäbiologista ihmiskuvaanne. Jos nyt sitten löytyisi jokin pikkupuolue tai valitsijayhdistys, jossa olisi sopiva ehdokas, niin miksi silti vaivautuisi kävelemään äänestyskopille? Eihän näillä ehdokkailla ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi, koska normiapinat äänestävät kuitenkin perinteiden mukaan perinteisiä ehdokkaita. Hyöty pikkupuolueiden äänestämisestä on samaa luokkaa kuin äänestämättä jättäminen.

Siitä huolimatta vastailin kolmen vaalikoneen kysymyksiin löytääkseni jotain vihjeitä mahdollisista uusista kasvoista. YLE- koneen tarjoama kolmen kärki näyttää tällaiselta: Sirpa Pietikäinen (kok), Mikko Airto (vihr) ja Hanna Holopainen (vihr). Kolme surkeinta olivat Freddy van Wonterghem (ps), Merja Renvall (ipu) ja Jyrki Vaskela (ipu). Suosikkikymmenikköön mahtui viisi naista ja yksi henkilö, jonka sukupuolesta ei saanut selvää edes kuvan perusteella. Sorry vaan, mutta ei ainakaan sellaisella ansiolla apinan ääntä saa. Aika harvalla naarasehdokkaalla muuten oli pitkä tukka…

Hesarin vaalikone tarjosi kärkeen seuraavan kolmikon: Aleksi Mäntylä (vihr), Jyrki Kasvi (vihr) ja Tuula Petäjäkoski-Hult (sd). Kolme huonointa olivat Eero Seppänen (köyh), Mauri Nygård (ipu) ja Merja Renvall (ipu). Naisia mahtui suosikkilistalle nyt kuusi ja inhokkilistalle viisi. Hesari tarjosi vertailun myös puoluetasolla, sen Vihreät voittivat ylivoimaisesti ja yhtä ylivoimaisesti häntäpäähän jäi joku ihmeen IPU.

IRC -gallerian vaalikoneessa voittivat Patrick Wingren (rkp), Jyrki Kasvi (vihr) ja Kari Kärkkäinen (kd). Aika järkyttävää, että joku uskovainenkin ylsi näin korkealle. Kaikki viisi häntäpään kaveria olivat ipulaisia, joukossa tutut nimet Merja Renvall, Mauri Nygård ja Jyrki Vaskela. Puoluevertailun voitti tällä kertaa Ruotsalainen kansanpuolue Vihreän liiton peesatessa. Häntäpään muodostivat Perussuomalaiset ja Itsenäisyyspuolue.

Vaalikoneiden kysymykset olivat keskenään erilaisia, mikä selittänee sen, että henkilötasolla lopputulos oli melkoista sillisalaattia. Ainoa listoille päässyt kepulainen, Riikka Manner, löytyi sekä hyvisten että pahisten joukosta… Vain Jyrki Kasvi ponnahtaa tuloksista esille, mutta hänkin floppasi sen ennakkoluulottomuustestin, joka IRC -gallerian koneeseen sisältyi. Siellähän testattiin ehdokkaiden kykyä itsenäiseen ajatteluun ja laumasieluisuudesta riippumattomuuteen tiedustelemalla suhtautumista kannabiksen laillistamiseen. Tämä testi koitui monen muunkin kompastuskiveksi.

Ruotsalaisten sijoittuminen näin hyvin hieman ihmetyttää, sillä hehän ovat suvaitsevaisuuden ulkokuoren alla kuitenkin melkoisia rasisteja. Apina muistaa oikeastaan vain yhden vaalimainoksen lehdestä ja se oli RKP:n Jarl Ahlbeckin mainos. Siinä tämä vanha ukko sohii haarukalla ja ilmoittaa ainoana teesinään, että merimetsot ja sudet pitää saada makkaratehtaalle ja turve nostaa kunniaan! Yöks. Tämän jälkeen ruotsalaiset saavat olla ihan omissa oloissaan apinan koko loppuelämän. Ja kaveri kehtaa sanoa olevansa joku ympäristötekniikan dosentti.

Todellisen oman ja samalla puolueensa typeryyden Jarl -poika paljasti vastustaessaan jyrkästi traffing’iä (tyttökauppaa) [1]. Ennen kuin ryhtyy pullistelemaan uusilla termeillä, kannattaisi ehkä ensin tutustua asiaan. Termihän on (human) trafficking – eikä se tarkoita mitään tyttökauppaa vaan kaikenlaista ihmisten saalistusta ja kauppaamista. Myös urospuoliset apinat kuuluvat tämän käsitteen piiriin päin vastoin kuin feministinesteeseen kastetut ärkoopeeläiset saattavat edes ymmärtää.

Nomutta, eivätkös nämä vaalikoneet näyttäisi aika yksiselitteisesti neuvovan, että jotakuta Vihreää apinaa minun pitäisi joka tapauksessa äänestää? Siltä se aika pitkälle näyttäisi ja kyllähän minä tunnen paljon sympatiaa Koijärven äärellä syntynyttä liikettä kohtaan. Valitettavasti puolueen vain pilaavat nämä feministit, joiden pillien mukaan puolue nykyään tanssii. Tästä saatiin vallan oivallinen esimerkki Jyväskylän puoluekokouksessa, jossa vihreiden naaraiden äänin päätettiin, että poikien silpominen on täysin hyväksyttävää toimintaa [2].

Eikä tämä ole ainoa esimerkki vihreästä politiikasta, jossa feministinen paatos ajaa tasa-arvon ja jopa biologian edelle. Sillä tiellähän yritettiin jo Neuvostoliitossa. Vihreät eivät siis ole oppineet mitään. Valitettavasti nyt sitten menetätte yhden äänen feminisminne takia. Mutta eihän teitä yksi ääni kiinnosta, varsinkaan, kun se on urosääni. Ehkä jotakuta kiinnostaa vilkaista myös Vihreiden Naisten aivan ikiomaa julkaisua, jolla on kuvaava nimikin, Syöjätär. Netistä ei kylläkään löydy vuoden 2006 jälkeisiä lehtiä, joten ovatko naisten voimat ehtyneet? Ehkä tarvittaisiin hieman testosteronia apuun?

Vihreät eivät siis tule kysymykseen, vaikka heillä olisi ollut muuten mielenkiintoinen tuttavuus, jonka ihonvärikin viehättää apinaa. Latekoe Lawson Hellu on nimi, jota melkein voisi äänestää ihan vaan nimen vuoksi. Joku apina voinee sortua sellaiseenkin syntiin, että äänestää pelkän miellyttävän äänen perusteella. Jos kuvataiteilija Katja Tukiainen olisi ehdokkaana, apina voisi melkein harkita äänen luovutusta hänelle. Sellaisen äänen haltija ei voi ainakaan kovin pahan luokan feministi olla…

Apinaa viehättävät periaatetasolla valitsijayhdistysten ehdokkaat. Heitä ei ole nyt tarjolla kuin yksi, lääkäri Liisa Sulkakoski. Hänellä on mainio lausahdus, johon apina voi varauksetta yhtyä: elämässä on niin paljon upeita asioita, että ihan hengästyttää. Mutta kun hänen maailmansa täyttyy homeopatiasta, ei diiliä synny. Tsemppiä kuitenkin siitä, ettei kyse ole puolueen ehdokkaasta! Apina olisi odottanut, että joku valitsijayhdistys olisi syntynyt Fatbardhe Hetemajn tueksi. Ei olisi tarvinnut pohtia ketä äänestää ja Nuori Upea Nainen olisi päässyt kasvamaan korkoa seuraavia presidentinvaaleja varten.

Mitä siis jää jäljelle? Sirpa Pietikäinen? Ei aivan mahdoton ajatus, vaikka samalla pitäisi hampaita kiristellen antaa tukensa Vuotos-Kataiselle ja Ydinvoima-Kokoomukselle, jotka vähät välittävät kestävästä kehityksestä tai sosiaalipolitiikasta. Jatkuva kasvu ja tuloerojen kasvattaminen eivät kuulu apinan rakkaimpiin harrastuksiin. Mutta Sirpa on ihan tyylikkäästi ollut jonkinlaisessa oppositiossa puolueessaan, joten Sirpalle myönteinen ratkaisu oli jo lähes valmis – kunnes satuin löytämään Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan vaalisivut [3].

TANE on parlamentaarinen neuvottelukunta, jossa naisasialiikkeen hengessä ohjataan yhteiskunnallista tasa-arvopolitiikkaa. Lopputulos on sitten juuri niin yksipuolinen kuin perusta saattaa odotuttaa. Näitä ”tasa-arvosivuja” pidetään yllä yhteistyössä kahdeksan naisjärjestön kanssa. Perussanoma on se, että naisten pitää äänestää naarasehdokkaita – ja miesten pitää myös äänestää naarasehdokkaita. Tämä logiikka vei sitten Sirpankin mahdollisuudet. Apina oppi näiltä vaalisivuilta sen, että urosten pitää äänestää miesehdokkaita, tasa-arvon vuoksi.

Nonniin, nyt ollaan sitten lähtöasetelmissa. Jos apina päättää mennä äänestämään, valituksi tulleen ehdokkaan pitää voida osoittaa olevansa antifeministi. Paljon muita suosituksia ei tarvita. Valitettavasti vaalikoneista ei löytynyt niitä kahta olennaisinta kysymystä: oletko feministi ja uskotko jumalaan. Jos joku tietää näistä synneistä vapaan ehdokkaan, niin siitä vaan ilmiantoja tekemään, kiitos!

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 28.05.2009.

2 vastausta to “EUROVAALIT.SIC”

  1. Kannattaa todella miettiä kriittisesti ketä äänestät.
    Perussuomalaisten Sampo Terho 199 voisi ajaa sinunkin asiaasi.
    Luepa sampoterho.net jos vaikka kolahtaisi.

    Vihreät ovat lähinnä nuorten city-naisten ja seksuaalivähemmistöjen edunajopuolue. Johtohahmot ovat voimakkaasti sidoksissa feministisiin ns. ”tasa-arvojärjestöihin” tai SETAan. Heteromiehen ei kannata äänestää vihreitä, koska se on rasistisen mieesvihainen. Monet teot ovat miestä loukkaavia, vaikka puheet olisivatkin mukavia. Esim. noin 15 edustajasta on noin 3 heteromiestä eduskunnassa. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus on sanahelinää ja tarkoittaa että suositaan naisia. Vihreitä lähellä on myös demokratiaa halveksivia suoran toiminnan järjestöjä ja ihmisiä.

    KD:ta voisi uskovainen äänestää, mutta luin ettet niin välitä jumaluusopista. On vaaliliitossa Perussuomalaisten kanssa, jotka saavat 2-3 edustajaa Brysseliin joka tapauksessa.

    KOK ja SDP ajavat sosiaalidemokratiaa ja omaa etua. Keskusta on samanalinen, mutta painottuu myös maakunnan suosimiseen.

    RKP on taas kielirasistinen edunajopuolue, jota ei suomenkielisen kannata äänestää. Vaaleissa tuskin saavat edes edustajaa läpi.

    Muut puolueet ovat melko merkityksettömiä vaaleissa.

  2. ”Apina muistaa oikeastaan vain yhden vaalimainoksen lehdestä ja se oli RKP:n Jarl Ahlbeckin mainos. Siinä tämä vanha ukko sohii haarukalla ja ilmoittaa ainoana teesinään, että merimetsot ja sudet pitää saada makkaratehtaalle ja turve nostaa kunniaan! Yöks. Tämän jälkeen ruotsalaiset saavat olla ihan omissa oloissaan apinan koko loppuelämän. Ja kaveri kehtaa sanoa olevansa joku ympäristötekniikan dosentti.”

    Minulle tuli ihan nostalginen olo kun kuulin että Jalle on ehdokkaana. Jallehan oli valtakunnan esi-Halla-aho silloin ennen vanhaan kun minä opiskelin Åbo Akademissa vielä kemiaa, en vielä kieliä. Tarkoitan siis että Jalle vaikutti lähinnä vihreisiin henkilökohtaisesti pettyneeltä tyypiltä, ja jokin sellainen tuntuu Halla-ahoakin motivoivan. Vähän ilkeästi minä epäilin jo silloin että Jalle olisi halunnut pildeä vihreiltä tytöiltä sillä että oli oikein ympäristöalan dosentti, ja kun ei herunut niin sitten piti aloittaa vihakampanja vihreitä vastaan. (Toinen senaikainen protohallis oli Mikko Paunio, joka kirjoitti kirjan Vihreä valhe ja yritti vaaleissa eduskuntaan demarina, mistä syystä hän pyrki kirjassaan rakentamaan vastakkainasettelua vihreiden ja itse määrittelemänsä ”vasemmiston” välille. Paunio ei menestynyt vaaleissa, ehkä siksi että puolue oli väärä.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: