ONNELLISET VALITTAJAT

Aivan aluksi tuli mieleen mukasuomalainen astronautti Timothy Kopra. Tietysti suomalaiset apinat presidentti Halosta myöten ovat onnesta pulleina, kun tällainen suuren ameriikan kytkös on saatu selville. Ihan yhtä polleina on oltu myös erään isotissisen naarasapinan eli Pamela Andersonin suomalaista juurista. No mutta voe mallilleen. Uroksen pitää siis hypätä avaruuteen asti saadakseen samanlaisen kohtelun kuin naaras, joka käy säännöllisin väliajoin silikonihuollossa. Tämä on varmaankin sitä suuresti mainostettua tasa-arvoa?

Niin sitä minun piti ihmetellä, että miksi suomalainen teollisuus on katsonut aiheelliseksi hommata Timothylle saunan. Eikös paremminkin olisi pitänyt saada Pamela seksikkäisiin kuvauksiin supisuomalaiseen savusaunaan, tietysti ilman mitään pyyhkeisiin kääriytymistä… Mutta ihan oikeasti. Miksi näitä saunoja ei lahjoiteta köyhille apinoille, joilla ei ole omaa saunaa eikä rahaa käydä uimahallienkaan löylyissä? Muita yleisiä saunapalvelujahan meillä on enää aika naftisti tarjolla.

Miksi siis vain rikkaat saavat lahjuksia ja ilmaista tavaraa, kuten nyt tämä Matti -pääministerimmekin? Miksi niille annetaan, joilla on jo ennestään? Miksi saavutettu etu pitää turvata hinnalla millä hyvänsä? Eikös Raamatussa opeteta ihan päin vastoin? Eikös Suomi olekaan luterilainen maa? Ainakin kaikissa juhlapuheissa näitä jeesusjuuria edelleen toitotetaan. No tokihan apina tietää vastauksen näihin lahjuskäytänteisiin. Jos annat jotain köyhälle, lahjan hau ei kasva samanlaista korkoa kuin rikkaalle tehdyssä lahjoituksessa.

Olisikohan saunalla nyt jotain tekemistä onnellisuuden kanssa? Ainakin apina nauttii saunan rauhasta ja lämmöstä. No tämä oli vallan onneton aasinsilta onnellisuusteemaan. Uuden tutkimuksen [1] mukaanhan on todettu, että naarasapinat ovat urosapinoita onnellisempia. Oliko odotettu tulos – siis sen kaiken naarasvaiverruksen keskellä, jota joudumme mediassa kuuntelemaan? Naarasapina itkee keskimäärin 16 kuukautta elämästään [2]. Urokset ehkä pääsevät korkeintaan yhteen kuukauteen ja silti naaraat ovat onnellisempia…

Tiedämme toki sen, että evoluutio on varustanut naaraat valitus”geeneillä”, koska pitäähän heillä olla seksin hallinnan lisäksi käytössään muitakin vallankäytön välineitä. Valittaminen ei siis ole missään yhteydessä todellisiin, objektiivisesti mitattavissa oleviin asioihin tai epäoikeudenmukaisuuksiin, vaan naaraiden kokemiin tunteisiin. Nehän voivat tunnetusti olla aivan mitä tahansa. Nyt on siis todistettu, että näiden tunteiden julkisesta tulkinnasta huolimatta naaraat ovat uroksia onnellisempia.

Onnellisuus lienee tärkeimpiä tekijöitä, kun pohditaan elämän tarkoitusta mahdollisuuksien maailmassa. Ja ainakin se on sitä enemmän kuin raha. Olisiko tässä nyt jonkinlainen universaali tasapaino rahan ja onnellisuuden välillä? Urokset saavat toista vähän enemmän ja naaraat toista. Jos kaikki käy niin kuin evoluutio on tarkoittanut, urokset tuhlaavat rahansa naaraisiin ja naaraiden onnellisuus säteilee hippusen verran hyvyyttä myös urosten syliin…

Jos edellinen tutkimustulos olikin kitkerää kalkkia feministeille, vielä enemmän he joutuvat nieleskelemään (mutta ihan vaan salassa, julkisuudessa toki jatkuu entinen uhrivalitus) huomatessaan, että onnellisimpia kaikista ovat kotiäidit. Eihän tämä mikään uusi tieto ole, sillä kaikissa apinan tietämissä onnellisuusmittauksissa kotiäidit keikkuvat kärkipaikoilla. Siis tuo feministien eniten parjaama naarasryhmä onkin onnellisin ja tyytyväisin elämäänsä! Sillä aikaa kun feminaaraat juoksevat hampaat narskuen rahan perässä kuvitellen setelien tuovan onnea (ja valtaa), kotiäidit nauttivat jälkeläistensä kasvattamisesta eli siitä tehokkaimmasta maapallolla koskaan keksitystä vallankäytön muodosta.

Jotain onnellisuuteen ja laumaelämään yleensäkin viittaavia johtopäätöksiä olisi voitu vetää siitäkin sosiaali- ja terveysministeriön tuoreesta tutkimustuloksesta, jonka mukaan ennenaikaiselle eläkkeelle masennuksen vuoksi siirtyvät ovat tyypillisesti hiukan alle 50 -vuotiaita naisia, jotka ovat keskimääräisesti paremmin koulutettuja kuin muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet [3].

Oikeastaan tämän jutun otsikko on pielessä. Parempi muotoilu olisi ollut Onnelliset ja valittajat – sillä eiväthän naaraat ole mikään yhtenäinen ryhmä. Kuten onnellisuustutkimus todisti, on onnellisempia ja vähemmän onnellisia naaraita. Voisi melkoisella varmuudella sanoa, että onnettomimmat naaraat ovat valittamisen taidon pisimmälle kehittäneitä feminaaraita. Evoluutio taitaakin olla järjestänyt asiat niin, että vallankäytön muodot ovat jakaantuneet naaraspopulaatiossa epätasaisesti. On seksiaseen keskimääräistä paremmin hallitsevia naaraita ja sitten on valitusaseen hallitsevia naaraita. Huora ja madonna -myytti saa siis uuden ilmiasun: kotiäiti ja feministi.

Valittaminen on tuottoisaa. Paljon tuottoisampaa kuin haahuilu rahan perään. Siitä saamme lukea joka päivä median tarjoilemia herkkupaloja. Tähän tapaan.

Naisten oikeudet

Valtioneuvosto antoi syyskuun 8. päivä Eduskunnalle selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Oikeusministeri Tuija Brax esitteli asiaa medialle ja puhui lähinnä siitä, kuinka naisten ihmisoikeudet ovat Suomessa uhattuina. Tämä läppä on juurtunut meihin jo niin syvään, että moinen idea toden totta löytyy valtioneuvoston selonteosta. Sen joutui lähetekeskustelussa toteamaan myös asiaa esitellyt ulkoasiainministeri Alexander Stubb: Meidän painopisteeksemme on valittu naisten, lasten, vammaisten henkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeudet. [4]

Ensimmäisinä tulevat siis naiset ja viimeisinä alkuperäiskansat, joiden kulttuureja, elinympäristöjä ja yhteisöjä yhä vielä ryöstetään ja hävitetään sumeilematta eri puolilla maapalloa. Tähän ”kehitystyöhön” osallistuvat myös suomalaiset, kuten Antti Tuuri ansiokkaasti jokin aika sitten Helsingin Sanomien [5] sivuilla paljasti: Suomi on sotaa käyvä siirtomaavalta. Eihän siirtomaa-aikakausi ole mihinkään hävinnyt, se vain muuttaa muotoaan ja nimeään. Mutta meillä ollaan enemmän huolissaan naisten eurosta kuin siitä, että miljoonat ihmiset kärsivät ihan oikeasti ja kuolevat meidän (naarasvetoisen) ahneutemme alttarilla.

Feminaaraat ovat omineet naisille vähemmistöstatuksen, jonka varjolla he lypsävät etuja itselleen – oikeiden vähemmistöryhmien kustannuksella tietysti. Koska evoluutio on sen näin tarkoittanut, asialle ei mahdeta mitään. Ainakaan uroksilla ei ole tähän mitään aseita käytössään. Ainoastaan kotiäidit voisivat tehdä jotain, mutta he tuntuvat juuttuneen siihen uhriin rooliin, jonka feminaaraat ovat heille varanneet. Tämä luonnontieteellinen tausta siis selittää sen, miksi vähemmistö pystyy hallitsemaan koko nykyistä länsimaista yhteiskuntaa.

Tässä vähemmistöstatuksen omimisessa feminaaraat itse asiassa paljastavat karvansa. He myöntävät samalla edustavansa vähemmistöä, toki naamioiden toimintansa naissukupuolen etujen ajamiseksi. Tuon hallituksen selonteon lista olisi tietysti pitänyt kirjoittaa toisin päin. Ensiksi olisi tullut mainita alkuperäiskansat ja kansainvälinen oikeudenmukaisuus ja vasta viimeisenä naiset, jotka sentään ovat yhteiskuntamme täysivaltaisia toimijoita. Ja jos hallitus olisi ollut vallan vallaton, se olisi tietysti lisännyt hännänhuipuiksi miehetkin – tasa-arvon nimissä.

Katkotaanpas käsiä

Islamilaisesta sharia -laista pidetään meillä kovaa mekkalaa ja sen uhreina esitellään aina pelkästään naaraita. Yleensä otsikot leviävät lehdestä toiseen kautta koko mediakentän. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi eräs sudanilainen Lubna al-Hussein, joka tuomittiin sakkoihin [6], koska hän halusi herättää huomiota pukeutumalla tuossa hiostavassa ilmastossa housuasuun vain siksi, että sellainen sattuu olemaan naisilta kielletty. Tästä uutisesta saimme lukea kaikkien sanomalehtiemme sivuilta.

Kun läheisessä Somaliassa – jonka pitäisi olla meille suomalaisille Sudania monin verroin kiinnostavampi – sitten hakattiin kahdelta varkaalta oikea käsi irtipoikki, siitä ei kerrottu kuin YLE:n nettisivuilla [7]. Mutta nämä kädet kuuluivatkin nimettömille urosapinoille. Ihan ilmaa siis.

Naiset johtaa

Naisjohtajuudesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan, niin paljon siihenkin on saatu mahtumaan mielikuvia oikeiden faktojen sijaan. Tyydyn nyt kommentoimaan vain tutkimusyhtiö IROResearchin tekemää haastattelua, jossa miehet ja naiset päätyivät esittämään varsin erilaisia käsityksiä naisten asemasta työelämässä [8]. Kysymyksessä oli siis mielipidetiedustelu, jonka tulosten tulkinnassa tutkimusjohtaja Tomi Ronkainen kuitenkin sortui perusmokaan – ehkäpä siksi, että se on nykyisessä psykososiaalisessa ilmapiirissä viisasta ja ehkä myös siksi, että tutkimuksen oli tilannut Anna -lehti. Siis lehti, joka tässä taannoin onnistui lisäämään merkittävästi Audi -merkkisten autojen myyntiä, vieläpä aivan ilmaiseksi – mitä nyt yksi johtava urossika vaan pantiin viralta.

Ronkaisen johtopäätös erilaisista prosenttiluvuista oli, että miehillä on jopa hieman liian positiiviset kuvitelmat siitä, millainen on naisen todellinen asema työelämässä. Sori nyt vaan Tomi, mutta eihän tällaisen ”tutkimuksen” perusteella voi kukaan tietää, missä se todellinen asema sijaitsee. Jos miehillä onkin liian positiivinen näkemys asiasta, naisilla todennäköisesti on vielä enemmän väärä käsitys negatiiviseen suuntaan – kiitos niiden kuuluisien valitusgeenien ja massiivisen, vuosia jatkuneen aivopesun.

Leikitään otsikoilla

Aivan lopuksi muutama otsikkoesimerkki, joilla meidän perusapinoiden ajattelua ohjaillaan haluttuun suuntaan.

Amerikkalaiset naiset peittoavat miehet työmarkkinoilla [9]

Otsikko antaa ymmärtää, että naiset olisivat miehiä parempia työmarkkinoilla. Saattavat toki ollakin, mutta tässä tapauksessa oli kysymys vain lukumääristä. Kun lama ajaa miehiä työttömiksi, naisten osuus työvoimasta kasvaa tämän vuoden aikana viiteenkymmeneen prosenttiin.

Mies, näiden vuoksi pettämisestä kannattaa kertoa [10] [11]

Otsikko on siis suunnattu vain urosapinoille ja syyllistää vain heitä. Ikään kuin naiset eivät lainkaan harrastaisi moista urheilua. Tai ehkä viesti onkin se, ettei naisten kannata kertoa seikkailuistaan? Joka tapauksessa samainen lehti kertoi kaksi päivää myöhemmin, että 3000 vastaajan tietoihin perustuva selvitys paljasti naisten pettävän puolisoitaan miehiä enemmän…

Nainen tapojen vankina 1700-luvun Englannissa [12]

YLE:n Tiedelinko yrittää kai olla radiomaailman tiedeohjelma, mutta silti erästä syyskuista jaksoa markkinoitiin mielikuvalla nainen vankina. Kysymys oli vain Jane Austinin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tarkoitushakuisesta ”analyysistä”. Eikä se ollut edes lähetyksen ainoa aihe.

PS. Kun tässä nyt puhutaan valittamisesta, en malta olla ihmettelemättä rikkaiden apinoiden vaikerrusta elämänsä kovuudesta. Tästä on viime aikoina saatu parikin esimerkkiä. Ensin Sirpa Selänne [13] lennähti huokaelemaan, kuinka haasteellista on kasvattaa lapsia, kun rahaa on läjäpäin. Saattaa pitää paikkansakin, mutta onhan tämä nyt aivan eri luokan asia kuin niillä vanhemmilla, joilla tuohi ei tahdo riittää ruokaankaan. Rahasta pääsee aina eroon. Enkä nyt tarkoita sitä, että talliin pitäisi ostaa kolmekymmentä ökyautoa.

Seuraavaksi Niklas Herlin [14] mainosti isästään Pekka Herlinistä kirjoitettua elämänkertaa luonnehtimalla isäänsä pelkäksi pystyyn nostetuksi paskaksi, joka oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään. Niklas kokee esittävänsä totuuden, mihin hän ei tietenkään pysty. Ei kukaan pysty. On hän sentään saanut nimen ja sievoisen läjän rahaa tuon paskan ansioista. Ainakin niin paljon, että hänen valituksensa noteerataan valtakunnallisena uutisena. On se sentään hieman eri asia kuin niillä tuhansilla vastaavissa oloissa kasvaneilla, joilla ei ole aina ruokaakaan, kun sika kaataa kaiken kurkustaan alas. Eikä kukaan edes kuuntele.

Herää epäilys, vellovatko Niklaksen päässä naistyypin aivot. Onhan hänellä sentään sisaruksia, jotka näyttäisivät selviytyneen samoista oloista hieman vähäisemmillä henkisillä vaurioilla. Tuo geeniletkautus on melko erikoinen. Sehän tarkoittaa, että hän kokee olevansa sairaiden geenien tuote, jonka ei pitäisi olla edes olemassa. Siihen on tietysti tarjolla yhtä yksinkertainen ratkaisu kuin Selänteen tapaukseenkin…

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 05.10.2009.

Yksi vastaus to “ONNELLISET VALITTAJAT”

  1. Timothy Kopra ei asu tai ole edes käynyt Suomessa, mutta silti hänet yhdistetään Suomeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: