HYVÄÄ SYKSYN JATKOA, SANOI PÄÄMINISTERI

Optimisti ehkä olisi toivottanut elokuun toiseksi viimeisenä päivänä iloista loppukesää? Joka tapauksessa pääministeri Vanhasen lausahdus osoittaa, että miesten on lupa puhua vain säästä ja vuodenajoista. Urospoliitikolla ei ole mitään mahdollisuuksia lähettää median välityksellä moitteita ex-puolisolleen siitä, että tämä viettää liian vähän aikaa lastensa kanssa. Tai voisihan sitä yrittää, jos on jo päättänyt luopua politiikan teosta, sillä moisen tempun jälkeen urosapinan maine olisi mennyttä kalua. Naaraiden valitukset sen sijaan ropisevat vain lisää jyviä laariin.

Kesäranta pääsi taas eilen otsikoihin, kun urokset olivat äänessä pääministerin haastattelutunnilla [1]. Eihän tällaisiin tärkeisiin tilaisuuksiin kannata naaraita kutsuakaan, rupeaisivat pian puhumaan pelkistä uuniperunoista. Puheenjohtajana toiminut Kari Aalto sentään yritti aluksi virittää juoruosastoa kysymällä Matti- pojan kommenttia ex -vaimonsa tuoreisiin syytöksiin. Vanhanen palautti kuitenkin ohjelman oikeille raiteille harvinaislaatuisen topakalla toteamuksellaan, että kysymys on puhtaasta yksityisasiasta. Aalto suorastaan hätkähti ja varmaan häpesi hiljaa typeryyttään.

Tunnin puheenaiheista nousi tärkeimmäksi keskustapomon verotusfilosofia. Ympäristöasioita vain sivuttiin ohimennen, vaikka ne olisivat tärkeintä kauraa tulevaisuuden kannalta. Pääministeri haikaili taloudellisen kasvun perään ikään kuin meillä ihan oikeasti olisi varaa jatkaa entisellä tuhokulutuksen linjalla. Itämeren kaasuputki tuntuu olevan asia, jossa poliitikot piiloutuvat ympäristöasioiden taakse, mutta haluavat silti vaikuttaa asioiden kulkuun. Poliitikot vievät hanketta neuvostoaikaiseen malliin kuin pässiä narussa, strategialla hys-hys – hiljaisesti hyvä tulee.

Pääministeri Vanhanen taitaa olla ainoita Suomessa, ehkäpä idän suunnalla ahkeraan matkailevan Tarja Halosen lisäksi, jonka mielestä hankkeen etenemisjärjestys ylittää vesilasin kirkkauden. Kaikille muille, myös haastattelutunnin kyselijöille, tuntui olevan ylivoimaisen vaikea ymmärtää logiikkaa, jonka mukaan hallitus antaa syys-lokakuussa suostumuksen Suomen talousvyöhykkeen käyttöön ja vasta sen jälkeen ympäristöviranomaiset käsittelevät ympäristölupa-asian. Sekä Vanhanen että ympäristöministerinsä Paula Lehtomäki ovatkin liputtaneet hankkeen pikaisen hyväksymisen puolesta.

Vanhasen mukaan suostumuksen sisältöä ei ole vielä päätetty, se voi olla myönteinen tai kielteinen. Tämähän on täyttä humpuukia. Päätös on satavarmasti myönteinen, eikä Suomi voi muuta tehdäkään. Poliitikot siis haluavat antaa vahvan signaalin ympäristöviranomaisille, vaikka Vanhanen tässäkin yhteydessä painotti, ettei hallituksella tai politiikalla saa olla mitään keinoja ohjata ympäristöviraromaisia. Hän siis samassa lauseessa ensin itse harjoittaa ministeriohjausta ja sitten kieltää moisen painostuksen. Aika fakiireja saavat ympäristölupaviranomaiset olla, jos tällainen ei millään tavalla vaikuta heidän päätöksentekoonsa. Voisipa sanoa, että Suomessa on mahdotonta tehdä kielteistä ympäristölupapäätöstä, ovat hankkeen vaikutukset sitten millaisia tahansa.

Vanhanen vältteli totuutta myös vakuuttaessaan, ettei hallituksella ole valmista kantaa Yleisradion rahoitukseen. Siitäkin päätetään syksyn kuluessa. Ministeri Stefan Wallin on jo vilautellut verhoa päätöksen edessä. Stefan on huolissaan YLE:n rahoituksen riittävyydestä ja vaatii tv-lupamaksujen korottamista. Hänellä on tietysti oma lehmä ojassa, sillä jos YLE joutuisi leikkelemään palvelujaan, ohennuslistalta voisi löytyä myös ruotsinkielinen toimitus. Nythän ei taaskaan ole kyse kustannusten oikeudenmukaisesta jakamisesta apinoiden kesken – tehdään vaan paniikissa mediamaksusta myönteinen päätös, jotta saadaan kiusallinen asia pois pöydältä.

Mikä siis olikaan Vanhasen veromissio. Hänen mukaansa hallituksen verolinjaukset ovat pienituloisia suosivia, joten hän ei ota vastaan sellaista kritiikkiä, jonka mukaan arvonlisäveroratkaisut olisivat sosiaalisesti vääriä. Kuitenkin tällaista viestiä tulee monelta suunnalta, myös keskustan puheenjohtajistosta. Mitä kertoo poliitikosta se, ettei hän pysty kuuntelemaan eikä siis ymmärtämään muita kuin omia ajatuksiaan?

Vanhanen uskoo alv -alennusten menevän suoraan hintoihin. Hänen logiikkansa on näin suoraviivaista: kun veronkorotukset näkyvät täysimääräisinä hinnoissa, myös alennusten tulee näin tehdä. Tosin hänelläkään ei ollut muuta sanktiota tätä uskonkappaletta rikkovia kauppiaita vastaan kuin ostopaikan vaihto. Aika teoreettinen mahdollisuus maassa, jossa kaupan kilpailu on olematonta. Tuskinpa se riehahtaa liekkeihin tämänkään päätöksen jälkeen.

Kenellekään ei voi olla tavoitteena suomalaisen työn verotuksen kiristäminen, sanoo pääministeri. Hänen mukaansa se ei ole mahdollista, koska vientihinnat nousisivat. Taas apina putosi kärryiltä. Pääministerin logiikkahan tarkoittaisi sitä, että tuloverotuksen kiristymisen ja palkankorotusten välillä olisi positiivinen korrelaatio. Mistä tutkimuksesta tällainen tulos mahtaa löytyä? Ainakin viime vuosina korrelaatio on ollut negatiivinen. Voitaisiin siis itse asiassa olettaa, että tuloveroruuvin vääntäminen oikealle alentaisi suomalaisen työn hintaa ja siten lisäisi teollisuuden kilpailukykyä…

Vaikkei todellisuus ihan näin auvoinen olisikaan, jotain siitä voi silti löytyä, varsinkin jos Suomessa viimein suostuttaisiin edes keskustelemaan vakavasti jokaisen apinan oikeudesta perustuloon. Se ratkaisisi monen monta talouspoliittista umpisolmua, eläkeikäongelmasta lähtien, kun koko eläkekäsite voitaisiin haudata menneisyyden suohautoihin. Samalla helpottaisi lapsiperheiden ahdinko, kun perustulo maksettaisiin myös jokaiselle lapselle. Ei tarvittaisi Vanhasen lanseeraamaa perheverotusta, joka näyttää aina juuttuvan feministien hampaisiin. Heidän mielestään kun kysymys on vain kierosta tempusta pakottaa äidit kotiin. Hyvin Vanhanen kyllä haastattelussa totesi, ettei ole tavannut ensimmäistäkään perheenisää tai äitiä, joka olisi vastustanut asiaa – ainoat vastustajat ovat olleet toimittajia.

Voi kauhistus. Mikä voisikaan olla naiselle suurempi rangaistus kuin hoitaa omaa lastaan? Sillä ei tietysti ole mitään virkaa, että perheet voisivat itse valita, millaisen verokohtelun osakseen haluaisivat. Vanhanen painotti juuri tätä perheiden valinnan mahdollisuutta: perheet osaavat tehdä itselleen parhaiten sopivat ratkaisut. Näinhän sitä voisi kuvitella, kun puusta katsoo. Mutta jos katsoo sukupuolisilmälasien läpi – kuten monet ministerit tekevät, eräs Stefan etunenässä – voi tulla sellaiseen jotopäätökseen, että pakko se on poikaa. Tämä näkyy mm. innostuksessa, jolla meillä värkkäillään pakollisia isäkuukausia. Tässä asiassa perheet eivät ilmeisesti olisi kykeneväisiä valitsemaan ”oikein”?

Miespoliitikot joutuvat näköjään vähän väliä paikkaamaan naaraspoliitikkojen sanomisia, niin myös Vanhanen sunnuntaina – oikein kaksin kappalein. Ministeri Liisa Hyssälä kun oli valittanut, että Suomeen otetaan liikaa ulkomaisia opiskelijoita ja antoi ymmärtää, että siksi tuhannet suomalaiset nuoret jäävät opinahjojen ulkopuolelle ja syrjäytyvät. Eihän tässä syytöksessä nyt ole mitään logiikkaa apinankaan mielestä. Oliko tarkoitus hankkia hajaääniä perussuomalaisten leiristä? Tosin paljon ei ollut järkeä Vanhasen selityksessäkään. Kuulema Hyssälä oli tarkoittanut vain joitakin yksittäisiä oppilaitoksia, joihin on valtava määrä hakijoita, määriä jotka eivät ole ymmärrettävissä. Olisipa todella mielenkiintoista tietää, mitä ne tällaiset oppilaitokset mahtavat olla. Lista esiin!

Ministeri Sirkka-Liisa Anttilakin oli kirjoitellut pehmoisia juuri ennen haastattelutuntia. Hänen mukaansa SDP:n kanssa oli hankalaa vääntöä kaikesta koko ajan hallituksen sisällä, mutta kun asiat oli sovittu, myös SDP seisoi lujasti yhdessä tehtyjen päätösten takana. Tämä vahvisti hallituksen uskottavuutta ulospäin. Kokoomuksen kanssa on toisinpäin. Vanhasen mukaan Anttila tarkoitti vain ruokaveron (silloin jo ratkennutta) alennuskeskustelua eikä siitä voi vetää muita johtopäätöksiä. Kukaan ei hänen mukaansa siis olisikaan sanonut demareiden olevan keskustalle kokoomusta mieluisampi hallituskumppani. Uskokoon ken tahtoo.

Aivan lopuksi puheenjohtaja Aalto halusi tietää, mikä viime vuosikymmenten uutinen on vaikuttanut voimakkaimmin Kesärannan pöydän ympärillä istuneiden urosten aivoihin. Kukaan ei maininnut apinan mieleen ensimmäiseksi tullutta John F. Kennedyn salamurhaa. Eihän sekään maailman tärkein asia ole ollut, mutta kosketti jostakin syytä. Ääniä ei saanut myöskään Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät eikä edes Berliinin muurin murtuminen. Vanhanen mainitsi entisenä tähtitieteeen harrastajana kuun valloituksen. Autolautta Estonian uppoaminen sai kaksi mainintaa Ronald Reaganin presidentiksi valinnan ja Inarinjärveen iskeytyneen risteilyohjuksen lisäksi…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 31.08.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: