PALA PARATIISIA TERASSILLASI

Uppoamattomaksi rakennettu Titanic törmäsi neistsytmatkallaan jäävuoreen ja upposi Atlantin syvyyksiin. Samaan paikkaan päätyi putoamattomaksi suunniteltu Airbus ilmeisesti hajottuaan rajuilman keskellä. Tätä kirjoittaessa myrsky riehuu ulkona. Sähkö onneksi tulee vielä töpselistä, mutta tuhansissa muissa paikoissa on siirrytty hetkeksi 1800 -luvulle. Ja nämä ovat vain pieniä näyttöjä luonnonvoimien mahtavuudesta. Jos joku supertulivuori päättää purkautua, voimme unohtaa ihmisen roolin ilmastonmuutoksessa ja monen muunkin itseriittoisen ajatuksemme luomakunnan herruudesta.

Me ihmisapinat olemme edelleen yhtä lailla hoomoilasina luonnonvoimien edessä kuin esi-isämme kymmenen miljoonaa vuotta sitten, kun he puiden oksilla kaatosateessa kyyhöttäen seurasivat salamoiden ilotulitusta ja katkeilevien puiden ryminää. Joskus salama saattoi tappaa puolet laumasta, jos se sattui iskemään juuri siihen puuhun, joka oli aina tarjonnut apinoille turvaa. Sellaisten kokemusten jälkeen oli jo pakko alkaa pohdiskella selityksiä moiselle ympäristöstressille.

Ja kuinka ollakaan, yhä edelleen suurin osa laumasta uskoo, että näiden tapahtumien taustalla on joku, jota pitää palvella ja hyvitellä – jos ei muuten niin ainakin rukoilemalla. Geenien muisti on pitkä. Trooppinen sademetsä on se paratiisi, josta erilaiset kansaneepokset kertovat ja josta ”karkotusta” haikein mielin vieläkin muistellaan. Savannilla elämä oli kovempaa ja vielä kovempaa se on ollut täällä tundran naapurissa. Jokin muistijälki silti aktivoituu, kun Pohjolan apina matkustaa Afrikkaan. Kampalan lentokentällä sisäinen ääni kertoo, että nyt ollaan kotona. Onko se sama ääni, joka ohjaa lintuja tuhansien kilometrien pituisilla muuttomatkoilla?

Näin maailman ympäristöpäivän kunniaksi lienee syytä lausua muutama sana sademetsistä, apinoiden alkukodista. Hiilikompensaatio -jutussa ihmettelin, ettei netistä löytynyt mahdollisuutta ostaa sademetsää suojelutarkoituksiin. Muistan kuitenkin jo 70 -luvulla hankkineeni yhden hehtaarin viidakkoa eikä hintakaan voinut olla aivan mahdoton, kun siihen köyhällä opiskelijallakin oli varaa. Ostoksesta sai todisteeksi sertifikaatin, joka valitettavasti on tullut arkistoiduksi niin hyvin, ettei sitä enää löydy. A5 -kokoa oleva harmaasävyinen läpyskä se kuitenkin oli. Ehkä joku muukin on sellaisen tullut aikoinaan hankkineeksi…

Kun se todistus ei nyt ole käsillä, en valitettavasti osaa sanoa, mikä taho sellaisen palvelun on jo 30 vuotta sitten osannut panna pystyyn. Se osoittaa, että sademetsien tilasta oltiin huolissaan jo silloin. En siis voi kysyä mistään, vieläkö se sademetsähehtaari on olemassa vai joko alueen mahtavat puut on silputtu säleiksi ja myyty teollisuusmaiden apinoille terassikalusteiksi. Tämä kevätkausi on sademtsäapinalle tuskaisaa aikaa, kun joka puolella ahneille kuluttajille kaupitellaan paratiisista varastettua puuta. Sillä et kai ihan tosissasi luule, että jokin sertifiointimerkki olisi takuu siitä, ettet ostoksellasi syyllisty sademetsien tuhoamiseen?

Suomessa olisi monin verroin järkevämpää politiikkaa ostaa mäntykalusteita. Se olisi paitsi lähituotantoa suosivaa ja oman lauman työllisyyttä parantavaa, myös puun järkevää hyödyntämistä – paljon järkevämpää ja työllistävämpää kuin satavuotiaiden tukkien keittäminen selluksi. Mutta jostakin syystä jokaisen apinan on pakko saada parvekkeelleen tai patiolleen juuri kovapuuta. Pitäisikö tästä syyttää mainosmiehiä (ei tietystikään mainosnaisia…) vai toimiiko se geneettinen muistijälki tässäkin. On vain niin kotoista saada pala sademetsää omalle reviirille? Siinä sitä voi nuuhkia ja hyväillä kuin jotain miljoonien vuosien takaista pyhäinjäännöstä.

Kauppiaat tietysti sanovat, ettei ole hyvä jättää FSC -merkittyä kovapuuta ostamatta, koska kehitysmailta jäisi rahat saamatta ja se johtaisi entistä pahempiin sademetsähakkuisiin. Ei tämäkään nyt mikään totuus ole, sillä jos Sinä teet viisaan ratkaisun jättäessäsi kovapuut ostamatta, voit olla varma, että 90 prosenttia kanssa-apinoistasi ei ole yhtä valveutunutta porukkaa. Kauppiaiden ”huoli” on siis aiheeton. Ja boikotin suurimpia kärsijöitä olisivat suuryritykset, eivät paikalliset ihmiset, joiden puut ja elinympäristön nämä kansainväliset firmat ryöstävät laittomasti tai muodollisin, hallituksilta lahjottujen lupien turvin. Sinulla ei siten ole yhtäkään järkevää syytä ostaa kovapuuta.

Mutta et ole sademetsien kanssa naimisissa pelkästään huonekalukaupassa. Ruokakassisi voi sisältää yllättävän suuren sademetsäkuorman, jos syöt esimerkiksi banaania, soijaa, suklaata, naudanlihaa, ranskanperunoita tai juot kahvia ja teetä – tai käytät puuvillaa ja saippuaa [1]. Kuluttajalta vaaditaan nykyään mahdottomia, jos haluaisi toimia inhimillisesti ja oikein. Ei näitä asioita pitäisi kaataa köyhien syliin. Sitä vartenhan meillä on edusmiehet ja naiset sekä Arkadianmäellä että Brysselissä.

Mutta enpä ole tämänkään vaali”taiston” aikana kuullut kenenkään vaativan laittomasti hakatun sademetsäpuun tuontikieltoa Eurooppaan. Kuitenkin niin Amazonin alueen, Afrikan kuin Kaakkois-Aasiankuin hakkuista yli puolet ja pahimmillaan 80 prosenttia on laittomia. Afrikan sademetsistä 85 prosenttia on hävitetty. Apina ei uskokaan, että kaikki FSC -merkitty puu olisi laillista alkuperää. Suurempiakin huijauksia rahatalouden aiheuttama suuruudenhulluus on saanut aikaiseksi.

Suomalaiset eivät voi mitenkään kyyristyä muiden selän taakse sademetsien suojelussa. Sekä UPM että Stora Enso ja Neste Oil ovat eturintamassa hyödyntämässä trooppisia luonnonvaroja. UPM lähti ensimmäisenä länsimaisena yhtiönä Indonesian paperituotantobisnekseen, joka perustui sademetsistä avohakattavaan puuhun. Ennen sitä maan paperituotantoon olivat myyneet koneitaan monet muut suomalaisyritykset. Näin tuhansien suomalaisduunarien, johtajista nyt puhumattakaan, kädet ovat tahriutuneet ihmisoikeusrikkomuksiin. Jos luonnonvarat Suomessakin, esimerkiksi Kemijoella aikoinaan, huijattiin paikallisilta omistajiltaan, meno tropiikissa on satoja kertoja kovempaa eikä siellä apinan tai ihmisen henki ole minkään arvoinen.

Neste Oil puolestaan pyrkii maailman ykköseksi palmuöljybisneksessä. Se kertoo öljyn tulevan vain viljelmiltä. Mutta johonkinhan ne viljelmät on raivattava, ja mihinkäs muualle kuin sademetsään. Satelliitttikuvat paljastavat lahjomattomasti, että palmuöljyn tuottajat, mukaan lukien Neste Oilin hovihankkija IOI, syyllistyvät sademetsien hävittämiseen myös alkuperäiskansojen ja uhanalaisten orankien asuinalueilla kiihdyttäen samalla kasvihuoneilmiötä [2]. Näin moraalitonta toimintaa on pikku apinan mahdotonta ymmärtää. Sehän on aivan sama kuin sahaisi poikki oksaa, jolla itse istuu.

Sademetsillä on maapallon kannalta niin suuri merkitys, että niiden tuhoutuminen kalahtaisi ensimmäisenä erään ihmisapinanalajin omaan nilkkaan. Jos luonnon monimuotoisuus sanoisi jotain tavalliselle apinalle, sen vähentymisestä luulisi oltavan huolissaan, sillä trooppisissa sademetsissä on kaksi kolmannesta kaikista eläin- ja kasvilajeista. Siinä mukana tuhoutuvat monet potentiaaliset lääkekasvit, joita ei ole ehditty vielä edes tutkia. Arvioiden mukaan sademetsien tuhoamisen seurauksena jopa 50 000 lajia häviää joka vuosi. Siinä samalla tapetaan sukupuuttoon lähimmät sukulaislajimme. YK on arvioinut, että 98 % orankien elinympäristöistä tuhotaan vuoteen 2022 mennessä, ellei hakkuita saada kuriin. Länsi-Afrikan simpanssit ovat jo sukupuuton partaalla. Mutta mitäpä niistä, kun ei sademetsien alkuperäiskansoistakaan mitään välitetä.

Heistä kai on niin vaikea välittää, kun he ovat niin kaukana ja niin erilaisia kuin me valkoiset huippurodun edustajat? Ehkä he ovat jopa vaarallisia, sillä hehän elävät paratiisissa, jossa selvitään ilman rahaa, lapsia ei raahata hoitolaitoksiin eikä itsekään tarvitse käydä töissä eikä edes taistella kuvitteellisen tasa-arvon puolesta. Mutta jos heistä ei jakseta välittää, niin ei näköjään tämän huippurodun aivotoiminta yllä huomaamaan sitäkään, että sademetsien häviäminen sinetöisi kasvihuoneilmiön rankimpien tuhoennusteiden toteutumisen. Sademetsät kun sitovat valtavan määrän hiilidioksidia, viidenneksen fossiilisten polttoaineiden tuottamasta vuosikuormasta.

Ihminen on toiminnallaan tuhonnut arviolta yli puolet maapallon alkuperäisistä sademetsistä. Onkin arvioitu, että metsien hakkuun takia vapautuvat hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin koko maailman liikenteen päästöt yhteensä. Sademetsä on herkkä ekosysteemi myös ilmastonmuutokselle. Jos käy niin kuin on ennustettu, tropiikin metsiä uhkaa kuivuminen ja olemme enemmän kuin pulassa. Silloin niiden hiilivarastot alkavat tuottaa lisää kasvihuonekaasuja. Vuoden 2005 kuivuus Amazonin alueella tappoi puita, minkä seurauksena ilmakehään pääsi enemmän kasvihuonekaasuja kuin mitä Eurooppa ja Japani tuottavat yhteensä [3]. Ja tämä kuivuus oli vasta pientä: puiden normaali yhden prosentin kuolintaso vasta tuplaantui kahteen prosenttiin.

Jos luit tämän jutun ajatuksella, siihen kuluneiden minuuttien aikana ehdittiin tuhota jo 300 hehtaaria paratiisia…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 05.06.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: