MEDIAMAKSU – STASIMEININKIÄ

Ovikello soi. Apina kolpottelee avaamaan ja näkee ovenraossa isokokoisen Karjun. Urosapina siis, ja se esittäytyy televisiolupatarkastajaksi. Selittää jotain ja haluaa tulla sisään ihan vaan tarkastamaan olohuoneen. Jospa sieltä löytyisi luvaton vastaanotin. Kysyn, onko hänellä etsintälupa. Karju ojentaa jonkin pikku läpyskän, jossa on sekavaa sepustusta millimetrin korkuisilla kirjaimilla. No ihan sama, mitä siinä lukee, sillä apina sattuu tietämään, ettei tarkastajilla sentään mitä tahansa oikeuksia ole.

Niinpä sitten kerron hänelle kohteliaasti, etten nyt halua ventovieraita pesääni tonkimaan. Sillä sekunnilla Karju kääntyy kantapäillään ja häipyy mitään virkkamatta pikavauhtia näkymättömiin. Näinkö teitä lupatarkastajia on opetettu käyttäytymään? Eivät puhelinmyyjätkään sentään lyö luuria korvaan, vaikka heille kertoo ensi sekunnilla, ettei osta mitään. Kaikki toivottavat hyvää päivän jatkoa. Mutta eivät nämä lupatarkastajat, vaikka Viestintävirasto kehuukin, kuinka tarkastajan kanssa on helppoa ja mutkatonta keskustella. Sivutoimisesti työtään tekevät tarkastajat toimivat usein poliiseina tai muissa ammateissa, joissa on tärkeää tulla toimeen ihmisten kanssa. Tarkastajat käyvät läpi perusteellisen koulutuksen ennen kentälle menoa [1].

Apinan mielestä tämä koko lupatarkastajajoukko on sukua muinaisen DDR -nimisen valtion suojelupoliisin eli Stasin urkintapolitiikalle – stasiurkkijoiden jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Meillä on vielä nykyajan Suomessa kyttiä, jotka yrittävät ängetä ihmisten koteihin nuuskimaan. Kun olohuoneesta ei löydykään mitään laitonta, täytyy tutkia makuuhuone ja sen jälkeen tietokone ja sitten pitää esitellä kaikki mahdolliset kännykät, ettei sieltä vain löytyisi mitään mahdollisuutta katsella ohjelmia – joita yllätys yllätys tarjoillaan YLE Areenassa ilmaiseksi!

Kaikille apinoille siis suomennettakoon, että ihan turhaan maksatte lupamaksuja ja ihan turhaan päästätte urkkijoita koteihinne. Toisaalta senkin voi kertoa, ettei televisiota oikeastaan tarvitse mihinkään, ellei nyt ole ihan pakko katsella juuri niitä sarjaohjelmia ja elokuvia, joihin ohjelmapäälliköt ovat tykästyneet. Kaikki ajankohtaisohjelmat näkyvät Areenassa, samoin dokumentit ja luonto-ohjelmat. Lisäksi monet suomenkieliset puheohjelmat lähetetään uusintoina Radio Puheessa. Ainoa ohjelma, jota apina aikoinaan jäi televisiosta kaipaamaan, oli Uutisvuoto ja sen legendaariset urokset Jari Tervo ja Peter Nyman. Yhteisöllisyyden merkeissä senkin voi käydä katsomassa naapurissa.

Apinalla on myös mielipide YLE -verosta. Haluatteko kuulla sen? Ei se mitään, kerron sen silti. Kuten jo ehkä saatatte kuvitella, nykyinen systeemi on mielestäni melko järjetön, koska siihen sisältyy kaikenlaisia porsaanreikiä ja se yleisesti hyväksikäytetty mahdollisuus katsella ohjelmia ilman lupaa. Siksi on pitänyt palkata itäsaksalaiseen tapaan urkkijoita eri puolille maata ja jopa luoda järjestelmä, jossa kuka tahansa apina voi ilmiantaa naapurinsa. Tämä se vasta kasvattaakin yhteisöllisyyttä ja keskinäistä luottamusta!

Kaipa tällainen systeemi on perintöä ajalta, jolloin televisio oli nuori ja vain rahakkaiden ilona – samalta ajalta siis kuin edellä mainittu Stasimaa. Nyt elämme kuitenkin erilaisessa maailmassa, jossa median pitäisi olla olennainen osa jokapäiväistä leipäämme. Televisio voisi tässä suhteessa seurata radiota, eihän enää jokaisesta radioapparaatistakaan tarvitse lupamaksuja maksaa. Julkista palvelua toki tarvitaan ja jotenkin siitä pitää maksaa. Maksun keräämisestä on tehty suuri ongelma – eikä apina ymmärrä miksi ihmeessä. Ratkaisuhan on päivänselvä.

Kansanedustaja Mika Lintilä sai reilu vuosi sitten vedettäväkseen Yleisradio Oy:n julkista palvelua ja rahoitusta selvittävän työryhmän. Työryhmän kahdestatoista jäsenestä kahdeksan oli uroksia – tämä selittänee ainakin joidenkin mielestä lopputuloksen surkeuden – siitäkin huolimatta, että työryhmään kuului myös eduskunnan luovuusguru Anni Sinnemäki. Ja siitäkin huolimatta työryhmä onnistui tekemään perinteisiin nojaavan ”turvallisen” ratkaisun, jossa ei tarvinnut kohdata omaa muutosvastarintaansa.

Työryhmän anti Yleisradion julkisen palvelun osioon oli muutama stilistinen hienosäätö olemassoleviin säädöksiin. Ei siis mitään näkemyksellisyyttä tilanteessa, jossa julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua julkisen mediapalvelun rajoista ja jossa julkisen palvelun asema muuttuu olennaisesti, jos työryhmän esittämä rahoitusmalli toteutuu. Jälkikäteen Lintiläkin myöntää, että julkisen palvelun tehtävämäärittelyyn on palattava [2]. Ehkä olisi ollut parempi panna homma kerralla kuntoon?

Työryhmä keskittyikin sitten helpompaan asiaan eli YLE:n rahoituksen turvaamiseen. Nythän lupamaksutulot ovat vähentyneet. Kuten työryhmä toteaa maksajamäärä ei ole kehittynyt toivotulla tavalla vuoden 2004 jälkeen. Tämä tuntuu olevan se sokea piste, johon työryhmän järjenkäyttö on loppunut. Toisaalta kehutaan kuinka Yleisradio Oy:n näkökulmasta maksuhalukkuutta voidaan pitää yhtenä toiminnan onnistuneisuuden mittarina.Olennainen tyytymättömyys Yleisradio Oy:n tarjontaan voitaisiin arvioida ennen pitkää heijastuvan myös maksuhalukkuuteen. No niin, sitten kun kansa äänestää maksuhalukkuudellaan, sitä rangaistaan pakkoverolla, jota perustellaan YLE:n asiakassuhteen säilyttämisellä!

Tässä meillä on nyt työryhmäraportti [3], jonka sisältö on pelkkää naaraslogiikkaa siitä huolimatta, että enemmistö oli urosten käsissä. Löytyykö selitys sihteeristöstä, jossa naarasvalta jyräsi? Joka tapauksessa työryhmä päätyi esittämään rahoitusmallia, jossa jokainen asuntokunta olisi pakotettu maksamaan veroluonteinen julkisen palvelun mediamaksu riippumatta siitä, katsellaanko tai kuunnellaanko asuntokunnassa minkäänlaista sähköistä mediaa ja kuinka moni apina palveluja mahdollisesti hyödyntää.

Mediamaksu olisi kaikille asuntokunnille samansuuruinen. Sähköttömässä mökissään asuva Pihtiputaan Mummo maksaisi siten kansaneläkkeestään saman maksun kuin Helsingin Optiokeisari, jolla on oman pikku vaimonsa ja kahden lapsensa lisäksi keskimäärin 2.5 rakastajatarta. Mummon vuositulosta mediamaksu haukkaisi kolme prosenttia ja Optiopellen kymmenen miljoonan tuloista 0,00027 prosenttia, jos rakastajattaret edes virtuaalisesti muuttaisivat samaan osoitteeseen. Ainoa hyvä puoli tässä esityksessä lieneekin se, että virtuaaliyhteisöjen suosio räjähtäisi käpälille.

Mediamaksu olisi sinkkuvero. Siinä rangaistaisiin niitä lähes miljoonaa yksinasujaa, jotka joutuisivat maksamaan esimerkiksi viisi kertaa enemmän kuin viiden aikuisen kommuunissa (näitä on Suomessa sentään 93 746 kpl) elävät. Onko tämä jokin yhteiskunnallinen missio yksinäistymiskehitystä vastaan? Jos on, niin hyvä juttu, mutta ehkä olisi olemassa viisaampia ja oikeudenmukaisempiakin tapoja sitä toteuttaa. Työryhmähän pohti myös henkilökohtaista maksua, jonka suuruudeksi olisi tullut noin 100 euroa aikuista kohti. Se ei työryhmälle kelvannut, koska malli ei ottaisi huomioon henkilön maksukykyä.

No eipä sitä maksukykyä ota huomioon valittu asuntokohtainen mallikaan. Huvittaa oikein, kuinka mallin kannattajat hehkuttavat, että nythän maksunne pienenee, mitä siinä valitatte! Ikään kuin he eivät ymmärtäisi pakon ja valinnanmahdollisuuden eroa. Ja mikä ihmeen asuntokunta? Apinoille tarjotaan taas uusi termi, joka ei kenellekään avaudu kokonaisuudessan. Työryhmän mukaan asuntokunnalla tarkoitetaan henkilöitä, jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa. Tässähän ilouutinen kaikille veijareille!

Vanhaan kunnon stasimalliin meille ollaan taas rakentamassa uutta järjestelmää, jota kekseliäät apinat osaavat käyttää hyväkseen. Nyt on jo syntynyt jossittelua siitä, miten asuntokunta määritellään. Vanhusasiavaltuutettu Pauliina Takala on huolissaan palveluasunnoissa asuvien vanhusten puolesta. Opiskelijoiden ei enää kannattaisi siirtää kirjojaan opiskelupaikkakunnalle, kun olisi järkevää ”asua” 500 kilometrin päässä kotonaan säästyäkseen pakkoverolta. Siinä sitten pitäisi pohtia onko se suurempi hyöty kuin asukkaille opiskelupaikkakunnilla tarjottavat edut.

Onko tällaisen sudenkuoppajärjestelmän ainoa peruste työllistää nykyinen Viestintävirasto? Siellähän on töissä noin 50 ihmistä (ilman lupatarkastajia) ja tv-lupamaksuista menee heidän kuluihinsa noin kymmenen miljoonaa euroa vuodessa. Ehdotettu mediamaksumalli ei ainakaan vähentäisi näitä kuluja. Toisella kädellä valtiovalta heiluttelee tuottavuuspiiskaa ja vähentää valtionhallinnon henkilöstöä, mutta toisella kädellä sitten rakentelee tällaisia suojatyöpaikkoja. Missä logiikka?

Miksi siis väkisin halutaan rakentaa malli, joka tarjoaa keinottelumahdollisuuksia, tarvitsee mittavan byrokratian ja perintäkoneiston ja lopulta täyttää vankilat, kuten eräissä Euroopan maissa taitaa jo tapahtua. Sekään ei ole mikään kestävä peruste, että madiamaksun voisi saada takaisin sossusta. Tämä vain turhaan toisi uusia asiakkaista sosiaalivirastojen entisestään kuormitetuille ihmisille. Rahaa siirrettäisiin taskusta toiseen ja byrokratia kasvaisi. Täysin naurettavia ovat Matti Vanhasen vaatimukset, että mediamaksun määräämisessä on otettava huomioon köyhät ja ne, jotka käyttävät hyvin vähän tai ei ollenkaan YLE:n palveluja [4]. Tarvitaan siis jokin uusi urkintajärjestelmä?

Työryhmä perustelee valintaansa kahdella seikalla verrattuna siihen ainoaan oikeaan vaihtoehtoon eli suoraan budjettirahoitukseen: mediamaksumalli on perusteltu julkisen palvelun ja sen käyttäjän välisen yleisösuhteen säilyttämiseksi ja julkisen palvelun riippumattomuuden takaamiseksi. Kumpikaan peruste ei ole mistään kotoisin. Otetaan nyt tämä yleisösuhde. Nythän sellaisen voidaan kuvitella olevan olemassa, kun yleisö voi maksaa tai olla maksamatta. Mutta kun yleisö kieltäytyy maksamasta, se ei olekaan suotavaa ja siitä rangaistaan pakolla. Kun mediamaksu tulee pakolliseksi yleisösuhde häviää kuin pieru Saharaan eikä koskaan pomppaa enää hiekasta esille. Siis ihan oikeasti Anni Sinnemäki, uskotko Sinä tuollaiseen soopaan?

Ja mitä tulee pelkoihin veromallin seurauksena syntyvästä poliittisesta riippuvaisuudesta, sekin kuulostaa aika oudolta. Poliitikot eivät siis luota itseensä eivätkä toisiinsa? Tuleeko pelko jostakin Venäjältä vai ehkä 1980 -luvun Suomesta, jolloin pääministeri Kalevi Sorsan infokratiapuheet hymyilyttivät tavallista apinaa? Ei tämänkään nyt pitäisi olla mikään ongelma teille lainlaatijat. Voisittehan te säätää sellaiset lait, joiden perusteella YLE saisi tietyn määrän rahaa automaattisesti yhdellä napin painalluksella ilman mitään mahdollisuuksia mihinkään harkintaan (ja samalla syntyisi heti 10 miljoonan euron vuotuiset säästöt).

Harkintaa poliitikoille jää mediamaksumallissakin, sillä poliitikothan maksun suuruuden määräisivät. Ei mitään eroa kunnolla tehtyyn veromalliin verrattuna. Paljastavaa on työryhmän jäsenen Ulla-Maj Wideroosin sekoilu Sakari Sirkkasen haastattelussa [5], kun hän toisella aivopuoliskollaan puolustelee mediamaksua riippumattomuudella poliitikoista ja toisella aivopuoliskollaan, seuraavassa lauseessa vaatii lisää valtaa YLE:n poliittiselle hallintoneuvostolle! Sama kaksinaismoralistinen näkemys löytyy toki myös työryhmän raportista, jossa hallintoneuvoston asemaa halutaan vahvistaa

Tässähän mennään aivan eri suuntaan kuin yliopistolaissa. Miksei YLE:n johtoon haluta yrityselämätuntemusta omaavaa hallitusta, jossa valtaa käyttäisi yhteisön ulkopuolelta tuleva enemmistö? Miksei, voi miksei, te kaikkitietävät kansanedustajamme? Mutta voisimmehan me apinat näyttää, että meillä on muutakin voimaa kuin vaivainen yksi ääni. Suurin osa meistä vastustaa mediamaksua [6]. Jos edes puolet vastustajista omaisi kasalaisrohkeutta ja jättäisi maksun maksamatta, järjestelmä kaatuisi alkutekijöihinsä. Ei meitä kaikkia miljoonaa apinaa sentään vankiloihin saada ahdettua.

Ainoa oikeudenmukainen ja valtion tuottavuusohjelmaa toteuttava tapa rahoittaa julkinen mediapalvelu on suora budjettirahoitus. Se voidaan rakentaa sellaiseksi, ettei se ole riippuvainen poliitikoista nykyistä järjestelmää enempää.

PS. Mediamaksussa ja toki veromallissakin on yksi ongelma, josta ei ole paljon puhuttu ja se on uskonnonvapaus. Niin kauan kun YLE lähettää jumalanpalveluksia – ovat ne minkä kirkollisen tahon saarnoja tahansa – meillä ei voida puhua kaikkia apinoita palvelevasta julkisesta palvelusta.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 10.06.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: