EUROVAALIANALYYSI

Olemme osa Eurooppaa halusimme tai emme. Eikä yhteenkuuluvuus rajoitu vain maantieteseen, vaan myös aivotoimintaan, minkä juuri pidetyt eurovaalit osoittivat. Kautta Euroopan jylläsivät samanlaiset yleiset ajattelun linjat. Se kaikkein tärkein trendi lienee äänestämättä jättäneiden osuuden kasvu niin Suomessa kuin koko EU:n alueella. Kaikki valitut eivät sitä enää muistakaan, koska heillä on paljon mukavampaa tekemistä seuraavat viisi vuotta. Asiaa kannattaisi kuitenkin ihan oikeasti miettiä.

Toinen saman ilmiön johdannainen on ääriryhmien saama kannatus, joka Suiomessa ilmeni Timo Soinin suuressa äänimäärässä ja naapurimaa Ruotsissa Piraattipuolueen menestyksenä. Suuri osa näille isojen puolueiden marginaaliryhmiksi nimeämille puolueille annetuista äänistä oli itse asiassa protesti poliittisen elämän vaihtoehdottomuudelle ja sisällölliselle tyhjyydelle, voisipa sanoa järjen käytön vähyydelle. Vaikka pikkupuolueet eivät valtaan päästessään olisi sen järkevämpiä toimijoita, ne kuitenkin ovat aktiiviselle kansalaiselle ainoa tapa kritisoida nykymenoa.

Valitettavasti Suomessa ei vielä ollut tarjolla Piraattipuoluetta, se olisi varmasti saanut suuren kannatuksen paitsi nuorten keskuudessa, myös niiden protestoijien mielissä, joille Perussuomalaisten maahanmuuttopuheet olivat liikaa. Aika paljastava oli erään poliitikon kommentti pienryhmien merkityksestä Euroopan parlamentissa. Hän toivoi vain sitä, että jos suuret ryhmät säilyttävät asemansa, mikään ei muutu. Jopa komissaari Olli Rehn arvelee päätöksenteon sirpaloituvan, jos sinne syntyy uusia pienehköjä ryhmiä [1]. Juuri tällainen ylimielinen asenne ruokkii pienryhmiä. Ehkä muutosta pitää varttua niin kauan, että Soinilaisilla on EU -parlamentissa enemmistö. Sitäkö suuret puolueet odottavat?

Joka tapauksessa kaikki suuret puolueet menettivät yhden edustajan ja kaikki menettivät myös ääniosuuttaan. Kokoomuslaiset äänestäjät eivät uskaltaneet vaihtaa yhtään edustajaansa. Ehkä muidenkin vaihdokset johtuivat vain siitä, että entiset suuruudet halusivat lopettaa. Keskustassa uutena mukaan pääsi vain Riikka Manner. Demarien suosio nyrjähti aika pahasti ja heidän kannatuksensa on nyt yhden sitoutumattoman pappismiehen varassa. Kuulostaa todella huolestuttavalta. Vaikka kyllähän Mitro Revon ja Liisa Jaakonsaaren yhteinen painoarvo näyttää melkoisen vaikuttavalta…

Yleiseurooppalaisia suuntauksia ovat myös sosialistien alamäen jatkuminen ja vihreiden kannatuksen selkeä nousu. Vasemmiston surkeus ei ole mikään ihme, sillä aika on ajamassa heidän ohitseen. Puolueet ovat jämähtäneet historian hämäriin vielä pahemmin kuin muut isot puolueet ja äänestäjät vaistoavat sen. Kommunistien jälkeläiset ovat menossa hautaan, mihin he kuuluvatkin. Turha siis syyttää pelkästään Jutta Urpilaista tai Martti Korhosta – vaikka jälkimmäinen oli esimerkiksi Lintilän työryhmässä sorvaamassa köyhiä kyykyttävää mediamaksua. Teot ja periaatteet eivät enää kohtaa.

Vihreät saivat eri puolilla Eurooppaa merkittävän lisäsuosion, vaikka jotkut epäilivät ympäristöarvojen kärsivän lamaolosuhteissa. Kansa ei taida kuitenkaan olla niin tyhmää kuin yleisesti ajatellaan. Kannatus kaksinkertaistui muun muassa Ranskassa ja Ruotsissa. Suomessa vihreiden suosion kasvu oli suhteellisen vaatimaton, vain kaksi prosenttiyksikköä. Syykin taitaa olla selvä. Epäilin jo ennen vaaleja, että feminismiin jämähtäminen karkottaa itsenäiseen ajatteluun kykenevät äänestäjät ja näin näyttää käyneen. Tällä typeryydellä vihreät menettivät mahdollisuutensa kaikkien aikojen murskavoittoon ja demareiden lyömiseen.

Vihreät ovat Suomen feministisin puolue, jos sitä nyt voi äänimäärillä mitata. Naiset keräsivät vihreiden äänistä lähes 85 prosenttia. Hyvänä kakkosena tulevat Kristillisdemokraatit 82 prosentillaan. Myös Vasemmistoliitossa ja Köyhien asialla -puolueessa naiset kahmivat yli puolet äänistä. Perussuomalaisilla sen sijaan jylläsi miesenergia 96 prosentin turvin. Keskustan ääniharava oli 68 päivän pääministeri ja Eduskunnan edessä valehdellut Anneli Jäätteenmäki. Hänhän on halunnut profiloitua feministinä selittäen kylmää ja ankeaa julkikuvaansa sillä, että hän jäykistyy kameroiden edessä. Mutta kun sama kylmyys välittyy myös radion puolella. Jäykistyykö hän myös mikrofonin nähdessään? Vai onko hänen sanaton viestintänsä vain sellainen, ettei se herätä mielikuvaa huolehtivasta emosta?

Tietysti pitää hieman ihmetellä sitä, miksi äänestäjien suosikkilistalle mahtuu Jäätteenmäen lisäksi sukunsa kanssa kesämökistä riitelevä pappi ja hyväsanainen, mutta yksiulotteinen populisti sekä hajuton ja mauton ex-puheenjohtaja. Mutta keitä löytyykään listan häntäpäästä? Vähiten ääniä saivat Kauko Kujansuu (50 ääntä), Juha Viitanen (59) ja Raimo Vainionpää (60), kaikki Suomen senioripuolueen edustajia. Alle sata ääntä saaneita oli 23 ja he kaikki mahtuvat neljään kirjainyhdistelmään SSP, STP, IP ja KA [2]. Valitsijayhdistyksen Liisa Sulkakoski sai sentään 8431 ääntä – hyvä saavutus olemattomilla resursseilla.

Kaipa näillä vaaleilla täytyy sitten olla jokin tasa-arvonäkökulmakin. Ainakin sellainen totuus löytyy, että valituista edustajista kahdeksan on naisia ja viisi miehiä. Kymmenen eniten ääniä saaneen joukossa on kuusi naista. Alle sata ääntä saaneista 83 prosenttia on miehiä. Miehiä oli ehdokkaista 58 prosenttia, mutta he saivat vain 54 prosenttia äänistä. Jostakin syystä Tilastokeskus ei halunnut kertoa, mikä oli miesten ja naisten äänestysprosentti. Voisiko tästä siis vetäistä sellaisen johtopäätöksen, että miehet ovat äänestäneet enemmän naisia kuin naiset miehiä? Ehkä feministit voisivat tämän jälkeen pitää hieman pienempää meteliä näistä äänestysasioista.

Apinanäkökulmasta ikäviä yllätyksiä olivat RKP:n paikan säilyminen ja uskovaisten kaksi paikkaa parlamentissa. Hannu Takkulahan kävisi hyvin kristillisdemokraatista. Sari Essayahin pääsy parlamenttiin oli pelkästään Timo Soinin ansiota. Olikohan tämä nyt hyvä strategia perussuomalaisten kannalta? He olisivat saaneet vähintään sen yhden paikan yksinäänkin. Carl Haglund pääsi edustamaan Suomea 17 000 äänellä. Jotain epäoikeudenmukaisuutta vaalisysteemissä on, jos Risto E. J. Penttilä jäi 50 000 äänellään rannalle. Haglund painii ihan omassa sarjassaan, sillä toiseksi vähimmillä äänillä Brysseliin valittu Riikka Manner sai sentään yli 37 000 ääntä.

Ruotsalainen kansanpuolue sinnitteli siis taas seurapiiheihin. Heistä ei näytä päästavän millään ilveellä eroon, vaikka heidän panoksensa politiikkaan on kapoinen ja teennäinen. Ruotsin kielen asema ei varmasti ole kymmenen tai edes kahdenkymmenen tärkeimmän poliittisen kysymyksen listalla Suomessa. Silti opetusministeri saa heti paniikkikohtauksen, kun joku on huolissaan ruotsin kielen osaamisen hienoisesta heikkenemisestä suomenkielisten keskuudessa. Henna Virkkunen on oitis värkkäämässä lisää pakollisia ruotsin kielen kursseja lukioon ja yliopistoon [3]! Kiitos vaan taas poikien puolesta, joita koulujen kieliylivalta muutenkin jo täysin kohtuuttomasti sortaa.

Siis miksi ihmiset eivät äänestä? Yksi selitys on tietysti se, ettei kaikkia saa mihinkään toimintaan mukaan ilman pakkoa. Mikä tahansa tiedustelu kun tehdään, vastausprosentti vaivoin ja vasta monen karhuamisen jälkeen nousee yli 50 prosentin. Täytyy olla erityisen mielenkiintoinen asia, että se kiinnostaisi suurta enemmistöä. Sellaista asiaa, joka kiinnostaisi kaikkia, ei taida ollakaan, ellei nyt ihan hengenmenolla uhata. Jostakin syystä juttu menee vielä niin, että heikoille ajautuneet yksilöt eivät jaksa ajaa edes omaa asiaansa. Tähän löytynee joskus ihan järkeenkäypä biologinen selityskin, mutta ei ihan vielä.

Tämä selittää myös sen, miksi köyhien asialla ollut puolue menestyy niin huonosti. Kukapa nyt haluaisi olla köyhä. Rikkaat voivat antaa joskus almuja, mutta eihän köyhille valtaa voi antaa. Köyhyys pian tarttuisi, sillä kyllähän taustalla on syvään juurtunut käsitys siitä, että köyhä on itse syypää tilaansa. Ei heistä siis ole vallan käyttäjiksi. Taitavat köyhät itsekin ajatella niin? Muutenhan Köyhien asialla -puolueen äänimäärä olisi ollut mahtava, sillä köyhien määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Nyt puolue sai vain 0,3 prosenttia äänistä. Ehkä puolue ei ole onnistunut myöskään järjestämään uutiskynnyksen ylittäviä tempauksia. Aivotoiminnan vajautta vai rahan puutetta? Olisivat vaikka kokoontuneet alastomina Eduskuntatalon portaille…

PS. (11.6.) Entinen europarlamentaarikko Lasse Lehtinen osaa ilmaista asiat ytimekkäästi ja osasi tänäisessä radiohaastattelussa tiivistää tämän eurovaalianalyysinkin apinaa paremmin. Hänen mukaansa Äijillä ei ole enää tilaa eikä vaikutuskanavia politiikassa…Nuoret (vihreät) naiset ovat vain tyytyväisiä, kun vanhojen miesten työpaikat viedään Kiinaan.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 08.06.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: