KAUHEAN IHANA HOME!

Epämiellyttävä totuus -elokuva oli kolme vuotta sitten kuuma tapaus, joka ravisteli ruususen untaan uinuvia normiapinoita ja poliitikkoja reaalitodellisuuteen. Yhdysvaltain ammoinen varapresidentti Al Gore sai elokuvan avustuksella Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007. Elokuva voi siis joskus olla kovaa valuuttaa ja vaikuttaa jopa todennäköisyyksien maailman kulkuun. Mahdollisuuksien maailmassahan pienikin elokuva voi satunnaisesti saada ihmeitä aikaan. Erityisen tärkeää Epämiellyttävässä totuudessa oli se, että aiheena oli ympäristö ja ihmisapinan vaikutus siihen.

Ympäristöhän ei osaa itse puhua. Sille pitää jonkun antaa mahdollisuus varoittaa – ennen kuin räjähtää. Sillä kyllähän luonto osaa puolensa pitää. Ihminen jää siinä koitoksessa aina toiseksi. Siksipä ympäristön suojelu onkin itsekästä puuhaa, sillä kysymys on oikeastaan vain omasta turvallisuudestamme – ja tulevaisuudestamme. Ympäristönsuojelu onkin pelkistetysti ihmisensuojelua ihmiseltä itseltään.

Vihreiden salainen vaaliase?

Ranskalaiset ovat aina osanneet tehdä laadukkaita luontodokumentteja, jotka eivät jää piiruakaan jälkeen BBC:n mallikkaista tuotoksista. Eurovaalien alla Ranskassa kohahdettiin, kun kuuluisan valokuvaajan Yann Arthus-Bertrandin uusin elokuva HOME -the story of our home tupsahti kaikkien saataville, muun muassa ilmaiseksi netissä katsottavaksi. Apinametsän Pariisin kirjeenvaihtaja rummutti syntyneestä kohusta seuraavaa:

HOME ilmestyi juuri ennen eurovaaleja ja onnistui vetämään kriitikkojen huomion niin elokuvamaailmassa kuin politiikassa. Äärioikeiston (front national) varapuheenjohtaja Marine Le Pen oli tyytymäton elokuvan julkaisuun kaksi päivää ennen vaaleja, mikä hänen mielestään selvasti siivitti ranskan vihreät (Europe ecologie) parhaaseen tulokseen ikinä. Myos isänsa Jean-Marie Le Pen (ex-puheenjohtaja) ilmaisi tyytymättomyytensä suureen levitykseen vaalien alla. Lisäksi Corinne Lepage (ex-ympäristöministeri, nykyinen keskusta MoDemin ehdokas) arveli mahdollisuutta taka-ajatuksiin elokuvan levityksessä, mutta myönsi, ettei vihreiden hyvä tulos ollut yksistään tämän ansiota. MoDem ja front National olivat kamppailemassa kolmannesta sijasta Europe ecologien kanssa ja sekin varmaan heristi kritikoimaan.

Politiikkaa tehdään siis vaikka aidanseipäistä, jotta saataisiin itselle mahdollisimman paljon ääniä. Jos oikeistopuolueilla ei ole mitään huolta huomisesta eli ympäristöstä, niin voihan asioihin tälläkin tavalla suhtautua. Ehkä sitten ei kuitenkaan kannata valittaa, kun Ranskassa viinipellot peittyvät tulvien alle tai kärvistyvät kuivuudessa. Ja turha on ainakaan syyttää äänestäjiä väärin äänestämisestä, jos apinat nyt kerrankin ovat huolestuneet muustakin kuin naapurin auton hevosvoimista tai kynsilakan oikeasta värisävystä – varsinkaan kun itsellä ei ole mitään annettavaa ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Syytöksillä vain todistettiin ympäristöasioiden kuuluvan Vihreille.

Ranskalaispoliitikkojen mielenlaatua kuvaa se, etteivät he kyenneet ajattelemaan omaa napaansa laajemmalla horisontilla. HOME julkistettiin kesäkuun viides päivä siksi, että silloin sattui olemaan maailman ympäristöpäivä. Eikä sitä julkistettu pelkästään Ranskassa tai edes pelkästään Euroopassa, vaan samaan aikaan yli 50 maassa (Suomi mukaan luettuna) kaikilla eri mantereilla – ranskalaisversion lisäksi ainakin englanniksi, espanjaksi, venäjäksi ja arabiaksi. Siinä ei paljon yhden EU:n vaalit paina, kun maailmassa sentään on paljon tärkeämpiäkin asioita meneillään.

15 vuoden projekti

Yann Arthus-Bertrand on jo yli kuusikymppinen urosapina, joka on omistanut elämänsä luonnon ihmeiden tallentamiselle. Hänen kuvaajan uransa alkoi 1970 -luvulla apinoiden alkukodista Keniasta, jossa hän kuvasi vaimonsa Annen kanssa leijonia. Jostakin syystä hänen onnistui kiinnostua lintuperspektiivistä jo varhain kuumailmapallojen kanssa puuhaillessaan. Tästä olikin tuleva hänen tavaramerkkinsä. Vuodesta 1994 alkaen hän on järjestelmällisesti kuvannut maapalloamme ilmasta.

Arthus-Bertrand on erikoinen persoona siksikin, ettei hän ole halunnut töillään repiä irti kaikkea saatavissa olevaa taloudellista hyötyä itselleen. Hänen näyttelynsä ovat olleet aina ulkosalla kaikkien vapaasti tutustuttavina. Tälläkin tavalla siis pysyy hengissä, jos sallitaan pieni herja Teoston suuntaan. Näyttelyihin on tutustunut yli 60 miljoonaa kävijää. Maa ilmasta -niminen näyttely kävi myös Helsingissä vuonna 2005. Neloselle on annettava tunnustusta samannimisen televisiosarjan esittämisestä vähän aikaa sitten – vaikka moinen mestariteos olikin jostakin syystä piilotettu Jimille.

HOME -elokuvaa tehtiin varta vasten kolmen vuoden ajan 54 maassa – ja tietysti hiilineutraalisti päästöt kompensoiden. Ei voi kuin kunnioittaa tällaista persoonaa, joka on saanut elämässään näin paljon aikaiseksi. Arthus-Bertrand on paitsi YK:n ympäristöohjelman Hyvän tahdon lähettiläs, hän on perustanut myös GoodPlanet.org -järjestön, joka tarjoaa uskomattoman määrän riippumatonta ympäristötietoa niin ammattilaisille kuin tavallisille apinoillekin. Harmi, että kuluttaja-arviot ja neuvot löytyvät sivuilta vasta ranskaksi. Sen sijaan täältä löytyy hiilikompensaatiopalvelu, jota apinakin saHomeattaisi ryhtyä käyttämään. Ja tietysti tämä kaikki pyrkii tukemaan Kööpenhaminan loppuvuodesta järjestettävää ilmastokokousta.

HOME:n tarkoitus on aktivoida kaikki maailman ihmiset. Siksi se on ilmainen ja kaikkien vapaasti levitettävissä. Vähintä mitä Sinä voit tehdä, on katsoa filmi ystäviesi kanssa. Ette tule pettymään. Ja ehkä jokin aivosolu jossain loksahtaa uuteen asentoon, kuka tietää.

Maapallon kauneus – ja kauheus

Puolitoistatuntinen HOME löytyy kätevimmin YouTubesta. Jotain hyötyä siis tästäkin videopalvelusta taitaa olla, vaikka pääosa sen tarjonnasta näyttää olevan turhanpäiväistä örvellystä. Mutta maailma on sellainen kuin miltä se näyttää. Onneksi on näitä pelastusrenkaita, joihin apinat voivat tarrautua. HOME on nyt niistä varmaankin vaikuttavinta laatua tällä hetkellä.

Harvoin apina pääsee katselemaan elokuvaa, jonka kauneus ja pelkkä ihastus aiheuttavat kylmiä väreitä selkäpiissä. Maapallomme on uskomattoman kaunis, kun sitä katselee lintujen silmin. Näkymiä ei osaa tällaisilla tavallisilla apinanaivoilla sanoin edes kuvata. Mutta kauneuden jälkeen tulee järkytys, sillä ilmasta ihmisapinan jäljet näyttävät myös julman rumuutensa. Kauneus ja kauheus samassa paketissa, silvuplee!

Elokuva on siis lähes kokonaisuudessaan kuvattu ilmasta. Kuvaa täydentää hyvin valittu taustamusiikki ja kiehtova naarasääni, joka sopii loistavasti tähän Äiti maa -kertomukseen. Sanoma on kylmiä tosiasioita toisensa perään ja kuvaa ihmisen raadantaa luomassaan faster and faster -maailmassa, joka toimii öljyllä ja kiihottuu Rahasta. Tässä joitakin esimerkkejä syntilistastamme:

  • maapallon kosteikoista puolet on kuivattu
  • pohjavedet loppuvat, Intian kaivoista jo kolmasosa on kuivunut
  • Amazonin sademetsät ovat vähentyneet 20 % neljässäkymmenessä vuodessa
  • Borneon sademetsät häviävät kymmenessä vuodessa lähinnä palmuöljybisneksen takia
  • viidesosa ihmisistä kuluttaa 80 % luonnonvaroista
  • joka päivä 5000 ihmistä kuolee likaisen veden vuoksi
  • viljellystä maasta 40% on kärsinyt pysyviä vaurioita
  • lajeja kuolee sukupuuttoon 1000 kertaa luonnollista vauhtia nopeammin
  • kolmasosa kalavaroista on ylikalastettu
  • vuotuiset sotakoneistomenot ovat 12 kertaa kehitysapua suuremmat

Pessimismiin ei ole varaa

Apina on ollut melko skeptinen sen suhteen, että mitään muutosta – tai ainakaan riittävää muutosta – saataisiin aikaan tällä ihmisapinan tuhoon johtavalla tiellä. Arthus-Bertrand on optimistisempi. Hänen mukaansa on jo liian myöhäistä alkaa pessimistiksi. Hyvä niin, sillä aina pitää yrittää, viimeiseen hengenvetoon saakka, vaikkei mitään realistista selviytymismahdollisuutta olisikaan. Se kuuluu apinoiden luonteeseen. Arthus-Bertrandin mukaan meillä on kymmenen vuotta aikaa tehdä muutos. Elokuvassa Ruotsi ja Tanska pääsevät jopa loistamaan positiivisina toivon lähettiläinä.

Energiasektorillakin on toivoa, sillä auringossa meillä on rajaton energialähde. Tekniikkakin on olemassa. Meillä on ratkaisut, mitä vielä odotamme? Sitä ihmetellessä kannattaa käydä vaikka ihastelemassa Arthus-Bertrandin ”kotisivuja”. Sivusto on jo teknisenä toteutuksena tutustumisen arvoinen, vaikkei sanomasta välittäisikään. Ja sieltä löytyy lukuisia valokuvia eri puolilta maailmaa – korkeimman luokan taideteoksia ikinä. Siinä jää joku Picassokin toiseksi. Ellet halua ostaa taidetta seinällesi, pääset siitä konkreettisesti osalliseksi ilman rahaakin, sillä tarjolla on 2000 ilmaista taustakuvaa sadasta maasta – joukossa myös Suomi viidellä kuvallaan.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 26.06.2009.

4 vastausta to “KAUHEAN IHANA HOME!”

  1. >Energiasektorillakin on toivoa, sillä auringossa meillä on rajaton
    >energialähde. Tekniikkakin on olemassa. Meillä on ratkaisut, mitä
    >vielä odotamme?

    Kerrotko mikä se ratkaisu on? Aurinkoenergiaan verrattuna jopa tuulivoima on noin 10x kustannustehokkaampi ratkaisu joten olisi todella kiva kuulla mikä mullistava tekniikka on nyt löydetty?

    Esim. Kaliforniassa oleva 354MW aurinkovoimala vie yli 4 neliökilometria maata ja sen tuottama sähkö maksaa tuplasti sen mitä me nyt maksamme (verottomana ja siirtomaksuttomana) sähköstämme. Nykyisten aurinkovoimaloiden hyötysuhde (nimellistehoon verrattuna) on 20…28% välissä joten todellisuudessa esim. espanjan PS10 (11MW) laitos vastaa yhtä isompaa tuulivoimala yksikköä vaikka viekin yli satakertaisesti pinta-alaa.

    http://news.cnet.com/Shrinking-the-cost-for-solar-power/2100-11392_3-6182947.html

    Tätä apinaa vituttaa oikeasti se miten ns. vihreiden voimaloiden tuotot ilmoitetaan aina nimelliskapasiteettina vaikka ne, sekä tuuli että aurinkovoimaloiden osalta, ovat todellisuudessa vain neljäsosa ilmoitetusta. Vertaa sitä vaikka ydinvoimalan 90% tuottoon.

  2. Energiakommentti oli HOME -elokuvan sanomaa vapaasti tulkiten esitetty johtopäätös. Elokuvassa on lyhyesti esitelty keinoja hyödyntää (aurinkoperäisiä) uusiutuvia energialähteitä. En lähde niitä tässä esittelemään. Jokaisella pitäisi olla puolitoista tuntia aikaa katsoa elokuva itse – varsinkin orankiapinoilla, joilla ei ole enää kuin kymmenen vuotta aikaa ennen kuin kaikki Borneon ja Sumatran sademetsät on myyty ulkomaille.

    Ydinvoima ei ole mikään vaihtoehto. Se edustaa samaa perinteistä teknologiaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö ja sademetsien tuhoaminen – samaa ihmislajin henkistä laiskuutta olla näkemättä omaa napaansa pidemmälle. Sen kaikkia kustannuksia ei ole otettu huomioon kannattavuutta laskettaessa ja pääosin haitat on jätetty tuotantoalueiden ympäristön ja asukkaiden sekä tulevien sukupolvien maksettaviksi. Siten on täysin kaksinaismoralistista verrata uusiutuvien energialähteiden ja ydinvoiman ”tehokkuutta” keskenään, koska puhutaan täysin eri asioista.

    Ydinvoimaan jämähtäminen on suurin syy uusien innovaatioiden lykkääntymiseen Suomessakin. Ydinvoimauskovaisuus sisältää kaikki uskonnoille tyypilliset ikävät tuntomerkit mukaan luettuna sen, ettei asioista pystytä keskustelemaan asiapohjalla vaan aina vedetään esille asenteellisia epätotuuksia kuin Raamatusta ikään. Suomi on energiateknologian takapajula, jossa uusiutuvia energiavaroja ei saada liikkeelle. Olen kirjoittanut aikaisemmin biokaasusta, joka päästetään meillä vapaasti haihtumaan taivaan tuuliin. Onneksi saksalaiset osaavat. He ovat nyt suunnittelemassa Euroopan tarpeisiin sähkön tuottamista massiivisilla aurinkokennoilla Saharassa – ei mikään mahdoton ajatus teknisesti. Ainoat ongelmat liittyvätkin politiikkaan. Siinä tarvittaisiin kaikkien ihmisapinoiden yhteistä tahtoa – sen puutteeseenhan kaiken maailman ongelmat tiivistyvät.

    • > varsinkin orankiapinoilla, joilla ei ole enää kuin kymmenen vuotta
      > aikaa ennen kuin kaikki Borneon ja Sumatran sademetsät on myyty
      > ulkomaille.

      En ole vielä katsonut, mutta katson kyllä. Orankiapinana vastustan kyllä ihan yhtä voimakkaasti sademetsien tuhoamista ja minun onkin todella vaikea ymmärtää vertaustasi ydinvoimasta ja sademetsien tuhoamisesta.

      Tarkoituksenani ei ollut ydinvoiman esitteleminen ainoana vaihtoehtona, vaan lähinnä sen toteaminen että se on suomessa täysin ylivoimainen energiantuotantomuoto silloin kun vaihtoehtona on aurinko- tai tuulivoima.

      > Sen kaikkia kustannuksia ei ole otettu huomioon kannattavuutta
      > laskettaessa ja pääosin haitat on jätetty tuotantoalueiden
      > ympäristön ja asukkaiden sekä tulevien sukupolvien maksettaviksi.

      Khröhöm. Katsotaanpas mitä Posivalla on asiasta sanottavanaan:
      ===============================================
      Loppusijoituksen kokonaiskustannusarvio on noin 3 miljardia euroa. Suurin kustannus syntyy loppusijoituslaitoksen pitkään kestävästä käytöstä.

      Loppusijoituksen kustannusarviossa oletetaan Loviisan 1 & 2 -voimalaitosyksiköiden olevan käytössä 50 vuotta ja Olkiluodon 1 & 2 -yksiköiden sekä uuden rakennettavan yksikön 60 vuotta. Kokonaispolttoainekertymä on noin 5500 tonnia ja polttoainekapseleita tullaan tuottamaan noin 2800 kappaletta.

      Loppusijoituslaitoksen kokonaiskustannukset ovat noin 3000 MEUR, josta investointikustannukset ovat noin 650 MEUR, käyttökustannukset vuoteen 2118 noin 2100 MEUR ja käytöstäpoisto- ja sulkemiskustannukset 250 MEUR.

      Ydinjätehuollon kustannukset on huomioitu ydinsähkön hinnassa. Tarvittavat varat kerätään voimayhtiöiltä *etukäteen* ja rahastoidaan valtion ydinjätehuoltorahastoon. Ydinjätehuoltorahasto huolehtii siitä, että varat ovat aikanaan käytettävissä ydinjätehuollon toimenpiteiden kustannusten kattamiseen.

      Rahastointia varten ydinjätehuollon kokonaiskustannukset arvioidaan vuosittain, jolloin laskelmissa otetaan huomioon kulloinkin kertyneen ydinjätteen määrä. Vuonna 2007 ydinjätehuollon kustannuksiksi on arvioitu 1,6 miljardia euroa, joka sisältää kaiken tähän mennessä kertyneen ydinjätteen huollon sekä ydinvoimaloiden purkamisen kulut loppusijoitukseen saakka.
      ===============================================
      Eli tuulivoimaloita subventoidaan ja ydinvoimalaitos taas maksaa etukäteen varoja rahastoon että tulevat sukupolvet eivät joutuisi maksumiehiksi. 1.6mrd euroa on jo nyt valtion rahastossa. Kaikesta tästä kouhkaamisesta ja varotoimenpiteistä huolimatta ydinsähkö on *halpaa* ja sen avulla voidaan ylläpitää teollisuutemme kilpailukykyä. Se on ainoa keino millä energianhintamme pysyy sellaisella tasolla ettei kaikki tuotanto katoa – ah niin ympäristöystävälliseen – Kiinaan.

      Orankiapina ei myöskään ymmärrä mitä väliä on sillä onko yhdessä ja samassa loppusijoituspaikassa ydinjätettä kapseloituna 1000 vai 10000 tonnia.

      Kannatan silti lämpimästi kaikkea sellaista paikallista energiantuotantoa (puu/hake/turve/teollisuuden hukkalämpö) jolla voidaan monipuolistaa energiatuotannon rakennetta niin ettemme olisi liian riippuvaisia yhdestä muodosta.

      Jopa tuulivoimalle saattaa olla joitain kohteita joissa sen tuottaman sähkön hinta ei nouse liian paljon muun tuotannon yläpuolelle.

      Suomessa aurinkoenergian ainoa edes jotenkin järjellinen käyttömuoto on talousveden lämmittäminen kevät/kesä/syyskausilla. Se ei silti poista sitä tosiseikkaa että energiantarpeemme on suurin talvella eikä aurinko silloin paljoakaan hyödytä.

      Liikenteen (ja myös talvilämmityksen) osalta Orankiapina toivoo ja odottaa todella paljon tältä:

      http://www.vapoviesti.fi/index.php?id=1186&articleId=48&type=2

      Toisen (ja kolmannen) sukupolven biopolttoainetta tuottavat Fischer–Tropsch laitokset voisivat nostaa hyötysuhdettaan pukkaamalla prosessissa syntyvän hukkalämmön kaukolämmöksi. Koska prosessissa voidaan kaasuttaa melkein mitä vain niin esim. yhdyskuntajätettä voisi käyttää ainakin osittain polttoaineena. Todellista hiilen kierrätystä siis =).

      > Ydinvoimaan jämähtäminen on suurin syy uusien innovaatioiden
      > lykkääntymiseen Suomessakin.

      Ydinvoiman tuottama edullinen sähkö mahdollistaa runsaat panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ydinsähköllä ne tuulivoimalatkin rakennetaan 😉

      > Suomi on energiateknologian takapajula, jossa uusiutuvia
      > energiavaroja ei saada liikkeelle.

      Käsittääkseni vihreät vastustavat kaikkea muuta energiantuotantoa paitsi utopistisia afrikan aurinkovoimaloita ja mikäli se vihreistä olisi kiinni niin joka ainoa hyvinvointia tuottava teollisuuslaitos saisi panna lapun luukulle. Sen jälkeen sähkö tulisi pistorasiasta ja raha taikaseinästä. No offence.

      Jopa Vuotoksen ja Kollajan (yhteensä 300MW) voimalaitoksen rakentaminen on vihreiden toimesta estetty.

      > Olen kirjoittanut aikaisemmin biokaasusta, joka päästetään meillä
      > vapaasti haihtumaan taivaan tuuliin.

      Hyvä polttoainelisä VAPOn Fischer–Tropsch laitokseen.

      > Onneksi saksalaiset osaavat. He ovat nyt suunnittelemassa Euroopan > tarpeisiin sähkön tuottamista massiivisilla aurinkokennoilla
      > Saharassa – ei mikään mahdoton ajatus teknisesti.

      Teknisesti ajatus saattaa jopa olla toteutettavan rajoilla. Taloudellisesti kysymyksessä on megaluokan katastrofi. Kuten aiemmin kerroin niin jopa vakaassa amerikan ympäristössä aurinkosähkö maksaa jopa tuottajalle tuplasti sen mitä sähkö suomessa kuluttajalle.

      Kun tuohon lisätään afrikan ikuisesti epävakaa ilmapiiri ja massiivisen siirtoverkon kustannukset niin jopa varovaisesti arvioiden puhutaan ainakin kolminkertaisesta tuottajahinnasta suomen nykyiseen kustannustasoon verraten.

      Tiesikö simpanssiapina muuten että ranskan energiateollisuuden tuottama kokonais-CO2 päästö on kolme kertaa pienempi kuin Tanskan vastaava? Siis ilman suhteutusta asukaslukuun tai energiateollisuuden kokoon.

      Syitä moiseen voi vain miettiä kun Tanska on sentään tuulivoiman luvattu maa ja Ranska tekee yli 90% sähköstään ydinvoimalla + on maailman suurin ydinsähkön nettoviejä. Ruotsalaisilla pyyhkii vielä paremmin sillä he tekevät sähköstään 45% ydinvoimalla ja 45% vesivoimalla.

      Voisiko olla niin että Tanskassa on täsmälleen sama määrä hiilivoimaloita kuin tuulivoimaakin, johtuen eräästä tuulivoiman ominaispiirteestä?

  3. Ihmisapinoiden välillä näyttää tässä ydinvoima-asiassa nyt vallitsevan samanlainen ohi puhumisen kulttuuri kuin esimerkiksi ympäristöministeriön ja elinkeinoministeriön välillä. Apinat nyt vaan ovat erilaisia ja kuvittelevat pelastavansa maailman toisilleen aivan vastakkaisilla strategioilla. Näinhän se on aina ollut ja on aina oleva, ei kai siinä mitään. Toisaalta se on ollut apinoiden vahvuus, mutta samalla heikkous. Heikkous se voi olla erityisesti tällaisessa luonnottomassa tilanteessa, johon evoluutio ei ole osannut varautua – tilanteessa, jossa raha sekoittaa apinoiden pään ja aiheuttaa suuruudenhulluutta.

    Itse asiassa tässä taisteleekin keskenään suuruudenhulluus, jota myös rahakapitalismiksi voitaisiin kutsua, sekä laumaeläimen mittakaavaa toteuttamaan pyrkivät toimintamallit. Emme kai voi kuin odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin valittava politiikka meidät lopulta johtaa. Eipä maailmankaikkeuden kannalta ole kovinkaan kiinnostavaa, mitä yhdellä Telluksella sattuu tapahtumaan ja kuoleeko sieltä yksi vai viisi ihmispainalajia sukupuuttoon. Siinä mielessä on tietysti aivan sama, mitä me täällä puuhailemme – tai kirjoittelemme.

    Ydinvoiman velkaa tuleville sukupolville ei välttämättä mitata rahassa, sillä kukaan ei tiedä, mitä ydinjätteelle tapahtuu. Kukaan ei tiedä sitäkään, mitä ydinvoimaloille tapahtuu. Yksi Tsernobyl ei näköjään vielä riittänyt, vaan alan ihmiset elävät edelleen Titanic -maailmassa. Siis uskossa, että ihminen pystyisi tekemään jotain, joka kestää kaikki luonnonvoimat. Toistaiseksi tällaista ihmettä ei ole tapahtunut. Ei sellaista tapahtunut Saksassakaan, jossa ydinjätettä varastoitiin koemielessä ikuisiksi nimettyihin kapseleihin, mutta jotka rupesivat vuotamaan jo yhden apinasukupolven aikana.

    Apina ei kovin korkealle noteeraa Posivan rahavetoista propagandaa. Mutta siinä taidamme olla orankiapinan kanssa samaa mieltä, että jos ydinjätettä nyt sitten ruvetaan säilömään Suomen kallioperään, on aivan sama, onko sitä siellä 1000 tai 10000 tonnia – vai miljoona tonnia. Saksalaiset katselevatkin jo kieli pitkällä Suomen suuntaan, kun täällä tuntuu elävän maailman ydinmyönteisin apinapopulaatio. Jos kerran lähdetään leikkiin mukaan, niin lähdetään sitten kunnolla ja otetaan kaiken maailman jätteet tosi turvallisiin luoliimme ja avataan muutama uraanikaivoskin, koska aineesta alkaa maailmalla olla jo pulaa.

    Uraanin louhinta sattuu vaan olemaan ydinvoiman yksi heikko kohta, jos puhutaan vaikka ilmastokuormasta. Louhinnan massiivisia päästöjä kun ei lasketa mukaan ”puhtaan” ydinvoiman taseisiin eikä mihinkään muuhunkaan. Ihan mihin vaan, mutta ei apinametsän viereen sitä uraanikaivosta sitten, please. Sillä tuskinpa edes orankiapina tulisi ostamaan apinalta tonttia, jos vieressä olisi säteilevä avolouhos. Apinakaan ei sentään ole niin yhteisöllinen, että haluaisi omaisuutensa arvonalennuksella maksaa moista hullutusta.

    Ydinvoiman syntilistalle kuuluu myös tuhlauskulttuurin pitkittäminen. Kun ”halpaa” energiaa tuntuu olevan rajattomasti saatavilla, ei energiatehokkuus tai säästäminen kiinnosta ketään. Ruotsissa energiankulutus ei ole kasvanut 80 -luvun puolesta välistä, vaikka teollisuus ja asuinpinta-alat ovat jatkaneet kasvuaan. Suomessa varaudutaan vielä nykyisessäkin ilmastostrategiassa sähkön kulutuksen kasvuun!

    Apinalla on ihan henkilökohtainenkin syy vihata ydinvoimaa, sillä on olemassa 50 prosentin mahdollisuus, että poistumiseni työelämästä johtuu Tsernobyl -laskeumasta. Maksatte siis työkyvyttömyyseläkkeeni lisäksi sen, että ”joudutte” lukemaan näitä surkeita sepustuksia, joita ei töissä ollessa ehtisi väsätä. Tämä ei kuitenkaan ole syy ydinvoimavammaani, sillä ministeri Pekkarisen filosofiaa lainatakseni olen aina ollut ydinvoimaa vastaan ja tulen aina olemaan.

    Yksi suuri ongelma on siinäkin, että nykyään kaikki mitataan hiilidioksidilla, vaikka ympäristöongelmat ovat paljon monimuotoisempia. Turve esimerkiksi. Vaikka sen imastokuormakin on hiiltä pahempi, siitä halutaan S vääntää uomessa väkisin uusiutuvaa polttoainetta edes haluamatta muistaa, että turpeennosto pilaa vesistöt ja kalakannat sekä viimeisiään vetelevän suoluontomme. Orankiapinan Vapo -linkissäkin puhutaan vain muutamista prosenteista suoalasta. Sujuvasti mukaan on laskettu jokin muinainen suoala, jota ei enää ole olemassa. Etelä-Suomessa soista on tuhottu yli 90 prosenttia ja joistakin suotyypeistä ja joidenkin kuntien alueella sata prosenttia.

    Tästäkin huolimatta turvetuotanto tunkee vielä jäljellä oleville luonnontilaisille soille. Kun ympäristökeskukset kieltäytyvät puoltamasta lupia näille soille, raha keksii aina uusia vippaskonsteja. Yrittäjät ojittavat suot ensin ”muuhun” käyttöön ja sen jälkeen hakevatkin sitten ”louhintalupia” arvottomalle suolaueelle. Näin nerokkaasti se suuruudenhulluus toimii.

    Mitä tulee siihen Saharan valjastamiseen sähköntuotantoon, tilanne saattaa olennaisesti helpottua tulevaisuudessa, kun Sahara leviääkin Eurooppaan. Ei tarvitse Muhammedin mennä vuoren luo, kun vuori tulee liki:

    http://www.digitaljournal.com/article/274958

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: