SUHDEHÄIRIKÖINTIÄ

Apinalla olisi paljonkin sanottavaa lähisuhdeväkivallasta ja väkivallasta ylipäätään, mutta ei nyt tällä kertaa jaksa ruveta semmoiseen urakkaan. Otan vain yhden pienen pienen siivun ihmeteltäväksi, kun se sattui iskemään tajuntaan keskellä eilistä apinalauman syysillanviettoa. Oivallisena apuna inspiroinnissa oli lauantainen Oikeutta ihmisille! -radiopläjäys, jossa Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja Jussi Förbom haluaa kertoa kaikille apinoille, että Suomi loukkaa ihmisoikeuksia.

Kuten jo aiemmin olen todistanut, tämä tarkoittaa nykyisessä femimediassa sitä, että Suomi loukkaa naaraiden oikeuksia. Uroksethan on ulkoistettu epämääräisiksi eläimiksi tai parhaassa tapauksessa sioiksi. Tällä kertaa ohjelmassa keskusteli kolme feministiä, joista yksi oli kerrassaan professori, Suvi Ronkainen. Aiheena oli lähisuhdeväkivalta. Siksi ei kai olekaan mikään ihme, että lähisuhdeväkivallan synonyymi oli ohjelmassa naisiin kohdistuva väkivalta. Miten voi ollakin mahdollista, että meillä on tällaisissa asemissa ihmisiksi itseään kutsuvia apinoita, jotka eivät edes julkisuudessa pysty tämän tasa-arvoisempaan keskusteluun?

Ei liene yllätys, että Ronkainen on Tampereen aliopiston kasvatti. Pitkälle sitä siis apinalaumassa pääsee pelkkiä mielipiteitä laukomalla, kunhan vain edustaa oikeaa sukupuolta. Nämä naistutkimuksen ammattilaiset tosin käyttävät suomenkieltä, joka ei tavallisille heteroapinoille helposti avaudu. Ehkä se on evoluutiota?

Tilastojen mukaan perheväkivallan määrissä ei ole paljonkaan eroa sukupuolten välillä. Jos törkeästä perheväkivallasta 40 prosenttia ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta yli puolet on naaraiden tekemiä, ei ohjelman lähestymistavalle voi löytää yhtään säällistä perustelua.

Jos otettaisiin huomioon, että urokset valittavat naaraita vähemmän ja että naaraat hallitsevat henkisen väkivallan miehiä paremmin, väkivallan loppusaldo taitaisi olla raskaasti naarasvetoinen. Sitä se on vähintään siinä vaiheessa, kun seksin pihtaaminen yksiavioisessa suhteessa mielletään väkivallaksi ja selibaattiin pakottaminen raiskaukseksi. Ai niin, nythän taidan olla jo menossa aiheen yleiseen käsittelyyn. Palataanpa siis juurille eli siihen pieneen unohdettuun siivuun.

Ainakin yksi asia on kokonaan sivuutettu tässä lähisuhdemanipulaatiossa. Eräs apinalauman kuvankaunis nuorikko onnistui tässä alkuvuodesta saamaan poikakaverikseen alfauroksen, joka on Suomessa saavuttanut kaiken mahdollisen omalla alallaan ja on nyt kansainvälisillä markkinoilla. Aika hyvä saavutus siis. Onnea vaan heidän parisuhteelleen. Kaikki eivät kuitenkaan taida olla samaa mieltä.

Nyt on nimittäin käynyt niin, että – alfauros kun on kysymyksessä – hänen perässään juoksee liuta muitakin naaraita. Ihan luonnonlakien mukaanhan tässä mennään. Hyviä geenejä kannattaa metsästää, vaikkei edes saisi koko pakettia itselleen. Ainahan sitten löytyy joku hyväuskoinen alempiarvoinen sikauros, joka suostuu kustantamaan näiden huippugeenien kasvatuksen pelkällä teoreettisella seksipalkalla (joku viisaampi kutsuisi tätä prostituutioksi…).

No niin, näitä backstagenaaraita siis tuntuu riittävän. Tällainen tavallinen apinauros voi vain kateellisena ihmetellä, miten helppoa seksin saanti noille alfoille näyttää olevan. Naaraat suorastaan epätoivoisina roikkuvat housunlahkeissa. Voitonjuhlissa tämän kyseisen alfauroksen sänkyyn olivat jopa tunkemassa hänen joukkuetovereidensa vaimot! No, biologia selittää kai tämänkin, vaikka teoreettisesti ajatellen näillä vaimoillahan oli omassa kotonaan juurikin yhtä alfainen penis…

Tähän asti kaikki on vielä ihan ok. Mutta osa näistä metsästäjänaaraista ei vaan suostu hyväksymään alfauroksen torjuntaa. Ilmeisesti jokin pimahtaa heidän kauniisti poimuttuneissa aivoissaan. Nyt eräs tällainen naaras on ryhtynyt myrkyttämään laumani nuorikon parisuhdetta levittämällä valheita ympäriinsä.

Jokainen edes hitusen normaaliin suuntaan kehittynyt apina tietysti voi arvata, millaisia nämä seksiin liittyvät valheet tyypillisesti ovat. Eikä tässä vielä kaikki. Hän on valjastanut jonkun vähäpätöisen, vallassaan olevan urosapinasurkimuksen kuiskuttelemaan toisia valheita nuorikkomme poikakaverille. Jokainen edes hitusen normaaliin suuntaan kehittynyt apina tietysti voi arvata, millaisia nämä rahaan liittyvät valheet tyypillisesti ovat

Ehkä meidän olisi siis syytä hieman laajentaa tätä lähisuhdeväkivallan näkökulmaa? Feministikeskustelijat kun olivat alussa mainitussa ohjelmassa niin huolissaan sikojen harjoittamasta henkisestä väkivallasta – unohtaen täydellisen harkitusti sen, että juurikin naaraat hallitsevat sen lajin paremmin kuin kukaan muu, mikä näkyy myös koulukiusaamistutkimuksissa. Kuka tässä pienessä esimerkissämme mahtoikaan olla se väkivallan käyttäjä? Pitäisikö hänet lukita telkien taakse, kuten kaikille urosapinoille pitäisi feministien mielestä tehdä?

On tietysti aivan naurettavaa kirjoittaa tällaisesta sinänsä luonnollisesta aiheesta maailmassa, joka on hukkumassa paskaan ja ahneuteen. Aivan mitätön pikku yksityiskohta, joka ei änkeä maailman kehitystä raiteiltaan toisin kuin vaikkapa se, että rikkaiden maiden sijoittajat hankkivat parhaillaan kilpaa kehitysmaiden peltoja itselleen, mm. biodieselin tuotantoon, erityisesti Afrikassa. Kolmessa vuodessa ”parempiin” (mm. norjalaisiin ja ruotsalaisiin) käsiin on siirtynyt 20 miljoonaa hehtaaria käsipelillä raivattua peltoa – mikä vastaa Ranskan koko peltopinta-alaa. Paikallisten viljelijäpolojen murhat ovat näiden kauppojen luontainen sivutuote.

Niin, eihän tällaisesta naaraiden pikku pelistä kannattaisi pitää meteliä. Mutta niin kauan kuin media keskittyy olennaisen kertomisen sijasta feministisen propagandan kritiikittömään levittämiseen, näihinkin pikku asioihin on pakko puuttua. Jotain rajaa valehtelullakin pitää olla.

PS. En malta olla ihan hiljaa Saksan juuri pidetyistä liittopäivävaaleistakaan. Vaalituloshan merkitsee, että saksalaiset apinat antoivat tukensa tuloerojen kasvulle ja ydinvoimalle. Aika ihmeellinen tulos, jos sitä yrittää apinalogiikalla ymmärtää. Ehkä politiikkaa ei pidäkään sotkea järjen käyttöön? Vaalin yllätyksiä oli demareiden kannatuksen ja äänestysprosentin romahdus. Perinteisesti äänestämättä jättämistä paheksutaan ja leimataan se vain apinoiden tyhmyydeksi. Ehkä järjestelmän pitäisi kuitenkin katsoa peiliin. Jotain vikaa on demokratiassa, jos se ei kiinnosta edes tällaisena aikana. Onkohan demokratia jo kulkenut tiensä päähän? Ehkä tarvitsemme – taas, vuosituhansien katkoksen jälkeen – lauma- eli yhteisövaltaa?

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 28.09.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: