FATBARDHE!

Jokainen nuorempikin apina on varmaan kuullut, kuinka meillä oli Urho Kekkosen aikaan maan tapana käsitellä presidentin dementiaa silkkihansikkain. Hänen sairautensa laadusta ei ole vieläkään annettu virallista selvitystä. Jopa hänen sairauskertomuksensa on viety sairaalan arkistosta parempaan säilöön. Tämä ei voinut olla putkahtamatta mieleen, kun nykyinen presidenttimme sekoili Afganistanjoukkojen kanssa.

Joukkojen kotiuttamisesta on tehty suuri haloo, jotta Tarja Halosen moka saataisiin piilotetuksi. Siinä operaatiossa ei päänahkoja säästellä. Apinalogiikalla ajatellen tässä ei ole kyse muusta kuin presidentin alkavista dementiaoireista. Joukkojen kotiuttamispäivä päätettiin jo alkukesästä ja kaikkien osallisten on ollut se pakko tietää. Jos seikka on päässyt unohtumaan, siitä on aivan turha syyttää tietokatkoksia. Kysymys on pelkästä muistikatkosta tai sitten jostakin vieläkin pahemmasta. Ehkä ymmärryksessä on vikaa?

Pienenä lieventänä asianhaarana voinee olla mielikuva, joka päättäjille on saattanut jäädä päähän pyörimään – eli että joukot ovat vaaleja turvaamassa. Nyt kun vaalien toinen kierros on vasta edessä, saattaa tuntua oudolta, että joukot kotiutetaan sotilaiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Ainoa mikä tässä on mennyt pieleen, on afgaanien hidastelu vaalisotkujensa siivoamisessa. Siitä on puolustusministeri Jyri Häkämiestä turha syyttää. Yhtä turha on tietysti selittää asiaa demarioppositiolle, joka suojelee omaa Tarjaansa viimeiseen saakka.

Uutiskuvat Kairosta eivät ole olleet suomiapinoille kovin hyvää mainosta. Hävettää oikeastaan olla kotoisin maasta, joka siellä on esillä ollut. Ovatko ne silkkihansikkaat edelleen käytössä, vai miksi kaikki muuten itsestään suurta ääntä pitävät muotitoimittajat ovat hissun kissun? Eikö Suomessa ole edes asiansa osaavia kampaajia? Samanlainen tuulenpesä tuolla puhuu maailmalla kuin tässä ruudun ääressäkin kököttää. Ikä tietysti tekee tepposensa, mutta peruukitkin on keksitty. Mauri Pekkarinen toimisi varmaan mielellään konsulttina.

Ainakin meillä Suomessa hehkutetaan kyllästymiseen saakka sisäisen kauneuden (mitä se sitten ikinä tarkoittaneekaan) tärkeyttä. Ikään kuin ulkoisen ja sisäisen kauneuden summa olisi vakio. On aivan luvallista ajatella, että mitä kauniimpi, sitä tyhmempi. Tämä tietysti sisältää ajatuksen päinvastaisesta järjestyksestä, mutta eihän se oikeassa elämässä niin mene. Elämä ei vaan satu olemaan oikeudenmukaista. Se vain on. Siten kauneus eli symmetrisyys, hyväluontoisuus ja älykkyys voivat tiivistyä yhteen ja samaan apinaan (ja näinhän evoluution peruslakien mukaisesti pitäisi ollakin). Joku toinen voi puolestaan olla sekä kiukkuinen että vähemmän välkky ja vähemmän edustava…

Alexander Stubb ja Halonen kiertelevät Lähi-Idässä rauhaa tunnustelemassa ja lobbaamassa Suomen jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostoon. Edellisessä maallamme tuskin on valtiona mitään roolia, joten tämä reissu pelkistyykin lähinnä mainosmatkaksi. Meillä on kova hinku päästä neuvostoon, jossa tällä hetkellä istuvat sellaiset raskaan sarjan toimijat kuin Burkina Faso, Uganda ja Kroatia. Kilpailemme vuosien 2013-2014 paikasta etenkin Australian ja Luxemburgin kanssa. Tähän kisailuun on varattu vuositasolla 300 000 euron budjetti!

Tässä kyllä poltetaan rahaa täysin turhanpäiväiseen kukkotappeluun. Tai ehkä nyt onkin kyse kanapainista? Joka tapauksessa rahantuhlaus voitaisiin välttää, jos neuvoston jäsenet nimitettäisiin jäsenmaiden listalta vaikka aakkosjärjestyksessä. Järkyttävästä YK:n innoittamasta kanatuhlailusta saimme lukea eilen toisenkin jutun. Maailman ruokaohjelman (WFP) naarasjohtaja Josette Sheeran halusi kiillottaa siipiään rahtaamalla ghanaislapsia Roomaan – syötettäviksi! Syöttäjinä toimivat G8 -maiden ensimmäiset rouvat [1]. Operaatio maksoi 350 000 euroa ja sillä lapset saivat uima-altaan vierellä hienostorouvien kupeista soijamaissipuuroa. Voiko yököttävämpää köyhien nöyryyttämistä enää edes ajatella? Tilaisuudesta otettu mainoskuva rupesi suorastaan oksettamaan.

Ehkä suomalaiset saavat sellaiset johtajat kuin ansaitsevat. Näin se kai on ajateltava. Jos meillä tykätään mollisävelistä, eivät kai johtajatkaan voi olla iloisen räiskyviä ja optimistisia persoonia? Kaikesta huolimatta apina jaksaa liputtaa erilaisuuden perään. Olen jo aikaisemmin mainostanut Fatbardhe Hetemajta seuraavaksi presidentiksi. Ehkä joku muukin on keksinyt saman asian, sillä viimeisimmässä Pyöreän pöydän keskustelussa [2] Fatbardhe itsekin heitti – vitsinä tottakai – ajatuksen itsestään Suomen presidenttinä. Tosin keskustelu päätyi esittämään virkaan Maria Guzenina-Richardsonia! Voi kauhistus.

Apina ei ole koskaan ymmärtänyt, että jotkut serkkunsa ovat ihan vapaaehtoisesti lahjoittelemassa omia rahojaan poliitikkojen pohjattomiin kassoihin. Mutta jos Fatbardhe saataisiin jonkin kansanliikkeen ehdokkaaksi seuraaviin presidentinvaaleihin, lupaan lahjoittaa kymmenen euroa hänen kampanjansa tukemiseen. Summa ei ole suuri muille kuin minulle itselleni, mutta eleellä on periaatteellista merkitystä – se olisi ensimmäinen vapaaehtoinen maksuni politiikan saralla. Nyt voin jopa hieman ymmärtää sitä hurmosta, jonka eräät, lähinnä ulkomaalaiset poliitikkoapinat ovat saaneet aikaiseksi.

Voisin siis jopa kuvitella itseni johonkin kannatustilaisuuteen huutamaan F:n nimeä ja heiluttamaan lippua. Se on jo aika paljon luvattu, mutta menköön. Ja vain sillä edellytyksellä, ettei mikään puolue sotkeudu kampanjaan. Ei sen puoleen, yhtä innokkaasti voisin osallistua Rakel Liekin tai Janina Fryn ehdokkuuksiin. Tässä olisi kolme oivallista naarasta suomiapinalauman johtajaksi. Toki heillä lienee paljonkin mielipiteitä, joihin en voi yhtyä, mutta eihän täydellistä apinaa ole keksittykään. Ja ovatko ne mielipiteet nyt sitten kaikkein tärkeimpiä? Uroksille kun tissit ovat kaikki kaikessa.

F voisikin ottaa hieman esimerkkiä Ilona Stallerista tai sitten vaikka Rakelista tai Janinasta. Tähänkin blogiin moni on löytänyt hakusanoilla Fatbardhe tissit. Valitettavasti he ovat joutuneet pettymään, kun eivät ole löytäneet etsimäänsä. Olisi niin mukava, jos voisi tarjota autiomaan janoisille virvoitusta…

Optimistina apina luottaa siihen, että F:n eräs aikaisempi siveettömyyden paheksunta oli pelkkä työtapaturma. Onhan hän sittemmin tunnustanut rakastavansa flirttailua [3]: Ihana flirtti piristää päivää. Hänen ongelmansa on kuitenkin se, että suomalaiset miehet eivät sitä ymmärrä vaan loittonevat kauas pois. Ällistyttävää, sillä pelkkä oven avaaminenkin (pilke silmäkulmassa) riittäisi F:lle. Valitettavasti apina on 30 vuotta liian vanha… Tämä kuitenkin osoittaa, että F ymmärtää elämän perusasioita eli tässä tapauksessa lauman toiminnan evolutiivista dynamiikkaa.

Suomalaisten miesten karkuunlähtö on tietysti ymmärrettävää sen tiiviin opetusjakson valossa, jolla meitä on pari vuosikymmentä kasvatettu. F:n kaipaama pieni kehuminen ja pilke siellä silmäkulmassa kun on määritelty seksuaaliseksi häirinnäksi ja siitä seuraa automaattisesti ilmoitus poliisille, työnantajalle ja lööppilehdistölle. Seurauksena on vähintäänkin potkut työpaikalta. Urosten reagoimattomuus F:n aloituksiin vain osoittaa, että siatkin oppivat, kun tarpeeksi kauan rautanyrkillä pääkoppaa taotaan.

F ei omista autoa, mikä on ekologinen plussa hänen laariinsa. Toisaalta hän ei haluaisi tinkiä kulutuksesta tai elintasostaan edes maapallon pelastamiseksi. Ehkä tämänkin sinänsä raskauttavan lausuman voi vääntää positiiviseksi. Hänhän on vain rehellinen. Useampi muu apina valehtee silmät suut täyteen näyttääkseen vihreämmältä, sillä harva suomiapina on tosipaikan tullen valmis tinkimään yhtään mistään mukavuustekijästä.

F olisi nuori ja raikas valinta. Apina on saanut tarpeekseen vanhoista tädeistä ja sedistä. Hän ei vihaa urossikoja, mikä on huomattava etu. Hän osaa hyödyntää myönteisesti naaraiden salaisia aseita – ja niiden edessähän urokset ovat aseettomia. Hän osaa myös esittää peitellyn vaatimatonta kysyessään osasinkohan mä alustaa – vaikka jokainen tietää oikean vastauksen. Näin kuitenkin luodaan ilmapiiriä, mihin feminaaraat eivät koskaan pysty ja mitä he eivät edes halua yrittää. Ehkä heidän aivonsa eivät ihan oikeasti sellaiseen pystyisikään.

Suomen pakolaisapu valitsi keväällä Fatbardhen vuoden pakolaisnaiseksi. Suomessa valitaan siis pakolaisnainen. Pakolaismiestä ei kuitenkaan valita. Tasa-arvoako? Vuoden pakolaismies – hah-hah-haa. Olisihan moinen jo ajatuksenakin aivan naurettava. Näin se vaan menee, sillä elämä ei ole tasa-arvoista. Se vain on. Ja evolutiivinen selitys tälle naurettavuudelle tulee satojen miljoonien vuosien takaa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka muurahainen.

Koirasmuurahaista on kuvattu suureksi genitaaliksi, jolla on siivet sekä juuri ja juuri riittävän pienet aivot, jotta se pystyisi toteuttamaan lyhyen elämänsä ainoan tehtävän. Kuinka tällaista säälittävää, orjan asemassa olevaa otusta nyt voitaisiin valita miksikään vuoden sankariksi? Kuningatar sen sijaan on elämän sisältö, minkä myös filosofi Esa Saarinen on oivaltanut [4]. Kuningatar munii uusia elämiä, jotka raatavat selibaatissa yhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden eteen 24/7. Jos ihmisapinauroolla sattuukin olemaan suuremmat aivot, ei se paljon tilannetta muuta, sillä aivothan ovat tunnetusti tärkein sukupuolielimemme [5]

Mainokset

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 23.10.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: