MÄISKIS JA LÄISKIS

Politiikkaa – mitenkäs muutenkaan tällaisena kauniina kesäpäivänä. Apina syyttää suomalaisia ammattipoliitikkoja ihanan kesän pilaamisesta. Eihän luonnon kauneudesta voi nauttia rauhassa, kun taustalla pyörii mediaruletti, josta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että johtajamme ovat täydellisen aivottomia olentoja. Näyttää jopa siltä, että typeryyden määrä on suorassa suhteessa pallien suuruuteen. Ja tämä koskee myös naaraspuolisia päättäjiä.

Ehkä eduskunnassa saattaa olla joku yksittäinen normiapinakin, joka voisi pystyä jopa aivosolujen aktivoitumista vaativaan toimintaan, mutta heidän äänensä ei kuulu eikä naamansa näy missään. Poikkeuksen tekee nyt yksi naaras, joka edes näennäisen rehellisesti näyttäisi uskaltavan sanoa, mitä ajattelee. Tämä Hanna-Leena Hemming kirjoittaa tänäisessä blogissaan näin: Haloo, Jarmo Korhonen! Minun mittani on täysi. Olen saanut tarpeekseni siitä, että sinunlaisesi läpikiero ihminen pilaa kaikkien poliitikkojen maineen.

Täysin mätä luuseri on toinen osuva ilmaisu, jota Hemming Korhosesta käyttää. Todella upeeta! Kerrankin joku poliitikko uskaltaa sanoa suorat sanat, silloin kun niitä tarvitaan. Kannattaa lukea tämä blogi [1], vaikka Hanna-Leena uskookin vielä poilitiikkaan turhan sinisilmäisesti. Terve järki näyttää uskomattoman rajalliselta luonnonvaralta heti, kun joku apina rupeaa saamaan rahaa siitä, että pääsee hallitsemaan muita.

Vaalirahasotku on oikea kouluesimerkki tästä ilmiöstä. Matti Vanhaselta meni maine viimeistään eilen, kun media julkaisi kuvan hänestä ja kaveristaan Kyösti Kakkosesta yhdessä jälkimmäisen edelliselle lahjoittaman parin tuhannen euron arvoisen taidevaasin kanssa. Lahjus mikä lahjus. Tästä on enää turha yrittää venkoilla pois esittämällä vaatimuksia toiminnan avoimuudesta – muille puolueille ja eläkeyhtiöille! Ei Vanhanen tietysti korvaansa lotkauta apinan aivoituksille, mutta ehkä kannattaisi sentään kuunnella esimerkiksi viestinnän professori Pekka Aulaa, joka tänäisessä Ykkösaamussa antaa ilmaisia neuvoja maineen hallinnasta [2].

Eipä apina ymmärrä kokoomuksen tai demareidenkaan johtoa (ärkoopeestä nyt puhumattakaan). Nämä puolueet haluavat itsepintaisesti salailla omia rahahanojaan, vaikka johtajien täytyy tietää, että joskus koittaa hetki niidenkin julkistamiseen. Mikä strategia siis on sellainen, että puolue haluaa vielä kolmannenkin vaalirahakohun politiikan yleistä uskottavuutta romahduttamaan? Voiko kumpikaan näistä puolueista hyötyä moisesta? Ei voi, mutta onneksi meillä nyt on sellaisiakin puolueita, esimerkiksi soinilaiset ja piraattipuolue, jotka vesi kielellä odottavat entistä suurempien skandaalien paljastumista.

Demarit todistavat tällä hölmöilyllään sivumennen senkin, ettei feministinen vallankäyttö ole sen puhtaampaa tai parempaa kuin ”patriarkaatinkaan” valta. Kuinka ollakaan, demareiden ainoa rehtiyttä osoittava ääni kuuluu keski-iänkin jo ylittäneelle miehelle, Erkki Tuomiojalle – siis apinalle, jollainen on perinteisesti leimattu pahimmaksi esimerkiksi patriarkaatin korruptoituneesta ja yhteisöä sortavasta sovinistisesta alistamisesta.

Toinen aivottomuuden kouluesimerkki on mediamaksun suuri suosio poliitikkojen keskuudessa. Sen taloudellisesta ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta on jo ollutkin puhetta. Ehkä on ymmärrettävää, että kaikkien päättäjien ylimpänä tavoitteena ei ole heikompiosaisista huolehtiminen, koska he ovat niin kutsuttuja tuottavuususkovaisia. Siksi onkin niin vallan perkeleellisen kummallista, että hekin ovat tämän tuomiopäivän maksun sokaisemia – vaikka se juurikin lyö sitä tuottavuutta korville.

Nämä tuottavuuskonsulttien tarjoilemat karvapallot kokonaisina nielleet uskovaiset ovat siis valmiita vähentämään tuhatmäärin julkisen alan työpaikkoja, vaikka työn määrä siellä vain lisääntyy. Mutta ei heille tällainen epäjohdonmukaisuus ole mikään ongelma. Miksi sitä olisi sitten sellainenkaan, että he missaavat tuhannen taalan mahdollisuuden tehostaa tuottavuutta (ja lisätä samalla omaa uskottavuuttaan päättäjinä) julkisen palvelun YLE -rahoituksesta päättäessään. Verorahoitusmalli kun säästäisi toistakymmentä miljoonaa euroa puhdasta rahaa vuodessa ja sen lisäksi päästäisiin eroon kymmenistä Viestintäviraston turhiksi käyvistä virkamiehistä. Tuottavuutta parhaimmillaan, mutta jostakin syystä se ei nyt heille kelpaa.

Voisiko joku tuottavuusideologi ystävällisesti vastata – miksi, oi miksi?

PS. Poliitikko junailee rahaa tyttöystävälleen [3]. Tämäkö on hyvää hallintoa, hyvästä moraalista nyt puhumattakaan? Raadollisimmillaan se paljastaa tietysti sen, että kaveria ei jätetä -periaate toimii aina ja kaikkialla. Siksi kannatta käydä saunomassa pääministerin ja valtiovarainministerin kanssa.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 25.06.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: