SYYTTÄKÄÄ MARKUS KAJOA

Aivan aluksi en voi olla kommentoimatta pääministeri Matti Vanhasen tuoreimpia aivotoiminnan tuotoksia. Hänhän on keksinyt, että kun poliitikot ovat jostakin syystä ihastuneet mediamaksuun YLE:n rahoitusmallina, sen huonot puolet voitaisiin poistaa kirjallisella vakuutuksella. Maksusta vapautusta haluava apina voisi vakuuttaa kunnian ja omantunnon kautta – ja ilmeisesti käsi Raamatulla – ettei hän missään olosuhteissa eikä millään välineellä ikinä koskaan nauti mistään YLE:n ulostuksista.

Jokaisen normiapinan on helppo pelkällä ydinjatkoksella ymmärtää moisen ehdotuksen typeryys. Saahan pääministerikin joskus lausua harkitsemattomia, mutta onko nyt ihan pakko reaalimaailmassa ruveta apinoimaan Jari Tervon vasta julkistamaa Koljattihahmoa? Vanhasen mukaan maksusta kun voisivat vapautua vain ne, jotka kirjallisesti todistavat, etteivät käytä mitään välineitä, joista Yleisradion ohjelmaa lähetetään [1]. Siis radiota, televisiota, tietokonetta, matkapuhelinta… Pääministerin esikunta selitteli lausuntoa sillä, että Matti vain ”kävi läpi mahdollisuuksia” mm. vammaisten vapauttamiseksi mediamaksusta.

Siis että kun on tarpeeksi vammainen eikä enää ymmärrä puhetta tai kuvaa, voisi vapautua maksusta? Tämäkö on sitä kepulaista sosiaalipolitiikkaa? Ei taida Matti-poika ymmärtää, että suomalaisista olisi pian kolmasosa vammaisia. Ainakin poliisilla riittäisi työtä, kun he kävisivät jokaisen luona tarkistamassa, ettei mistään vain välity Ylen ohjelmaa näihin ”vammaisiin” aivoihin. Oikeastaan tarvittaisiin ympärivuorokautista valvontaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin kyseinen yksilö sattuisi piipahtamaan vaikkapa kirjaston tietokoneelle. Miksi tällainen stasimeininki niin paljon kiehtoo suurinta osaa poliitikoistamme?

Varsinainen juttu alkaa kuitenkin vasta tästä. Aiheen raapustukseen antoi tällä kertaa Markus Kajo aivan ensiluokkaisella (YLE -kanavan) radio-ohjelmallaan. Markuksen kuiva huumori on loistavaa ja toimii kuin kuuma veitsi voihin. Tällaisesta lutuisasta persoonasta ei kai pahimman luokan telaketjufeministilläkään voi olla mitään pahaa sanottavaa? Toki tietysti voi haukkua peräkammarinpojaksi, sehän sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Markuksella on myös tasonsa mukaiset kotisivut, joilta selviää, että hän on kirjoittanut mm. kirjan Ihmisen käsikirja. Täytyypä tutustua.

Kajon kaltaiseen iloitteluun pystyvät todennäköisesti vain miestyyppiset aivot. Tämä on varsin helppo ymmärtää, kun muistaa, että huumori on tapa vongata seksiä ja että seksiä joutuvat vonkaamaan nimenomaan urosapinat, koska seksuaalinen valta kaikilla eläimillä on naaraiden hallussa. Ennen kuin vedät herneen nenääsi, arvoisa naaras, tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö munattomillakin apinoilla voisi olla huumorintajua, koska monilla naarailla on sikiönaikaisen virheellisen testosteronialtistuksen vuoksi enemmän tai vähemmän miestyyppiä edustavat aivot korviensa välissä.

Nonniin. Kajon ohjelmahan perustuu siihen, että hän kaivelee Yleisradion pohjattomia ääniarkistoja ja löytää sieltä mitä mielenkiintoisimpia juttuja. Tällainen äänimatkailu on yhtä kiintoisaa kuin kaukomatkailu – ja on muuten paljon ekologisempaa. Vanhat radio-ohjelmat todistavat samoin kuin muilla mailla samoilu sen, että ihminen on aina ja kaikkialla samanlainen sekä ajattelee samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen. Matkailu siis avartaa ja sama vaikutus on vanhoilla radio-ohjelmilla. Apina ei voi olla pohtimatta, onko nykyisissä ohjelmissa paljonkaan kiinnostavaa materiaalia viidenkymmenen vuoden päästä, ellei nyt sitten halua kuunnella pelkkää musiikkia.

Ennen vanhaan, hyvään aikaan toimittajat valitsivat haastateltavat ja matkustivat heitä jututtamaan alkeellisen tekniikan kanssa pitkien ja usein tiettömien taipaleiden taakse. Tuloksena oli syvällistä pohdintaa elämästä ja olemisesta. Toimittajat tuntuivat löytävän helposti apinoita, joilla oli jotain sanottavaa. Mutta silloin radiotoimittajat olivatkin mie… No nyt sitten elämme aikaa, jolloin ohjelmien teko on ulkoistettu satunnaisille kansalaisille. Julkisuudenkipeät apinat tekevät ohjelmia soittamalla toimittajille ja höpöttämällä turhanpäiväisiä musiikin lomassa. Toimittajat istuvat perseillään studioissa ja ovat alentaneet itsensä puhelinvaihteen hoitajiksi. Kansanradio taitaa olla ainoa tämän formaatin ohjelma, jossa saattaa kuulla jotain oikeasti mietittyä asiaa.

Viimeisimmissä ohjelmissaan [2] Kajo on  esittellyt Niilo Ihamäen tekemiä kansanihmisten haastatteluja, joita YLE:n arkistoissa on kuulema satamäärin. Niilohan kuuluu niihin legendaarisiin radioääniin, joita ei tässä ajassa liiemmin enää synny. Miestoimittajalegendat ovat biologiaa – ei sen toteamiseen tarvita patriarkaattista salaliittoa eikä edes sovinistista mielenlaatua. Kysymys on paitsi ammattitaidosta myös äänestä. Joillakin se vain on. Osittain kai on kysymys myös suomen kielestä. Apina ei hirveästi ole huolestunut kielemme puhtauden raiskaamisesta, mutta jostakin syystä pari asiaa risoo aina aivoihin asti välittyessään.

Radio Puheen eräät naistoimittajat eivät taida olla koskaan kuulleetkaan, että suomen kielessä sanan pääpaino on poikkeuksetta ensimmäisellä tavulla. Kun se paino löytyy vasta kolmannesta tai neljännestä tavusta, verenpaineet nousevat apinametsässä tappiin. Onko tämä nyt jokin uusi muoti-ilmiö vai mistä ihmeestä on kysymys? Eksoottisuus viehättää? Toinen ärsyttävä asia on, kun joku alkaa puhumaan. No tämähän itse asiassa vain paljastaa kaikki äidinkielen tunneilta aikoinaan lintsanneet.

Jos siis ennen toimittajien ammattitaito ilmeni asioihin perehtymisenä ja valmiutena nähdä vaivaa, nykyään riittää, että toimittaja osaa lukea julkkisten blogeja ja hengailla heidän kanssaan. Kuka tahansa uuno, joka on kerran päässyt televisioon, on Suomessa Julkkis, jonka sanomisia ja mielipiteitä aiheesta kuin aiheesta siteerataan ”laatulehdistä” alkaen kautta koko mediakentän – onko meillä edes olemassa enää mitään laatumediaa? Ikään kuin julkkiksen mielipide olisi aina siteeraamisen arvoinen tai jopa esimerkillisen syvällistä analyysiä asiasta kuin asiasta.

Esimerkkejä? En nyt edes viitsi aloittaa siitä helpoimmasta päästä eli Johanna Tukiaisesta, BB -kansasta tai BB -kansan moraalia paheksuvasta Riitta Väisäsestä. Mennään suoraan porrasta ylemmäksi eli Marika Fingerroosiin. Hänhän on mainostanut, ettei imetä lastaan, koska imettäminen olisi vaikeuttanut muun muassa ratsastusharrastusta … ja tärkeää on ollut myös se, ettei tissi ole ollut ainoa ruokailuväline, joten Janikin on voinut syöttää [3]. Tasa-arvo lienee siis heidän perheessään huipussaan. Medialta tällainen mainostus on kansanterveydellinen moka, sillä jotkut aivottomat naaraat ovat ”uutisen” innoittamana epäilemättä tehneet samanlaisen päätöksen.

Seuraavalta portaalta löytyy missi Essi Pöysti, joka on mennyt toimittaja Katri Utulan halpaan ja alentunut muka vertailemaan miehiä ja autoja [4]. Essi on oikein kiikutettu Audin nokalle kuvattavaksi, joten moiseen turhuuteen on käytetty ihan oikeasti taloudellisia resursseja. Tällaisilla ”uutisilla” meitä apinoita sitten hellitään ja houkutellaan. Ellen aivan väärin muista, tämä journalistinen huippupinnistys oli oikein lööppikamaa.

Nyt mennään jo ehkä kerrosta ylemmäksi (?), mutta ei sieltä taida löytyä sen viisaampia ajatuksia. Vastavalittu euroedustaja Riikka Manner on hankkiutunut raskaaksi. Siinähän ei ole mitään moitittavaa, päin vastoin. Vähän aikaa sitten Riikka kertoi jossakin radiohaastattelussa, ettei pidä vauvalomaa lainkaan! Vauva syntyy sopivasti ennen europarlamentin vuodenvaihdevapaata ja Riikka pääsee sitten jo helmikuussa hoitelemaan hommiaan Brysseliin. Jos nyt joku päivä olisi pakko olla kotosalla, asioita voi silloinkin hoidella avustajan välityksellä.

Siinäpä vasta varsinaisia tehopakkauksia nämä Marika ja Riikka. Toivottavasti vauvansa ovat samaa mieltä. Tällainen elämänfilosofia vetää kyllä aivan sanattomaksi.

Piti pitää oikein pari päivää taukoa tässä kirjoituksen vaiheessa. Apina ei voi ymmärtää, kuinka ihmislajin on onnistunut päätyä tilanteeseen, jossa jälkipolven hyvinvointi koetaan rasitteeksi ja kiusaksi, josta on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Lapsia kyllä hyväksikäytetään vallan välikappaleina mm. kauhistelemalla, kuinka nämä altistuvat vaikkapa pornolle [5], mutta se tärkein eli oman lapsen perusturvan luominen laiminlyödään. Kosketus, läsnäolo ja läheisyys ulkoistetaan joillekin muille. Turha on sitten kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua ihmetellä, mikä tätä meidän nuorisoa oikein vaivaa.

Hitaudesta on tulossa eräänlainen muoti-ilmiö maailmalla. Mikäpä olisi sen parempaa hitautta kuin oman lapsen kanssa vietetty aika? Sukupuolellakin on väliä. Biologian näkökulmasta ei ole sama, hoitaako pientä pentua synnyttäjänsä vai oletettu siittäjänsä. Jos apinalta kysyttäisiin, alle kolmivuotiaan ihmisenalun hoito pitäisi olla äideille pakollista. Jos on niin kova hinku uran tai harrastusten perään, ettei tähän katso pystyvänsä, olisi kaikkien osapuolten ja myös yhteiskunnan kannalta parasta olla lisääntymättä. Vahingon sattuessa olisi oltava mahdollisuus antaa ei toivottu pentu adoptoitavaksi hoivavietin omaaville naaraille, sillä heitäkin sentään on olemassa.

Tässä vaiheessa apinan on varmaankin paras pyytää anteeksi sitä, että edelliset esimerkit koskivat kaikki naaraspuolisia yksilöitä. Tähän yksipuolisuuteen on olevinaan hyvä selitys. Urossikojen typeryydethän tulevat kattavasti ja yleensä ylimitoitetun tehokkaasti käsitellyiksi jo psykososiaalisen median toimesta. Oikeastaan urosten ei tarvitse edes mokata, kun heidät leimataan milloin mistäkin syystä. Otetaan tähän nyt vaikka kolme esimerkkiä: Esko Kiesi, Jarmo Korhonen ja Jussi Halla-aho.

Tuskin kukaan Suomiapina on pystynyt välttämään tietoisuutta siitä, kuka on Esko Kiesi. Hän joutui eroamaan, vaikkei ollut tehnyt mitään väärää – ei ehtinyt vielä puhua edes puutarhanhoidosta. Mutta kuten Aarno Laitinen sanoo, Suomi on maailmankaikkeuden ainoa maa, jossa huumori on kriminalisoitu [6]. Media ei ole tähän päivään mennessä kertonut sen naarastoimittajan nimeä, joka kyseisessä Anna -lehden erikoisnumerossa vaati Kiesiä vertaamaan naisia autoihin. Todellinen syyllinen kohuun kulkee siis vapaalla jalalla – ja tuskin edes korkokengissä. Kiesiä voitaisiin syyttää korkeintaan tyhmyydestä, kun tuli noudattaneeksi naaraan toivomusta.

Oikeastaan tapaus Audimiehessä on positiivinenkin puolensa. Sehän paljasti jyvät akanoista, sillä niin moni akana veti herneitä nenäänsä. Myös monet urosapinat katsoivat tilaisuutensa tulleen ja täydensivät seksipistelaariaan liittymällä kauhistelijoiden joukkoon, vaikka 90 prosenttia uroksista on omien aivojensa sopukoissa täysin samaa mieltä Eskopojan kanssa. Ääneen sitä uskalsi lausua ani harva.

Jarmon suurin synti tuntuu olevan, ettei hän vastaa aina toimittajien soittoihin. Hän ei siis tanssi psykososiaalisen median pillien mukaan, mikä taitaa olla tämän maailmankaikkeuden suurin synti huumorin viljelemisen ohella. Siitä onkin sitten helppo vetäistä reipas otsikko Korhonen katosi maan alle – tai peräti perunakuoppaan, kuten kepulaiselle sopivaa onkin. Apinakin on tainnut joskus syyllistyä Jarmon mollaamiseen, mutta eräs elokuinen radiohaastattelu antoi aiheen tarkistaa näkemyksiä. Korhonen osaa ainakin puhua. Tässäkin apinassa on vähintään kaksi puolta.

Myös Jussipoika on joutunut narunjatkoksi melko heppoisin perustein. Tai ehkä Vihreän puolueen Naisjärjestön heppoisena pitäminen onkin aliarviointia? Tuskin kukaan on vaivautunut lukemaan sitä alkuperäistä tekstiä, josta käräjäoikeusepisodi sai alkunsa. Näin täytyy olettaa, sillä eihän Halla-ahon kirjoituksia esimerkiksi uutislähetyksissä muuten voitaisi siteerata niin väärin. Jokaisen Halla-ahoa kritisoineen pitäisikin lukea hänen blogikirjoituksensa Muutama täky Illmanin Mikalle.

Apina on nöyrän sopulilauman jäsenenä mollannut aiemmin myös Halla-ahoa. Maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin välinen raja taitaa olla veteen piirretty viiva. Koska en ole lukenut tarpeeksi muita hänen kirjoituksiaan, en pysty ottamaan puolueetonta kantaa tähän asiaan. Mieleen herää kuitenkin epäilys, että jos kaikkea hänen kirjoittamaansa on vääristelty yhtä paljon kuin oikeudessa ollutta juttua, ollaan menty pahasti hakoteille. Onko asia vain niin yksinkertainen, että jos uros kirjoittaa asiaa, eräät muut yrittävät väkisin työntää rivien väliin tunteitakin?

Apinalogiikan perusteella käräjäoikeuden tuomio on perseestä. Halla-ahon edellä mainittu blogikirjoitus herjaa nimittäin vain erästä valtionsyyttäjää. Ehkä se onkin tuomion perimmäinen syy? Muodollisia perustelujahan lakimies löytää aina. Halla-aho tarjosi Illmanille kaksi syöttiä samoilla perusteilla. Toisen käräjäoikeus havaitsi uskonrauhan rikkomiseksi, toinen taas ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Apinalogiikan mukaan molempia täkyjä olisi pitänyt käsitellä samalla vakavuudella, koska molemmat olivat samantasoisia fiktiivisiä – toki tosiasioihin perustuvia – väitteitä.

Sinänsä on järkyttävää, että Suomen lainsäädännössä on vielä jumalanpilkkapykälä. Niin kehittyneenä lajina kuin itseämme pidämme, uskomme vielä satuolentoihin ja jopa turvaamme harhaoppimme lakipykälillä. Tuskinpa mikään muu inhimillinen typeryys nauttii tällaista lain suojaa! Käräjäoikeus näyttää ihan tosissaan uskovan, että mailmassa olisi jotain ”pyhää”, jota ei saisi normaalijärjellä edes pohtia. Perusteluksi oikeus keksi, että maailmassa on kaksi erilaista totuutta: luonnontieteellinen ja uskonnollinen totuus. Logiikalla tai niin sanotulla järkiperusteilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa. Oikeus toisin sanoen itse todistaa, ettei sen tekemässä päätöksessä ole järkeä sen paremmin kuin logiikkaakaan.

PS. Enpä malta olla ihmettelemättä, kuinka on mahdollista, että Kaari Utrion esittämä ajatus kuolonpilleristä kaikille 70 -vuotiaille [7] on saanut niin ymmärtäväisen vastaanoton mediassa ja koko armottomassa nettimaailmassa. Jos vaikkapa joku Kimi Räikkönen tai kuka tahansa urospuolinen apina olisi tehnyt tällaisen avauksen, hänet olisi kivitetty (vähintäänkin) virtuaalisesti hengiltä jo moneen kertaan. Kaarin perustelutkin kuulostavat varsin kiesimäisiltä: hyvä ikä on kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta. Kiesin määritelmä sopivalle naarasiällehän kuului: miehen ikä jaettuna kahdella ja ynnättynä seitsemällä. Tässä meillä on siis kaksi eri tavoin kohdeltua kansanperinteen harrastajaa.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 14.09.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: