KUHMUILLA

Apinapolo sortuu toistuvasti elättelemään toiveita, että todennäköisyyksien maailmassa joskus pilkahtaisi edes jonkinlainen toivon kipinä ahneutta vastaan tai oikeudenmukaisuuden puolesta. Mutta yhtä turhaa kuin on haikailla historiasta oppimisen perään, on apinan lyödä päätään seinään yhä uudestaan ja uudestaan. Vieläkö joku kehtaa väittää, että on terveellistä olla optimisti – vaikka tuloksena on ainoastaan kuhmuja täynnä oleva kallo? Tämänkertaiseen havahtumiseen riitti yksi radion kello kahdeksan uutislähetys, jossa puhuttiin vaalirahoista ja pankkiirien bonuksista. Kumma kyllä, juuri tätä uutislähetystä ei löytynyt YLE Areenasta.

Vaalirahaskandaalia päivittelevät apinat ovat odottaneet, että tulevaisuudessa kaikki olisi toisin, kunhan Lauri Tarastin johtama vaali- ja puoluerahoitustoimikunta vain saa ehdotuksensa valmiiksi. Ehkä kaikki onkin toisin, mutta tuskin sillä tapaa kuin optimistinen mielenlaatu kuvittelisi. Lauri Tarasti sen uutislähetyksessä puki sanoiksi: mikään ei muutu, koska tämä on hyvä systeemi, tämä nykyinen. Eihän nän tietysti näitä sanoja kehdannut käyttää, mutta lopputulos näyttää olevan juurikin tämä.

Tarastia oli haastateltu aamuteeveessä [1]. Hänen pääteesinsä puolueisiin nähden kuuluu olevan pyhä kolminaisuus: usko, usko, usko. Hän uskoo poliitikkoihin, kulttuurin muutokseen ja mediaan ja kaikkeen muuhunkin. Varmaan jumaliinkin. Kun maailma vain muuttuu avoimemmaksi, kuten nyt kuulema on tapahtunut, kaikki ongelmat häviävät. Tarasti uskoo, että vanhat ketutkin ovat juuri näillä hetkillä muuttumassa rehellisyyttä pursuaviksi tuoremehuautomaateiksi. Tarvitsemme kyllä säännöksiä, jotka antavat viitteitä ja suunnan miten tulee käyttäytyä, mutta koko ajan on yhtä tärkeää että seurataan mitä on tehty. Tarasti jättää siis vastuun medialle.

Tarasti antoi ymmärtää, ettei lainsäädännöllä paljonkaan voida valvoa poliitikkojen toimintaa. Toimikunta ei kai sitten tee juurikaan kiristyksiä säädöksiin, koska kaikkia pykäliä voidaan niin helposti kiertää. Tai sitten vain tehdään signaalilainsäädäntöä, jota ei ole tarkoituskaan valvoa. Tämähän sopii psykososiaalisen yhteiskunnan imagoon. Meille on tulossa säädös siitäkin, ettei autossa saa tupakoida, jos läsnä on alle 18 -vuotiaita. Ei siitä mitään rangaistusta saa, mutta onpahan valjastettu raskas koneisto apinoita valvomaan. Tätä vauhtia olemme USA:n perässä siirtymässä itäsaksalaiseen järjestelmään.

Rahaa kulkee järjestelmän ulkopuolella, mihin on vaikea puuttua, koska jokainen saa käyttää rahaa niin kuin haluaa…aukotonta järjestelmää ei voi tehdä…jos kulttuuri on avoin, tästä ei synny mitään ongelmaa…poliittinen vastuu syntyy median kautta…poliittisen kulttuurin muutos on ratkaisevaa…. Näin pohtii Tarasti ja väittää, että ongelmatapaukset ovat yksittäisiä. Toimikunta uskoo uuteen poliittiseen kulttuuriin, vaikka Tarasti myöntää, että puoluerahoitus on vielä vaikeampaa kuin vaalirahoitus.

Kaikella ”kunnioituksella”, apinat eivät usko tällaiseen kulttuurimuutokseen. Se voi muuttua näennäisesti, mutta sama kiero peli jatkuu kulisseissa. Pitäisi tämän olla selvää Tarastillekin, jos on yhtään seurannut pankkimaailman metkuja aiheuttamansa maailmanlaman pyörteissä. Valtioiden tukimiljardit livahtivat sukkelaan johtajien liiveihin aivan kuten vanhaan hyvään aikaan. Poliitikot ovat samanlaisia ihmisapinoita kuin pankinjohtajatkin. Siksipä puoluerahoitusongelmaan ei auta mikään muu kuin puolueiden kieltäminen. Yhteiskunta pärjää ilman puolueita ja ilman vaalimainontaa, kuten olen jo eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani todennut.

Paljon paremmin ei mene EU -johtajillakaan. He toki yksimielisesti tuomitsivat pankkiireille maksetut ylisuuret bonukset eilisiltaisessa huippukokouksessaan [2]. Mutta miksi vain pankkiireiden bonuksiin puututtaisiin? Ongelmahan koskee kaikkien alojen yritysjohtajia. Ja vaikka Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt hehkuttaa, että bonuskupla on nyt puhjennut, toinen kasvaa kohta tilalle. Se on vain realismia eikä pessimismiä.

Vai pitäisikö sanoa, että se on biologiaa. Niin kauan kuin meillä on olemassa rahaa, sen rajatonta kahmintaa ei pystytä rajoittamaan, koska ihminen on niin rakentunut. Ihminen on rakentunut maailmassa, jossa ei ollut rahaa eikä mitään siihen verrattavaa, vain minulle jemmattavissa olevaa asiaa. Siksi raha on ylinormaali ärsyke, jota on mahdoton vastustaa. Meillä ei lajina ole edes moiseen urotekoon tarvittavaa aivokapasiteettia.

Tällä kertaa pitää hakea oikein turvaa Platonista, jonka mukaan tuloerot saisivat olla yhteiskuntarauhan säilymiseksi korkeintaan nelinkertaiset. Kuulostaa järkevältä. Mutta ihmisapinahan ei ole järkevä eläin. Siksi tämäkin apina tässä nyt vouhkaa asiasta, jolle ei todennäköisyyksien maailmassa voi mitään. Ehkä tämä onkin sitten vain mahdollisuuksien maailmaan sijoittuva mielenrauhan säilyttämisyritys.

EU -johtajat haluavat ajaa palkkioiden rajoittamista myös G20 -maiden kokouksessa. Tuskin tulevat onnistumaan. Ja hieman keskeneräiseksi jäi heidän filosofiansa muutenkin. Kahdeksan uutiset kertoi jotain siihen malliin, että pankinjohtajien pitää olla vastuussa myös heikoista tuloksista. Jos pankki laskettelee liukumäkeä, palkkioita voitaisiin jopa pienentää! Kas kummaa. Rohkeus ei riittänyt päättää, että johtajien pitäisi maksaa miinusbonukset huonosta tuloksesta. Olisi siis oikea kannustinjärjestelmä. Hyvänä aikan saisi hieman voita leivän päälle, huonona aikana vietäisiin leipäkin pois.

Eihän tämä olisi mitenkään epäoikeudenmukaista, sillä isokenkäiset (eikun -munaiset) pankkiirit ovat yleensä aina ennen nimitystään ehtineet huijata itselleen miljoona(eikun miljardi)omaisuudet ja kuskata ne turvaan veroparatiiseihin. Olisi sitten käyttöä niillekin rahoille, jos sattuisi miinusbonus yllättämään. Tuskin joutuisivat leipäjonoon silti turvautumaan. Toisaalta se tekisi heille vain hyvää. Maailma avautuisi aivan eri tavalla ja eri näköisenä. Niin ainutlaatuinen kokemus, ettei sitä rahalla koskaan saa.

Sama epäoikeudenmukaisuus näkyy eläkkeissä. Nythän on keskusteltu siitä, kuinka meillä eläke-erot ovat ainakin satakertaiset. Jotkut apinat joutuvat sinnittelemään runsaan 500 euron kansaneläkkeellä. He ovat niitä onnettomia, jotka eivät ole koskaan elämässään päässeet mässäilemään millään maallisella mammonalla. Eivätkä pääse sitä tekemään eläkkeellä ja vielä vähemmän kuoleman jälkeen, vaikka virallinen uskonto heitä tällaisella lohduttavalla lupauksella huijaakin.

Sitten ovat ne isokenkäiset (eikun -munaiset), jotka ovat koko ikänsä keränneet pesämunia laarit pullolleen. Kun he muita apinoita nuorempina vetäytyvät hyvin ansaitulle eläkkeelleen, heille maksetaan siis vähintään 50 000 euroa kuussa, ettei heidän elintasonsa vain saisi liian suurta kolausta. Saavutettuja etuja ei jostakin syystä voi tässä yhteiskunnassa kyseenalaistaa. Nämä isok… tulisivat niillä veroparatiisidollareillaan mainiosti toimeen vaikka ilman eläkettä. Jos meillä olisi edes pikkuriikkistä oikeudenmukaisuuden siementä tässä maassa (tällä maapallolla), kansaneläkeläisille maksettaisiin 5000 euroa kuussa ja pankkiirit saisivat hoitaa asiansa siellä Välimeren huvijahdeillaan niin kuin taitavat.

Mutta turhaa höpötystä. Eihän se koskaan näin mene. Siitä meitä muistuttaa nälkäpäiväkeräys. Apina kävi tänään syömässä hernerokkaa syksyisessä auringonpaisteessa. Sääli niitä sukupolvia, jotka ovat kasvaneet Jalostajan purkkihernekeitolla. Eivät tiedä oikeasta herkkuruuasta mitään. Eihän sitä suuren padan keittoa voi liiaksi kehua. Onko meillä mitään parempaa perinneruokaa? Tai ruokaa nyt ylipäätään. Melkein kasvisruokaakin kaiken lisäksi. Parisataa litraa oli keittoa vielä jäljellä ja vanhoja vapaaehtoistyötä tekeviä urosapinoita mietitytti, josko kaikkea saadaan edes myydyksi.

Toinen huolen aihe näillä sikauroksilla oli se, että homma ukkoutuu. Nuoria, edes niitä paljon mainostettuja nuoria naaraita, ei enää kiinnosta tehdä vapaaehtoistyötä. Miksi nyt mennä johonkin Punaiseen ristiin, kun BB -taloissa on paljon mukavampaa. Eihän sielläkään taida mitään palkkaa saada, mutta maine kasvaa nopeammin kuin myyntipöydän takana. Ja voi saada jopa enemmän munaakin, kuka tietää…

PS. Tänäisessä radiomaailmassa esiintyi myös eräs Leena Miettinen. Kaipa hän on jonkinlainen pomo kahvipulju Pauligissa, koska oli päässyt kertomaan tämän huumeen saloista kaikille apinoille. Siitäkin haastattelusta saattoi repiä jotain ahneuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvää. Hän kertoi, että ympäristöarvot ja eettisyys ovat kahviteollisuudessa vielä marginaalinen ilmiö. Hän tietysti tarkoitti, että kuluttajat ostavat näitä reilun kaupan kahveja niin vähän, ettei niillä paljon ole bisneksessä merkitystä. Mutta jos asiaa katselee katselee täältä puun latvasta, eikös kaiken myytävän tavaran pitäisi olla ympäristöllisesti ja eettisesti kestävää?  Siis kaiken muunkin kuin kahvin – ainakin, jos lajimme aikoo asua tällä maapallolla vielä ensi vuosituhannella.

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 18.09.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: