DROP OUT

Jatkuvasti sitä oppii jotain uutta. Aina tämä ei kuitenkaan ole hyväksi. Joskus oppi voi jopa käydä terveyden päälle ja suurin osa kaikesta tiedosta oikeastaan rasittaa aivoja täysin turhaan. Vasta pari päivää sitten saimme lukea [1], kuinka aivoihimme tunkee joka päivä keskimäärin 34 gigatavun tietomäärä. Tutkijoiden mukaan tämä vaikuttaa käyttäytymiseemme ja jopa aivojemme rakenteeseen. Meistä tulee lyhytjännitteisiä kvartaaliapinoita, jotka eivät pysty syvälliseen ajetteluun.

Tänään apina oppi uuden termin, drop out. Pystyin melko nopeasti luokittelemaan sen tarpeettomaksi ainakin itselleni, sillä huippu-urheilu edustaa minulle samanlaista turhuutta kuin esimerkiksi uskonto. Ja ainakin Suomessa tämä drop out liitetään jostakin syystä urheiluun, vaikka maailmalla se näyttää tarkoittavan yhteiskunnan tai koulutuksen ulkopuolelle joutumista, oikeastaan siis syrjäytymistä.

Paitsi että termi luokittui tarpeettomien laariin, se rupesi Radio Puheessa toistuessaan vaikuttamaan jopa vahingollisesti. Jos apinatalossa olisi verenpainemittari, tämän haitallisuuden olisi voinut varmaan todistaakin. Ärsytykseen on kaksi perustetta. Ensinnäkin se, että apinayhteisöillä näyttää aina olevan tarve keksiä jotain uutta valitettavaa, vaikka syytä sellaiseen ei ihan oikeasti olisi olemassakaan. Toinen on sitten tämä englantitermien palvonta, vai pitäisikö sanoa väärinkäyttö. Onhan meillä suomenkielikin, perkele!

Urheilun Taustapeilissä Pekka Viinikka, Pasi Mäenpää ja Turkka Tervomaa jaarittelivat puoli tuntia siitä, että osa nuorista lopettaa harrastuksensa ennen aikojaan [2]. Avainsana tässä on tämä ennen aikojaan. Kuka sen nyt sitten määrittää, mikä olisi se oikea aika? Ei kai sitä voi tehdä kukaan muu kuin nuori itse ja silloin jokainen aika on oikea aika. Tilalle tulee jotain muuta, jokin muu harrastus tai vaikkapa vastakkaisen sukupuolen kanssa vehtaaminen, mikä on sata kertaa urheilua fiksumpi ajankäyttömuoto.

Tällainen huoli harrastajien menettämisestä on pohjimmiltaan sama kuin uskontojen pakko haalia kaikki mahdolliset sielut omiin rekistereihinsä. Juuri me (eli minäminäminä) olemme parhaan harrastuksen tai urheilulajin (uskonnon) edustajia ja juuri siksi kaikkien pitäisi viihtyä juuri meidän porukoissamme. Jos joku kiinnostuu jostakin muusta, tulee hätä ja pitää ruveta tutkimaan syitä ja keksimään ilmiölle jokin nimi. Tällä kertaa joku valopää on kaivanut jostain drop outin.

Suurimmat alle 19 -vuotiaiden lopettamisprosentit ovat yleisurheilussa, pesäpallossa, jalkapallossa ja jääkiekossa. Pienimpiä prosentit ovat suunnistuksessa. Tämä on selvinnyt KIHU:n eli Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkimuksissa. Aika päivänselvä tulos, jonka olisi voinut pullauttaa ilmoille pelkällä maalaisjärjellä – ehkä jopa apinalogiikka olisi moiseen riittänyt. Mutta saihan yksi Jari Lämsä töitä tehdäkseen.

Tutkimalla kahden peräkkäisen kauden lisenssitietoja olemme voineet rakentaa harrastajapyramidit, sanoo Lämsä. Kiitos tästä. Mutta mihin harrastaja tarvitsee lisenssejä? Drop out on kuulema maailmanlaajuinen ilmiö. Totta kai, niinhän kaikki käyttäytymiseen liittyvät asiat ovat, koska samasta apinalajista puhutaan. Näihinkin itsestäänselvyyksiin saadaan uppoamaan euro poikineen. Toivottavasti ne revitään jostakin muualta kuin veronmaksajien taskusta.

Sitten se perkele. Onko tämä englannin ihailu sekin evoluution pakottama välttämättömyys? Näin on kohta pakko ajatella, kun joka puolella joku hiton Senior Account Manager mussuttaa Big Mac:ä Back Officessa. Onko tämä vain osa sitä suuruudenhulluutta, jonka nykyinen maailma geenivajavuudellemme mahdollistaa? Suuri syö hitaasti pienen, kuten kristinusko on kohta syönyt kaikki maailman ”pakana”uskonnot. Jos näin on, tästä on tietysti yhtä turha valittaa kuin eräiden muiden drop outista.

Ei kai olisi tarvittu kovin suurta mielikuvitusta keksiä drop outille suomenkielinen vastine, jos tästä olemattomasta ilmiöstä ylipäätään on pakko puhua. Harrastuksen lopettaminen kuulostaa yksinkertaisuudessaan vallan järkeenkäyvältä. Jos olisi haluttu hieman erikoisuutta, niin ei kun nimikilpailu käyntiin. On sitä Suomessa osattu sanoja keksiä 1800 -luvullakin, miksei muka enää? Kysymys taitaakin olla vain henkisestä laiskuudesta.

Mistä laiskuudesta on sitten kysymys, kun käytetään sellaisia sanoja, joille on jo olemassa täsmällinen suomenkielinen vastine, mutta silti käytetään englantilaista? Konteksti tulee ensimmäisenä mieleen. Sen käyttäjät leimautuvat apinametsässä alkeellisiksi meduusoiksi. Sanaa suosivat etenkin yhteiskuntatieteellisen tai humanistisen korkeakoulutuksen itseensä imeneet nuoret naaraat ja heitä myötäilevät urosapinat, jotka pelkäävät muutoin jäävänsä aivan ilman.

Ja mikä muoti nyt on menossa prosessoinnin kanssa? Vai eikö apina ole aiemmin vain kiinnittänyt huomiota moisen törkysanan käyttöön? Viime kesästä lähtien on tuntunut sitlä, että lähes jokainen radioon päässyt apina on katsonut velvollisuudekseen sisällyttää puheisiinsa vähintään yhden prosessi– sanan. Eräät nimekkäätkin puhujat kuuluvat viljelevän sitä oikein ammattiylpeydellä. Nimilista on kunniakas Pekka Haavistosta Sari Baldaufiin, tähän Suomen vaikutusvaltaisimpaan naarasjohtajaan, joka on myös valittu Euroopan tärkeimmäksi ja maailman 14. arvostetuimmaksi naisjohtajaksi.

Niin tämä Sari ehti toistaa prosessi -sanan kymmenen kertaa kymmenen minuutin aikana esitellessään johtamansa Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman aikaansannoksia pari kuukautta sitten. Jotain ristiriitaa tämän lausahtelun ja kehitysohjelman oletettavien tavoitteiden väliltä voisi ehkä löytää, jos haluaisi. Prosessoinnin viljely tuntuu ihmeelliseltä erityisesti siksi, että yleensä koko sanaa ei tarvittaisi lainkaan. Se voitaisiin yksinkertaisesti jättää pois eikä mitään ihmeellistä tapahtuisi.

Tai sitten ilmaisua voisi hieman muuttaa. Viimeisin tänäinen prosessibongaus tuli Siuntion kunnanvaltuuston jäseneltä Arto Varpiolta. Tämän pikkukunnan kunnanhallitus on sattunut toilailemaan raskaasti ja sille annettaneen lähtöpassit. Varpion mukaan kunnan kannalta olisi paras, mitä nopeammin tämä prosessi käydään läpi. Ja Varpio edustaa sentään keskustapuoluetta. Olisiko ollut aivan ylivoimaista todeta vaikka siihen tapaan, että parasta kunnan kannalta olisi saada asia nopeasti ratkaistuksi…

Advertisements

~ Kirjoittanut simpanssifilosofi : 15.12.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: