SUHTEELLISUUDENTAJU KOETUKSELLA

Päivän politiikka. Se on niitä maailman ihmeellisimpiä asioita, jota pieni apina ei ymmärrä. Elo olisi paljon onnellisempaa, jos mediaa ei olisi keksitty ja pesäpuussa saisi kyhjöttää ihan vaan tyhmänä luonnon ihmeitä ihastellen. Se kaksinaismoralismin, valehtelun ja omaan pankkitiliin tuijottamisen kulttuuri, jota politiikan ja talouselämän eliitti harjoittaa, rupeaa vähitellen oksettamaan. Eipä mikään ihme, että apinat sairastuvat, masentuvat ja nääntyvät moisen taakan alla.

Joku voisi tietysti lohduttaa, ettemme täällä Suomessa tiedä maailman pahuudesta mitään. Täällä ollaan lintukodossa ja meidän johtajiemme töppäilyt ovat vain promillen luokkaa koko Telluksen aivottomuudesta. Mutta silti se sapettaa. Viime aikoina on sapettanut erityisesti erään Keskustapuolueen toilailut – taas kerran. Se, että tässä täytyy taas haukkua Matti Vanhasta, ei toki tarkoita sitä, että demarit tai kokoomus olisivat selvinneet vaalirahasotkuistaan sen tyylikkäämmin. Ihan yhtä harvasanainen on ollut Jutta Urpilainenkin ammattiliittojen tuen suhteen.

Mutta kun pääministeri Vanhanen on nyt ihan vapaaehtoisesti hirttänyt itsensä valheiden verkkoon, siitä ei voi olla kirjoittamatta. Vääjäämättä tulee mieleen eräs toinen kepulainen pääministeri, joka valehteli eduskunnan edessä ja sai potkut perseelleen. Ihan aiheesta toki. Nyt on selvinnyt, että nykyinen pääministeri on syyllistynyt vastaavanlaiseen harkittuun ja jopa monivuotiseen valehteluun. Eihän tässä ole mitään eroa tapaus Anneli Jäätteenmäkeen. Siitä huolimatta Vanhanen istuu palliensa päällä kuin tatti niin vihreiden kuin kokoomuksenkin luottamuksesta nautiskellen.

Kerrassaan uskomaton suoritus suomalaiselta poliittiselta koneistolta. Selitys ei voi olla mikään muu kuin se, että kaikilla muillakin on vellit housuissa, joten kenelläkään ei ole varaa pitää asiasta liian suurta meteliä. Media yrittää hieman räksyttää, mutta kyllähän sekin on ollut aika vaatimatonta reilun vuoden takaiseen ulkoministerin ajojahtiin verrattuna. Ilmeisesti mediallakaan ei ole ihan puhtaat jauhot pussissaan, sillä vaalirahabisneshän koituu loppujen lopuksi mainosrahoitteisen tiedotusmaailman omaan pussiin. YLE:n pitää taas aisoissa hallintoneuvoston olemassaolo. Eläköön tämä suomalainen konsensus!

Pääministerin on erottava, sanoo apina. Näin tuskin pääsee käymään. Siitäkin huolimatta, että vaalirahoitus on poliitikkojen lahjontaa ja Vanhasen selitelmistä saisi aikaan kokonaisen kirjan. En jaksa niitä ruveta tässä toistelemaan, lukekaa lehdistä ja kuunnelkaa kanavilta, sieltä niitä löytyy roppakaupalla. Pari juttua sentään. Vanhanen vetoaa siihen, että farssi on luonnollinen osa demokratiaa [1]! Samaan demokratiaan muuten vetosi vuosi sitten vaalirahakohun keskellä eräs Jyrki Katainen, joka istuu Suomen valtion rahasalkun päällä…

Näiden aivojen varassa siis lepää ”demokraattisen” Suomen tulevaisuus. Se toinen juttu on tietysti laki. Kaikki poliitikot vetoavat yhteen henkeen siihen, ettei tässä ole tehty mitään laitonta. Päätöksentekijöiden lahjontako ei olekaan maassamme kielletty? Mitä väliä laillisuudella, kun tekstiviestien lähettämisestäkin rangaistaan, vaikkei se taatusti ole laitonta. Ja kumpikohan nyt on mielestäsi suurempi uhka poliitiikan uskottavuuden kannalta, tekstiviestien lähettäminen vai harkittu valehtelu? Ilkka Kanerva sentään käyttäytyi normaalin urosapinan tavoin ja tämä yksityiselämään kuuluva episodi haluttiin väkisin vääntää yhteiskunnalliseksi vastuuttomuudeksi. Pääministeri saa vehkeillä politiikan ydinkysymysten parissa näköjään ilman mitään vastuuta.

Tämän rinnalla pari muuta apinan huomion herättänyttä suhteettomuutta tuntuvatkin jo kärpäsen surinalta, mutta kirjataan ne nyt tähän kuitenkin, etteivät pääse unohtumaan. Etenkin YLE:n naarastoimittajat ovat nimittäin pitäneet suurta älämölöä Herlinin suvun jäsenen kidnappauksesta. Milloin uhattuna on lintukoto, milloin turvalliseksi koettu suomalainen elämänmeno tai tavallisen kansalaisen turvallisuustietoisuus. Mistä tällainen hysteria yht’äkkiä kumpuaa maassa, joka on tunnetusti ”sivistysmaiden” väkivaltaisimpia ja jossa yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on olematonta. Apina ihmetteleekin vain sitä, että vasta nyt täällä on keksitty kidnappauksen tapainen oivallinen keino tasoittaa elintasoeroja.

Eipä tätäkään naarastoimittajaläppää voi olla vertaamatta vähän aikaa sitten ilmi tulleisiin hoitajamurhiin. Niissä sentään kuoli roppakaupalla potilaita eli ihan oikeita ihmisapinoita. Nyt joku hienostoleidi Minna Nurminen menetti vain pari viikkoa vapaudestaan. Voiko näitä nyt mitenkään verrata keskenään? Kysehän pitäisi olla aivan eri suuruusluokan asiasta, mutta kuinkas tässä nyt taas näin kävikään – median mielestä kidnappaus tuntuu olevan paljon vakavampi asia kuin apinoiden murhaaminen. Ja onhan se toki myös paljon seksikkäämpi uutisaihe.

Miksi näin? Selitys on päivänselvä. Murhatut olivat köyhiä vanhuksia, siis mitäänsanomattomia ja epäkiinnostavia otuksia. Ihan sama, kuinka heille sattui käymään ja kun murhaajakin sattui olemaan nainen – ei kai se nyt ole niin vakavaa. Mutta kidnappaaja oli mies ja uhka kohdistui apinalauman eliittiin, jolla on rahaa kasapäin. Rikkaat ovat seksikkäitä ja kiinnostavia. Heistä pitää koko yhteisön olla huolissaan ja kauhistella sitä, kuinka he joutuvat investoimaan turvajärjestelyihin ja rakentamaan piikkilanka-aitoja ympärilleen. Mutta sehän on heidän oma valintansa. Rahoista pääsee kyllä aina eroon, päin vastoin kuin köyhyydestä.

Madia toimii eri tavalla myös rikoksista epäiltyjen yksityisyyden suojaamisessa. Murhaajahoitsu sai pitää nimettömyytensä ja kasvottomuutensa, eikä tavallinen apina tähän päivään mennessä tiedä, kuka tuo murhaaja on. Sukupuoli siis vaikuttaa. Kidnappaajan nimi ja kuvat levisivät maailmalle heti, kun Juha Turunen – urosapina siis – saatiin kiinni. Tässä olisi tasa-arvovaltuutetulle työsarkaa, mutta toki tiedän, ettei siinä toimistossa tällaista sukupuolista syrjintää tunnisteta.

Sama ylemmyyden logiikka toimii myös Suomen kielipolitiikassa. Maamme ”viralliset” eli kansalliskielet ovat nimittäin suomi ja ruotsi. Ruotsi on vähemmistökieli, mutta silti sen asema on lakien avulla saatettu koskemaan kaikkia maamme apinoita. Jokaisen pikkupennun on sitä luettava koulussa, tarvitsi sitä sitten tai ei. Tekosyynä on laki, jonka mukaan virkamiesten on pakko ”hallita” molemmat kielet jopa Tuupovaarassa, jossa ruotsin kieltä puhuvaan törmää tuhat kertaa harvemmin kuin venäjää puhuvaan. Ruotsin hallinta testataan sitten lähinnä naurettavalla kielikokeella, joka ei kerro todellisesta kielen käyttövalmiudesta yhtään mitään.

Ruotsi on eliitin kieli. Siksi ja vain siksi sillä on Suomessa sellainen valta-asema kuin on. Sen asemaa turvaamaan on perustettu jopa puolue, joka älähtää heti, kun edes kuvitteellisia uhkia ilmestyy kielen asemaa horjuttamaan. Ja suomalaispoliitikot nöyrästi anelevat anteeksiantoa, kuten opetusministeri Henna Virkkunen viimeksi. Sitten meillä on joukko humanistitutkijoita, joille kielet ovat intohimo. He eivät näytä ymmärtävän, ettei kaikilla apinoilla ole samanlaista viettiä kielten perään. Varsinkin eräille nuorille urosapinoille kielten omaksuminen on äärimmäisen turhauttavaa ja siihen on olemassa selkeät biologiset syytkin. Kaikkien aivot eivät vain taivu koulun kieliopetukseen.

Pakkoruotsin ihanuutta on viimeksi julistanut Baanaatin alueen (!) kielioloja tutkinut Petteri Laihonen. Hän ihannoi tämän Romanialaisalueen monikielisyyttä seuraavasti : Baanaatissa asuvat tavalliset ihmiset näkevät monikielisyyden ja -kulttuurisuuden paikallista identiteettiä vahvistavana myönteisenä asiana…tutkimuksensa perusteella Laihonen kannattaa lämpimästi pakollisen ruotsin opiskelun säilyttämistä peruskouluissa ja lukioissa…Ruotsin kielen oppiminen ei ole mistään pois vaan etuoikeus…ja voi lisäsätä suvaitsevaisuutta sekä erilaisten kulttuurien ja kielten tuntemusta. (Keskisuomalainen 13.6.)

Pakko siis lisää näiden humanistien mielestä vapautta? On tämäkin jotain vallan erikoista logiikkaa. Apinalogiikan mukaan pakko vain lisää vihaa ja vähentää suvaitsevaisuutta. Eihän meitä pakoteta lukemaan saamen kieltäkään, vaikka siihen olisi paljon vahvemmat historialliset syyt kuin ruotsin kielen aseman ylikorostamiseen. Kaikki nämä maat ja mannut olemme kuitenkin anastaneet saamelaisilta ja kohdelleet heitä samalla ylemmyyden filosofialla kuin Australiaan tunkeutuneet valkonaamat kohtelivat aboriginaaleja. Saamelaisia ei pidetä eliittinä, siinä syy heidän kielensä ja kulttuurinsa ahtaaseen lokeroon. Kuka nyt alempiarvoisten kieltä arvostaisi.

Ruotsin kielen opettelu ei ole nykyään etuoikeus vaan velvollisuus – ja ihan todella, monille siihen käytetty aika on oikeasti pois jostain muusta ja tärkeämmästä asiasta. Jos Laihonen yhtään olisi huolissaan monikulttuurisuudesta, hän kannattaisi saamen kielen pakollista opettamista kaikille suomalaislapsille. Se olisi todellista erilaisten kielten ja kulttuurien arvostamista. Apina kannattaisi lämpimästi tällaista uutta avausta koulupolitiikassa. Se olisi vähäinen korvaus siitä saamelaiskulttuurin vuosisataisesta alistamisesta, jota olemme ylemmyydentunnossamme harjoittaneet. Mutta tällaista ihmettä emme tule koskaan näkemään. Ja syy on se yksinkertainen. Me apinat kumarramme vain ylöspäin – tai siis sinne, missä kuvittelemme arvokkaimpien takapuolten sijaitsevan. Slurps.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 17.06.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: